Eipä ole tullut pitkään aikaan kirjoitettua agilitystä. Agilityä treenataan edelleen kerran viikossa ohjatuissa ja muuten satunnaisesti.
Keinua on käyty treenaamassa epäsäännöllisesti strategiana edelleen se, että koira mahdollisimman kuumaksi ja yksi toisto keskellä rataa, jonka jälkeen palkkana on radan jatkaminen, yleensä putki. Joku aika sitten erehdyin tekemään aksahallin puolella alumiinikeinua. Noel oli tosi kierroksilla ja itse erehdyin sanomaan "kiipee"-käskyn, jota käytän A:lla ja puomilla. Noel sinkaisi komean lentokeinun. Tämän jälkeen keinu oli aika vaikea ja puomillakin se ryömi. Viikossa puomi kuitenkin palautui jotakuinkin ennalleen. Ehkä se voisi nopampikin olla ja pitäisi käydä treenaamassa joskus nimen omaan puomia, eikä tehdä sitä vaan radan osana. Puukeinulla Noel oli kuitenkin tämän epidosin jälkeen ihan normaali.
Nyt sitten eilen oli kerrankin ohjatuissa treeneissä keinu radalla, se kirottu alumiinikeinu. Ensin ajattelin, että jätetään se välistä, mutta sitten muutin mieleni. Mitä hävittävääkän meillä olisi? Ihan aluksi käytiin tekemässä keinu hihnassa, jotta lentokeinun mahdollisuutta ei olisi ja Noel tajuaisi, että siinä on keinu, eikä puomi. Noel selvästi tiesi menevänsä keinulle, eikä puomille. Sitten vaan tehtiin se reippaasti radan osana. Keinu oli 6.este, sitä ennen oli putki ja siitä jatkettiin renkaan kautta putkeen. Noel meni reippaasti (omalla tasollaan reippaasti) keinulle, palkkasin sen nopeasti namilla kontaktille ja jatkettiin rataa. Noel ei reagoinut pamaukseen mitenkään ja jatkoi normaalista, putken jälkeen palkka. Ja vielä tässä vaiheessa se pystyi leikkimään! Edellisen kerran kun on tehty keinu ohjatuissa treeneissä, se meni niin paineeseen, että koitti paeta sen jälkeen hallista, eikä suostunut tekemään mitään esteitä keinun lähettyvillä, joten tämä on kyllä meille ihan työvoitto! En jaksa pätkääkään välittää siitä, ettei keinu ole supernopea. Ja varmasti tämänkin jälkeen tulee vielä niitä takapakkeja ja säikähdyksiä, mutta suunta on kuitenkin oikea.
Pian keinun jälkeen Noel sitten onnistui kolauttamaan rengasta sen verran, että ketjut helähti ja tämän jälkeenhän se ei sitten suostunutkaan menemään enää lähellekään tätä sheltinkidutusvälinettä. Sain sen renkaasta läpi ainoastaan siten, että jätin se odottamaan toiselle puolelle ja menin kutsumaan itse toiselle puolelle. Toiseen suuntaan rengas kyllä sujui, mutta ei siihen suuntaan, missä se sitä kolautti... Onneksi se on kuitenkin luultavasti unohtanut tämän "traumansa" jo ensi viikolla, kun rengas on siirretty toiseen kohtaan hallia ja luultavasti muistaa taas olla kolauttelematta. Näitä käy kyllä Noelille ihan äärimmäisen harvoin onneksi, koska se ei halua osua esteisiin, kun se on ihan kamalaa, jos vaikka rimma tippuu ja vähän kolahtaa.
Toinen vähän keinua pienempi ongelma on kepit. Noelilla on kyllä varmat kepit, kun menen sen vierellä tai vedätän sitä edellä, mutta se ei kestä yhtään taaksejäämistä. Viime viikon treeneissä oli teemana itsenäiset kepit ja tehtiin niitä etupalkalla. Noel menikin hienosti ja etupalkkalla vauhtikin oli parempi. Se kesti monta toistoa, eikä lannistunut vaikka välillä tuli virheitä ja se jäi ilman palkkaa. (Kaiken varalta kyllä kehun sitä sanallisesti aina virheitäkin, onhan se kuitenkin yrittänyt) Innostuin sitten tästä ja ajattelin, että nyt otetaan projektiksi ne itsenäiset kepit, kun se kerran on alkanut kestää toistoja. Ja katinkontit, seuraavana päivänä pari ekaa toistoa oli hienot, sitten tuli virhe ja Noel vetäisi herneenpalon nessuunsa. Se jätti kepit joka kerta kesken siinä kohtaa, missä virhe tuli ja palkka otettiin pois. Ihan liian monen epäonnistuneen toiston jälkeen, appari pois silläkin uhalla, että palkka tulee virheellisestä suorituksesta ja kepit eri suuntaan. Näin saatiin loppuun onnistunut toisto.
Ajattelin, että ehkä tehtiin liian monta toistoa ja liian nopeasti, kun vasta edellisenänä päivänä oli keppejä treenattu. Otettiin siis muutaman päivän päästä uudestaan ja päätin, että tehdään vain viisi toistoa. Appari oli myös ohjeistettu tarkemmin, mitään äkkiliikkeitä ei saa tehdä. Pari ekaa toistoa oli taas hyvät ja sitten oltiin taas samassa tilanteessa. Jotenkin tästä kuitenkin selvittiin paremmin kuin edellisellä kerralla ja viisi onnistunutta toistoa saatiin tehtyä ilman helpotuksia. Miten ihmeessä saa opetettua koiralla itsenäiset kepit, kun se ei kestä toistoja? Ja miksi se ei kestä toistoja?
Noelillahan meni aika kauan oppia kepit juuri siitä syystä, ettei se kestänyt virheitä, eikä toistoja. Sitten kun se ne oppi, niin ollaan enimmäkseen tehty niitä vain radan osana, koska silloin ne onnistuu. En ole uskaltanut treenta itsenäisiä keppejä tai vaikeita keppikulmia. En ikinä suutu sille tai toru sitä agilityssä. Ohjauksissa saatan palkata sen myös virheistä, mutta kepeillä se ei tietysti onnistu, koska sitten se alkaa toistaa virhettä. Kehun kuitenkin iloisesti yrittämisestä. Eikä mua ihan oikeasti edes salaa suututa. Se mikä tästä tekee hämmentävää on, että tokossa se kestää toistoja vaikka miljoonan, eikä haittaa yhtään, jos ei tule palkkaa, kun itse tekeminen on niin palkitsevaa. Tokossa se kestää myös sitä negatiivista palautetta jonkin verran.
Yleisesti ottaen Noelilla on ollut hyvä vire treeneissä ja vauhtikin on parempi kuin vielä kesällä. Ohjauksia treenatessa se on alkanut kestää huomattavasti enemmän toistoja ilman, että se lässähtää. Se myös kestää virheitä nykyään paremmin. Tosin pyrin kyllä siihen, ettei montaa virhettä tule peräkkäin. Se ei myöskään enää paineistu ohjatuissa treeneissä ihmisistä, pikemminkin siitä on tullut vähän röyhkeä ja se käy välillä vähän kommentoimassa kouluttajalle, jos "unohdan" sen. Koitan kyllä pitää sen koko ajan hallussa. Jos se ei tee rataa, leikitän sitä samalla kun kuuntelen kouluttajan ohjeita ja jos tuntuu, että leikki kestää liian pitkään, laitan maahan. Niin, Noelhan leikkii nykyään agihallissa!
Syy, miksi ei käydä kovin usein itsenäisesti treenaamassa on, että aina tuntuu sattuvan jotain. Aina tulee joku virhe ja Noel vetää herneet nessuunsa. Tai jos sen saa niin korkeaan vireeseen, ettei se ota virheistä itseensä, niin sitten se menee ihan minne sattuu, eikä kuuntele yhtään (ja tekee vaikka lentokeinuja tai muuta typerää). Jotenkin tuntuu, että ohjatuissa menee paremmin. Siellä se on korkeassa vireessä, mutta silti pystyy vielä kuuntelemaan. Korvattomuus on vain hetkittäistä, eikä jatkuvaa. Mun itseni pitäisi päästä treenaamaan joitakin ohjauksia (järestään pieleen menee tällä hetkellä pakkovalssit), mutta Noelin kanssa se on aika hankalaa, kun virheitä ei saisi tulla. Eilisissä treeneissä tein vain yhden niin huonon pakkovalssin, että Noel hyppäsi esteen väärältä puolelta, ei ne muutkaan mitään kauniita olleet, mutta sain kuitenkin koiran suorittamaan esteen oikein päin. Ongelma on siis huono ajoitus, lähden aina kääntämään koiraa liian aikaisin ja koska Noel reagoi tosi herkästi ohjauksiin, se hyppää esteen väärältä puolelta.
Alkuvuodesta on tulossa oman seuran möllejä, missä pääsen näkemään, toimiiko Noel kuitenkaan kisatilanteessa yhtään paremmin kuin ennenkään. Siinä vaiheessa, kun päästään kisaamaan ulkokentille, tulee luultavasti kyllä ongelmia hallinnan kanssa, kun nyt on treenattu sisähallissa, missä ei muita koiria ole ja välillä pitää käydä jo ihmisillekkin kommentoimassa. Ei se kyllä kesken radan mihinkään lähde, mutta se maaliin tulo, kun ei sitä voi ensimmäisena kaapata kainaloon, vaan pitäisi saada palkattua, eikä siinä vaiheessa välttämättä ole niin kartalla ympäristöstä...
Valitettavasti kuvia ei ole taaskaan, kun koko ajan on niin pimeätä, mutta pitää jossain vaiheessa ryhdistäytyä tässäkin asiassa.
Onpas taas päivittelyt jääneet. Viikon takainen koe päätettiin jättää välistä, kun alkoi tuntua, että Noelin häiriönsietokyky on ihan nollassa. Se on niin epämiellyttävää olla kehässä koiran kanssa, joka on ihan omissa maailmoissaan. Nyt olen koittanut naksutella sille kontaktista ja antanut tarjota perusasentoja. Aiemmin olen jotenkin ajatellut, että kun kerran se sivulle tulo on laitettu ärsykekontrolliin, niin sitä ei sitten muuten tehdä. Koulutusohjaajakurssilla oli kuitenkin puhetta, että perusasentoa voi vahvistaa sillä, että antaa koiran tarjota ja palkkaa siitä paljon. Paljon olen kyllä perusasentoja palkannutkin, mutta aina vain kun se tapahtuu käskystä. Pari ensimmäistä kertaa oli aika vaikeaa saada tarjoamaan perusasentoa, kun olen melkein kolme vuotta koittanut kitkeä tätä tapaa pois... Mutta koska Noel on nopea oppimaan, niin nythän se on ihan onnessaan, kun saa tehdä ihan ilman käskyä ja siitä vielä palkataan. Noel jää aika helposti kiinni tällaisiin juttuihin, kun se saa tarjoamalla jostain palkkaa, niin sitten se tarjoaa ja tarjoaa ja sitten kun pitäisikin tarjota jotain muuta, niin se on vaikeaa. Senkin takia olen koittanut päästä näistä tarjoamisvaiheista yli aika nopeasti, mutta ehkä tää on nyt vaan kestettävä. Kokeessahan se on kuitenkin tosi hyvä jos se tarjoaa perusasentoa ja kun se on oikein vahva, se ehkä pystyy tarjoamaan sitä ahdistuksesta huolimatta.
Kontaktista olen myös naksutellut sillä periaatteella, että saa tarjota. Jos ei tarjoa, niin sitten vaan odotan. En pyydä ottamaan kontaktia, enkä myöskään kiellä, jos ei ota. Olen jo aika pitkään tehnyt kontaktitreeniä siten, että kiellän, kun kontakti putoaa, mutta ei se oikein tunnut toimivan Noelin kanssa. Ja sitten kellään ei ole kivaa, kun kielletään ja kielletään, eikä koira reagoi siihen kumminkaan. Ja kun sitä joka tapauksessa ahdistaa kaikki mahdolliset muut asiat, niin ehkä voisin koittaa itse olla ahdistamatta yhtään lisää... Nyt ajattelin, että jos se vaan alkaisi pitää sitä kontaktia paremmin, kun saisi siitä tosi paljon palkkaa. Nää on näitä elämän ristiriitaisuuksia, kun juuri neuvoin omille koulutettaville, miten kontakti ei ole mikään monivalintatehtävä, vaan pitää kieltää, jos se putoaa ja sitten teen itse ihan päinvastoin. Mutta koirat on yksilöitä, mikä toimii toiselle, ei toimi kaikille...
Viime tiistain treeneissä Noel piti kontaktia ihan tosi hyvin ja palkkasin siitä paljon. Ihan sattumalta treenien teemana oli liikkeitten alut, mikä sopi meille tosi hyvin. Se olisi se ensisijainen tavoite, että liikkeittein alussa olisi kontakti, eikä tarvitsisi jännätä, onko koira kuulolla. Noelin kohdalla on ehkä kohtuutonta odottaa jatkuvaa katkeamatonta kontaktia, mutta jos se tarjoamisen avulla oppisi, että kontaktin pudottua se tarjoaa sitä uudelleen, olisin erittäin tyytyväinen. Tavallaan sillä olisi lupa katsoa häiriötä, mutta sitten se oma-aloitteisesti, mielellään mahdollisimman nopeasti, tarjoaisi kontaktia uudelleen. Tavallaan tajuten "ai niin, kontaktiahan tässä piti pitää". Katsotaan, miten tämä tästä lähtee etenemään. Kaiken kaikkiaan ajattelin vähän löysätä pipoa ja vähentää kaikenlaista kieltämistä. Ei tää meidän harrastaminen kuitenkaan voi ikinä olla niin tavoitteellista.
Päivän hyvä uutinen on se, että Noel osaa lopultakin istua aika varmasti. Kahtena viikkona peräkkäin se on istunut treeneissä käskytettynä. Kotona on tehty päivittäin istumisia, eikä enää ole tullut virheitä. Illalla ennen ruokaa aina istutaan ja Noel osaa jo istua ihan ilman käskyäkin :D Eilen olin Pieksämäellä liikkurikurssilla, jonka päätteeksi käytiin vähän treenaamassa vieraassa hallissa ja Noel istui sielläkin, vaikka vieras halli ahdisti hirmuisesti. Tänä aamuna käytiin treenaamassa ja monta istumista onnistui! Nyt voisin kuvitella, että se ehkä osaisi istua kokeessakin. Huonona puolena huomasin aamulla, ettei se nyt osaa enää seisoa tai mennä maahan, vaan istuu nekin, mutta eiköhän tämä ole ihan korjattavissa :D
Koska tämä kisoihin treenaaminen nyt vähän ahdistaa ja tehdään noita perusasento- ja kontaktijuttuja, niin siinä sivussa on hömpötelty merkkiä ohjatun ja evl-ruudun merkeissä. Merkin kautta ruutuun lähetys onnistuu paremmin kuin ohjattu nouto, koska meillä selvästikkin asuu shetlanninnoutaja. Kapulat on ihania ja merkki on ihan turha siinä välissä. Neuvoksi saatiin, että kapulat kauemmas merkistä ja tunnen itseni hieman tyhmäksi, kun en tätä itse tajunnut :D Onnistuu, kun kapulat on riittävän kaukana, mutta siitäkin huolimatta saan virheitä aikaan. Tässä on juuri haasteellista se, kun ei siitä noutamisesta voi kieltää ja se on palkitsevaa, vaikkei saisikaan mitään erillistä palkkaa. Pitäisi vaan osata vaikeuttaa sopivasti.
Jos ei kapuloita ole näkyvillä, merkki onnistuu hyvin ja on Noelista kiva. Merkin kautta ruutuun meno onnistuu myös hyvin. Vähän tekee banaania kyllä matkalla. Otin virittely sanaksi "mennään merkille", jotta olisi riittävän erilainen ruudun "missä ruutu"- virittelyyn. Välillä kuitenkin selvästi hakee ruutua katseellaan, jos se on näkyvillä, eikä merkkiä. Merkin treenauksen johdosta ruutu on tietysti vähän huonontunut ja tänään haki ruudussa kulmamerkille, mutta en jaksa huolestua tästäkään. Kyllä se ruudun paikka sieltä palautuu.
Itse olen tosiaan taas hieman syvemmällä tässä tokoharrastuksessa, kun eilen valmistuin liikkeenohjaajaksi. Voisin siis vaikka heti lähteä kokeeseen liikkuroimaan, mutta haluan kyllä vielä harjoitusta ennen ensimmäistä virallista liikkurointia. Kokeessa liikkurointi on kuitenkin niin eri asia kuin treeneissä. Muutama viikko takaperin kävin tokon koulutusohjaajakurssin. Virallisen koulutusohjaajakortin saan kuitenkin vasta kun 10 harjoittelua on tehty. Neljä harjoittelukertaa jää ensi vuoden puolella joulutauon takia. Ne lienee suoritettu helmikuuhun mennessä. Toisten kouluttaminen on kyllä hirmu mielenkiintoista, kun koirat ja ohjaajat on niin erilaisia. Joutuu keksimään ihan erilaisia ratkaisuja kuin mitä omalle koiralle on käyttänyt (varsinkin, kun Noel on vähän marginaalitapaus :D) ja samalla oppii itsekkin.
Enää viikko kokeeseen ja taas tuntuu, että kaikki on pielessä...
Otsikkoon viitaten, niin mua alkoi ärsyttää Noelin haistelu hallissa. Se on oikeastaan tehnyt sitä niin kauan kuin on hallissa treenattu. Ei se kesken liikkeitten tai palkkauksen ala haistella, mutta esimerkiksi liikkeitten välissä, jos sille vaan jää sekuntikin aikaa, on nenä heti maassa ja sieltä sitä saattaa joutua useamman kerran kutsumaan, kun ei malta lopettaa. Noel myöskin viettää hallissa paljon aikaa "käy siihen"-makuussa, jossa se tykkää haistella. Pyrin vahtimaan sitä koko ajan ja kieltämään haistelusta, mutta eihän se ole kovin kivaa olla aina kieltämässä, varsinkin kun koira ei edes aina tottele ensimmäistä kieltoa. Lisäksi tietysti kaikissa liikkeissä, missä koira jätetään maahan se haistelee mielellään. Paikkamakuu, luoksetulo, kaukot... Nyt päätinkin, että Noel ei enää odottele hallissa, ettei sille jäisi aikaa haisteluun. Aina kun ei tehdä, vien se pois hallista. Lisäksi koitan muuten pitää sen niin kiireisenä, ettei nenä ehdi maahan. Toisaalta myös motivaation kannalta voisi olla ihan hyvä käydä välillä huilaamassa autossa.
Miksi se sitten haistelee? Jaa-a sen kun tietäisi. Joissain tilanteissa varmasti paineistumistaan eli rauhoitellakseen itseään, mutta ei se aina voi olla paineessa. Olen huomannut, että esimerkiki paikkamakuussa, kun palaan sen viereen alkaa haistelu. Jotenkin sitä ahdistaa se paluu. Jätöissä taas, no ehkä sitä vähän ahdistaakin, mutta lisäksi sillä ei ehkä ihan keskittyminen riitä ja se keksii viihdykettä itselleen. Toisaalta ei se ehkä ihan ymmärräkkään, ettei siinä saisi haistella, mutta miten sen sille kertoo... Kieltänyt olen vaikka miten paljon, mutta kun ei se auta kuin aina hetkeksi ja ei se tee kauhean hyvää olla aina kieltämässä. Ne muut haistelut sitten, välillä tuntuu, että oikeasti joku haju vaan on niin kiinnostava, että tekee mieli haistella ja välillä varmaan tulee tylsistyminen, kun juuri sillä sekunnilla ei tehdä mitään. Tätä olen pyrkinyt ehkäisemään sillä, että aina jos vaikka kuuntelen kouluttajaa, käsken Noelin käy siihen- makuuseen, mutta sitten se vaan haistelee maatessaan.
Haistelu ei onneksi kauheasti kuitenkaan vaikuta koesuoritukseen. Ei se kokeessa ehdi haistella liikkeitten välissä kuin ehkä pari pikanuuhkaisua. Jätöissä taas, no saattaa se aina hetken haistella, mutta ei meiltä ole koskaan sillä perusteella pisteitä lähtenyt. Paikkamakuussahan se muu levottomuus on isompi ongelma kuin haistelu. Haistelu on oikeastaan paikkamakuussa, paluuta lukuun ottamatta, jäänyt aikalailla kokonaan pois apunamien ansiosta. Siis mä vaan itse haluaisin, että se ei haistelisi hallissa ollenkaan, ikinä.
Haistelua suurempi ongelma on kuitenkin kontaktin katkeaminen. Noel on sinänsä ihan kontaktinhakuinen koira ja hakee itse mielellään kontaktia, mutta se on tosi häiriöherkkä. Kokeessa voi olla aika kohtalokasta, jos kontakti katkeaa esimerkiksi juuri kun pitäisi tehdä kaukoissa vaihto. Ja näin meille on käynytkin. Kontakti katkeilee tosi herkästi eri häiriöistä. Yleensö Noel ei onneksi jää kovin pahasti kiinni häiriöihin ja se palaa itse kontaktiin, mutta jo se häiriö on joku Noelin mielestä isompi, niin sitä kontaktia voi olla aika haastavaakin saada takaisin.
Olen varamasti itse mokannut tässä kontaktiasiassa Noelin ollessa pentu. En ole ymmärtänyt tehdä sen kanssa häiriötreenejä, vaan aina treenattiin aika häiriöttömissä paikoissa. Nyttemmin Noel on tehnyt melko paljonkin erilaisia häiriötreenejä ja on toki kehittynyt hirmuisesti, mutta aina sen kanssa joutuu häiriötreenit tekemään helpotettuna muihin verrattuna. Noel kokee häiriöt niin eritalalla kuin muut koirat. Esimerkiksi namilla houkuttelussa muut koirat haluaisi ottaa namin houkuttelijalta, kun taas Noelia ahdistaa, että joku tulee lähelle, ihan sama namin kanssa vai ilman. Jos seuratessa heitetään lelu koiran viereen muut koirat haluaisi ottaa sen tai mennä katsomaan, mutta Noel säikähtää ja haluaisi väistää sitä.
Joskus aina mietin, pitäisikö ottaa jokin kuuri pelkkää kontakti-/häiriötreeniä. Olisi niin ihanaa treenata/kisata, kun ei olisi tätä ongelmaa. Mutta miten sitten treenaisin ja tapahtuisiko tässä oikeasti muutosta. Taas palataan ongelman alkujuurille. Kun se ei ole pelkästään häiriöherkkä, vaan sen hermorakenne ei ehkä ole ihan sieltä vakaimmasta päästä. Ei ole kyse pelkästään siitä, että sille ei ole tehty selväksi, ettei kontaktia saa pudottaa. Ehkä ne häiriöt on vaan sille niin pelottavia, että sen on pakko tarkistaa, onko oikeasti syytä pelätä. Noelhan pärjää hyvin sellaisessa häiriötreenissä, missä tuttu ihminen häiriköi sitä, kun se tuntee olonsa turvalliseksi.
En sano, etteikö Noel voisi kehittyä vielä häiriötreeneissä, mutta ei siitä koskaan tule sellaista koiraa, jonka kanssa voi lähteä kisaamaan minne vaan tai joka ei reagoisi, vaikka "pommi räjähtäisi" vieressä. Ja kirsikkana kakun päälle, itse suorastaan inhoan kaikkia häiriötreenejä, koska niistä seuraa aina jossain määrin Noelin ahdistuminen. Viime aikoina on kyllä ollut monta ihan onnistunuttakin häiriötreeniä, missä Noel on pystynyt tekemään treenin samalla tasolla kuin muutkin ahdistumatta. Noelille ei vaan ole aina pahin häiriö se kaikkein voimakkasin häiriö, vaan pahinta on sellaiset yllättävät jutut kuten, että kesken treenin halliin tulee ihminen ja tällaisia aina sattuu kokeessa. (Savonlinnassa esim. valokuvaaja). Kokeessa nyt ihmiset yleensä välttää aiheuttamasta mitään isoja häiriöitä, mutta se onkin juuri pahinta, kun ensin on ihan haudan hiljaista, ja sitten yht'äkkiä tapahtuu jotain. Noel on kyllä sellainen skanneri, että se ainaa keksii itselleen jotain häiriötä. Ei sille olekkaan sellaista paikkaa, missä ei olisi häiriötä. Ihan lenkilläkin se skannaa ympäristöään korvat hörössä, jos vaikka jossain olisi jotain, mihin voisi jotenkin reagoida...
Kävin viime sunnuntaina videoimassa Noelin voittajaluokan liikkeet. Videosta ei tullut mikään hieno, mutta siitä näkyy kyllä hyvin meidän heikkoudet. Joskaan ne videolla näkyvvät heikkoudet ei ole se, mihin koko koe kaatuu. Jos se tuolla tavalla tekisi kokeessa kuin videolla, niin uskon kyllä, että 1-tulos tulisi. Noelhan on siis menossa 22.11. oman seuran kokeeseen taas kokeilemaan voittajaa. Mulla alkaa aika lailla usko loppua 1-tulokseen, mutta ehkä omassa hallissa on edes pieni mahdollisuus, ettei Noelia ahdistaisikaan niin paljon. Tavoitteena oli kuitenkin saada tänä vuonna 1-tulos, niin koitetaan nyt vielä tämän kerran. Seuraava yritys sitten lienee vasta helmikuussa.
Ahdistuksen häivyttämiseksi ja motivaation säilymiseksi, me on nyt treentattu sitä Oilin ehdottamaa etäpalkkaa. Nyt alkaa jo sujua paremmin ja Noel pystyy jotenkuten keskittymään etäpalkasta huolimatta. Homman sai toimimaan hyvin, kun etäpalkkana oli nakkia ja myös mulla itsellä oli nakkia eli palkat oli saman arvoisia. Nyt Noel ei enää joka jessauksesta yritä karata etäpalkalle. Siltikään en ole ihan satavarma uskallanko kokeessa etäpalkkaa käyttää. Sekin nimittäin ottaisi hiukkasen päähän, jos koira karkaisi kehästä... Ainakaan etäpalkan ei ehkä kannata olla mitään ihan superhyper hyvää herkkua.
Video löytyy lopusta, mutta ensin käyn liikkeet läpi yksitellen.
Paikkamakuuta ei videolla ole, mutta se nyt on kuten aina ennenkin. Jos jotain opin siitä, kun oltiin viime kokeessa täytekoirakkona paikkamakuussa, niin etäpalkkaa ei kannata paikkamakuun ajaksi laittaa, sillä Noel huutaa kuin palosireeni koko paikkamakuun ajan... Noin muuten se on treeneissä ollut hieman levoton, mutta ei mitään erityistä. Taakseen kuulemma vilkuilee, mutta se on juuri sen verran vainoharhainen, että kuvittelee siellä aina jonkun vaanivan pientä shelttipoloa :P
Seuraamista on tehty nyt taas aika vähän. Asenne on musta videolla kiva, mutta teknisestihän tuo ei ole kovin kaunista. Tosin jos se nyt noin seuraisi kokeessa, olisin erittäin tyytyväinen. Noel näyttää musta vähän poikittavan ja se on taas alkanut vähän editääkkin... Juoksussa se nostaa laukan, mitä en huomannut kuin vasta videolta. Oikealle käännökset ei suju edelleenkään ja vasemmalle käännöksetkin on vähän huonontuneet. Sivuaskeleet vasemmalle saisi myöskin olla paremmat. Siis käytännössä tuossa seuruussa ainut positiivinen asia on, että se jatkuu samanlaisena alusta loppuun ja asenne on kiva :P
Liikkeestä istuminen oli ainut liike, mistä piti ottaa uusinta otos, koska ei ekalla taaskaan istunut. Videolta kyllä näkyy, että se aikoo istua, mutta sitten päättääkin jäädä seisomaan, on sellaisessa puoli-istuvassa asennossa. Toisella otolla istui Noeliksi hyvin. Kun kierrän sen taakse, se siirtelee etutassujaan, mutta en ole oikeastaan treenannut tätä ollenkaan, kun on niin vaikeaa jo pelkkä istuminen. On oikeasti ihan naurettavaa, että koko voittajaluokan vaikein liike on liikkeestä istuminen... Se on nyt sujunut treenissä ihan hyvin ja olen sitä tehnyt kaikilla mahdollisilla variaatioilla, mutta heti kun tilanne muistuttaa vähänkin koetilannetta, iskee epävarmuus... Ihan treenien lopuksi tehtiin kyllä varsinainen läpimurto. Jätin etäpalkan ja tein seuraamiskaavion, jonka jälkeen ainoastaan sosiaalinen palkka ja siihen perään liikkeestä istuminen ja Noel ISTUI! Siitä vapautin heti palkalle. Tämä on nimittäin ollut ihan uskomattoman vaikeaa saada ketjutettua seuraaminen ja liikkeestä istuminen ilman välipalkkaa.
Luoksetulo oli sitä normisettiä, ehkä tosta olisi jotain pisteitä saatu. Itse olisin kyllä voinut antaa seisomiskäskyn aiemmin. Aika pahalle kyllä kuulostaa nuo käskyt videolla :D Noel on tehnyt välillä ihan superhyviä stoppeja, missä on nähnyt, että se ihan tosissaan yrittää pysähtyä nopeasti, mutta eilen ei taas ollut sellainen päivä...
Ruutu oli ihan kiva muilta osin, paitsi että maahanmenoon tarvitsi tuplakäskyn tai olis se varmaan mennyt ekallakin, jos olisin malttanut odottaa, mutta joka tapauksessa se maahanmeno on hirveän hidas. En oikein tiedä millä sen saisi nopeammaksi. Liikkeestä maahanmenohan onnistuu nopeasti, mutta paikalta sitten ei... Ruudunpaikkaa olen koittanut siirtää keskemmälle, ettei enää tulisi takanauhan ylityksiä. Tällä hetkellä Noel on lähinnä sekaisin kuin seinäkello, kun ei vielä kunnolla osaa uutta paikkaa, mutta on huomannut, ettei vanhakaan kelpaa. Olenkin nyt tehnyt aika plajon toistoja targetille. Kokeen kannalta ruutu on siis tosi huonossa vaiheessa, mutta täytyy vaan toivoa parasta. Siitä olen tosi iloinen, että Noel nykyään löytää hienosti ruutuun. Olisin kyllä todella hämmästynyt, jos se ei omassa hallissa ruutua löytäisi. Nyt on muistettu treenata myös ruudusta seuraamaan tuloa ja sekin sujuu ihan kivasti jo.
Metallinoudossa on erityisen huomioitaa, että Noel palauttaa laukalla :) Metalliin on tullut selvästi vauhtia lisää. Olen tehnyt niin, että hetsaan Noelia, heitän kapulan sen eteen ja jätän sen seisomaan. Itse menen jonkun matkaa sen taakse ja käsken hakea. Kun se tulee hyvällä vauhdilla jessaan ja heitän namin. Noel jopa uskaltaa nykyään pudottaa kapulan, varovasti tosin. Tätä tehtiin treeneissä joku viikko sitten, eikä ollut vaan tullut mulle aiemmin mieleen tehdä, mutta tämä on selvästi ollut hyödyllinen treeni. Palautus on vähän vino. En oikein ymmärrä mikä tätä aiheuttaa toisinaan. Vasta muutama viikko sitten ohjatuissa katsottiin kapulan palautuksia, eikä saatu aikaan yhtään vinoa, mutta nyt se taas tuli jostain. Koitin ihan tietoisesti olla kumartumatta koiraan päin, etten sillä painaisi sitä taakse. Viimeeksi palautus on ollut vino kokeessa 2 kuukautta sitten.
Hyppynoutoon on tullut myös lisää vauhtia samalla metodilla kuin metalliinkin. Vauhdin ansiosta hyppykin onnistuu paremmin, eikä Noel enää epäroi ponnistuupaikkaa painavallakaan kapulalla. Kokeessa todennäköisesti kyllä saadaan kaksi lautaa ja pienempi kapula, mutta ompahan varmuuden vuoksi treenattu vähän vaikeampana. Tässä oli ihan sama kuin metallissakin, palautus taas vino.
Tunnari oli aika kamala. Noel oli liian korkeassa vireessä ja haisteli suu auki. Videolta näkee, että se kaahaa omansta yli, eikä haista sitä ollenkaan. Sitten kun se osuu kohdalle, se kyllä nappaa sen epäröimättä. Ennen videointia tein myös toisen toiston, jossa kaahasi vielä pahemmin samalla potkien kapuloita. Suu oli auki, mutta ei kuitenkaan maistellut vääriä. Noh, tästä täytyy kyllä todeta, että kokeessa ei ole pelkoa tästä mielentilasta, vaan siellä todennäköisemmin haistelee liiankin hartaasti. Olen koittanut saada Noelia treeneissä paineistumaan tunnarissa, kuten kokeessa, mutta se ei onnistunut, mikä tietysti sinällään on tosi hienoa, mutta hieman turhauttavaa, kun se jumitus tulee vain kokeessa. (Haistelee siis kapuloita todella liioitellun kauan ja hartaudella, vaikka selvästi merkkaa oman)
Kaukoihin olen kyllä edelleen aika tyytyväinen, jos nekin vaan onnistuisi kokeessa, kuten treeneissä. Tosin seiso-istu vaihdossa vasen takatassu hieman liikkuu videolla. Kaukoja on nyt koitettu treenata häiriössä ja yllättävän hyvin on mennyt, joten toivottavasti jotain on jäänyt Noelille mieleenkin.
Ja tässä se itse video:
PS. Noelin tekemiseen saattoi kyllä vaikuttaa "hieman" se, että meillä kotona Jasminilla on juoksut ja videointipäivänä se oli juuri tärpeillään... On ollut hieman pienen shelttipojan pää pyörällä tästä johdosta. Onneksi kokeeseen mennessä Jasminin juoksut on ihan kokonaan jo ohi.
Onpas päivittelyt nyt jääneet. Noel korkkasi rally-tokouransa 11.10 Kuopiossa tuloksella ALOHYV 89p. Sijoitusta en tiedä, mutta alokasluokassa oli koiria 47 kpl, niin ihan helposti ei ollut palkintopallille asiaa.
Me oltiin Noelin kanssa ensimmäisinä vuorossa 47:stä alokasluokan koirasta - niin mun tuuria. Eipä sillä nyt sitten loppupeleissä ollut merkitystä, etten toisten suorituksia ehtinyt seuraamaan ennen omaaamme, sillä rata käytiin hyvin yksityiskohtaisesti läpi rataantutustumisessa. Rata oli mielestäni tosi selkeä, ei tarvinnut arpoa, minne suuntaan seuraavaksi. Hankalimpia meille oli spiraali ja pujottelu edestakaisin.
Koe oli hallissa ja Noel oli ihan todella paineessa siellä. Jos oltaisiin oltu tokokokeessa, olisin varmasti keskyttänyt heti alkuunsa. Noel oli kyllä ihan toimintakykynsä äärirajoilla. Kun mentiin lähtöön, eikä se reagoinut mitenkään edes omaan nimeensä, olin aika varma, että se jää siihen, kun itse lähden liikkeelle. Mutta perään se lähti, vaikka eihän se mitään seuraamista sanan varsinaisessa merkityksessä ollut. Kaikki liikkeet saatiin jotenkin tehtyä. Enin osa pisteistä lähti haistelusta, kun Noel rauhoitteli itseään. Käytin kyllä todellakin hyödyksi kaiken lirkuttelun, mitä rallykokeessa vain voi. Ihan kahden viimeisen kyltin kohdalla alkoi tuntua, että Noel ei ollut enää ihan yhtä jäässä.
Positiivisena asiana Noel muisti hyvin radalta tulleessaa, että etäpalkka odottaa ja söi hyvällä halulla. Ja onhan se tietysti positiivista, että se selviytyi radan loppuun. Olen myös itsestäni ylpeä, että jaksoin tsempata sitä loppuun asti heittämättä hanskoja tiskiin.
Noel ei sentään ollut ainoa koira, jota halli pelotti, ainakin joku keskeyttikin sen takia. Tosin suurin osa koirista kyllä oli ihan ok hallissa, myös se toinen kisoissa ollut sheltti. Seuraavat rally-toko kisat saa luultavasti odottaa ensi kesään, koska ensinnäkään täällä päin ei oikein ole kisoja ja toisekseen ulkokisat olisi harkitsemisen arvoinen asia.
Rally-kisoissa oli kyllä kiva tunnelma. Jotenkin paljon iloisempaa ja rennompaa kuin tokossa. Kaikki tsemppasi toisiaan ja kaikille taputettiin. Meidän vuorolla kaikki oli melkein hengittämättä, ettei Noel vaan häiriintyisi mistään :D
Tänään oltiin Oilin koulutuksessa. Ensimmäisessä osassa kerroin Noelin koekoomasta, että mitä sille voisi tehdä. Tehtiin kokeenomaisesti muutama liike palkatta ja Noel oli tosi huono. Aloitettiin seuruulla, jossa jouduin useamman kerran huomauttamaan huonosta seuruusta. Seuraavana hyppynouto. Heitto meni vähän vinoon ja juuri kun Noel nosti kapulaa taisi joku tulla hallin ovesta sisään, jolloin Noel ajautui palauttamaan kapulan hypyn ohi... Tämän se on tehnyt ainoastaan kerran aiemmin, jolloin sen keskittyminen myöskin oli ihan jossain muualla. Uskon siis tämän tavallaan vahingoksi. Uusintaheitolla oli ok. Sitten liikkeestä istuminen. Noh, kenellekkään ei varmasti tullut yllätyksenä, ettei istunut... Seuraavana metalli. Oma kapula oli autossa, joten tehtiin sillä, mikä ensimmäisenä löytyi. Tällä kapulalla olikin sitten kokoa ja painoa vähän enemmän kuin meidän omalla, joten ei tullut yllätyksenä, ettei Noel sitä noutanut. Lähti kapulalla hyvin ja nosti, mutta kun huomasi, että se painaa enemmän tiputti. Käskin monta kertaa uudestaan hakea, mutta Noel esitti kuin ei olisi nähnytkään koko kapulaa ja haahuili sinne tänne. Lopulta tehtiin pakkonoutona eli kapula vaan väkisin suuhun. Tämä oli kyllä tosi harmi, koska metalli on sujunut viime aikoina niin hyvin, enkä ole tarkoituksella edes yrittänyt tehdä sitä isommilla kapuloilla ja nyt jouduttiin taas konfliktitilanteeseen metallin kanssa. Oili oli sitä mieltä, että pitäsii treenata isommallakin kapulalla, jotta kokeessa pienen noutaminen olisi sitten helpompaa kuin treeneissä. Itsekkin tiedostan tässä sen ongelman, että aina kokeen pienin kapula ei välttämättä ole yhtä pieni kuin meidän, mutta toisaalta jos kisataan vaan oman seuran kokeissa (kuten tällä hetkellä taas tuntuu), niin siellä se kapula on samanlainen kuin meidän oma pieni kapula. Lopuksi otettiin vielä kaukot. Kaikki vaihdot kyllä tehtiin, mutta lisäkäskyjä tuli jokunen ja Noelista näki, että oli jo tosi paineessa.
Oilin neuvo tähän oli opettaa kaukopalkka. Eli Noelin nähden jätetään kuppi johonkin ja lopuksi se vapautetaan kupille. Alkuun lähdetään siitä, että mennään kehään ja otetaan perusasento ja vapautetaan jo siitä. Pikku hiljaa aikaa pidennetään niin, että lopulta tehdään kaikki liikkeet putkeen ennen kuin vapautetaan palkalle. Oilin mielestä Noel tarvitsee lisää koerutiinia ja sen kanssa tulisikin tehdä kerran viikossa kokeenoaminen treeni heti kunhan kuppipalkka on vaan opetettu kunnolla. Tällöin koe on koiralle vain yksi kokeenoaminen treeni muiden joukossa. Treenissä vaikka koira tekisi huonostikkin, pitää aina jatkaa, kuten kokeessa. Samalla itse opettelee sitä jatkamista epäonnistumisen jälkeen. Pitää pystyä jatkamaan hyvällä mielellä. Koira vapautetaan aina lopuksi kuppipalkalla, meni miten meni. Näitä treenejä olisi varmasti hyvä tehdä Noelin kanssa mahdollisimman monipuolisesti eri paikoissa.
Toisessa setissä tehtiin liikkeestä istumista. Ensin tehtiin ihan normaalisti jääviä sekaisin ja Noel teki ihan mitä sattuu asentoja. Sitten peruuttamalla siten, että koiraa villittiin ja innostettiin hyppimään, mistä tehtiin eri asentoja. En edes enää muista, miten meni. Välillä onnistui ja välillä ei... Sitten tehtiin seuruusta siten, että minun itse piti "laukata". Noelia pelotti tämä, eikä se uskaltanut seurata, vaan jätätti (kerta se on ensimmäinenkin, kun jätättää...) Saatiin kuitenkin joitain asentoja tehtyä, mutta luovuttiin tästä. Sitten tehtiin istumisia siten, että oma askeleeni oli lyhyempi. Tämä tuntui toimivalta ja tätä voisi kyllä kokeilla jatkossakin. Tehtiin asentoja myös kiertojen kautta. Punaisena lankana oli kai se, että treenata niitä asentoja mahdollisimman monipuolisesti eri tavoilla. Katsottiin myös Noelin istumistekniikkaa, josta Oili oli sitä mieltä, ettei sille välttämättä tarvitse tehdä mitään. Noelin istumistekniikka ei ole kuulemma mikään este valioitumiselle, jos ei tavoitteet ole sen korkeammalla. Katsottiin kuitenkin, miten sen saisi istumaan oikein ja tuli vähän tyhmä olo, miksen ole aiemmin tajunnut, miten sen saisi istumaan oikein. Koitan kuitenkin opettaa Noelille uuden istumistekniikan, koska Noel yleensä oppii tällaiset pienet tekniset jutut kyllä helposti.
Lopuksi ehdittiin katsoa vielä luoksetulon maahanmenoa. Ei tullut yllätyksenä, että siinäkin Noelilla on vähän huono tekniikka ja tekee hitaasti. Tekniikkaa lähdettiin tekemään siten, että kutsun koiraa ja kumarrun ikään kuin antaakseni sille namin, mutta heitänkin sen taakse ja koira juoksee ohi. Välillä taas vedän sen sillä namilla maahan. Saatiin ihan hienoja maahanmenoja aikaiseksi. Tämä on vaan tuntunut aiemmin tosi hankalalle, mutta ehkä koitetaan uudestaan. Oili kommentoi hallin mattoa, että siinä koiran on mahdotonta tehdä oikeasti hyviä stoppeja, koska on kova ja liukas. Tästä (ja yhdestä videosta) sainkin idean, että stoppeja voisi käydä treenaamassa jossain pehmeällä hiekkarannalla, josko siellä saataisiin oikea tekniikka esiin.
MAHtavat hopeamitalistit Mira, Isla, Eedla ja Noel :)
Tänään oli siis Suur-Savon kennelpiirin piirinmestaruudet. Hyvä uutinen on se, että joukkueemme voitto hopeaa, huono uutinen se, ettei Noelin suorituksella kyllä ollut voiton kanssa paljoa tekemistä. Koe meni suoraan sanottu ihan persiilleen, ja vieläkin huonommin kuin keväällä, niin pisteiltään kuin ennen kaikkea vireeltään.
Noel oli ennen kehään menoa ihan reipas ja tuntui hyvältä, mutta saman tien kun astuttiin kehänauhojen sisäpuolelle meni laamavaihe päällä ja piti vilkuilla sinne ja tänne. Kisapaikka oli tosi hyvä, ei siitä voi kisapaikka oikein enää rauhallisemmaksi muuttua. Koska koe alkoi voittajalla, niin yleisöäkään ei aamusta ollut lähes ollenkaan. Siitä huolimatta Noel kyllä löysi reagoitavaa ja tuntui niin perässä vedettävälle kuin se vaan pahimmillaan voi tuntua. Mutta pitemmittä puheitta pisteitiin, joilla ei paljon juhlittu...
Paikkamakuu: 10 Tämä oli tämän päivän positiivisin liike. Noel oli kyllä paikkamakuu kehäänkin mennessä tosi jähmeä ja meni maahan vähän hitaasti. Oli kuitenkin maannut rauhallisesti ja palatessani vaikutti rennolta, ei haukotellut ahdistuneesti, kuten se usein tekee. Nousi reippaasti ylös ekalla käskyllä ja oli jotenkin tosi iloisen oloinen. Otti kehut tosi hyvin vastaan. Kehästä sillä oli kyllä taas tälläkin kertaa hirveä kiire pois.
Seuruu: 7,5 Ei tosiaan olisi ansaittu näin hyviä pisteitä. Seuruu lähti menemään pieleen ihan ensimmäisestä askeleesta alkaen. Noel jäi katselemaan taakseen, eikä lähtenyt liikkeelle kuin vasta toisella käskyllä, mitä ei ole ikinä ennen tehnyt. Melkein heti tuli askeleet ja ne olikin ainoat kohokohdat tässä seuruussa. Noel peruutti tosi hienosti suoraan, eikä sivuaskeleetkaan huonot olleet. Ajoittain Noel seurasi pätkiä ihan hyvinkin, mutta enimmäkseen se katseli muualle ja oli tosi väljä. Joissain käännöksissä se irtosi aika reilustikkin ja täyskäännökset varsinkin oli kauheita. Perusasennot oli hitaita ja yksi jäi kokonaan puuttumaan, mitä ei ole sitäkään ennen käynyt. Seuraamiskaaviokin oli kyllä vähän erikoinen ja haastava voittajaluokkaan, mutta en voi todellakaan syyttää kaaviota meidän huonosta seuruusta...
Istuminen: 0 Noel lähti seuraamaan yhtä huonosti kuin aiemmassa kaaviossakin ja oikeastaan arvasin saman tien, ettei se tule istumaan. Annoin tosi reilut avut ja suorastaan pysähdyin, mutta ei silti istunut. Toisella käskyllä sitten istui.
Luoksetulo: 6 Näihin pisteisiin pitää olla tyytyväinen. Annoin seisomiseen sekä suullisen käskyn, että käsimerkin ja Noel teki ihan hyvän stopin. Tuomari kommentoi vähän vihaisesti, ettei niin saisi tehdä ja stopista ei saatu käytännössä pisteitä. Maahanmenoon annoin suullisen käskyn ja teki aika hyvin. Säännöthän sanoo muistaakseni, että pisteet on enintään 6, jos koira tekee toisen asennon eli kai se maahanmeno oli aikasta hyvä.
Ruutu: 0 Pystyin lähestymään ruutua hyvin ja Noel lähtikin tosi varmasti ruutuun. Takajalat meni kuitenkin aika selvästi takanauhasta yli. Korjasin keskemmälle, mutta meni maahan vasta kolmannella käskyllä. Tuli sivulle oikealle puolelle, mutta taisi ihan itse korjata erehdyksensä. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut käskeä vaan maahan, niin Noelille olisi jäänyt ehkä parempi mieli ja hyvällä tuurilla se olisi voinut tulla eteenpäin maahanmennessään. Ruudun paikka kyllä pitää nyt opettaa hieman edemmäksi, koska se menee treeneissäkin aika usein vähän takanauhasta yli...
Hyppynouto: 9,5 Puolikas piste lähti vinosta perusasennosta. Jännä, ettei viime kokeessa sanonut mitään, eikä kukaan muukaan tuomari ole sanonut avossa, vaikka Noel on aina palauttanut noudot vähän vinoon...
Metalli: 7 Tämä oli minun vikani. Sanoin juuri ennen heittoa "sivu", joten ei uskaltanut lähteä ekalla käskyllä. Tajusin virheeni heti, kun sanoin sen, mutta myöhäistähän se siinä vaiheessa oli vetää takaisin. Toisella käskyllä lähti reippaasta ja palautti ravilla, mikä oli tosi hienoa. Ilmeisesti piste lähti taas vinosta palautuksesta, vaikka suoremmassa se nyt oli kuin hyppynoudon palautuksessa.
Tunnari: 0 Lähti kapuloille reippaasti ja haisteli ekana omaa. Merkkasi selvästi, mutta päätti sitten haistella oikein hartaudella myös muut ja yhtä vähän maistoikin. Lopulta kuitenkin päätyi palauttamaan oman. Epävarmuutta, epävarmuutta...
Kaukot: 6,5 Ensimmäisen seisomaan nousun jätti kokonaan tekemättä ja myös kahteen muuhun vaihtoon tarvitsi tuplakäskyn. Vaihdot oli kyllä teknisesti ihan hyviä, joskin hitaita. Joku tiukempi tuomari olisi varmasti antanut nollan.
Kokonaisvaikutelma: 8 Ei se ihan niin pahalta ehkä näyttänyt ulkopuolisen silmin kuin miltä se tuntui...
Yht. 161p. VOI0, sija 4/4 tuomari Tommi Varis
Aika epätoivoiselta tuntuu tällä hetkellä, että joskus saataisiin 1-tulos. Aina voidaan toki treenata liikkeitä paremmiksi, mutta kun ongelman ydin ei ole se, etteikö Noel liikkeitä osaisi. Jostain syystä se ei vaan pysty niitä tekemään. Se on esimerkiksi viime aikoina tehnyt tosi hyviä pitkiäkin seuraamisia ja kontakti on parantunut häiriössäkin, mutta kokeessa siitä ei ollut mitään tietoa ja seuruu oli huonompi kuin ikinä aiemmin kokeessa. Istuakin se osaa, mutta ei pysty. Kaukot ja tunnari on Noelin bravuureita, joissa se on tosi hyvä, mutta kokeessa nekään ei onnistu.
Täytyy myöntää, etten edes tiedä, miksi se paineistui tänään niin paljon. Kuten sanottu, kisapaikka oli tosi rauhallinen ja Noel oli siellä ihan ok sekä ennen, että jälkeen kokeen. En mielestäni jännittänyt sen enempää kuin ennenkään. Paineistuminen ei myöskään voinut johtua palkattomuudesta, koska se oli aika samanlaista kokeen alusta loppuun. Kun lähdettiin kehästä pois, Noel oli tosi innoissaan ja tuntui tosi helpottuneelta. Siinä vaiheessa sitä ei enää kyllä painanut mikään. Kyllä se videolta katsottuna heiluttaa mulle liikkeitten välissä häntäänsä ja ottaa kehuja vastaan, mutta se vaan tuntui tosi jähmeältä, paremmin en sitä osaa kuvata. Myönnän, että jossain vaiheessa en enää jaksanut tsempata kovin hyvin, vaan mentiin vaan sisulla loppuun, mutta esim. koko seuraamiskaavion hymyilin ja koitin ajatella postitiivisesta, mutta eipä ollut silläkään vaikutusta.
Monet tuntuu valmistautuvan kokeeseen pitämällä treeneistä vähän taukoa, ainakin pari päivää ennen koetta. Minulle se ei Noelin kohdalla tulisi mieleenkään. Sille ei yleensä tee tauot tokossa kovin hyvää. Tai saattaa se jonkin yksittäisen jutun kohdalla tehdä, mutta ei kokonaisuutena. Kuten aiemmin taisin kirjoittaakkin, ruudun onnistumisprosentti säilyy hyvänä ainoastaan päivittäisillä toistoilla. Esim. viikko ilman ruututreeniä ja Noel ei muka ole koskaan kuullutkaan, mikä ruutu...
Noelilla ei yleisesti ottaen ole koskaan ollut ongelmia motivaation kanssa, mutta on se ehkä hieman enemmän innoissaan, jos on treenattu vähemmän. Sen verran paljon sen kanssa on kuitenkin välillä treenattu, että tiedän, ettei pari viikkoa joka päivä treeniä vielä aiheuta motivaation latistumista. Aloitan ensi viikolla uudessa työssä ja vähän huolestuttaa, ehdinkö joka päivä treenata riittävästi. Tavoite olisi tehdä vähintäänkin se ruutu joka aamu ennen töihin menoa. Ennemmin jätän vaikka aamulenkin väliin, jos ei meinaa ehtiä. Eilen Noelilla oli kyllä jokseenkin treenitön päivä (en laske sisällä tehtyä piiperrystä mukaan :D ), kun käytiin koirakaverin kanssa 12km lenkki. Noelille ei kyllä tehnyt tiukkaa, eikä haitannut kaatosadekkaan, itsellä vähän jaloissa saattaa vielä tuntua...
Tänään käytiin sitten treenaamassa vieraassa paikassa, ihan kahdestaan tosin. Tai on me siellä joskus käyty, mutta tuskin Noel sitä enää muistaa. Kenttä oli vähän huono valinta siinä mielessä, että siitä kulki jokunen ihminen läpi. Noh, olipahan häiriötä. Aloitettiin istumisilla. Ensin käskytin ja nyt Noel enää vain nykäisi, ei jäänyt seisomaan käskystä. Näiden käskytystreenien jälkeen istumiset on tähän mennessä aina onnistuneet. Niin toivon, että tämä olisikin ratkaisu ongelmaan ja Noel istuisi kokeessa (jos ei ensi lauantaina, niin edes jossain tulevassa kokeessa...) Mutta koska kokeessa pakkaan lisätään paine, niin just in my dreams...
Sitten luoksetuloa (aloitettiin näillä mun lempiliikkeillä :D). Noel on oppinut, että merkkiäkin voi kiertää. Jotain on siis mennyt perillekkin. Tehtiin koemainen alku ja stopin jälkeen lähetin kiertämään lähtömerkin. Toistot oli ok. Jostain syystä palkkasin pari kertaa pallolla taakse. Etäisyys on ollut nyt maks. 20m eli kolmannes pitäisi vielä saada lisää... Taidettiin tehdä pari maahanmenoakin.
Sitten ruutu. Ruudun olin käynyt tekemässä valmiiksi, kun Noel vielä odotti autossa. Pallo oli valmiina. Tein taas ruudulle suoran lähestymisen (muista tämä kokeessakin!) ja kyselin ruutua. Juoksi suoraan ruutuun, tosin ei ihan niin täysiä kuin tavallisesti. Toinen toisto targetille. Nyt ei tehdä ennen koetta yhtään tyhjää ruutua enää, ettei tule vahingossakaan virheitä. Lopuksi tein vielä muutamia toistoja läheltä "koske"-käskyllä. Noel alkaa kyllä heti fuskata sen koskemisen kanssa, kun kauempaa en oikein näe koskeeko se vai ei... En kuitenkaan alkanut vääntää asiasta, vaan annoin olla.
Sitten taidettiin tehdä vähän seuruun käännöksiä. Olen päättänyt tehdä kokeessa täyskäännöksen vasempaan ja harjoitellut nopeita käänöksiä, koska kokeessa kuitenkin hätäilen ja teen sen nopeasti. Oikealla käännöksissä taas huomasin, että voisin tehdä sen vähän nopeammin, niin Noel ei ehtisi ihan niin paljon edelle. Viime viikolla heräsin siihen, ettei peruutus oikein suju. Noel on kyllä osannut peruuttaa ihan pikkupennusta asti, mutta se menee melkein aina vinoon. Niin siis seuruussakin. Nyt olen koittanut saada sen peruuttamaan suoraan. Tätä voi onneksi hinkata sisälläkin vaikka monta kertaa päivässä. Aloitin seinän vieressä, jolloin sen on pakko mennä suoraan ja liitin peruuttamalla seuraamiseen erillisen käskysanan. Nyt pienet pätkät onnistuu suoraan jo ilman seinääkin. Eihän tätä kovin vahvaksi ehdi saada viikossa, mutta jatkoa ajatellen, haluan saada tämänkin kohdan toimimaan.
Noutoja on tehty koko kesänä hävettävän vähän. Metallin kanssa olen nyt aika varovainen, ettei tulisi ennen koetta epäonnistumisia. Ravilla palauttaminen saa kelvata, kunhan kapula löytää tiensä oikeaan osoitteeseen. Tosin tajusin tänään, että vieraalla seurallahan voi olla erilainen metalli kuin meillä, jolloin Noel tuskin palauttaa sitä... Tänään tehtiin pari toistoa merkin kiertoa metalli suussa, josta palautti sivulle. Muutama toisto samaa oli alla puukapulalla. Hyppynoutoa pitää vielä käydä tekemässä hallilla. Se on kyllä ollut tosi varma liike, mutta palautus on mielestäni vähän hidastunut aiemmasta.
Tunnari tehtiin kokonaisena. Kapulat oli rivissä ja oma kolmas vasemmalta. Noel aloitti haistelun vasemmalta, mutta meni omasta ohi. Se ei siis haistellut sitä ollenkaan, vaan ohitti koko kapulan. Päästyään rivin loppuun se lähti kuitenkin haistelemaan takaisin päin. Aukaisi ehkä vähän suutaan oman viereisen kohdalla, mutta jatkoi haistelua ja otti oman. Palautti reippaasti ja loppupa oli ok.
Lopuksi kaukoja. Mulla on aika korkeat odotukset kaukoille kokeessa. Jotenkin niiden eteen on tehty niin paljon töitä ja ne tuntui välillä ihan toivottomille. Sitten ne kuitenkin alkoi toimia ja Noelilla on minusta hieno tekniikka, vaikka itse sanonkin. Toukokuun kokeessa se sai 8,5, johon sisältyi yksi lisäkäsky ja yksi vino vaihto. Olisi hienoa saada vielä paremmat pisteet. Istumaan nousut sujui hyvin, mutta Noel jätti monta kertaa tekemättä ensimmäisen seisomaan nousun... Ei ollenkaan tyypillistä sille, kun ongemana on ennemmin ollut, että se tekee liikaa vaihtoja... Lopulta seisomaan nousutkin onnistui, mutta en haluasi joutua tässä vaiheessa hinkkaamaan... Ehkä se oli vaan väsynyt, kun kaukot tehtiin viimeisenä.
Tuli siis vedettyä taas jotakuinkin kaikki läpi. Tosin mitään ei jääty hinkkaamaan. Milloin opin suunnittelemaan järkevästi näitä treenejä... Noel oli välillä vähän nihkeä, mutta sellainen se tulee luultavasti olemaan kokeessasin vieraalla kentällä. Häiriötä ei ollut paljoa, mutta välillä kuului ääniä. Satunnainen häiriö onkin ehkä vielä pahempaa kuin jatkuva. Olen manininnut tämän ennenkin, että kamalinta kokeeseen menossa on se, kun tietää, että on mahdollista, että koira on niin kauhusta kankeana, ettei tee yhtään mitään. Koitan nyt kuitenkin muistella vaikka viime vuoden möllikoetta Varkaudessa, täysin vieraalla kentällä, jossa Noel oli ihan oma itsensä (ja sai jopa luoksetulosta pisteitä avossa enemmän kuin viisi...)
Tuli nimittäin jossain mielenhäiriössä ilmoitettua Noel 6.9 tokokokeeseen. Päätös tuli aika extempore, kun mulle tätä eilen ehdotettiin ja tänään oli kokeen vika ilmopäivä. Koehan on samalla Suur-Savon kennelpiirin piirinmestaruus ja ollaan seuran joukkueessa mukana. Tuskin me tälläkään kertaan 1-tulosta tehdään, mutta jos edes joku viime kokeen virheistä jäisi tekemättä (tilalle tulee sitten varmaan jotain uutta...). Koe on Savonlinnassa ja kenttä on meille ihan uusi. Tavoitteena on, että Noel tekisi töitä iloisesti ja löytäisi ruutuun, olisi myös kiva jos saataisiin edes 3-tulos tällä kertaa :D
Eilisissä ohjatuissa treenattiin näitä ongelmakohtia. Istumisongelmalle ehkä löytyi syy. Noelhan jättää aina istumatta juuri silloin, kun mukana on käskytys. Nyt huomattiin, että se jää seisomaan jo liikkurin käskystä. Se ei kuuntele yhtään, mitä minä sille sanon, vaan arpoo jonkun asennon, kun liikkuri sanoo käsky. Ensin se koitti seisoa, kun tämä ei kelvannut se koitti maahanmeno ja viimeisenä se ehdotti istumista. Nyt siis käskytystreeniä, ettei se seisominen nyt tulisi jo siitä. Tänään koitin itse käskyttää sitä ja aika monta toistoa sain tehdä ennen kuin se jatkoi seuraamista käskystä huolimatta, mutta sen jälkeen alkoi ne istumisetkin onnistua...
Ruutua tehtiin siten, että ruutuun vietiin targetti, ennen kuin hain Noelin halliin. Ruudun alku kokeenomaisesti. Nyt olen tehnyt niin, että lähestyn ruutua suoraan kohti jo kauempaa ja samalla kysyn "missä ruutu?". Ainakin nyt tuntuu, että Noel taas oikeasti hakee sitä ruutua katseellaan ja tälläkin kertaa juoksi suoraan ruutuun. Nyt se näytti alusta asti sille, että se tietää mihin on menossa. Toisella toistolla tehtiin koko liike. Nytkin löysi ruutuun, meni maahan ja odotti ruudussa kutsua. Tulee ihan tuhatta ja sataa ruudusta, minkä takia sivulle tulo vähän kärsii. Tuli kyllä oikealle paikalla, mutta seuruu jäi avonaiseksi.
Lopuksi katsottiin luoksetulon stoppeja. Seisomiset on nyt hyviä kierron kautta, jossa lähetän sen stopista takaisin kiertämään. Tämä vaan pitäisi saada yhdistettyä koemaiseen suoritukseen... Maahanmenot ei ole mitään kovin nopeita, sillä Noel aina ensin jarruttaa ja sitten vasta menee maahan. En ole saanut sitä tekemään sellaisia maahanmenoja, missä se syöksyisi etupää edellä suoraan maahan. Mietittiin eilen, ettei se ehkä ole vaan sille luontaista ja kriteeriä pitäisi ehkä löystää... Eli tällä mennään, miten se sen nyt tekee. Pitää vielä miettiä ja kysyä joltain viisaammalta, voisiko tähän keksiä jonkin nopeamman tekniikan.
Eilen sain laminoitua rally-tokokyltit. Nyt löytyy kaikki alokasluokan kyltit vedenpitävinä :D
Eilen olimme esiintymässä ToriSport-tapahtumassa, mikä siis pidettiin Mikkelin torilla. Mah:lla oli siellä tunti esiintymisaikaa, josta puolet käytettiin agilityyn ja puolet tokoon. Jotenkin me vaan päädyttiin sinne molempiin laheijin. Ennakko-odotukset oli, että olen tyytyväinen, jos Noel suostuu tekemään siellä jotain.
Yleisiöä oli saapunut arviolta 200 henkeä paikalla ja suurin osa tietysti lapsia. Esiintymispaikka oli keinonurmipohjainen kaukalo, joka onneksi rajasi yleisön hyvin pois kentältä. Noelia luonnollisestikkin jännitti tilanne aika paljon. Ennen esiintymistä käytiin kokeilemassa agilityrataa ja yllättäen Noel vähän innostui agilitystä. Sain sen jopa haukkumaan käskystä. Pohja oli vähän liukas koiralle ja Noel varoi sitä jonkin verran. Keppi kulma oli meille hieman haasteellinen. Ensimmäisellä yrityksellä se meni kuitenkin hyvin. Sitten Noel ei ihan taipunutkaan ja meni toiseen väliin. Ja kun se kerran sen pääsi tekemään, niin siitä eteenpäin se meni joka kerta siihen toiseen väliin... Näin myös sillä varsinaisella kierroksella, jolloin se lisäksi jätti vielä viimeisenkin välin pujottelematta... Muuten rata meni virheettä. Jokainen koira teki saman radan kaksi kertaa. Toisellakin kertaa se meni toiseen väliin, mutta nyt korjasin sen ja meni sitten oikeaan väliin ja pujotteli loppuun asti. Vitos hyppy suoritettiin kuitenkin kolmeen kertaan :D Ensin väärinpäin, sitten oikein ja vielä kerran väärin päin... Minusta ainakin tuntui, että Noel ei ollut ihan niin hyvin ohjattavissa kuin yleensä, vaan meni vähän minne sattuu, kuten kepeilläkin. Videolla on ensimmäinen kierros.
Agilitynäytöksen jälkeen oli vuorossa toko. Treenasin vähän seuruuta ennen omaa vuoroa ja olin ihan oikeasti yllättynyt, miten hyvin Noel pystyi pitämään kontaktia häiriöstä huolimatta. Esityksessä tuli kyllä paljon virheitä, mutta silti täytyy olla vain tyytyväinen Noeliin, että se pystyi tekemään niinkin hyvin kuin teki. Ensin oli pujottelua koirien välistä, mikä oli ok. Sitten tehtiin luoksetulot, missä koirat kutsuttiin vuorotellen. Kun ensimmäinen koira kutsuttiin, seuraava lähti sen perään. Noel tuumasi hetken ja päätti sitten sekin lähteä muitten perässä... Sitten tehtiin noudot yhtä aikaa. Noel oli lähdössä vieruskaverin kapulalle ja vähän säikähti, kun kaveri menikin hakemaan kapulaa sen nenän edestä. Näytin sillle sitten kädellä, missä oma on ja se vaikutti jotenkin tosi helpottuneelta nähtyään oman kapulansa. Loppu oli ok. Lopuksi tehtiin vielä kolmiomuodostelmassa kaikki jäävät. Ihme kyllä, Noel teki kaikki asennot oikein. Istumisessa annoin sille aika roimat avut, mutta aina sekään ei saa istumista aikaan, joten tyytyväinen täytyy olla. Videolla on vain tämä viimeinen liike.
Lauantaina käytiin katsomassa hetki Uudenmaan agiltiyn piirimestaruuksia KKK:n hallilla. Hallissa oli ihan järkyttävä meteli, kun koirat haukkui siellä. Noel ei kuitenkaan ollut siellä mielestäni paniikissa, vaan pystyi käskystä esim. istumaan ja tulemaan sivulle. Viikonlopun valossa tuntuu, että siinä on tapahtunut edistystä, eikä vieraat häiriöiset paikat ole sille enää ihan niin pahoja. Olen toiveikas, että ehkä me vielä joskus pystytään kisaamaan jossain lajissa vieraassa paikassa. Viime aikoina, kun toko on toisinaan tuntunut toivottamalta, on treenailtu rally-tokon alokasluokan kylttejä. Kyltitkin on tulostettu ja ne odottavat vielä laminointia. Ajattelinkin, että ehkä voitaisiin käydä kokeilemssa rally-tokossa kisaamista jossain vieraassa hallissa (enää ei ehditä tänä vuonna ulkokisoihin). Rally-tokon alokasluokka olisi kuitenkin huomattavasti helpompi kuin tokon voittajaluokka. Siinä koira saa olla koko ajan lähellä ohjaajaa ja sitä voi käsittääkseni tarvittaessa auttaa useammalla käskyllä tai käsiohjauksella. Mutta katsotaan nyt uskalletaanko tai mahdutaanko edes mihinkään kokeeseen.
Kesä on ehtinyt mennä, eikä ole tullut tänne kirjoitettua. Kesällä on treenattu aika vähän, mutta on me sentään jotain tehty.
Alkuun agilitykuulumiset
Heinäkuussa päästiin kisaamaan ensimmäinen agilityrata, kun radalla ei ollut keinua. Noel kuitenkin ehti sujahtaa putkeen väärään päähän, joten samalla se oli myös meidän ensimmäinen hyl. Noelilla oli kiva vauhti ja olin ohjauksessa hieman myöhässä, jolloin se ehti lukita putken väärän pään. Tässä kohtaa ei auttanut enää mitkään ohjauset tai kutsumiset, kun se oli jo ehtinyt sen putken lukita, vaikkei se mitenkään lähellä vielä ollutkaan. Jatkettiin kuitenkin rata loppuun, eikä muita virheitä tullut. Loppu rata vaan oli yhtä kaaosta, kun rytmi meni sekaisin koiran tullessa väärästä päästä jatkamaan rataa. Noelilla oli kuitenkin luultavasti kivaa :D
Kisattiin myös hyppyradalla, joka oli melko vaikea, mutta selvittiin nollalla voittoon. Tämä rata oli kyllä siinä mielessä huonompi kuin ensimmäinen, että Noel oli jostain syystä lähdössä ihan tosi paineessa. En meinannut saada sitä istumaan ja se vilkuili joka suuntaan. Vauhtikin oli hitaampi kuin ensimmäisellä radalla.
Noelin isukki oli myös samoissa kisoissa ja niistä saatiin jonkilainen yhteiskuva. Kumpikin olisi varmaan mielummin ollut jossain muualla kuin yhteiskuvassa :P
Viikko sitten oli taas oman seuran agikisat ja tämän kesän suurin saavutus onkin se, että Noel nousi siellä 2-luokkaan! Meinasin jättää koko kisat väliin, mutta viimeisenä ilmopäivänä päätin kuitenkin katsoa, millaisia ratoja Henri Luomalalla on aiemmin ollut ja kas, hänen 1-luokan radoillaan ei yleensä ole keinua ollut. Niinpä ilmosin Noelin molemmille agiradoilla. Hyppyradalla en ilmoittanut, kun ajattelin, että kolme rataa saattaa olla Noelille liikaa. Tavoitteena kisoissa oli vaatimattomasti se, että jos siellä ei keinua ole, on molemmilta radoilta tultava nolla, koska tällaista tilaisuutta ei ihan heti huomenna tule uudestaan.
Ensimmäinen rata oli muuten melko helppo, mutta keppikulma hieman jännitti, koska sinne joutui tekemään valssin, eikä ne ole ihan vahvuuksiani... Yleensä ne osuu aina väärään kohtaan. Radat oli mukavan eteneviä, mutta ei kuitenkaan täysillä juostavaa pitkä suoraa. Itse jännitin ihan järkyttävän paljon, sillä paineet niihin nolliin oli kovat. Se todellakin näkyi radalla ja Noel oli epävarma ja hidas. Jännitin niin paljon, että tuntui etten pääse eteenpäin, jolloin Noelkin hidasti vauhtia. Kuitenkin Noel meni ihan kivasti, eikä vaikuttanut kovin ahdistuneelta.
Toinen rata oli ehkä vielä ensimmäistäkin helpompi. Kepit näyttää ihan kamalilta, kun jään "vähän" varmistelemaan niitä ja kävelen koiran vierellä. Tässä vaiheessa oli kuitenkin mielessä enää se, että kolme estettä jäljellä ja saadaan serti... Noelia todellisuudessa lähinnä häiritsee noin lähellä olo. Sillä on oikeasti varmat kepit, mutta aina kisoissa alkaa ahdistaa, että mitä jos se jättää ne kesken, vaikkei se koskaan tee niin...
Molemmat radat myös voitettiin melko ylivoimaisilla ajoilla, vaikka etenemät oli vain 3,97 ja 3,98 m/s. Aika isossa osassa oli varmasti hitaat kontaktit. Vapautin Noelin ennen pysähtymistä, mikä teki sen ehkä epävarmaksi, kun se ei oikein tiennyt, missä kohtaa se vapautus tulee.
Tässä vielä videomateriaalia radoista:
Heinäkuun alussa käytiin kontaktiklinikalla, missä oli tarkoituksena tarttua Noelin keinuongelmaan. Siellä kuitenkin päädyttiin siihen, että ennen kuin aletaan treenata keinua, Noeliin pitää saada lisää intoa ja vauhtia. Nyt onkin pitkälti tehty vain vauhtitreeniä, mikä on kyllä toiminut. Noel on opetellut haukkumaan käskystä, eikä pääse esteille ennen kuin haukkuu. Itsekseen saan se jo helposti haukkumaan ja leikkimään. Ohjatuissa treeneissäkin haukkuminen jo onnistuu ja viime treeneissä myös lelupalkkaus. Haukkuminen saisi kuitenkin olla vielä röyhkeämpää ja lelupalkkaus pitäisi saada toimimaan myös hallissa, vaikka siellä on muitakin ihmisiä. Kisoissahan tämä vauhtitreeni ei vielä pahemmin näkynyt, mutta uskon ettei siihen auta muu kuin kokemuksen kartuttaminen kisoissa.
Eilen käytiin sitten treenaamassa keinua ensimmäisen kerran koko kesänä. Alussa kävelytin Noelin hihnassa kerran keinusta läpi, jotta se muistaisi mikä juttu se oikein olikaan, eikä luulisi sitä puomiksi. Aika äkkiä se palautui siitä ja alkoi haukkua ja leikkiä. Sitten tehtiin normaalia treeniä eli pieniä pätkiä ja paljon palkkaa. Yhdellä kerralla vaan juosutin sen täydestä vauhdista keinulle ja siitä jatkettiin rataa ilman välipalkkausta vielä muutaman esteen verran, jonka jälkeen palkka. Ja tämänkin jälkeen Noel pystyi vielä leikkimään. Ajattelin nyt jatkaa tällä metodilla, että keinua tehdään yhdellä treenikerralla vain yksi tai kaksi toistoa, jolloin Noel ei pääse ahdistumaan. Ensimmäinen toisto keinuahan menee yleensä hyvin ja sitten toistojen myötä se alkaa ahdistua. Miksi sen siis tarvitsisi tehdä keinua montaa toistoa peräkkäin, kun ei kisoissakaan tarvitse. Koitan nyt muuttaa omaa asennettani siten, että se keinu on vain yksi este muiden joukossa, joka mennään. Siitä ei tule palkkaa sen kummenkin kuin muistakaan esteistä. Koitan välttää tekemästä keinusta mitään numeroa, vaan se on vaan yksi este, joka koiran on mentävä, oli se sitten kivaa tai ei.
Tokokuulumiset
Tokoakaan ei olla paljoa treenattu kesällä. Mulla on tunne, että junnataan vaan paikallaan. Noelilla on tietyt liikkeet, mitkä se osaa, eikä varsinaisesti tarvitse niissä muuta kuin ylläpitotreeniä ja sitten on ne toivottomalta tuntuvat liikkeet, jotka ei vaan edisty. Meillä oli tarkoitus mennä elokuussa kokeeseen, mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä, kun olisi luultavasti tehty samat virheet kuin toukokuun kokeessakin.
Tänään ajeltiin Haukivuorelle vieraaseen paikkaan pitämään omat "möllit". Tässä on tulokset liikkeittäin. Niissä kyllä käy ilmi ne meidän kolme suurta ongelmakohtaa. (Lisäksi on tietysti joukko pienempiä ongelmia...) Pisteet on kaverin ihan omasta sääntökirjasta vetämiä.
Paikkamakuu 2min piilossa: 7,5 Noel meinasi ennakoida maahanmenon liikkurin käskystä, mitä se on nyt tehnyt jonkun verran. Olin jo sanomassa maa, kun tajusin, että se oli menossa maahan liikkurin käskystä. Huomautin ja se jäi istumaan. Varsinaisella käskyllä, se ei sitten mennytkään, kun oli kerrran huomautettu... Toisella käskyllä maahan. Noeliksi oli ihan hyvä. Jonkun verran levoton ja vilkuili ympärilleen, mutta omalla asteikollaan ihan hyvä, pahempaakin on nähty. Ylös nousi ekasta omasta käskystä.
Seuruu: 8 Oli myös Noeliksi ihan hyvä. Tällä hetkellä en parmpia pisteitä tavoittelekkaan. Toivon vaan tasaista suoritusta, missä kontakti pysyy ja paikka pitää edes enimmän osan ajasta. Taaksepäin askeleet oli huonot.
Liikkeestä istuminen: 0 Se meidän ensimmäinen akilleen kantapää. Kun seuruusta ei tule palkkaa, Noel ei istu. Ihan sama miten lyhyt seuraaminen tai miten hyvä sosiaalinen palkkaus. Tein vielä liikkeitten välissä pari istumista, mistä sosiaalinen palkka. Valmisteleva seuruu oli tosi hyvää ja annoin pienen rytmitysvun istumiseen, mutta kun ei, niin ei... Tein liikkeen uudelleen ja sitten istui, mikä nyt sekin on jo edistystä, koska toisinaan se ei istu vielä seitsemännelläkään toistolla ensimmäisestä käskystä... Kuitenkin jos liikkeestä istumista tekee siten, ettei pohjalla ole seuraamista, se onnistuu hyvinkin varmasti...
Luoksetulo: 5 Tämä on sitten se toinen ongelma. Tehtiin ihan omana sovelluksena. Stopit on alkaneet nyt onnistua siten, että palkkana stopista lähetän Noelin kiertämään taakseen jotakin. Ajattelin liittää tämän kisamaiseen luoksetuloon siten, että kierrettävä kohde on luoksetulon ensimmäinen merkki. (En tiedä fiksoituuko se ajan kanssa vaan entistä enemmän merkkeihin...) Noel ei meinannut millään tajuta, että merkkejäkin voi kiertää. Tein sille luoksetulosta stopin, joka oli ihan ok ja lähetin kiertämään sitä merkkiä. Tarvitsi kuitenkin useamman käskyn kiertoon ja oli aika hämmentynyt. Tarvitsee vielä paljon lisää toistoja. Maahanmeno ei nyt tehty ollenkaan, mutta treenataan siinä nyt nopeampaa tekniikkaa.
Ruutu: 5 Se kolmas ongelma. Välillä Noel tuntuu osaavan tämän ja tietää hyvin tarkkaan, mitä kuuluu tehdä ja välillä se esittää, ettei ole ikinä kuullutkaan mistään ruudusta. Selvästi vähempi treenaaminen näkyy tässä liikkeessä eniten. Noel tarvitsee toistoja vähintää joka toinen päivä muistaakseen ruudun. Silti epäilen, että se välillä vedättää minua ihan 6-0. Eihän se nyt voi vaan yht'äkkiä unohtaa omalla tutulla kentällä, että mikä se ruutu oli. Siitä on vaan kiva sinkoilla sinne tänne. Kaikesta huolimatta aion nyt vaan treenata ruutua vähintään sen joka toinen päivä ja vahvistaa oikeaa paikkaa. Noel tehotreenaa nyt kosketusalustaa (että oikeasti koskisi siihen, eikä menisi sen taakse, kuten merkille ja toisekseen saisi siihen vielä lisää intoa) ja koitetaan sillä palauttaa sille mieleen sitä oikeaa paikkaa.
Metalli: 5 Kilisi ja kolisi asfaltille, mutta Noel ei onneksi ottanut siitä nokkiinsa. Lähti hyvin ja nosti epäröimättä. Halusin palkita tästä, enkä ottanut loppuun saakka. Tämän takia arvosana 5. Uskon kuitenkin, että olisi tuonut loppuunkin asti, koska nosti niin varmasti.
Hypynouto: 10 Isolla kapulalla. Arpoi hieman ponnistuspaikkaa takaisin tullessa, muuten hyvä.
Tunnistusnouto: 10 Kun osui oman kohdalle, ei jäänyt varmistelemaan muita, vaan nosti varmasti ja palautti ripeästi.
Kauko-ohjaus: 8 Teki oikein hyvät ja ripeät vaihdot. Valitettavasti ehti tehdä väliin myös pari omaa vaihtoa... Tätä ongemaa ei olekkaan vähään aikaan ollut, eikä malttia ole tullut treenattua. Se pitää taas ottaa takaisin treeniohjelmistoon.
Kokonaisvaikutus: 9
Pisteitä tuli yhteensä 223p., mikä olisi pistettä vajaa 2-tulos.
Nyt on tähtäimessä lokakuun kisat. Ruutu ja luoksetulo ongelmiin mulla on nyt ajatusta, miten niitten treenaamista jatketaan, mutta tuolle istumis-ongelmalle mulla ei oikein ole ajatusta, miten sitä lähtisi työstämään... Ehkä lähden ketjuttamaan sitä istumista ensin jonkin muun liikkeen kuin seuraamisen perään.
Eilen käytiin taas oman seuran agikisoissa. Olin ilmoittanut Noelin kaikille kolmelle radalle siinä toivossa, ettei agiradoilla olisi keinua, mutta siellähän se oli taas. Tuli siis pitkä odotus, kun hyppyrata oli vasta viimeisenä. Noel oli koko ajan katsomassa muita koirakoita ja hyvin se malttoi rauhoittua alun jälkeen (alussa haukkui innoissaan).
Tuomarina oli Allan Mattsson, jonka radoilla ei oikeastaan muuta haastetta ollut kuin pitkät alku- ja loppusuorat, joilla kyllä testattiin niin koiran irtoamista kuin ohjaajan kuntoakin. Ajat ja etenemät oli aika huimia varsinkin makseilla. Noelillehan tämä rata oli oikeastaan aika ihanteellinen. Tuloksena 0/-18,45 ja 2.sija. Etenemä oli 4,35m/s. Noel hävisi voittajalle vain puolisen sekuntia.
Noel olisi varmasti pystynyt parempaankin aikaan, mutta itse liikuin radalla taas kuin hidastettuna (jännitys). Noel teki kyllä parhaansa ja kiltisti juoksi loppusuoran kanssani lähes samaa tahtia... Pussia jännitin etukäteen ja kävin sitä hallissa treenaamassa, mutta sekin meni hienosti. Tosin selvästi Noel ehti hieman epäröidä ennen pussiin sukeltamista. Kepit on toinen este, mitä aina jännitän, vaikkei olisi oikeastaan mitään syytä. Valssasin kepeille ja pelkäsin jääväni koira eteen, joten vedin sitä turhankin kauas.
Sain radan jälkeen kommenttia, että Noel menee todella tyylipuhtaasti ja meidän meno näyttää tosi helpolle. Ja sitä se oikeastaan onkin. Noel on nykyään niin kiltti radalla, että siihen on helppo luottaa, se menee sinne minne sen ohjaan. Tietysti tämä toinen nolla hyppäriltä tekee hieman katkeraksi, kun väkisinkin miettii, että jos Noel vaan menisi sen keinun, se voisi nousta kakkosiin melko helpostikin. Nyt tässä meidän kisaamisessa ei ole oikein muuta järkeä kuin, että haetaan kokemusta (ja saadaan ruisleipää...). Parin viikon päästä ollaan menossa "kontaktiklinikalle", josta toivon saavani jotain vinkkejä keinun treenaamiseen, mutta rehellisesti sanottuna alkaa jo usko loppua...
Tässä video:
Tällä viikolla saapui postissa Noelin viime vuonna ansaitsemat tokoykkösruusuke ja vuoden tottelevaisuusheltti-kunniakirja.
Eilen käytiin naapuriseuran agimölleissä. Alunperin meinasin mennä mölliraralle nollakoirana, mutta minut saatiin yllytettyä menemään kisaavien radalle, joka oli tasoltaan n. 2-luokkaa. Tuloksena hyl ja 10/-0,67 ja sija 3./5, mutta mieli oli ihan hirveän paljon parempi kuin viikonlopun kisoissa.
Tehtiin sama rata kahteen kertaaan ensimmäisellä radalla tuli hyl heti toiselta esteeltä, koska ohjasin itse hypyn väärältä puolelta...muistikatkos... A:lla Noel vähän kompuroi, luultavasti tuli vaan niin kovaa siihen, kun oli suora linja putkelta. Jatkoin vaan, niin kuin en olisi huomannutkaan, ettei tule mitään traumoja, eikä tullutkaan, sillä Noel jatkoi ihan normaalisti ja meni A:n seuraavallakin radalla normaalisti. Ekalla radalla tuli toinenkin hylky väärästä putken päästä, koska jäin arpomaan ehkä sekunnin sadasosaksi, kumpi pää se olikaan, kun sama putki mentiin kahteen kertaan eri päihin...
Se meidän varsinainen kompastuskivi oli sitten kepit, joille oli tiukka umpikulma (?). Noel vaan ei tällä hetkellä taivu sellaisiin kulmiin, eikä taipunut siis radallakaan, mutta eipä sitä voi moittia, kun on vaan harjoituksen puutetta. Ekalla radalla en edes korjannut keppejä, kun oli jo hylky alla. Toisella radalla sitten korjasin ja meni sen verran ohjauskuviot sekaisin, että Noel kiersi seuraaan putken ihan kokonaisuudessaan, mistä tuli sitten se toinen kielto.
Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen Noelin ratoihin. Se meni lujaa ja innoissaa, eikä tosiaan välittänyt edes siitä A:n rönyämisestä. Se ei myöskään ottanut itseensä keppien korjaamisesta. Ja mikä parasta, radan aikana ei kuultu yhtään murinaa. Ratahenkilöt ja katsojat sai olla ihan rauhassa tällä kertaa. Noel kävi kyllä taas kuumana ennen radalle menoa, mutta estin/kielsin tällä kertaa kaikki rähinät ja tähän pyrin kyllä jatkossakin. Aiemmin olen antanut sille vähän erivapauksia kisoissa sillä verukkeella, ettei sille tule "paha mieli" juuri ennen omaa suoritusta ja olen halunnutkin, että se kuumenee. Tästä eteenpäin sillä on kyllä kisoissa ihan samat säännöt kuin muuallakin, eikä tätä koiraa kyllä ole tarpeen tarkoituksella kuumentaa yhtään enempää kuin mitä se itse itseään kuumentaa...
Noel sai positiivista palautetta radoistaan, mikä aina lämmittää mieltä :) Ja ihan pieni asia toisen radan lopuksi sai minut iloiseksi, nimittäin huomasin, että Noelilta roikkui pieni kuolavana suupielestä. Se siis todellakin pisti tassua toisen eteen radalla ;) Väitän, että se edelleenkin pääsee lujempaakin, mutta suunta on erittäin hyvä ja uskon, että sekin päivä vielä tulee, kun se menee niin lujaa, kuin tassuista lähtee.
Viitaten tuohon keskiviikon tokokokeeseen, niin eipä mennyt sen paremmin eiliset agikisatkaan. Saatiin me tulos ja sijoituttiin toisiksi eli palkinnoille päästiin taasen, mutta ei ollut kyllä tuloksessa paljon juhlimista, eikä varsinkaan radassa, jolla se tuli. Tulos oli siis 17,52, johon sisältyi kaksi kieltoa ja yliaikaa. Agiradoille ei taaskaan päästy, koska molemmilla radoilla oli keinu.
Radan alku oli sellainen, ettei lentävä lähtö tullut kyseeseen, vaan koiran joutui jättämään lähtöön odottamaan. Noelia ahdisti hirveästi istua siellä itsekseen ja se vilkuili takana olevaa yleisöä ja vieressä olevaa sihteeritelttaa. Menin vielä ihan turhankin kauas, olisin kyllä ehtinyt, vaikken olisi ihan niin kaus mennnytkään. Alku sujui joka tapauksessa hyvin ja Noel haki esteet hienosti, vaikka olinkin kutsumassa kentän puolen välin takaa. Sitten tuli eteen pussi. Kun nän pussin radalla, kävin tekemässä sen hallissa varmistukseksi, eikä Noelilla ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Radallakin se meni hyvin pussiin ja tuli jo tosi pitkälle, niin että kangas nousi, mutta sitten jostain syystä se kääntyikin takaisin ja tuli pussista ulos. Otin pussin uudestaan ihan rauhassa ja kävin lähettämässä sen sinne suoraa linjaa ja sitten meni ok. Kepit oli hienot, mutta sen jälkeen alkoi se todellinen alamäki.
Ensin radan nurkassa oli muuri, jota melko lähellä istui ratatyöntekijä. Mennessään Noel murisi tälle, mutta ei muuttamut linjaansa. Pari estettä tästä ja Noel bongasi radan laidalla olevan koiran. Näin lähellä rataahan ei olisi 1-luokassa saanut edes olla. Noel kävi tekemässä ylimääräiset kiepit rähisten toiselle koiralla ja sai siitä toisen kiellon. Joku tuomari olisi varmasti antanut useammankin kiellon siitä sähellyksestä. Sain Noelin kuitenkin jatkamaan radan loppuun, mutta radan jälkeen meitä odottikin yllätys. Nimittäin se radan laidalla ollut koira oli nyt meitä vastassa maalialueella. Siitähän Noel veti herneenpalot nokkaansa ja juoksi suoraan toisen koiran naamalle rähisemmän. Ilmeisesti se oli varsin vakuuttava, sillä omistaja nosti koiran syliinsä turvaan. Noel jatkoi räkytystä, kunnes sain sen haettua pois, kun ei käskyt menneet perille.
Varsin mukava loppu siis radalle... Ei siinä ehtinyt koiraa pahemmin kehua, kun piti olla jo karjumassa perään. Kys. koiran omistaja saa kyllä syyttää tapahtuneesta ihan itseään... Idioottimaista mennä missään luokassa sinne maalialueelle, kun koirat tulee radalta. Meidän jälkeen tosiaan henkilö koirineen käskettiinkin sieltä pois ja vielä kuulutettiin, ettei sinne saa menneä. Ei tietenkään koirat saisi tuolleen aukoa päätään, mutta luulenpa, että olisi saattanut jokunen muukin koira tehdä saman vastaavassa tilanteessa...
Noel käy radan jälkeen todella kuumana ja siltä ottaa aikansa rauhoittua. Ja kun se käy oikein kierroksilla, siitä yleensä seuraa, että se alkaa rähistä vähän kaikelle. Kaikki alkaa ottaa pattiin... Noel on kuitenkin onneksi tyypiltään vaan sellanen uhoaja, ei sillä oikeasti ole pokkaa tehdä mitään. Ja tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun se tuolla tavalla menee kenenkään iholle saakka uhoamaan.
Tiistaina todennäköisesti mennään mölleilemään tavoitteena, että koira pysyy radalla. Toisaalta se on hyvä, että se ottaa kierroksia, koska silloin ei ehdi ahdistaa, mutta liika on aina liikaa. Pitäis vaan saada enemmän häiriötreeniä tässäkin lajissa...
Eilen siis korkattiin voittaja-luokka ei niin mairittelevalla tuloksella tai eihän me saatu tulosta oikeastaan ollenkaan. Kaikesta huolimatta olen aika tyytyväinen pikku kettuun, sillä se oli reipas ja iloinen oma itsensä läpi kokeen. Ja tästähän on suunta vain ylöspäin.
Tässä pisteet:
Paikalla makaaminen: 8,5 Meni alas ensimmäisellä, samoin nousi ylös ensimmäisellä käskyllä. Kuulemma oli kuunnellut ääniä ja pää oli pyörinyt, oli myös korjaillut asentoa ja tämän huomasin itsekkin palatessani, sillä Noel oli vinossa piiloa kohti, vaikka jäi suoraan. Näin kyllä takaisin tullessa myös, että oli tosi paineessa, sillä läähätti kovasti, eikä voinut katsoa minuun.
Seuraaminen: 8 Alku meni ihan kivasti, mutta ihan loppu suoralla keskittyminen alkoi herpaantua ja irtosi sivuttaissuunnassa. Muitakin pieniä kontaktin katkeamisia kyllä oli, kun piti vilkaista, mitä sitä oikeen ympärillä tapahtuu... Täyskäännöksiin en ole edelleenkään tyytyväinen. Askelsiirtymät oli aika hyvät, samoin hidas- ja juoksuosuus meni hyvin. Hitaassa ja juoksussa ei ollut kännöksiä.
Istuminen: 0 Teki oikein hienon liikkeestä seisominen... En tiedä, olisiko käsky tullut liian napakasti, vaikka koitin kiinnittää siihen huomiota...
Luokstulo: 0 Tämähän nyt ei varsinaisesti tullut yllätykseni, tosin oli se kyllä vielä normaaliakin possumpi tänään. Ensimmäisestä seisomiskäskystä vain hidasti vauhtia, toisesta pysähtyi. Maahan ei mennyt ollenkaan, vaan tuli iloisesti sivulle...
Ruutu: 0 Tämä kyllä vähän harmittaa, koska se oikeasti osaa ruudun... Kun sanoin sille "missä ruutu", katsoi ihan väärän suuntaan, sitten ei katsonut enää mihinkään suuntaa, kun piti vaan kontaktia... Käskyllä lähti sitten sinne suuntaan, mihin oli katsonutkin eli suoraan vasemmalle ja kehästä ulos... Ei sillä ollut mitään hajua, missä se ruutu on... En voi käsittää, mitä sen päässä oikein liikkui... Nytpä tiedän ainakin, että ihan turha lähettää, jos ei katso oikeaan suuntaan. Luultavasti se tarvitsee vaan lisää sellaista treeniä, missä se ei näe, kun ruutu rakennetaan... Nythän se usein on siellä kentän laidalla katsomassa, kun ruutu rakennetaan, vaikka kyllä sitäkin on treenattu, että se ei sitä näe.
Hyppynouto: 10 Joku liike sentään onnistui.
Metallinouto: 9 Palautti ravilla, mutta olen todella iloinen, että se kuitenkin nouti sen kapulan. Ehkä pienen hetken arpoi, että nostaako kapulan, mutta päätti sitten nostaa.
Tunnari: 7 Lähti hyvin kapuloille, osui melkein heti omalle ja selvästi merkkasi sen, mutta päätti sitten tarkastella vielä muitakin. Haisteli aika pitkään sitä omaakin ennen kuin nosti varovasti päästä. Palautti piippuna ihan päästä pitäen ja pelkäsin, että se kapula tippuu mikä hetki hyvänsä. Kapula pääsi kuitenkin turvallisesti perille.
Kaukot: 8,5 Ensimmäiseen vaihtoon tarvitsi tuplakäskyn, koska katseli taakseen. Ensimmäistä vaihtoa tehdessään se myös kääntyi hieman vinoon, koska kyttäsi takana olevaa yleisöä. Muut vaihdot oli tosi hienot ja puhtaat ja tuomarikin kehui tekniikkaa hienoksi.
Kokonaisvaikutus: 9 Tuomari tykkäsi Noelin erittäin iloisesta työskentelystä :)
Yht. 175p. VOI0 sij. 3/3.
Totta kai vähän harmittaakin, ettei tullut edes 3-tulosta ja erityisesti se ruutu... Paikkamakkuun kehään meno oli myös vähän liian iloinen tai toisin sanoen, koira vaan ei ollut hallinnassa, vaan keuli minkä kerkesi... Samoin paikkamakuusta pois lähtiessä se oli sitä mieltä, että voi ihan hyvin poistua kehästä itsekseen... Yksilökehään meno meni hyvin, kun siirtymä oli lyhyt ja seuruutin sen kehään. Näitä ei ole kyllä hirveästi treenattukaan ja olen antanut sille ihan liikaa vapauksia tässä asiassa. Näihin aion kyllä ennen seuraavaa koetta ihan oikeasti panostaa, ei se vire voi siitä mennä pilalle, että koira on hallinnassa, eikä kaahaa, miten tahtoo. Seuraava koehan meillä on hyvin todennäköisesti vasta elokuussa, joten meillä on hyvin aikaa treenata.
Pitkästä aikaa kuvapäivitystä :) Eilen käytiin Neitvuorella ja siellä vierähtikin sitten matkoineen viisi tuntia. Kotimatkalla Noel malttoi jo nukkua autossa ja illalla, kun mentiin vielä agitreeneihin, se alkoi selvästi hyytyä loppua kohden. Sen väsyttäminen ei siis sittenkään ole täysin mahdotonta :D Kyllä se siellä Neitvuorella pistikin töppöstä toisen eteen ja joissain kohdin se oli pakko laittaa hihnaan, kun sillä ei tunnu olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa... Siitä on hirveän kiva kiivetä kallioitten päälle ja sitten sieltä pitää tietysti tulla sitä suorinta ja nopeinta reittiä alas...
Jotkut kuvat on vähän liian samanlaisia, mutta kun en osannut valita...
Muoks. Tulipa noista muutamasta kuvasta oudon näköisiä tässä blogissa... Muualla ei ole käynyt samalla tavalla.
Noel mielestään arvoisellaan paikalla eli kukkulan laella ;)
Kumpihan on kauniimpi koira vai maisema?
Rinta rottingilla...
Sano "muikku"
Niin tomerana ja sievänä <3
Tässä vaiheessa ei olla enää niin hohtavan valkoisia...
