Eipä ole tullut pitkään aikaan kirjoitettua agilitystä. Agilityä treenataan edelleen kerran viikossa ohjatuissa ja muuten satunnaisesti.
Keinua on käyty treenaamassa epäsäännöllisesti strategiana edelleen se, että koira mahdollisimman kuumaksi ja yksi toisto keskellä rataa, jonka jälkeen palkkana on radan jatkaminen, yleensä putki. Joku aika sitten erehdyin tekemään aksahallin puolella alumiinikeinua. Noel oli tosi kierroksilla ja itse erehdyin sanomaan "kiipee"-käskyn, jota käytän A:lla ja puomilla. Noel sinkaisi komean lentokeinun. Tämän jälkeen keinu oli aika vaikea ja puomillakin se ryömi. Viikossa puomi kuitenkin palautui jotakuinkin ennalleen. Ehkä se voisi nopampikin olla ja pitäisi käydä treenaamassa joskus nimen omaan puomia, eikä tehdä sitä vaan radan osana. Puukeinulla Noel oli kuitenkin tämän epidosin jälkeen ihan normaali.
Nyt sitten eilen oli kerrankin ohjatuissa treeneissä keinu radalla, se kirottu alumiinikeinu. Ensin ajattelin, että jätetään se välistä, mutta sitten muutin mieleni. Mitä hävittävääkän meillä olisi? Ihan aluksi käytiin tekemässä keinu hihnassa, jotta lentokeinun mahdollisuutta ei olisi ja Noel tajuaisi, että siinä on keinu, eikä puomi. Noel selvästi tiesi menevänsä keinulle, eikä puomille. Sitten vaan tehtiin se reippaasti radan osana. Keinu oli 6.este, sitä ennen oli putki ja siitä jatkettiin renkaan kautta putkeen. Noel meni reippaasti (omalla tasollaan reippaasti) keinulle, palkkasin sen nopeasti namilla kontaktille ja jatkettiin rataa. Noel ei reagoinut pamaukseen mitenkään ja jatkoi normaalista, putken jälkeen palkka. Ja vielä tässä vaiheessa se pystyi leikkimään! Edellisen kerran kun on tehty keinu ohjatuissa treeneissä, se meni niin paineeseen, että koitti paeta sen jälkeen hallista, eikä suostunut tekemään mitään esteitä keinun lähettyvillä, joten tämä on kyllä meille ihan työvoitto! En jaksa pätkääkään välittää siitä, ettei keinu ole supernopea. Ja varmasti tämänkin jälkeen tulee vielä niitä takapakkeja ja säikähdyksiä, mutta suunta on kuitenkin oikea.
Pian keinun jälkeen Noel sitten onnistui kolauttamaan rengasta sen verran, että ketjut helähti ja tämän jälkeenhän se ei sitten suostunutkaan menemään enää lähellekään tätä sheltinkidutusvälinettä. Sain sen renkaasta läpi ainoastaan siten, että jätin se odottamaan toiselle puolelle ja menin kutsumaan itse toiselle puolelle. Toiseen suuntaan rengas kyllä sujui, mutta ei siihen suuntaan, missä se sitä kolautti... Onneksi se on kuitenkin luultavasti unohtanut tämän "traumansa" jo ensi viikolla, kun rengas on siirretty toiseen kohtaan hallia ja luultavasti muistaa taas olla kolauttelematta. Näitä käy kyllä Noelille ihan äärimmäisen harvoin onneksi, koska se ei halua osua esteisiin, kun se on ihan kamalaa, jos vaikka rimma tippuu ja vähän kolahtaa.
Toinen vähän keinua pienempi ongelma on kepit. Noelilla on kyllä varmat kepit, kun menen sen vierellä tai vedätän sitä edellä, mutta se ei kestä yhtään taaksejäämistä. Viime viikon treeneissä oli teemana itsenäiset kepit ja tehtiin niitä etupalkalla. Noel menikin hienosti ja etupalkkalla vauhtikin oli parempi. Se kesti monta toistoa, eikä lannistunut vaikka välillä tuli virheitä ja se jäi ilman palkkaa. (Kaiken varalta kyllä kehun sitä sanallisesti aina virheitäkin, onhan se kuitenkin yrittänyt) Innostuin sitten tästä ja ajattelin, että nyt otetaan projektiksi ne itsenäiset kepit, kun se kerran on alkanut kestää toistoja. Ja katinkontit, seuraavana päivänä pari ekaa toistoa oli hienot, sitten tuli virhe ja Noel vetäisi herneenpalon nessuunsa. Se jätti kepit joka kerta kesken siinä kohtaa, missä virhe tuli ja palkka otettiin pois. Ihan liian monen epäonnistuneen toiston jälkeen, appari pois silläkin uhalla, että palkka tulee virheellisestä suorituksesta ja kepit eri suuntaan. Näin saatiin loppuun onnistunut toisto.
Ajattelin, että ehkä tehtiin liian monta toistoa ja liian nopeasti, kun vasta edellisenänä päivänä oli keppejä treenattu. Otettiin siis muutaman päivän päästä uudestaan ja päätin, että tehdään vain viisi toistoa. Appari oli myös ohjeistettu tarkemmin, mitään äkkiliikkeitä ei saa tehdä. Pari ekaa toistoa oli taas hyvät ja sitten oltiin taas samassa tilanteessa. Jotenkin tästä kuitenkin selvittiin paremmin kuin edellisellä kerralla ja viisi onnistunutta toistoa saatiin tehtyä ilman helpotuksia. Miten ihmeessä saa opetettua koiralla itsenäiset kepit, kun se ei kestä toistoja? Ja miksi se ei kestä toistoja?
Noelillahan meni aika kauan oppia kepit juuri siitä syystä, ettei se kestänyt virheitä, eikä toistoja. Sitten kun se ne oppi, niin ollaan enimmäkseen tehty niitä vain radan osana, koska silloin ne onnistuu. En ole uskaltanut treenta itsenäisiä keppejä tai vaikeita keppikulmia. En ikinä suutu sille tai toru sitä agilityssä. Ohjauksissa saatan palkata sen myös virheistä, mutta kepeillä se ei tietysti onnistu, koska sitten se alkaa toistaa virhettä. Kehun kuitenkin iloisesti yrittämisestä. Eikä mua ihan oikeasti edes salaa suututa. Se mikä tästä tekee hämmentävää on, että tokossa se kestää toistoja vaikka miljoonan, eikä haittaa yhtään, jos ei tule palkkaa, kun itse tekeminen on niin palkitsevaa. Tokossa se kestää myös sitä negatiivista palautetta jonkin verran.
Yleisesti ottaen Noelilla on ollut hyvä vire treeneissä ja vauhtikin on parempi kuin vielä kesällä. Ohjauksia treenatessa se on alkanut kestää huomattavasti enemmän toistoja ilman, että se lässähtää. Se myös kestää virheitä nykyään paremmin. Tosin pyrin kyllä siihen, ettei montaa virhettä tule peräkkäin. Se ei myöskään enää paineistu ohjatuissa treeneissä ihmisistä, pikemminkin siitä on tullut vähän röyhkeä ja se käy välillä vähän kommentoimassa kouluttajalle, jos "unohdan" sen. Koitan kyllä pitää sen koko ajan hallussa. Jos se ei tee rataa, leikitän sitä samalla kun kuuntelen kouluttajan ohjeita ja jos tuntuu, että leikki kestää liian pitkään, laitan maahan. Niin, Noelhan leikkii nykyään agihallissa!
Syy, miksi ei käydä kovin usein itsenäisesti treenaamassa on, että aina tuntuu sattuvan jotain. Aina tulee joku virhe ja Noel vetää herneet nessuunsa. Tai jos sen saa niin korkeaan vireeseen, ettei se ota virheistä itseensä, niin sitten se menee ihan minne sattuu, eikä kuuntele yhtään (ja tekee vaikka lentokeinuja tai muuta typerää). Jotenkin tuntuu, että ohjatuissa menee paremmin. Siellä se on korkeassa vireessä, mutta silti pystyy vielä kuuntelemaan. Korvattomuus on vain hetkittäistä, eikä jatkuvaa. Mun itseni pitäisi päästä treenaamaan joitakin ohjauksia (järestään pieleen menee tällä hetkellä pakkovalssit), mutta Noelin kanssa se on aika hankalaa, kun virheitä ei saisi tulla. Eilisissä treeneissä tein vain yhden niin huonon pakkovalssin, että Noel hyppäsi esteen väärältä puolelta, ei ne muutkaan mitään kauniita olleet, mutta sain kuitenkin koiran suorittamaan esteen oikein päin. Ongelma on siis huono ajoitus, lähden aina kääntämään koiraa liian aikaisin ja koska Noel reagoi tosi herkästi ohjauksiin, se hyppää esteen väärältä puolelta.
Alkuvuodesta on tulossa oman seuran möllejä, missä pääsen näkemään, toimiiko Noel kuitenkaan kisatilanteessa yhtään paremmin kuin ennenkään. Siinä vaiheessa, kun päästään kisaamaan ulkokentille, tulee luultavasti kyllä ongelmia hallinnan kanssa, kun nyt on treenattu sisähallissa, missä ei muita koiria ole ja välillä pitää käydä jo ihmisillekkin kommentoimassa. Ei se kyllä kesken radan mihinkään lähde, mutta se maaliin tulo, kun ei sitä voi ensimmäisena kaapata kainaloon, vaan pitäisi saada palkattua, eikä siinä vaiheessa välttämättä ole niin kartalla ympäristöstä...
Valitettavasti kuvia ei ole taaskaan, kun koko ajan on niin pimeätä, mutta pitää jossain vaiheessa ryhdistäytyä tässäkin asiassa.
