perjantai 24. huhtikuuta 2015

Nina Mannerin koulutus

Tänään päästiin pitkästä aikaa vieraan kouluttajan oppiin. Valmennusrenkaan leiri on tänä viikonloppuna Visulahdessa, joten Nina oli tulossa Mikkeliin joka tapauksessa. Treenikaveri, joka tuntee hänet, oli sitten järkännyt koulutuksen pienelle porukalle. Einolla ja Noelille oli molemmilla puoli tuntia aikaa.

Aloitetaan Noelista. Noel teki puolituntisensa yhteen putkeen. Aloitin Noelin koekoomalla ja sen vaikutuksilla seuraamiseen. Kisamaisia treenejä pitäisi nyt tehdä jotenkin helpotettuna, että saisin onnistumisia ja palkattua Noelia paljon. Tätä kautta saisi purettua sitä solmua, mikä nyt on syntynyt. Itse myös päätin, että koitan muuttaa omaa asennettani treeneissä positiivisemmaksi, koska ei mun ole mitään järkeä treenata Noelin kanssa, jos aina vaan nätisti sanottuna ottaa päähän. Ei siitä siten tule valiota, eikä kenelläkään ole kivaa.

Seuruussa Noel tykkää lintsata, mikä tulee esiin erityisesti kisatilanteessa ja kisamaisissa treeneissä. Olen viime aikoina testaillut, että Noel kyllä pystyy seuraamaan hyvin ns. vaikeissakin tilanteissa, kun sille vaan riittävän napakasti huomauttaa lepsuilusta. Kokeessa vaan en pysty sille sanomaan saamatta punaista korttia. Ninan neuvo tähän oli, että opetetaan Noelille jokin pieni merkki, mistä se oppii korjaamaan seuraamistaan. Merkki toimii sille varoituksena, että jos se ei siitä korjaa seuraamistaan, niin sitten sanotaan jo rumasti. Näin se oppii korjaamaan pienestä merkistä, eikä sitä enää tarvitse huomauttaa niin rumasti. Kokeessakin voin sitten käyttää tätä merkkiä ja saada sen korjaamaan huonoa seuraamistaan. Tietysti Noelin pitää saada seuraamisesta myös paljon palkkaa, ettei koko seuraamisesta tule ikävää.

Teknisenä ongelmana Noelilla on seuraamisessa oikealle käännökset, joissa se tekee kamalaa lenkkiä. Noel itse asiassa seurasi tänään yllättävän hyvin ja osa käännöksistä oli jopa ihan siedettäviä. Ninan neuvo oli tehdä nyt vähintään kahden viikon kuurina oikealle käännöksiä siten, että pysähdyn aina käännöksen jälkeen. Jos käännös menee huonosti eli pysähtyessäni koira on jossain ihan muualla kuin pitäisi, siitä huomautetaan. Kriteeristä on näin helpompi pitää kiinni ja koirakin huomaa olleensa ihan väärässä paikassa. Kun pysähdyksiä toistetaan, se tietysti oppii ennakoimaan niitä ja on skarpimpana käännöksissä. Seuruu saisi myös olla yllätyksellisempää, jolloin koira pysyy skarpimpana. Voin lähteä kääntymään oikealle ja sitten korjatakkin vasemmalle. Jos Noel tässä lähtee ryysimään edelle, kuten sillä oikealle kääntyessä on tapana, se joutuu ihan väärään paikkaan ja voin huomauttaa sitä siitä. Tavallaan virhettä saadaan korostettua, jolloin se on selkeämpi koiralle ja siitä pääsee huomauttamaan.

Ehdittiin tehdä vielä luoksetulo. Noel haisteli alussa. Tässä pitäisi olla tarkempi ja huomauttaa haistelusta. Jonkun pitäisi aina vahtia, mitä se siellä tekee, ettei se pääsisi haistelemaan. Luoksetulon alkuun voisi myös tuoda yllätyksellisyyttä, palkkaamalla välillä parin askeleen jälkeen tai kutsumalla koiran mukaan, kun vielä kävelee siitä pois päin. Stoppi oli aika huono ja Noel jäi ihan vinoon. Vinoudesta ei puhuttu meidän vuorolla, mutta toisen koiran kohdalla puhuttiin. Vinoushan johtuu palkan ennakoinnista, oli se sitten takapalkka tai heitetty palkka, niin joka tapauksessa se tulee taakse. Koirat yleensä kääntyy aina tiettyyn suuntaan palkalle, esim. myötäpäivään. Nina neuvoi, että koiran voi opettaa kääntymään palkalle haluttuun suuntaan. Eli ohjaaja näyttää esim. kädellä koiralle, kumpaa kautta se saa mennä palkalle. Tällöin se ei voi ennakoida palkalle kääntymistä, koska sen pitää odottaa ohjaajan ohjetta, kumpaa kautta se kääntyy palkalle. Tämä oli meillekkin mielenkiintoinen neuvo, jota en ole tullut ikinä ajatelleeksi, mutta ei olisi mikään työläs juttu opettaa suunnat osaavalle koiralle.

Noelin kohdalla keskityttiin maahanmenoon. Se oli tänään ihan perushuono. Noel tekee sen edelleen ensin pysähtyen ja sitten vasta maahan. Tähän ei muu auta kuin se kuuluisa tekniikkatreeni, mitä meidän on käsketty tehdä jo varmaan kaksi vuotta... Eli koira tulee vauhdilla ja se vedetään namin avulla maahan, jolloin se menee etupää edellä. Pienelle koiralle voi kokeilla myös niin, että se joutuu menemään jalan ali maahan. Uuden tekniikan oppimista voi nopeuttaa uuden käskysanan käyttöön otto. Kun koira osaa tekniikan ja halutaan alkaa lisätä matkaa, siirrytään suoraan pelkkään suulliseen käskyyn. Jos autan Noelia heilauttamalla käsiä sitä kohti, se luonnollisestikin ruokkii väärää takavetoista tekniikkaa...

Puhuttiin vähän myös paikallaoloista. Noelillahan toimii paikkamakuussa apunamit, mutta siitä on iso harppaus koemakuuseen, jossa nameja ei olekaan. Nina ehdotti, että voisin viedä namit valmiiksi ja sitten laittaa Noelin makaamaan niiden kohdalle, jolloin ero olisi vähän pienempi. Myös paikkaistumisessa voisin kokeilla apunameja, vaikka olen niitä tähän mennessä vähän arastellut, kun olen ajatellut niitten vetävän koiran maahan. Noelille voisi opettaa istumiseen tehtävän, että sen pitää katsoa piiloon. Alkuun se pitäisi kontaktia muhun ja pikku hiljaa siirtyisin kohti piiloa. (Mä niiiin opetan Einolle nuo paikallaolot siten, ettei se saa haistella ja käännellä päätään...)

Toisten treeneistä vielä seuruuseen liittyen. Noelinkin kanssa voisi tehdä seuruun alkuun luopumistreeniä ja kun ilme on siinä hyvä, niin siitä lähdetään suoraan seuruuttamaan. Nina myös huomautti, että häiriötreenien pitäisi olla yllätyksellisiä, esim. kynä tippuu lattialle. Jos koiran ympärillä on hirveä sirkus, se tietää, että nyt on kyse häiriötreenistä ja nyt ei saa reagoida. Kokeessa häiriö ei kuitenkaan koskaan ole sellaista, vaan jotakin pientä ja yllättävää. En ole koskaan tykännyt tehdä Noelille ylivaikeita häiriötreenejä, koska ne ahdistaa sitä ja sellaista tilannetta ei koskaan tule oikeasti kokeessa vastaan, mutta tällaisia treenejä pitäisi kyllä tehdä. En oleta, etteikö Noel reagoisi häiriöihin, mutta josko se oppisi pääsemään niistä paremmin yli.

Sitten Einon treeneihin. Eino teki ekassa pätkässä vauhtinoutoa metallilla. Einohan järsii puisia kapuloita, joten Nina oli sitä mieltä, että alkuun voin tehdä noudot vain metallilla. Eino lähti kapulalle ihan hyvin, mutta sillä ei ole kovin kiire sieltä takaisin. Se jää vähän pyörittelemään kapulaa ja tekee myyrästysloikkaa sinne. Kiireen tuntua voisi tehdä siten, että heti kun pentu lähtee noutamaan, lähden itse peruuttaamaan. Voin myös hoputtaa sitä sanomalla esim. "pian,pian". Eino reagoi tähän yllättävän hyvin, sillä epäilin sen pudottavan kapulan heti, kun avaan suuni. Palautukset parani tällä. Mun itse pitää olla tarkempi siitä, että se saa pudottaa kapulan vain "jes"-käskyllä. Nyt sanon sille helposti "no, jes" ja se pudottaa kapulan jo no-kohdassa. Lisäksi mun kannattaa odottaa, että kapula on paikoillaan ennen kuin lähetän Einon noutamaan, sillä liikkuva kapula houkuttelee enemmän myyrästysloikkaan, kun pentu joutuu pysäyttämään kapulan.

Toisella kierroksella katsottiin perusasentoa ja seuruuta. Eino oli oikealla paikalla, vaikka musta koko ajan tuntuu, että se jätättää. Oikeastihan Noel edistää, mistä tämä illuusio tulee. Koska Eino painaa perusasennossa, palkan suunta ei saisi olla jalasta kiinni. Palkka voi tulla ylhäältä pompun kautta tai sitten luopumisen kautta. Seuruuta kannattaa tehdä eri pituisia pätkiä, esim. 3-10 askelta, ettei jumitu tiettyyn pituuteen ja opeta pennulle tiettyä kaavaa. Avut kannattaa vielä pitää mukana, että pääsee tekemääm pitempää pätkää.

Puhuin siitä, kun musta tuntuu, ettei Eino ole treenatessa riittävän innokas ja aktiivinen. Ninan mielestä Eino näytti kuitenkin ikäisekseen hyvältä. Itse voisin olla aktiivisempi sitä palkatessa ja kehua enemmän, vaikka käytänkin naksutinta. Pennun olisi hyvä olla heti treenin alussa aktiivinen ja hakea kontaktia. Treenille voi keksiä jonkin sanan, josta pentu tietää, että treenit alkaa ja sen pitää olla aktiivinen. Aktiivisuudesta pentua palkitaan.

Vauhtiluoksetuloissa Einon ongelma on kiljuminen ja rimpuilu, kun kävelen sen luota pois. Jatkossa appari voisi kantaa Einon minun luota pois, samalla sitä syöttäen. Näin Eino pysyikin hiljaa. Jos se ehtii alkaa kiljumisen, kun appari kääntyy minua kohti, niin sitten appari kääntää sen pois päin minusta. Katsotaan, miten kauan sitä enää kukaan viitsii kannella :D

Hyvät treenit oli ja tykkäsin kouluttajasta. Oli myös kiva päästä näkemään Ninan pennun pentutreenejä, kun se on niin lähelle saman ikäinen kuin Eino.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Eino 3kk


Einolle tuli lauantaina mittariin jo 3 kuukautta! Sen kunniaksi kuvasin viikonloppuna meidän treenejä, joista löytyy video alta:


Leikkiminen on edistynyt kivasti. Lelut palautuu jo useimmiten ja Eino nappaa mielellään myös kuolleen lelun matkaansa. Sen ansiosta onkin päästy vähän aloittelemaan ruututreenejä. Vauhtinouto on vielä todella keskeneräinen. Metallikapulalla se onnistuu yleensä, tosin olen sitä itse pilannut sillä, että palkkaan liian usein samassa kohtaa ja Eino jo ennakoi kapulan pudotusta. Puiset kapulat on Einon mielestä vähän liian kivoja, eikä niitä välttämättä kannata vaihtaa leluun...

Maanantaina Eino esiintyi Mustin ja Mirrin pentupäivillä. Yleisiöä ei ollut ruuhkaksi asti, mutta joka tapauksessa Eino veti hienosti. Ei se ole moksiskaan erilaisista ympäröistöistä. Tehtiin jotakuinkin kaikki temput, mitä osattiin ja Eino jaksoi hienosti.

Tiistaina oli pentuagilityn vuoro. Alkuun tehtiin putkea. En saa edelleenkään Einoa irtoamaan putkeen kauempaa, ihan sama kuin kierroissakin, mutta ei tätä ole kyllä montaa kertaa treenattukkaan vielä. Eino on oppinut hienosti tarjoamaan hyppyä (pumpperi rimana). Olen tästä hyvin iloinen, sillä se tarjoaa aktiivisesti! Nyt otettiin sitten hypyn tajoamista eri kulmista. Sitten tehtiin eteen irtoamista namikupille kahden hypyn suoralla. Ja Einohan irtosi saman tien kun vaan irti päästin. Se ei vilkaissutkaan minua, olin sitten paikoillaan tai juoksin vierellä. Lopuksi otettiin vielä sellaista, että kouluttajan pidellessä koiraa ohjaaja juoksi poispäin ja kutsui koiraa, koiran saavuttaessa heitettiin lelu eteen, jotta koira jatkaisi juoksuaan ohjaajan ohi. Einosta tulee vielä hieno agikoira! Ainakin se on "syttynyt" lajiin, sellainen huuto nimittäin alkaa, jos joku muu kehtaa treenata Einon nähden...

Tänään käytiin kaupungilla kävelemässä. Käveltiin kadulla, käytiin kauppakeskuksessa, mentiin rullaportaat sylikyydillä, käytiin parkkihallissa, hississä, rautatieasemalla, jossa sattui vielä menemään tukkijuna raiteilla. Melu oli melkoinen, mutta eihän se Einoa hetkauttanut suuntaan, eikä toiseen! Eino on niin hieno, kun sitä ei pelota tai ahdista mikään. Huomenna mennään tutustumaan hakuun. Odotan sitä innolla jo ihan sen takia, että musta on niin ihanaa mennä sinne, kun ei tarvitse miettiä etukäteen, että tekeeköhän mun koira siellä mitään vai pelkääköhän se vaan kaikkea...

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Noel epistelee

Eilen oli vuoden ensimmäiset epikset, jotka pidettiin ulkokentällä. Olin ilmoittanut Noelin sekä kisaavien radalle, että putkiluokkaan. Kisapaikalle saavuttaessa Noel todellakin tiesi, mitä tänne oikein tultiin tekemaan ja järkevää tai ei, annoin sen huutaa sydämensä kyllyydestä... Kyllähän maailmaan ääntä mahtuu...

Ensimmäisenä oli kisaavien rata, jossa ei onneksi ollut keinua. Rata oli kivan etenevä, mikä sopii meille. Radalle mennessä Noel piti haukkua yllä, eikä vaikuttanut yhtään ahdistuneelta, vaikka paikalla oli porukkaa melko paljon ja muitakin haukkuvia koiria. Lähdössä Noel meinasi jopa varastaa! Noelilla oli koko radan hyvä vauhti ja ennen kaikkea hyvä asenne. Se keskittyi täysillä tekemiseen, eikä ottanut ympäristöstä häiriötä. Puomi ja A mentiin meidän wannabe-juoksareille - ei kontaktivirheitä. Puomi olisi voinut mielestäni olla nopeampi ja sen jälkeen tuli vähän ylimääräistä kaarretta. Kepit oli kivat, niihin on tullut selvästi lisää vauhtia. Tuloksena 0 ja 5.sija.


Toisena oli putkiluokka parilla hypyllä. Noel meni tällekkin radalle hyvällä asenteella ja koitti taas hiippailla lähdössä. Esteiden välit oli tosi lyhyet, mikä syö Noelilta aina vauhtia. Siitäkin huolimatta Noel oli yllättävän vauhdikas, putket selvästi veti sitä, mikä ei ole ollenkaan itsestään selvää. Yhden putkeen jälkeen Noel kaarratti tosi pitkälle, mitä se tekee ihan liian helposti putkien jälkeen. Persjätössä luulin, että Noel jäi selän taakse, eikä tule ohjaukseen. Kaikesta huolimatta se teki oikein, eikä hämmentynyt sekoilustani. Tämä jos mikä on kehitystä meille! Onnistuin tekemään pakkovalssinkin siten, että Noel päätyi oikeaan putkeen! Nolla tältäkin radalta ja kaarroksista huolimatta oltiin neljänsiä, vaikka kisassa oli joku 40 osallistujaa!

Putkiluokan videon lataus ei onnistunut, mutta josko saisin sen lisättyä tähän!

Einokin oli mukana kisapaikalla. Ihan alkuun sitä karvan verran jänskätti, kun ympärillä oli niin paljon haukkuvia koiria, mutta sitten kun pääsi ihmisiä moikkailemaan, jännitys unohtui tyystin. Eino on todellakin oppinut tarjoamaan ja aina kun tuli hetki, ettei ollut tekemistä, se asetteli itsensä perusasentoon, että josko sitä nakkia voisi saada taas vähän lisää <3

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Eino 12vk


Eino täytti sunnuntaina jo huimat 12 viikkoa. Perjantaina käytiin ottamassa ensimmäiset rokotukset. Eino oli eläinlääkärissä reipas, eikä edes huomannut pistosta. Painoa sillä on nyt 8,6 kg.


Käytiin Einon kanssa viime viikolla tutustumassa hevostalliin. Tallissa Eino paineli häntäpystyssä uteliaana. Pihalla sitten kohdattiin hevonen. Ensin Eino oli kiinnostunut ja paineli hevosta kohti, muttta kun hevonen liikahti menikin pupu pöksyyn ja Eino tempaisi hihnassa niin kauas kuin pääsi. Oltiin jonkin aikaa siinä hevosaitauksen luona ja aina kun hevonen oli paikallaan, Eino lähti lähestymään sitä, mutta kun se liikahti se sinkosi hihnan päähän. Mennään varmaankin jossain vaiheessa uudestaan käymään, josko se niihin tottuisi, mutta vaikkei tottuisikaan, niin ei se sinänsä mitään haittaa, kun hevonen ei todellakaan kuuluu meidän jokapäiväiseen arkeen. Ja parempihan se oikeastaan on, että vähän pelkää kuin että menisi suin päin hevosen jalkoihin. Siitä Eino on kyllä ihana, että sitten kun lähdettiin pois päin hevosaitauksesta, se ei enää miettinyt säikähdystään, vaan sitten oli jo uudet jutut mielessä. Jos se jotakin säikähtää, niin se pääsee todella nopeasti siitä yli, eikä säikähdys jää koskaan sille päälle.

Ainoa keino saada yhteiskuva oli pitää Einosta kiinni :D
 Seuraavana päivänä lähdettiin treenaamaan Piekäsämäelle HauHau-halliin. Eino asteli halliin reippaasti sisään ja oli siellä kuin kotonaan. Siitä ei huomannut minkäänlaista eroa vieraassa hallissa vs. omassa hallissa <3 Einon treenit sujui tosi kivasti. Nyt se alkaa pysyä hyvin lähellä, eikä koita lähteä enää moikkailemaan muita. Pari kertaa se meinasi lähteä toisen koiran luo, mutta kutsuttaessa kääntyi ympäri. Einon leikki on myös editynyt kivasti. Nyt sen saa helpommin leikkiin mukaan ja se vetää tosi hyvin. Kun Eino ottaa lelusta kiinni, niin se ei siitä irrota. Meille onkin tullut uusi positiivinen ongelma, nimittäin lelusta irrotus. Edelleen se vaihtaa melko hyvin toiseen leluun, mutta jos siltä haluaa kokonaan lelun pois vaatii se hieman kikkailua. Namiin se ei välttämättä lelua vaihda ja irrotuskäskyä ei selvästikkään osaa. Toistaiseksi se kuitenkin irrottaa, kun lasken lelusta irti ja nostan vähän rinnasti.


Lelujen noutaminen on vielä kovasti vaiheessa. Sen verran on edistytty, että nyt se menee innokkaasti kuolleelle lelulle ja yleensä ottaa sen suuhun. Välillä se jää itsekseen leikkimään lelulla ja puistelee sitä hurjasti. Jos se tulee takaisin ilman lelua ja sanon "missä lelu", se ymmärtää palata lelulle. Varsinainen lelun palautus onnistuu kuitenkin vain harvoin. Jostain syystä metallinoutokapula on ainut, jonka se lähtee palauttamaan. Tunnarin heittoa olen kokeillut muutaman kerran, mutta sitä se lähtee pureskelemaan, niin en viitsi pilala pitoa tällä.


Launtaina lähdettiin Einon kanssa matkaseuraksi kaverille, joka oli ilmoittanut koiransa Korrien tokopäivään Hyvinkäälle. Aamulla, kun tultiin paikalla, laitoin Einolle nappulat turpoamaan ja treenasin sen pihalla. Eino keskittyi taas erinomaisesti ja leikki hyvin. Tehtiin vähän perusasentoja, seuruuta ja jääviä. Lopuksi se sai nappulat kupista. Lähetin sen kupille ehkä 20m päästä. Eino juoksee nyt jo tosi hyvin namikupille. Ruokatauolla kävin Einon kanssa hallissa. Halli oli No-Do halli. Halliin meno vähän epäilytti Einoa, kun heti oven takana oli kuormalavoista tehdyt pari porrasta. Kun Eino uskaltautui ovesta sisään, oli se taas reipas oma itsensä, eikä se sisään menokaan mitään isompaa houkuttelua tarvinnut. Käytiin kentällä leikkimässä ja Eino leikki kuten normaalistikin. Hallin pihalla pystyin pitämään Einoa irti, eikä sitä kiinnostanut pihalla kulkevat koirat tai ihmiset. Eino on selvästi muuttumut hieman välinpitämättömämmäksi ihmisiä kohtaan kuin aiemmin. Missään tapauksessa se ei arastele tai väistä ihmisiä, muttei ole enää ihan niin kiinnostunutkaan. Se menee kyllä mielellään moikkaamaan, jos sille puhutaan, mutta ei viitsi välttämättä olla kovin kauaa lääpittävänä.


Viime viikkoisessa pentuagilityssä tehtiin kiertämistä, mikä alkaakin nyt jo sujua Einolta. Se on selvästi saanut ajatuksesta kiinni ja nyt lähetys onnistuu noin metrin päästä. Aloitettiin kiertäminen vasemmalta oikealla ja nyt oikealta vasemmalle kiertäminen on tosi vaikeaa. Eino koittaa aina puikahtaa kierrettävän kohteen vasemmalla puolella, vaikka miten koitan työntää sen oikealle puolelle. Näitä voisi ehkä hetken tehdä eri treeneissä, ettei puolet sekoittuisi. Lisäksi aloitettiin hypyn opettaminen tarjoamalla. (Siivekkeiden välissä pumpperi) Tehtiin kurssilla muutama toisto ja eilen kävin hallilla koittamassa uudestaan. Kas kummaa, Eino alkoi saman tie tarjota hyppyä. Eino on tainnut ymmärtää tarjoamisen idean ja se on muutenkin ihan tässä vime päivinä muuttunut treeneissä paljon aktiivisemmaksi kuin aiemmin. Myös kotioloissa sillä on selvästi enemmän virtaa kuin aiemmin. Se ei enää väsähdä niin nopeasti ja päiväunet on selvästi lyhentyneet.

 
Noelin kanssa leikkiessä Eino on keksinyt paimennuksen. Se on jo jonkin aikaa jäänyt tuijottelemaan Noelia, mutta nyt se on alkanut mennä ihan maahan kyttäämään. Se ei enää pahemmin juokse Noelin perässä, vaan keskittyy tuijottamiseen. Eniten tämä tulee tietysti ilmi aukeilla paikoilla, kuten pellolla. En tiedä, onko se keksinyt, ettei saa Noelia juoksemalla kiinni, mutta kun jää kyttäämään, se lopulta juoksee niin läheltä, että sitä voi napata karvoista kiinni. Tai sitten se kyttääminen vaan kuuluu bc:lle ja olisi tullut joka tapauksessa tässä vaiheessa ilmi. Olen kyllä nähnyt muittenkin paimenten vaanivan leikkiessään, mutta Noel ei sitä tee ikinä. Noelilla ei riitä keskittymiskyky sellaiseen, se mieluummin vaan juoksee ja haukkuu :D
 

Häikäisee :D


Ylväs shetlanninponi :D


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

EVL-korkkaus

Nyt on taas otettu yksi askel eteenpäin Noelin tokouralla. Eilen nimittäin oli meidän molempien ensimmäinen EVL-koe. Eihän se ihan putkeen mennyt, mutta oli kyllä tuomarikin tiukka. Noel oli ennen omaa vuoroa kivan oloinen ja teki lämppäjutut tosi hyvin. Ennen ekaa kehää tehtiin merkkiä ja kaukojen aloitus. Tokakehää ennen tehtiin taas merkkiä, lt:n stoppeja ja kaikki jäävät. Eka kehään olin tosi tyytyväinen siinä mielessä, että Noel oli suht hyvässä vireessä. Toisessa kehässä se olikin sitten ihan tosi tahmea ja otti häiriötä yleisöstä. Kahdessa osassa tekeminen ei selvästikkään sopinut sille ollenkaan, mutta toisaalta eipä sitä ole tullut pahemmin treenattuakaan.

Paikalla istuminen: 7 Tämä oli ihan Noelin normaalia tasoa minusta. Kerran se haisteli hetken lattiaa, muuten vilkuili jonkin verran ympärilleen, mutta Noeliksi minusta ihan rauhallinen. Tuomarin mukaan levoton.

Paikalla makaaminen: 6,5 Malttoi odottaa omaa maahanmenokäskyä, samoin sivulle nousu ok. Hieman levottomampi kuin istumisessa ja lopussa kävi lonkalleen. Liikkurin kiertäessä koiria rauhoitteli haistelemalla.

Eihän nuo Noelin paikallaolot ole mitkään parhaat mahdolliset, koska siellä sitä levottomuutta on, mutta siitäkin huolimatta tuomarin linja oli aika ankara. Toivon, että joltain muulta tuomarilta sadaan edes vähän paremmat pisteet, koska ei nuo paikkikset tuosta tule mihinkään muuttumaan...

OSA 1:

Kaukot: 0 Noel jäi jätössä vinoon, mistä tuomari huomautti. Vaihdot oli teknisesti ihan nätit, mutta s-m vaihdon mokasi ja meni istumaan. En saanut korjattua, joten seuraavakin vaihto oli väärä ja siten nolla. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, koska yhtä väärää vaihtoa lukuun ottamatta Noel teki tosi hienosti.

Tunnari: 8,5 Tästä saatiin meidän parhaat pisteet tässä kokeessa. Tunnari olikin Noelin paras kokeessa tekemä. Olin tästä todella iloinen, koska tunnarissa on ollut viime aikoina vähän ongelmia tunnetilan kanssa, mutta nyt Noel teki reippaasti.

Metallihyppynouto: 6,5 Alussa Noelin ajatukset oli jossakin muualla ja tarvitsi tuplakäskyn lähetykseen. Kapulan nosto oli vähän varovainen, mutta tärkeintä että kuitenkin nouti sen.

Ohjattu nouto: 8 Se teki sen! Onnistuin arpomaan vasemman puolen. Merkki jäi vajaaksi ja vauhti ei tietysti ollut sama kuin treeneissä, mutta muuten oikein mallikas suoritus.

OSA 2:

Luoksetulo: 0 Lt oli eripäin kuin yleensä omassa hallissa. Koiran joutui jättämään ihan kehän laitaan selkä yleisöön päin. Noel oli tosi kiinni häiriössä ja lähti tulemaan vasta kolmannella käskyllä. Alun maahanmenoon tarvitsi myös tuplakäskyn. Stoppi oli ihan kohtuullinen, maahanmeno taas tosi huono ja tapahtui vasta toisesta käskystä. Tällein ei ollakkaan vielä luoksaria ennen nollattu...

Seuraaminen: 7 Noelin huono vire jatkui läpi toisen osan. Seuraaminen tuntui ihan kamalalta ja ajattelin, että saadaan siitä luultavasti 0 tai 5. Tuntui, että Noel haahuili ihan missä sattuu, eikä pitänyt kontaktia missään vaiheessa. Sivuaskeleet oli kaiken huippu, kun Noel pyörähti sivulle etukautta peruuttaen. Perusasennot oli tosi hitaita. Noh, videolta katsottuna ei se nyt ihan niin kamalalta näytä kuin tuntui. Herpaantumiset on lähinnä hetkellisiä ja enimmäkseen se on suht lähellä oikeaa seuraamispaikkaa. Noel näyttää videolla ihan iloiseltakin, vaikka tuntui, että se on ihan kauhusta kankeana. Kaipa tästä voisi kaivaa sellaisen positiivisen asian, että se kuitenkin jollain lailla jaksoi seurata koko kaavion läpi.

Zeta: 7 Hienointa oli tietysti se, että Noel teki kaikki asennot (istuminen ei valitettavasti näy videolla). Seuraaminen oli kuitenkin tässäkin tosi huonoa, samoin käännökset ja mukaan lähdöt.

Ruutu: 5 Hienoa oli se, että Noel meni merkille ja ruutuun, vieläpä hyvälle paikalle. Merkki oli vajaa ja Noel teki sen "väärältä" puolelta. Ruudussa se meni maahan vasta toisella käskyllä ja sittenkin hitaasti. Haisteli ruudussa koko ajan ja sivulle tulo oli tosi huono. Vauhti oli myös paljon tavallista hitaampi läpi liikkeen.

EVL0 165p. sija 6/7, tuomari: Katja Rautiainen

Liikkeitten välejä ei ole videolla siksi, että sain sillä videota lyhyemmäksi. Liikkeitten aloitukset oli ihan tosi huonoja. Noel tuli tosi tahmeasti sivulle, enkä meinannut saada sitä suoraksi. Tuomarikin lopuksi huomautti tästä, ettei saisi enää EVL:ssä olla liikkeitten alut noin huonoja, että kannattaisi treenata niitä. Liikkeitten aloituksia on kuitenkin treenattu jo monta kuukautta koko ajan, mutta kun tulosta ei vaan kokeissa näy. Tämä asia pitäisi saada ihan ensimmäisenä korjattua, kun vaan tietäisi, että miten...

Kaikesta huolimatta kokeesta jäi ihan hyvä mieli. Ekassa osassa Noel oli tosi hyvä. Jäi myös olo, että se kyllä osaa itse liikkeet. Kaukot ja luoksari oli ennemminkin työtapaturmia. Tuskin sitä nyt jatkossa täytyy aina kolmesti kutsua luokse.. Kahdessa osassa tekemistä pitää selvästikkin vielä treenata, että Noel pystyisi tekemään vielä toisenkin osan.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pääsiäishulinat

Eino söpistelee <3
Pääsiäisenä on oltu ahkeria ja treenattu kovasti. Perjantaina mentiin treenaamaan samalle parkkikselle, missä oli mätsäri. Eino oli luonnollisesti superreipas, eikä ollut millänsäkään hulinasta. Treenattiin vähän sivummalla. Eino tarjoilee ihan itse jo perusasentoa, kun tulee vähän tylsää <3 Treenattiin Einon kanssa lähinnä leikkimistä, mikä sujuikin hyvin. Eino oli irti, eikä karannut. Pieniä katkoksia tuli leikkiin, kun jäi haistelemaan, mutta hyvin tuli aina takaisin mukaan.


Yritelmää yhteiskuvasta...
Noel teki perjantaina liikkeittin aloituksia ja kaukoja. Noel kyllä selviytyi näistä, mutta otti selvästi häiriötä ympäristöstä ja oli huonompi kuin yleensä. Se innostuu aina, kun sen kanssa juoksentelee ja tehtiin vähän kiertoja, mutta sitten kun pitäisi oikeasti keskittyä johonkin ja ympärillä tapahtuu, niin alkaa ahdistaa.

Kyllä ne korvat vielä nousee!
Lauantaina treenattiin vieraalla hiekkakentällä. Eino oli mielestään taas taivaassa, kun oli niin paljon hiekkaa, mitä syödä... Eka setissä vaan leikittiin. Aloitettiin luoksetulolla, josta sitten palkaksi lelu ja leikkiä. Luoksetulot Eino tulee kovaa, eikä tarvitse enää mitään hetsausta, mutta ääntäkin sitten lähtee odottaessa eli pakkosyöttöä edelleen... Leikistä Eino herpaantui välillä ahmimaan hiekkaa, muuten ympäristö ei häirinnyt. Aika paljon sai tehdä töitä, että leikkiminen kiinnosti enemmän kuin hiekan syönti.


 
Noel teki ohjattua. Aloitettiin vaikeammalla puolella eli oikealla. Merkki oli ihan superhieno. Lähti kuitenkin keskikapulalle. Pysähtyi vasta kunnon karjaisusta. Uudesta ohjauksesta lähti tulemaan luokse. Neuvosta lähdin itse juosten hakemaan oikeaa kapulaa. Noel oli aika häkeltyneen näköinen ja lähti juoksemaan samaan suuntaan. Tämän jälkeen haetin vasemman, mikä sujui hyvin. Tehtiin väliin vähän seuruuta, mikä oli sellaista huonoa, niin kuin se aina vieraassa paikassa on. Seuruusta siirryttiin suoraan ilman palkkaa ohjattuun. Merkki oli hieman hidas, mutta oikean puoleinen kapula löytyi nyt ongelmitta! Myös palautus oli nätti, tuli nyt hyvällä vauhdilla loppuun asti. Sain ohjeeksi olla rennompi ohjatussa ja "hassutella". On ihan totta, että olen tosi jännittynyt ohjatussa, kun jännitän tuoko se oikean kapulan ja teen ohjattua tosi kaavamaisesti. Nyt sitä on vielä tehty tosi paljon vähän hampaita kiristellen, että sen saisi kasaan ennen koetta. Tämän neuvon koitan nyt muistaa, kun treenaan ohjattua.
 
Einon perusasento
Ohjatun jälkeen tehtiin vielä tunnari. Noel ei lähtenyt ensimmäisestä käskystä, sillä oli kiinni häiriössä (kadulla kulkeva ihminen). Toisesta käskystä meni kapuloille, haisteli omasta mielestäni vähän turhan pitkään, mutta toi oman nätisti sivulle. Noel sai kuitenkin paljon kehuja tästä, kun pystyi kuitenkin tekemään. Ehkä olen itse välillä vähän turhankin kriittinen...


Eino seuraa (ja ravaa!) <3
Eino teki toisessa setissä namikupille juoksua (ruutuun). Ensin ei meinannut tajuta ja jäi haistelemaan ruutunauhaa. Toinen ja kolmas ok. Tämän jälkeen lopetettiin ja Eino karkasi ruutuun, missä namikuppi äsken oli :D Tehtiin perusasentoja, joissa mua ohjeistettiin olemaan innostavampi, että Eino tekisi nopeammin. Pieniä pätkiä myös seuruuta, jotka onnistui hyvin. Nyt ei jätättänyt, kuten välillä. Lopuksi leikittiin, mikä sujui nyt hyvin. Leikki oli tarpeeksi lyhyt.

Äiti ja poika <3
Tänään lähdettiin sitten mätsärien yhteydessä olleeseen möllitokoon. Mölleissä oli vain nakki- ja aloluokat, mutta ajattelin harjoitella Noelin kanssa kisanomaista suoritusta alokkaassa. Luoksepäästävyys jätettiin suosiolla väliin. Noelia ahdisti ihan kamalasti ja paikkamakuussa selän taakse jäi jotakin multasäkkilavoja, joitten muoveja tuuli vähän heilutti. Noel oli tosi säikkynä. Paikkamakuussa heti jätön jälkeen ilmeisesti takana kahahti muovi ja Noel nousi seisomaan (että sellainen evl-koira...). Koska Noel oli niin huonossa mielentilassa, ajattelin keskeyttää. Menin sitten kuitenkin yksilökehään ja otin Noelin perusasentoon. Kun liikkuri sanoi liike alkaa, vapautin sen ja palkkasin taskusta kissanruokarasialla. En tiedä jäikö tästä nyt Noelilla jotenkin hyvä mieli, tuskin. Sitä vaan edelleen ahdistaa tuollaiset tilanteet ihan pirusti. Voi toista :/ Itse lohduttauduin sillä, että onneksi mulla on nyt Eino, jonka kanssa ei koskaan tule käymään samalla tavalla! Ihan sama, miten se mahdollisesti muuten tulee mokailemaan, mutta muistan nauttia joka hetki siitä, ettei se pelkää! 
Ryhmärämä: Nix, Eino & Rim
Kotona Eino on treenaillut maahanmenoa, joka sujuu jo kivasti ja mielestäni hyvällä tekniikalla. Eino on myös ymmärtänyt paikalla pysyminen idean eri asennoissa. Nyt pystyn jo vähän liikkumaan Einon ollessa paikallaan ja ruokakuppi voi olla maassa jo useamman sekunnin ennen vapautusta. Eino on myös opetellut peruuttamaan, mikä on luultavasti meidän keskiviikon temppu pentuagilityssä. Lisäksi on opeteltu jalkojen välistä pujottelua. Innostuin taas näistä tempuista :D

Ulkona otetut kuvat on ottanut Maarit Karhu-Teiskonen.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Einon kuulumisia

Herramies Eino <3
Aika on mennyt kuin siivillä Einon kanssa ja blogin päivittäminen on vähän jäänyt. Kuvatkin on jo vähän vanhoja. Eino on kuvissa 9 viikkoa.

Arkielämä Einon kanssa on sujunut mutkattomasti. Eino on aika kiltti pentu. Yksinolot sujuu hyvin ja sisäsiisteyskin on hyvällä mallilla. Vahinkoja sattuu vain harvakseltaan, ehkä pari kertaa viikossa. Eino on ollut edelleen reipas kaikissa paikoissa, missä on käyty. Myös hihnakävely on hyvällä mallilla. Siihen olen panostanut ihan erityisen huolella, namit ja naksu on joka kerta mukana, kun astutaan ovesta ulos.


Eino aloitti viime viikolla pentuagilitykurssin. Ensimmäisellä kerralla keskittyminen oli aika hukassa, kun ympärillä tapahtui niin paljon kaikkea mielenkiintoista, mutta eilen mulla oli jo mukana ihan eri pentu, joka halusi tehdä mun kanssa hommia. Tässä välillä tajusin itse sen, ettei Eino jaksa vielä keskittyä kovin pitkään ja niinpä mulla olikin nyt häkki mukana, jossa se vietti suurimman osan ajasta. Otin sen sieltä aina vaan hetkeksi hommiin ja sitten takaisin häkkiin. Einon kanssa saa varmasti tehdä tämän asian eteen paljon enemmän hommia kuin Noelin, mutta eiköhän se tästä lähde sujumaan. Tämän takia onkin kuluneella viikolla leikitty paljon ja eilen ja tänään leikki sujuikin ilahduttavan hyvin.


Pentuagilityssä on harjoiteltu haltuun ottoa ja siitä namikupille lähettämistä. Koska me ei oltu vielä harjoiteltu kupille lähetystä, ei tämä oikein ekalla kerralla sujunut. Nyt kuitenkin treenattiin tätä koko viikko ja nyt Eino irtoaa jo hyvin kupille. Eino oli eilen jo oikein vauhdikas ja tästä vauhti lähtee varmaan vaan kiihtymään... Odottaminen on Einosta tosi tyhmää ja se kiljuu ja rimpuilee, kun sitä pidellään kiinni... Sinänsä positiivista, että intoa piisaa, mutta ääntely on kyllä totaali nou nou. Niinpä sitä nyt "pakkosyötetään" ennen kuin pääsee liikkeelle, kun ruokaakaan ei oikein malttaisi syödä, kun pitäisi päästä jo.

Leikki on mennyt tästä huomattavasti eteen päin, vaikkei kuvan otosta ole kuin 1,5 viikkoa.
Toisena juttuna on tehty suoraa putkea. Eino ei vielä osaa hakea putkea, vaan se pitää laittaa aika lähelle putken suuta, että ymmärtää lähteä sinne. Innolla se kuitenkin tekee tätäkin. Lisäksi totuteltiin eilen vähän keinun paukkeeseen. Tämä oli oikeasti aika vaikeaa mulle, vaikkei ollut mitään syytä epäillä, että Eino jotenkin reagoisi paukkeeseen, eikä reagoinutkaan. Olen edelleen sitä mieltä, että joku muu saa opettaa Einolle keinun, kun sen aika on... Einon kanssa olen huomannut, miten paljon Noel on muokannut käytöstäni ja oikeasti kyllä menen mukaan niihin sen tunnetiloihin, vaikka koitankin sitä välttää. Mulla kyllä pulssi nousee Einonkin kanssa, jos lenkillä tulee vastaan koiria tai kun pitäisi tehdä jotakin keinuun liittyvää. Eikä mulla tarvitse edes olla mitään koiraa mukana, kun reagoin asioihin, joiden tiedän aiheuttavan Noelissa reaktioita. Kyllä Noel on mut hyvin kouluttanut...


Tokon saralla on treenailtu kaikenlaista sisätiloissa. Hallilla on sitten keskitytty enemmän vaan siihen leikkimiseen. Eino osaa nyt tulla sivulle ilman apuja ja seurata muutaman askeleen pätkiä. Istua se osaa edelleen tukevasti, maahan meno ja seisominen tarvitsee vielä apuja. Kaukoja on koitettu jumppailla, mutta vähän ne on vielä säätämistä. Lisäksi on treeneiltu temppuja, kuten peruuttamista ja tasapainotyynyn päällä pyörimistä sekä kohdetyöskentelyä.

Eino 10vk
Hallissa otetut kuvat on ottanut Veera.