 |
| Riepu-sisko, Vinka-äiti ja Eino-erilainen nuori :D |
Einon kasvattaja oli järjestänyt meille mahdollisuuden osallistua toisen kasvattajan järjestämille kasvattipäiville. Einon sisarukista mukana oli vain Riepu-sisko. Einon ksvattaja veti meille tokoa ja Mari Lukkarinen agilityä.
Tokossa tehtiin merkin kiertoa, jossa Eino tekee bortsuille tyypillisesti laajaa kaarta. Tähän kokeiltiin siivekkeitä merkin kahden puolen, jolloin koiran on pakko tehdä tiukka käännös, että se mahtuu siivekkeiden välistä. Ajattelin, että Eino lähtee kiertämään siiveikkeitä, mutta eipä vaan lähtenytkään. Siivekkeet toimi toivotulla tavalla ja Eino teki tiukkoja merkin kiertoja. Olen hieman skeptinen, miten siivekkeet saa häivytettyä pois siten, että koira jatkaa tiukkoja kiertoja. Toisotja pitää varmaan tehdä siivekkeiden kanssa miljoona, että tiukka kierto jää johonkin lihasmuistiin, eikä koira palaa luontaiseen tapaansa kaarrattaa...
Eino on ehkä kuitenkin fiksumpi kuin olen ajatellut tai ainakin se yhdistelee herkästi asioita päässään. Se on nimittäin oppinut, että kiertoon lähdetään aina siten, että pidän ensin pannasta kiinni. Jos en pidä pannasta, se ei lähde myöskään kiertämään. Sinänsä ei mikään iso asia opettaa pois, mutta pitää ehkä jatkossa olla vähän tarkempi, että mitä sille oikein opettaa. Se on oppinut muitakin vastaavia tahattomia apuja.
Tehtiin myös seuraamista. Seuraamisessa on ollut vähän ongelmia vireen säätelyn kanssa. Jos treenaan lelulla, vire nousee, alkaa tulla ääntä ja ylityöskentelyä. Samoin, jos ympäristössä on liikaa häiriötä, se näkyy vireen nousuna. Myöskin liian pitkä palkattomuus nostaa virettä. Jatkossa teen nyt ainakin jonkin aikaa seuraamista vain namilla ja jos vire pääsee nousemaan liiaksi, käsken koiran maahan rauhoittumaan. Tässä kohtaa mainittakoon, että olin pitkään huolissani siitä, kun Eino vaikutti niin hirveän rauhalliselle, eikä tuntunut nousevan oikein mistään, mutta pelko ollut lienee aika aiheeton...
Eino on oppinut pitämään metallikapulaa tosi nätisti ja kestää kaikenlaista vetämistä, tökkimistä, namin tai lelun heiluttelua nenän edessä ym. Valitettavasti tämä osaaminen ei vaan ole siirtynyt puisen kapulan pitoon ja puisen kanssa ollaankin melkein alkupisteessä. Jo siinä vaiheessa, kun laitan kapulan suuhun, Eino avaa kitansa niin levälleen kuin suinkin saa ja koittaa ottaa kapulan takahampaisiin. Ensin nyt työstetään vaan tätä, että saisin edes kapulan oikeaan kohtaan suuhun. Se hyvä puoli Einossa kyllä on, että vaikka noudon treenaus on välillä aikamoista taistelua ja huomauttelua huomautuksen perään, niin silti se jaksaa yrittää, eikä lannistu tai ota itseensä. Koitan psyykata itseänikin siihen, että nyt tämä on vaan vietävä läpi, enkä voi koko ajan pelätä, että se ottaa nokkiinsa. Einosta on koko ajan tullut vaan sitkeämpi yrittämään, vaikka joskus pennumpana se veti heti ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen täysin passiiviseksi, eikä halunnut tehdä enää yhtään mitään, "kun ei kerran kelpaa". Eino ei kuitenkaan ikinä mene ahdistuneen oloiseksi tai vedä korvia luimuun, vaan se on enemmän sellaista uhmaa, että "jos ei kerran kelpaa, niin teeppä kuule keskenäs".
Lopuksi tehtiin vielä kahden koiran paikkamakuu Riepu-siskon kanssa. Eino on parantanut tässä huimasti ihan muutamalla toistolla, montaa paikkamakuutahan sillä ei ole takana. Se ei enää ota ollenkaan häiriötä vieruskaverin käskyistä ja menee hyvin maahan. Vieläkin sillä on pää vähän vinossa, mutta toistaiseksi kriteeri on ollut vaan se, että se pysyy tassujen välissä, eikä ole tassun päällä. Koitan palkan suunnalla pikku hiljaa saada sitä suoristumaan. Koirien takaa kulki ihmisiä koirineen aika tiuhaan ja kerran Eino nosti päänsä ja kääntyi katsomaan, samalla se myös valahti lonkalleen. Koska sitä on erittäin vaikea saada korjaamaan asentoaan, vapautin sen ja käskin takaisin maahan. Tämän jälkeen pääkin pysyi maassa, vaikka takaa meni porukkaa. Tehtiin myös paikalla istuminen ensimmäistä kertaa. Eino ennakoi heti aluksi maahan... Kun sain sen sieltä ylös, toistelin monta kertaa istumista ja se jäi istumaan. Kerran se vilkaisi siskoaan, mistä huomautin. Muuten istui tosi nätisti, eikä vilkuillut sivuille. Taakse palaamista se ei tässä tilanteessa kestänyt, vaan katsoi taakse ja kääntyi samalla vinoon. Ei olla tätä harjoiteltu kuin kotona.
Tokon jälkeen oli sitten agilityn vuoro. Meillä oli treenattavana sama rata kuin aikuisillakin koirilla, tosin kaikki jätti välistä kontaktit ja kepit. En ollut oikein innoissani radasta, kun se tuntui nuorelle koiralle ihan kohtuuttoman vaikealta. Yllättävän hyvin meillä kuitenkin meni. Eino pysyi hienosti lähdössä, vaikka menin itse kolmannelle esteelle ottamaan vastaan. Jonkinlaista irtoamistakin nähtiin, vaikkei se ole todellakaan Einon vahvuus. Palkka tuli aina kouluttajalta, niin kuin se on nyt tullut jo jonkin aikaa, että saisin se irti itsestäni. Valssit ei onnistuneet kuin toiseen suuntaan. Ilmeisesti en osaa niitä tehdä kuin yhteen suuntaan :D Kouluttaja kehui Einoa kivaksi koiraksi :)
Eino odotteli hallissa nätisti myös omaa vuoroaan. Vesisuihkukoulutus on tehonnut todella nopeasti. Kaksi treenikertaa riitti ja kolmantena peräkkäisenä päivänä, kun katsotiin aksaa, ei tarvinnut enää edes käyttää koko pulloa. Olen kuitenkin kantanut pulloa mukana ja jonkun kerran joutunut muistuttamaan nätisti olemisesta, kun pelkkä kielto ei ole tehonnut. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen, että kokeilin tätäkin keinoa!
