maanantai 1. joulukuuta 2014

Se istuu sittenkin!

Onpas taas päivittelyt jääneet. Viikon takainen koe päätettiin jättää välistä, kun alkoi tuntua, että Noelin häiriönsietokyky on ihan nollassa. Se on niin epämiellyttävää olla kehässä koiran kanssa, joka on ihan omissa maailmoissaan. Nyt olen koittanut naksutella sille kontaktista ja antanut tarjota perusasentoja. Aiemmin olen jotenkin ajatellut, että kun kerran se sivulle tulo on laitettu ärsykekontrolliin, niin sitä ei sitten muuten tehdä. Koulutusohjaajakurssilla oli kuitenkin puhetta, että perusasentoa voi vahvistaa sillä, että antaa koiran tarjota ja palkkaa siitä paljon. Paljon olen kyllä perusasentoja palkannutkin, mutta aina vain kun se tapahtuu käskystä. Pari ensimmäistä kertaa oli aika vaikeaa saada tarjoamaan perusasentoa, kun olen melkein kolme vuotta koittanut kitkeä tätä tapaa pois... Mutta koska Noel on nopea oppimaan, niin nythän se on ihan onnessaan, kun saa tehdä ihan ilman käskyä ja siitä vielä palkataan. Noel jää aika helposti kiinni tällaisiin juttuihin, kun se saa tarjoamalla jostain palkkaa, niin sitten se tarjoaa ja tarjoaa ja sitten kun pitäisikin tarjota jotain muuta, niin se on vaikeaa. Senkin takia olen koittanut päästä näistä tarjoamisvaiheista yli aika nopeasti, mutta ehkä tää on nyt vaan kestettävä. Kokeessahan se on kuitenkin tosi hyvä jos se tarjoaa perusasentoa ja kun se on oikein vahva, se ehkä pystyy tarjoamaan sitä ahdistuksesta huolimatta.

Kontaktista olen myös naksutellut sillä periaatteella, että saa tarjota. Jos ei tarjoa, niin sitten vaan odotan. En pyydä ottamaan kontaktia, enkä myöskään kiellä, jos ei ota. Olen jo aika pitkään tehnyt kontaktitreeniä siten, että kiellän, kun kontakti putoaa, mutta ei se oikein tunnut toimivan Noelin kanssa. Ja sitten kellään ei ole kivaa, kun kielletään ja kielletään, eikä koira reagoi siihen kumminkaan. Ja kun sitä joka tapauksessa ahdistaa kaikki mahdolliset muut asiat, niin ehkä voisin koittaa itse olla ahdistamatta yhtään lisää... Nyt ajattelin, että jos se vaan alkaisi pitää sitä kontaktia paremmin, kun saisi siitä tosi paljon palkkaa. Nää on näitä elämän ristiriitaisuuksia, kun juuri neuvoin omille koulutettaville, miten kontakti ei ole mikään monivalintatehtävä, vaan pitää kieltää, jos se putoaa ja sitten teen itse ihan päinvastoin. Mutta koirat on yksilöitä, mikä toimii toiselle, ei toimi kaikille...

Viime tiistain treeneissä Noel piti kontaktia ihan tosi hyvin ja palkkasin siitä paljon. Ihan sattumalta treenien teemana oli liikkeitten alut, mikä sopi meille tosi hyvin. Se olisi se ensisijainen tavoite, että liikkeittein alussa olisi kontakti, eikä tarvitsisi jännätä, onko koira kuulolla. Noelin kohdalla on ehkä kohtuutonta odottaa jatkuvaa katkeamatonta kontaktia, mutta jos se tarjoamisen avulla oppisi, että kontaktin pudottua se tarjoaa sitä uudelleen, olisin erittäin tyytyväinen. Tavallaan sillä olisi lupa katsoa häiriötä, mutta sitten se oma-aloitteisesti, mielellään mahdollisimman nopeasti, tarjoaisi kontaktia uudelleen. Tavallaan tajuten "ai niin, kontaktiahan tässä piti pitää". Katsotaan, miten tämä tästä lähtee etenemään. Kaiken kaikkiaan ajattelin vähän löysätä pipoa ja vähentää kaikenlaista kieltämistä. Ei tää meidän harrastaminen kuitenkaan voi ikinä olla niin tavoitteellista.

Päivän hyvä uutinen on se, että Noel osaa lopultakin istua aika varmasti. Kahtena viikkona peräkkäin se on istunut treeneissä käskytettynä. Kotona on tehty päivittäin istumisia, eikä enää ole tullut virheitä. Illalla ennen ruokaa aina istutaan ja Noel osaa jo istua ihan ilman käskyäkin :D Eilen olin Pieksämäellä liikkurikurssilla, jonka päätteeksi käytiin vähän treenaamassa vieraassa hallissa ja Noel istui sielläkin, vaikka vieras halli ahdisti hirmuisesti. Tänä aamuna käytiin treenaamassa ja monta istumista onnistui! Nyt voisin kuvitella, että se ehkä osaisi istua kokeessakin. Huonona puolena huomasin aamulla, ettei se nyt osaa enää seisoa tai mennä maahan, vaan istuu nekin, mutta eiköhän tämä ole ihan korjattavissa :D

Koska tämä kisoihin treenaaminen nyt vähän ahdistaa ja tehdään noita perusasento- ja kontaktijuttuja, niin siinä sivussa on hömpötelty merkkiä ohjatun ja evl-ruudun merkeissä. Merkin kautta ruutuun lähetys onnistuu paremmin kuin ohjattu nouto, koska meillä selvästikkin asuu shetlanninnoutaja. Kapulat on ihania ja merkki on ihan turha siinä välissä. Neuvoksi saatiin, että kapulat kauemmas merkistä ja tunnen itseni hieman tyhmäksi, kun en tätä itse tajunnut :D Onnistuu, kun kapulat on riittävän kaukana, mutta siitäkin huolimatta saan virheitä aikaan. Tässä on juuri haasteellista se, kun ei siitä noutamisesta voi kieltää ja se on palkitsevaa, vaikkei saisikaan mitään erillistä palkkaa. Pitäisi vaan osata vaikeuttaa sopivasti.

Jos ei kapuloita ole näkyvillä, merkki onnistuu hyvin ja on Noelista kiva. Merkin kautta ruutuun meno onnistuu myös hyvin. Vähän tekee banaania kyllä matkalla. Otin virittely sanaksi "mennään merkille", jotta olisi riittävän erilainen ruudun "missä ruutu"- virittelyyn. Välillä kuitenkin selvästi hakee ruutua katseellaan, jos se on näkyvillä, eikä merkkiä. Merkin treenauksen johdosta ruutu on tietysti vähän huonontunut ja tänään haki ruudussa kulmamerkille, mutta en jaksa huolestua tästäkään. Kyllä se ruudun paikka sieltä palautuu.

Itse olen tosiaan taas hieman syvemmällä tässä tokoharrastuksessa, kun eilen valmistuin liikkeenohjaajaksi. Voisin siis vaikka heti lähteä kokeeseen liikkuroimaan, mutta haluan kyllä vielä harjoitusta ennen ensimmäistä virallista liikkurointia. Kokeessa liikkurointi on kuitenkin niin eri asia kuin treeneissä. Muutama viikko takaperin kävin tokon koulutusohjaajakurssin. Virallisen koulutusohjaajakortin saan kuitenkin vasta kun 10 harjoittelua on tehty. Neljä harjoittelukertaa jää ensi vuoden puolella joulutauon takia. Ne lienee suoritettu helmikuuhun mennessä. Toisten kouluttaminen on kyllä hirmu mielenkiintoista, kun koirat ja ohjaajat on niin erilaisia. Joutuu keksimään ihan erilaisia ratkaisuja kuin mitä omalle koiralle on käyttänyt (varsinkin, kun Noel on vähän marginaalitapaus :D) ja samalla oppii itsekkin.

3 kommenttia:

  1. Noelille tekisi tosi hyvää ne samat kosketuskeppijutut mitä Sieni on viime aikoina paljon tehnyt. Pointtina nimenomaan että kukaan ei kiellä eikä kehu eikä käske, vaan koira saa itse tökkiä ja saa siitä palkkaa, ja jos ei pysty niin odotetaan vaan rauhassa että pystyy taas jatkamaan ja palkataan samalla tavalla siitä.

    VastaaPoista
  2. Kosketuskeppi siksi, että se on kaikein helpoin juttu mitä koira voi tehdä, ja toisekseen se ei ole mikään oikea liike kuten perusasento, joten ohjaajalla ei ole niin suuri tarve kieltää jos tekee väärin. Lisäksi sehän on tosi hyvä indikaattori häiriöistä: jos ei pysty edes keskittymään kepin tökkimiseen, ei ole realistista odottaa, että pystyisi tekemään mitään vaikeampaakaan ja aivan turha vääntää jotain seuraamista.

    Varmaan oot lukenu näistä mun blogista, mutta pakko nyt kommentoida jos joku muukin on kiinnostunut :)

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut ja osittain noista teidän jutuista sainkin tämän ajatuksen. Kosketuskeppiä mulla ei vielä toistaiseksi ole käytössä, mutta katsotaan joudunko vielä sellaisenkin hankkimaan :)

    VastaaPoista