perjantai 30. maaliskuuta 2018

Näytön paikka

Pari viikkoa sitten osallistuttiin Einon kanssa TOKO Valmennustenkaan näyttökokeeseen Lahdessa. Treenit keskittyivät viimeisen kuukauden ennen näyttöä lähes pelkästään näytössä tehtäviin liikkeisiin (seuraaminen, luoksetulo, ruutu, kaukot ja avo nouto). Erityisesti työstettiin seuraamisen mielentilaa ja eniten näytössä jännittikin se, miten seuraaminen pysyy kasassa. Kuukausi ennen näyttöä kävimme möllitokossa Varkaudessa ja siellä Einon vire oli aivan liian korkea ja ääntäkin tuli kiitettävästi. Teknisellä puolella tietysti jännitti, onnistuuko eteen lähetys.

Käytiin kaksi kertaa ennen näyttöä treenaamassa Lahdessa Oilin yksärillä, jotta halli olisi tuttu. Testailin kummallakin kertaa sopivaa virittelyä ennen kehään menoa ja treenattiin kehään menoja sekä näytön liikkeitä. Saatiin Oililta neuvoksi, etten seuruuttaisi Einoa kehään, vaan se saisi tulla sinne jollakin vapaamuotoisemmalla käskyllä, ettei oltaisi jo heti kehään mennessä konfliktitilanteessa. Tämä tuntui hieman hankalalta, koska Einolla ei ole sellaista mukana kulkemiskäskyä, jolla se pitäisi kontaktia, vaan ainoastaan "tässä"-käsky, jolla se pysyy vieressä, mutta saa katsoa mitä haluaa. Päädyttiin kuitenkin "tässä"-käskyn käyttöön ja se on tehnyt kehään menoista huomattavasti rennompia, vaikka Eino vähän kyyläileekin. Kuitenkin heti kun sen pyytää sivulle, se lopettaa kyyläyksen. Lisäksi mietittiin, että Einolle voisi ennen kehään menoa heittää namit maahan syötäväksi ja pyytää siitä suoraan mukaan kehään. Kummallakin kerralla oli hyvät ja onnistuneet treenit ja saatiin hyviä ajatuksia pohdittavaksi.

Näyttöaamuna lähdettiin hyvissä ajoin klo.6.30 kohti Lahtea, jotta ehditään heittää siellä lenkki. Einolla meni vatsa ihan kuralle, ilmeisesti se reagoi minun jännitykseeni vatsallaan. Onneksi kaverilla oli hyvä niksi, miten ripaskat saadaan putsattua karvoista lumen avulla ja saatiin Einon takalisto jotenkin siedettävän näköiseksi. En muuten enää ikinä unohda niitä kosteuspyyhkeitä kisareissulta...

Lenkin jälkeen ilmoittautumaan ja kun toivoin alkupään numeroa, niin tietenkin arvoin viimeisen lähtönumeron. Loppujen lopuksi tämä osoittautui hyväksi lähtönumeroksi, sillä jännityksestä putosi puolet pois toisten suorituksia katsoessa, kun näki ettei ne muutkaan täydellisiä suorituksia siellä vedelleet.

Alkuun paikallaolot. Nämä sujui Einolta ongelmitta. Oli istunut hyvin ja teki maahanmenon sekä luoksetulon riittävällä ripeydellä. Paikkisten jälkeen vein Einon autoon odottelemaan.

Ennen yksilöliikkeitä pääsin virittelemään Einon hyvin viereiseen halliin, jossa ei ollut muita sillä hetkellä. Nyt ainakin tuntuu, että meille on löytynyt suht hyvät alkurutiinit. Ensin revittelyt patukan kanssa niin kauan kuin Eino on siinä täysillä mukana. Jossakin vaiheessa huomaan, ettei se enää viitsi repiä patukkaa kaikkien voimiensa takaa ja lopetetaan siihen. Tämän jälkeen tehtiin kaukoja, joita teki teknisesti tosi hyvin, mutta ääntä tuli joissakin vaihdoissa ja tämän jälkeen loppuaika seuraamista mahdollisimman rauhallisessa vireessä. Olisinko kerran joutunut keskeyttämään äänen takia, muuten malttoi hyvin. Tämän jälkeen kun kurkkasin hallin puolelle olikin jo melkein meidän vuoro. Hallissa en uskaltanut tehdä enää mitään, sillä Eino nousee niin helposti, jos ympärillä on muita koiria.

Eino siis halliin ja odottamaan vuoroaan. Ennen kehään menoa heitin vielä namit maahan sille syötäväksi ja siitä suoraan kehään. Eino tuntui kivalle kehään mennessä, alkuun se tietysti kävi katseellaan kehän läpi, mutta otti sitten oma-aloitteisesti kontaktia. Aloitettiin seuraamisella ja kaavio alkoi heti nostattavasti paikallaan käännöksillä, selvittiin kuitenkin näistä ääneti. Eino oli aika hyvän tuntuinen läpi seuruun, juoksussa se meinasi vähän keulia ja juoksussa tuli yksi äänikin, muuten se oli kuitenkin aika rennon oloinen. Videolta katsottuna sillä jopa hitaassa käynnissä laskee häntä selkälinjan alapuolelle :P Tällä hetkellä seuraaminen ei ole teknisesti puhdasta ja Einon paikka hieman elää, sillä olen joutunut keskittymään pelkästään vireeseen, mutta kyllä se kuitenkin suht siisti kokonaisuus oli.

Seuraamisen perään luoksetulo. Eino tuli aika vauhdilla ja seisominen valui jonkin verran. Tosin ei se jutagrassilla koskaan tee oikeasti hyviä stoppeja. Maahanmeno oli vähän parempi. Annoin varmaan kummankin käskyn vähän liian myöhään. Loppupa hyvä ja vauhti pysyi tasaisena kaikilla osuuksilla.

Seuraavana ruutu, jossa jännitti osaako Eino mennä eteen, koska jos se menisi vinoon, se ei osaisi korjauksia. Eino katsoi virittelyssä hyvin eteen ja suoraan se lähtikin. Hyvin bongasi myös ruudun, mutta ennakoi voimakkaasi ja pysähtyi ihan vasempaan etureunaan. Loppu ok. Vauhtia olisi saanut olla enemmän sekä eteen lähetyksessä että ruutuun juoksussa.

Nouto - meidän ikuinen murheenkryyni. Nouto sujui tällä kertaa ilman isompia ongelmia. Nosto olisi saanut olla siistimpi, mutta Eino ei pelleillyt otteen kanssa ja tuli säpäkästi sivulle.

Lopuksi vielä kaukot. Näissä sitten vähän sattui kaikenlaista, mutta ei nyt mitään katastrofaalista. Harmi vaan sinänsä, kun Eino osaisi ne paljon paremminkin. Järjestys oli vähän erikoisempi I-S-I-M-S-M. Alun maahanmeno jäi hieman vajaaksi, luulen syynä olleen minun hyvin varovaisen käskyn. En yleensäkään kovin voimakkaasi anna käskyä, ettei Eino vahingossakaan laittaisi päätä maahan, mutta nyt käsky oli vielä normaaliakin varovaisempi. S-I vaihdossa Eino liikutti vähän vasenta takatassua. M-S vaihdossa Eino tuli todella pitkäksi, mikä on sille epätyypillistä, eikä sitten osannut mennä siitä oikein maahan. Vielä ei vaan kaukojen tekniikka pysy kasassa kaikissa tilanteissa.

Olin kuitenkin tosi tyytyväinen näyttöön, sillä Eino oli mielentilaltaan rennompi kuin mitä se on ikinä ollut missään kokeessa. Tekniset virheet on kuitenkin miljoona kertaa helpompia korjata kuin vääränlainen mielentila.

Tällä viikolla saatiin sitten tieto, että Eino on valittu TOKO Valmennusrenkaaseen!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti