sunnuntai 25. toukokuuta 2014

...eikä edes joka kerta

Viitaten tuohon keskiviikon tokokokeeseen, niin eipä mennyt sen paremmin eiliset agikisatkaan. Saatiin me tulos ja sijoituttiin toisiksi eli palkinnoille päästiin taasen, mutta ei ollut kyllä tuloksessa paljon juhlimista, eikä varsinkaan radassa, jolla se tuli. Tulos oli siis 17,52, johon sisältyi kaksi kieltoa ja yliaikaa. Agiradoille ei taaskaan päästy, koska molemmilla radoilla oli keinu.

Radan alku oli sellainen, ettei lentävä lähtö tullut kyseeseen, vaan koiran joutui jättämään lähtöön odottamaan. Noelia ahdisti hirveästi istua siellä itsekseen ja se vilkuili takana olevaa yleisöä ja vieressä olevaa sihteeritelttaa. Menin vielä ihan turhankin kauas, olisin kyllä ehtinyt, vaikken olisi ihan niin kaus mennnytkään. Alku sujui joka tapauksessa hyvin ja Noel haki esteet hienosti, vaikka olinkin kutsumassa kentän puolen välin takaa. Sitten tuli eteen pussi. Kun nän pussin radalla, kävin tekemässä sen hallissa varmistukseksi, eikä Noelilla ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Radallakin se meni hyvin pussiin ja tuli jo tosi pitkälle, niin että kangas nousi, mutta sitten jostain syystä se kääntyikin takaisin ja tuli pussista ulos. Otin pussin uudestaan ihan rauhassa ja kävin lähettämässä sen sinne suoraa linjaa ja sitten meni ok. Kepit oli hienot, mutta sen jälkeen alkoi se todellinen alamäki.

Ensin radan nurkassa oli muuri, jota melko lähellä istui ratatyöntekijä. Mennessään Noel murisi tälle, mutta ei muuttamut linjaansa. Pari estettä tästä ja Noel bongasi radan laidalla olevan koiran. Näin lähellä rataahan ei olisi 1-luokassa saanut edes olla. Noel kävi tekemässä ylimääräiset kiepit rähisten toiselle koiralla ja sai siitä toisen kiellon. Joku tuomari olisi varmasti antanut useammankin kiellon siitä sähellyksestä. Sain Noelin kuitenkin jatkamaan radan loppuun, mutta radan jälkeen meitä odottikin yllätys. Nimittäin se radan laidalla ollut koira oli nyt meitä vastassa maalialueella. Siitähän Noel veti herneenpalot nokkaansa ja juoksi suoraan toisen koiran naamalle rähisemmän. Ilmeisesti se oli varsin vakuuttava, sillä omistaja nosti koiran syliinsä turvaan. Noel jatkoi räkytystä, kunnes sain sen haettua pois, kun ei käskyt menneet perille.

Varsin mukava loppu siis radalle... Ei siinä ehtinyt koiraa pahemmin kehua, kun piti olla jo karjumassa perään. Kys. koiran omistaja saa kyllä syyttää tapahtuneesta ihan itseään... Idioottimaista mennä missään luokassa sinne maalialueelle, kun koirat tulee radalta. Meidän jälkeen tosiaan henkilö koirineen käskettiinkin sieltä pois ja vielä kuulutettiin, ettei sinne saa menneä.  Ei tietenkään koirat saisi tuolleen aukoa päätään, mutta luulenpa, että olisi saattanut jokunen muukin koira tehdä saman vastaavassa tilanteessa...

Noel käy radan jälkeen todella kuumana ja siltä ottaa aikansa rauhoittua. Ja kun se käy oikein kierroksilla, siitä yleensä seuraa, että se alkaa rähistä vähän kaikelle. Kaikki alkaa ottaa pattiin... Noel on kuitenkin onneksi tyypiltään vaan sellanen uhoaja, ei sillä oikeasti ole pokkaa tehdä mitään. Ja tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun se tuolla tavalla menee kenenkään iholle saakka uhoamaan.

Tiistaina todennäköisesti mennään mölleilemään tavoitteena, että koira pysyy radalla. Toisaalta se on hyvä, että se ottaa kierroksia, koska silloin ei ehdi ahdistaa, mutta liika on aina liikaa. Pitäis vaan saada enemmän häiriötreeniä tässäkin lajissa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti