keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Valon pilkahduksia

Eilen käytiin naapuriseuran agimölleissä. Alunperin meinasin mennä mölliraralle nollakoirana, mutta minut saatiin yllytettyä menemään kisaavien radalle, joka oli tasoltaan n. 2-luokkaa. Tuloksena hyl ja 10/-0,67 ja sija 3./5, mutta mieli oli ihan hirveän paljon parempi kuin viikonlopun kisoissa.

Tehtiin sama rata kahteen kertaaan ensimmäisellä radalla tuli hyl heti toiselta esteeltä, koska ohjasin itse hypyn väärältä puolelta...muistikatkos... A:lla Noel vähän kompuroi, luultavasti tuli vaan niin kovaa siihen, kun oli suora linja putkelta. Jatkoin vaan, niin kuin en olisi huomannutkaan, ettei tule mitään traumoja, eikä tullutkaan, sillä Noel jatkoi ihan normaalisti ja meni A:n seuraavallakin radalla normaalisti. Ekalla radalla tuli toinenkin hylky väärästä putken päästä, koska jäin arpomaan ehkä sekunnin sadasosaksi, kumpi pää se olikaan, kun sama putki mentiin kahteen kertaan eri päihin...

Se meidän varsinainen kompastuskivi oli sitten kepit, joille oli tiukka umpikulma (?). Noel vaan ei tällä hetkellä taivu sellaisiin kulmiin, eikä taipunut siis radallakaan, mutta eipä sitä voi moittia, kun on vaan harjoituksen puutetta. Ekalla radalla en edes korjannut keppejä, kun oli jo hylky alla. Toisella radalla sitten korjasin ja meni sen verran ohjauskuviot sekaisin, että Noel kiersi seuraaan putken ihan kokonaisuudessaan, mistä tuli sitten se toinen kielto.



Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen Noelin ratoihin. Se meni lujaa ja innoissaa, eikä tosiaan välittänyt edes siitä A:n rönyämisestä. Se ei myöskään ottanut itseensä keppien korjaamisesta. Ja mikä parasta, radan aikana ei kuultu yhtään murinaa. Ratahenkilöt ja katsojat sai olla ihan rauhassa tällä kertaa. Noel kävi kyllä taas kuumana ennen radalle menoa, mutta estin/kielsin tällä kertaa kaikki rähinät ja tähän pyrin kyllä jatkossakin. Aiemmin olen antanut sille vähän erivapauksia kisoissa sillä verukkeella, ettei sille tule "paha mieli" juuri ennen omaa suoritusta ja olen halunnutkin, että se kuumenee. Tästä eteenpäin sillä on kyllä kisoissa ihan samat säännöt kuin muuallakin, eikä tätä koiraa kyllä ole tarpeen tarkoituksella kuumentaa yhtään enempää kuin mitä se itse itseään kuumentaa...

Noel sai positiivista palautetta radoistaan, mikä aina lämmittää mieltä :) Ja ihan pieni asia toisen radan lopuksi sai minut iloiseksi, nimittäin huomasin, että Noelilta roikkui pieni kuolavana suupielestä. Se siis todellakin pisti tassua toisen eteen radalla ;) Väitän, että se edelleenkin pääsee lujempaakin, mutta suunta on erittäin hyvä ja uskon, että sekin päivä vielä tulee, kun se menee niin lujaa, kuin tassuista lähtee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti