tiistai 15. marraskuuta 2016

Oilin opissa

Tästä on kyllä jo pari viikkoa aikaa, mutta voinpahan samalla kommentoida, miten treenit näillä neuvoilla on sujuneet.

Treenien aiheena oli eteen lähetys ja seuraaminen. Aloitettiin eteen lähetyksellä, jotta Eino ei keulisi ihan niin pahasti seuraamisessa. Tehtiin kerran lelulla ja sitten kokeiltiin tyhjään. Lähti tosi epävarmasti ja vilkuili taakseen. En edes ole palkannut Einoa lelua heittämällä, mutta appari on muutaman kerran heittänyt pallon heittovarrella. Juu ei, tälle koiralle ei voi _ikinä_ heittää mitään, jää niin pahasti kiinni. Oilin ajatus oli namikuppi näin hallikaudella. Kuppi viedään aina seinän viereen, jotta koira oppii samalla jatkamaan aina seinään saakka. Kun koira on edennyt 10-15 metriä, se vapautetaan kupille. Vapautuksen jälkeen ei enää haittaa, vaikkei koira menisikään täysin suoraa linjaa kupille. Koira jää odottamaan kupille ja ohjaaja vie sille sinne lisää palkkaa. Myöhemmin kupin ei tarvitse näkyä koiralle lähetyspaikkaan saakka, vaan koira näkee sen vasta lähempää. Namit pitäisi kuitenkin Oilin mielestä olla aina kupissa, ei maassa, jottei koiran tarvitse koskaan etsiä niitä. Maassa olevat namithan on siitä hirmu käteviä, kun niitä ei näe kauempaa ja koiralle voi uskotella, että namit on siellä aina, välillä vaan stopataan, mutta tässä on toki riskinä, että koira lähtee etsimään nameja. Olen nähnyt tämän tavan toimivan useammalla koiralla, mutta Noelillahan se ei toiminut, se oli niin kiinni nameissa, että stopit oli tosi huonoja, kun namien vetovoima oli niin kova. Toki asiaa voisi lähestyä myös siltä kannalta, ettei koira ole riittävän hyvin hallinnassa (ja tämän myönnänkin, kyllä sen pitäisi pysähtyä, vaikka nenän edessä olisi pihvi), mutta itse en lähtenyt vääntämään, vaan vaihdoin tekniikkaa ja Noelilla toimii pallon heitto erinomaisesti.

Kun koiralla on riittävästi toistoja kupille juoksusta, sen pitäisi mennä vapautuksesta seinälle ja jäädä sinne odottamaan, vaikkei siellä kuppia olisikaan. Ohjaaja käy aina palkkaamassa koiran seinälle. Kun tehdään pysäytyksiä, kuppia ei ole ja ohjaaja käy palkkaamassa koiran stopista. Itse olen palkannut myös kädessä olevaan leluun, jotta olen saanut teräviä stoppeja, mutta kovin montaa kertaa ei tätä varmaan uskalla tehdä. Me on nyt juostu kupille ja Eino on oppinut jäämään sinne. Olen tehnyt myös jonkun stopin, vaikka kuppi onkin näkyvissä ja Eino kyllä pysähtyy ongelmitta. Seuraavalla kerralla se kuitenkin menee hitaammin, kun odottaa stoppia, joten kovin usein en voi pysäytellä, eikä se ehkä ole tarpeenkaan, koska tiedän Einolla olevan hyvät stopit. Alkuun mietitytti, motivoiko namikuppi riittävästi Einoa, mutta hyvällä vauhdilla se sinne menee. Vielä ei voi sanoa, tuleeko tästä mitään, kun en ole ilman kuppia kokeillut.

Toinen ajatus eteen menoon oli harjoitus, jossa koiralle viedään pallo palkaksi, lähetetään se pallolle ja koiran huomaamatta jätetään lähetyspaikkaan toinen pallo ja mennään leikkimään koiran kanssa sinne, mihin se lähetettiin. Sitten koira lähetetään takaisin päin edelliseen lähetyspaikkaan jätetyllä pallolle. Jätetään taas uusi pallo jne. Jossain vaiheessa ei enää jätetäkään palloa, vaan lähetetään koira tyhjään sitä samaa janaa, mitä se on juossut edestakaisin palloille. Hyvä ajatus minusta. Kerran kokeiltiinkin, mutta Eino ei lähtenyt tyhjään. Olosuhteet oli kyllä vähän huonot, sillä hallin seinustalla oli merkki, joka veti sitä selvästi puoleensa, joten en tiedä, olisiko onnistunut ilman tätä häiriötä. Kokeillaan myöhemmin uudelleen, kun osaamista on vähän enemmän.

Yksi vaihtoehto eteen lähetykseen on opettaa koiralle nenäkosketus seinään. Kuppitekniikkahan on vähän kuin oikaisu tähän tapaan. Koira halutaan opettaa juoksemaan seinälle asti, mutta opetetaan se kupin avulla, eikä vaadita nenäkosketusta tai suoruutta seinään nähden. Nenäkosketuksessa tuntuu minusta hankalalta se, että silloin pitäisi aina olla tyhjä seinä, jotta koira pystyy sen tekemään. Jos seinällä on esteitä, se ei voi tehdä sitä. Ja sitten kun siirrytään ulos, ei nenäkosketukset tai kupit seinällä enää auta. Tällä hetkellä nyt opetan kuitenkin eteen lähetyksen hallissa ja katsotaan sitten keväällä millainen työ on edessä, jotta Eino oppii sen ulkonakin...

Toinen aihe meillä oli seuraaminen. Ongelmana on, että Einolla on taas alkanut vire nousta liian korkeaksi. Sen etupää menee laukkaa, joka tekee seuraamisesta todella epätasaisen näköistä. Myös ääntä on alkanut taas tulla silloin tällöin. Vireen nousu alkoi halliin siirtymisestä, kun treenataan taas tokoa ja agilityä samassa paikassa. Koko kesänä ei ollut ongelmia, kun ei treenattu lähelläkään agihallia... Vaikka vireen kanssa on ollut ongelmia, muuten olen ollut tyytyväinen Einon seuraamiseen, paikka pysyy hyvin, painaminen on vähentynyt ja käännökset ym. sujuu. Virettä pitäisi saada alemmas. Oilin neuvot oli namipalkkaus. Palkan odotus pitäisi saada pienemmäksi, jotta perusasennoissa jähmiminen jäisi pois. Leluakin pitää antaa, mutta harvakseltaan ja vasta sosiaalisen palkan jälkeen. Namin voi antaa luopumisen kautta. Kun treenataan virettä, ei pitäisi nipottaa niin paljoa kaikesta muusta.

No, miten tässä on käynyt? Namipalkkaan siirtyminen vähän hirvitti, ettei vire laskisi liiankin alas. Pari ekaa treeniä olikin vähän tahmeita. Ongelma ei ehkä ollut niinkään vireessä, vaan jotenkin Einon tekeminen muuttuu namipalkalla vähän löysäksi. Päätin kuitenkin olla välittämättä tästä ja katsoa miten käy. Muutaman treenin jälkeen namipalkan vaikutus oikeastaan katosi ja Eino alkoi nostaa virettä entiseen tapaan. En tiedä, onko se sitten saanut lelua liiankin vähän ja nostaa se takia kierroksia, koska uskoo, että kyllä se lelu kohta tulee, kun ei ole vielä tullut. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Olen koittanut palkata melko tiheään, koska palkattomuus yleensä nostaa virettä.

On treenattu paljon myös aloituksia siten, että Eino on perusasennossa, liikkuri käskyttää ja sanon sivu, mutta mitään ei tapahdu. Einolla on hirveä odotus siitä, että kohta pääsee seuraamaan ja se patoaa itseään sivulla, lakkaa hengittämästä, kun liikkuri sanoo käsky jne. Nämä treenit on edenneet hyvin, eikä Einossa enää tapahdu yhtä isoa muutosta, kun sanon sivun, vaan malttaa paremmin istua paikallaan. Olen kyllä rehellisesti sanottuna aika kädetön tämän ongelman edessä. Tykkään kyllä vietikkäästä seuraamisesta, mutta liika on aina liikaa. Olisi ehkä helpompaa vaan suosiolla vetää vire kunnolla alas, kuin koittaa löytää sitä tasapainoa. Vaikka voi kyllä olla, että Oili oli oikeassa, eikä Einolta virettä saa liian alas, vaikka mitä tekisi. Ehkä seuraavaksi lakkaan palkkaamasta kokonaan :P

2 kommenttia:

  1. Olipa hyvät ohjeet eteenlähetykseen. Näitä mekin kokeillaan. Kiitos paljon! :)

    VastaaPoista
  2. Kiva, jos postauksesta oli hyötyä :)

    VastaaPoista