Noel agilitykoirana :)

Noel täytti perjantaina 14kk ja pääsi taas valokuvamalliksi. Perjantaina oli vielä lunta jä lähdettiin kuvaamaan Noelia ja Leeviä. Alla kuvasatoa :)



Tarkkana kuin porkkana :D





Noel & Leevi

Tänään piti olla koirahieroja, mutta hierojan sairastumisen vuoksi aika peruuntui, niimpä mentiin agilityyn. Alla yritelmää ratapiirroksesta:

Teemana oli irtoaminen. Noelhan irtoaa tosi hyvin. Ykköseltä lähetettiin suoraan putki-käskyllä putkeen. Samoin 3-putkelta putki-käskyllä 6-putkeen. Sitten tuli se vaikea kohta eli valssi. Noel vaan ei meinannut lähteä valssiin mukaan, vaan juoksi selkäni takaa. Pari kertaa palkkasin sen namilla kädestä, kun se tuli putkesta oikeaan kohtaan, minkä jälkeen se valssi onnistuikin. Tätä pitää kuitenkin harjoitella. Noel sai lauantaina uuden pallon, joka oli nyt käytössä ja hyvin kelpasi :)

Lopuksi otettiin vielä keppejä. Otettiin ekan kerran kaikki 12 keppiä ja koska ohjureita on mennyt rikki, ei niitä riittänyt kaikkiin väleihin ja näimpä osa niistäkin puuttui. Se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan Noelin menoa, ei se tainnut edes huomata osan ohjureista puuttuvan ja hyvin jaksoi mennä kepit loppuun asti. Tässä tuli taas ilmi se, miten koiraharrastuksessa yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Toinen ohjaaja neuvoi viikko sitten, että 12 keppiä ei kannata tehdä ennen kuin koira menee 6 keppiä ilman ohjureita ja että Noelilta voi alkaa ohjureita poistaa parin viikon päästä... Tänään sitten toinen ohjaaja laittoi menemään ne 12 keppiä ohjureilla ja vieläpä osa niistä puuttuen... Sinänsä tässä nyt varmaan on vaan näkemys ero ja kummallakin tavalla voi päästä hyvään lopputulokseen. Monissa muissa asioissa on tullut paljon ristiriitaisempiakin neuvoja, ei siis mitenkään agilityyn liittyen. Mitä enemmän neuvoja saa, sitä enemmän on solmussa, että ketä oikein pitäisi uskoa ja mikä olisi se paras tapa omalle koiralle...

Koska luulin, että tänään jää agilityt väliin käytiin eilenkin treenaamassa. Samaa tehtin kuin tänäänkin. Mentiin 6 keppiä ohjureilla ja lähetin vähän eri kulmista. Treenattiin irtoamista ja valssia. Tehtiin muutamat kontaktit. Lisäksi kokeiltiin pussia, jota ei oltu tehty sitten viime kevään ja hyvinhän se sinne sujahti. Lopuksi vielä kerättiin rohkeutta ja kokeiltiin keinua. Keinu laskeutui pöydälle ja pään alla oli pehmuste, ettei kolausta kuulu. Ekalla kerralla Noel ei tajunnut, mistä oli kyse ja meni tosi innoissaan. Tokalla kerralla se yrittu puolessa välissä pois, mutta vaadin sitä vaan menemään loppuun asti ja lopussa se ottikin hyvin kontaktin. Loput toistot meni samalla mallilla, että se aina puolessa välissä vähän empi, mutta loppu meni hyvin. Eiköhän se tästä, kun vaan tarpeeksi hitaasti jaksaa edetä...

Tämä on yksi niistä neuvoista johon päätin uskoa. Noelilta pitää vaatia. Ja ainakin tällä erää se toimi. Noel ei ole oikeasti niin ressukka kuin millaisena sitä pidän. Se käyttää sitä luuloa hyväkseen ja väistää passiivisuuteen. Siltä voi vaatia, se ei mene siitä paniikkiin ja toimintakyky säilyy. Ikinä en ole sen paniikkia lietsonut tai sitä säälitellyt, mutta välillä on tullut ajateltua joissakin asioissa, että antaa olla, yritetään myöhemmin uudelleen. Näin en saa kuitenkaan tehdä, sillä koira oppii, että kun ei tee mitään, pääsee epämiellyttävästä tilanteesa pois... Se on vaan minulle juuri vaikeinta Noelin kanssa katsoa sen pelkoa ja olla itse reipas ja vaatia tekemään sitä asioita, joita se ei halua tehdä. Tekisi vaan mieli viedä se pois epämiellyttävästä tilanteesta (kummalle meistä se sitten onkin enemmän epämiellyttävää...). Vaikka niinhän se on, että jokainen joutuu joskus tekemään asioista, joita ei haluaisi ja Noelin tapauskessa ne on asioista, joiden se voi kuitenkin lopulta tajuta olevan ihan mukaviakin...