perjantai 27. joulukuuta 2013

Agin seuramestaruudet

Tänään oli agin seuramestaruudet. Olin ajatellut, että osallistutaan, mikäli radalla ei ole keinua. Radalla ei siis ollut keinua. Radan tasosta en osaa sanoa mitään. Tavoitteena oli, että selvitään hengissä ja Noelilla olisi hauskaa radalla.

Lämmittelyhallissa oli paljon haukkuvia koiria, mikä ahdisti Noelia. Sain sen kuitenkin innostumaan tempuista ja pallosta yms. Radalle mentäessä sitä kuitenkin selvästi ahdisti, samoin jättötilanteessa. Videolla se ei kyllä näytä niin ahdistuneelta kuin minusta tuntui ja nousee istumasta ravistelemaan... ilmeisesti karvat meni sekaisin, kun vedin pannan päästä... Yritin käskeä sitä käsimerkillä takaisin istumaan, mutta se tulkitsi sen lähtömerkiksi ja lähti tulemaan varovaisesti, mistä sitten kutsuin sitä.

A:n kontaktin Noel otti oikein hienosti... vähän liiankin hienosti, se ei nimittäin meinannut lähteä A:ltä ollenkaan, vaikka vapautin sen... Seuraavat kolme estettä sujui hyvin, kunnes olin auttamattomasti myöhässä ja Noel livahti selän takaa väärälle esteelle... Jotenkin se vaan tuntui niin hirveän tahmealle ja hitaalle, etten taas osannut arvioida sen vauhtia... Tämän jälkeen se vähän haukkui tuomaria, sitten jatkettiin hienosti rengas-hyppy-hyppy-putki-hyppy-puomi. Puomi oli vähän hidas ja lopussa se oli taas epävarma, että saako sieltä kontaktilta nyt lähteä vai ei... En oikein ymmärrä, mistä tämä epävarmuus tuli, sillä mitenkään rumasti en ole sitä kontakteille palauttanut tai torunut kontaktien varastamisesta. Päin vastoin, mulla on ollut viime aikoina agilityssä linja, että kehun sitä kaikesta aktiivisuudesta ja korkeintaan jätän humiotta pahimmat perseilyt. Mutta tää on tällasta Noelin kanssa, kun jotain vahvistaa (kuten kontakteilla pysymistä), niin sitä sitten myös saa...

Kun sieltä puomilta päästiin liikkeelle, niin kepit meni mainiosti. Vähän hitaat oli, mutta silti olen ylpeä Noelista. Keppien jälkeen tein ihan eritavalla kuin olin suunnitellut... ei oikein aivot pysyneet matkassa mukana. Valssi keppien jälkeen onnistui kuitenkin hyvin ja ansana ollut A:kin ohitettiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Pää tavoite saavutettiin - selvittiin radalta hengissä pois. Noelilla ei ollut radalla niin hauskaa kuin olisin toivonut, mikä harmitti todella paljon radan jälkeen. Radalla tuntui, että sitä vaan ahdistaa ja se on ihan hirveän hidas. Videolta, ulkopuolisen silmin katsottuna, tilanne ei kuitenkaaan näytä ihan niin pahalta kuin tuntui. Onhan se hitaampi kuin yleensä, mutta ei se nyt niin kamalan ahistuneelta näytä. Hylky oli täysin oma moka, olen selvästi auttamattomasti myöhässä ja jopa koiran edessä, jolloin se menee lähimmälle esteelle...

Välillä täytyy käydä pohjalla, voidakseen taas nousta sieltä (toivottavasti). Reilun viikon päästä on jo möllit, joissa on todennäköisesti huomattavasti helpommat radat niissä luokissa, joihin meinasin osallistua. Tässä kuitenkin videota Noelin menosta...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti