Nyt, kun alokasluokan koe on takana, olisi ajatus keskittyä enemmän ylempien luokkien liikkeisiin. SM:iin haluan vielä mennä aloon, joten avoimeen päästään joka tapauksessa vasta loppukesästä/syksystä. Alokasluokan liikkeet on kuitenkin sen verran hyvin jo hallussa, ettei niitä kannata hinkata seuraavaa neljää kuukautta. Kehätreenejä jos pääsisi kesän aikana tekemään ja toki seuraaminen ei ole varmaan koskaan täysin valmis liike.
Nyt ensimmäisenä on otettu työn alle tunnari. Sitä pyritään nyt treenaamaan kolme kertaa päivässä kolme toistoa kerrallaan. Koitin muutaman kerran tehdä tunnaria "helpotettuna" siten, että olen kyykyssä kapuloitten lähellä ja lähetän Einon vapaamuotoisesti kapuloille. Kun se nosti oman, heitin namin kauemmas ja sillä välin laitoin oman takaisin vieraitten sekaan. Eka toisto saattoi onnistuakin, mutta sitten vire alkoi nousta ihan liian korkeaksi namin jahtaamisesta ja Eino alkoi maistella vääriä ja räiskiä vähän mitä sattuu.
Tunnaria on tähän mennessä tehty enimmäkseen kotona, mutta kun kokeilin tätä samaan systeemiä siellä, niin lopputuloa oli ihan yhtä kamala. Niinpä päätin palata meidän vanhaan tyyliin ja lähettää Einon sivulta. Alkuun heitin vielä namit maahan, jotka se söi ennen kapuloille lähetystä. Nyt on voitu jo luopua maasta syötävistä nameista ja Einolla pysyy silti vire sellaisella alueella, että se vielä muistaa haistella.
Vääriä ei olekaan nyt tullut ja kapuloiden haistelu sujuu hienosti. Tänään se haisteli jopa suu kiinni, vaikka oltiin kentällä. Kapulan palautus kuitenkin takkuaa tällä hetkellä. Eino saattaa ainoastaan nostaa omaa ja jää sen jälkeen odottamaan palkkaa. Palautus on ollut koko ajan vähän ongelma, mutta aiemmin se on kuitenkin tuonut edes pari metriä kohti kapulaa ennen sen pudottamista, mutta nyt se ei lähde palauttamaan sitä yhtään. Se tuntuu odottavan minulta kuittausta, että olihan tämä se oma, vaikka ikinä en ole sitä kuitannut suoraan nostosta. Jos en tee mitään, se lähtee haistelemaan kapulat uudelleen läpi ja nostaa taas hieman omaa. Homma on nyt jotenkin ihan solmussa, eikä se halua palauttaa omaa. Jotenkin se vaikuttaa paineistuneelle, mutta en tiedä miksi, kun mitään ei ole sattunut. Sitä ei ole esim. kielletty väärien tuonnista tms.
Tänään tehtiin tunnaria ulkona, luultavasti ensimmäistä kertaa ikinä. Eino ei meinannut millään löytää kapuloita hangesta ja sitten kun ne löysi, se ei oikein meinannut pysyä kapuloilla. Ihan kuin se rauhoittelisi itseään haistelemalla ympäriinsä tai toisaalta kuin "oma" olisi sille lupa haistella ihan mitä vaan. Noh, positiivista oli se, ettei se maistellut vääriä ja kun se lopulta päätyi siihen omaan, se palautti sen. Palautukseen auttoi ilmeisesti tarpeeksi pitkä välimatka.
Tunnarikin on liikkeitä, jotka Noel on oppinut ihan ilmaiseksi, mutta Einon kanssa saatan joutua vaivaamaan päätäni hieman enemmän. Tuntuu, että kaikki kapuloihin liittyvä on Einolle jollain tapaa haasteellista...
Tunnarin lisäksi on otettu työn alle kaukot. Kaukot on vielä alkutekijöissään. Positiivista on se, ettei mitään isompia ongelmia ole vielä ilmennyt, mutta toisaalta ei ne ole hirveästi kyllä edistyneetkään. Kaukoissakin Einolla meinaa aika herkästi keittää yli, jolloin homma menee ihan räiskimiseksi ja ohjaajalta palaa pinna. Pitäisi aina muistaa olla hirmu rauhallinen ja palkata myös asentojen säilyttämisestä. Maasta seisomaan nousussa on päästy pisimmälle, se onnistuu jo ilman apuja. Istumasta seisomaan on jotenkin haasteellisempi ja Eino meinaa aina tarjoa eteentuloa jostain syystä. Seiso-maa onnistuu myös periaatteessa, tosin Eino on liittänyt siihen vahingossa jonkinlaisen nenäkosketuksen lattiaan :P
Myös jäävät on nyt työn alla. Niitä on kyllä tehty pienestä asti, mutta istu ja seiso on vähän jääneet maahanmenon jalkoihin. Seisomisen Eino on oppinut aika vähillä toistoilla ja se onnistuu jo ilman apuja. Istuminenkin kyllä sinänsä onnistuisi, mutta siihen on haettu nopeutta. Nopeaa tekniikkaa ei meinaa millään löytyä ja erityisesti loppu on hidas, kun Einolla on kaikissa istumisessa "sitkeä peppu". Istuu siis lopun todella hitaasti ja tilaisuuden tullen, ei välttämättä istu loppuun asti lainkaan.
Noel puolestaan on treenaillut EVL:n uusia liikkeitä. Kierto-hyppy-noudossa aletaan ehkä lopultakin olla voiton puolella. Kiertäminen onnistuu useammin kuin epäonnistuu. Kapuloiden nouto on tosi varma, mutta vauhtia saisi olla enemmän. Viime viikolla tuli kyllä huomattua, että kun hallissa oli häiriötä, niin kiertäminen ei ollutkaan enää kovin itsestäänselvää. Eteenlähetykset on onnistuneet viime aikoina hirmu hyvin, mutta stopit on huonoja tässäkin liikkeessä. Ruudun paikkakin on pysynyt hyvin mielessä. Myös Noel on saanut tehdä tunnareita siinä samalla, kun Eino on niitä treenaillut. Tunnari alkaa taas olla takaisin kuosissa ja varmistelu on jäänyt pois. Tällä viikolla testattiin luoksetulon stoppeja ensimmäistä kertaa sitten toukokuun ja ihme kyllä, nehän oli ihan hienoja Noeliksi!
Eino pääsi tänään vähän muistelemaan hakuhommiakin rakennusetsinnän muodossa. Olin hieman skeptinen sen suhteen, osaisiko se muka etsiä siellä mitään. Rakennus oli iso tyhjillään oleva vanhainkoti. Eino meni sisään tapansa mukaan raamit kaulassa. Alkuun sillä meinasi vähän tassut lipsua liukkaalla lattialla (mikä ei kyllä menoa hidastanut), mutta jotenkin se osasi muuttaa liikkumistaan siten, että se pysti kävelemään ihan normaalista ilman sutimista. Ensimmäinen ukko meni piiloon Einon nähden melko lähelle ja löytyikin helposti. Toinen meni Einon näkemättä jo selvästi kauemmaksi kaappiin. Sitä Eino etsikin jo kauemmin, eikä meinannut millään tajuta työntää raollaan olevaa kaapin ovea auki. Se pyöri ja hyöri kaapin ympärillä ja kävi välillä etsimässä kauempaakin ennen kuin ymmärsi tyrkätä oven auki. Kolmas ukko meni kellariin piiloon. Epäilin hieman, meneekö Eino portaisiin, kun ei se ole kovin montaa kertaa portaita mennyt, mutta eipä tuottanut nekään vaikeuksia ja sekin ukko löytyi. Viimeinen ukko meni pimeään pesuhuoneeseen ison lakanakasan alle. Eino löysi huoneen tosi nopeasti, eikä pimeä huone hirvittänyt sitä yhtään. Epäröimättä se myös kiipesi lakanakasan päälle ja sekin ukko löytyi.
Eino oli kyllä hirmu reipas, vaikka tilanne oli sille ihan uusi. Kaikki liukkaat lattiat, portaat ja pimeät huoneet oli sille ihan helppo nakki. Se selvästi tiesi alusta asti mitä oltiin tekemässä ja jaksoi työskennellä määrätietoisesti väsymättä. Irtoaminen ei nytkään tuottanut ongelmia, Einolle ei kyllä tule mammaa ikävä. Olen sille varmaan enemmänkin rasite näissä treeneissä, kun se voisi ihan hyvin hoitaa homman kotiin yksinkin :P Eino palkattiin nyt lelulla ja se on sille varmasti ruokaa mieleisempi palkkio. Se leikkii mielellään myös vieraitten kanssa.
