Maanantaina loppui meidän treenitauko. Noelille siis ei tullut kennelyskää. En ihan täysin malttanut olla tekemättä mitään, mutta aika minimissä pidettiin treenit. Kaukoja tehtiin entiseen tahtiin päivittäin, mutta kentällä käytiin treenaamassa vain kahdesti. (Meidän "lähikenttä", ei tietenkään seuran kenttä)
Odotin kovasti maanatain agitreenejä. Ajattelin, että Noelilla olisi hirveästi vauhtia, kun pääsee esteille kolmen viikon tauon jälkeen. No, ei se kovin vauhdikas ollut, mutta yllätti muuten postitiivisesti. Noel nimittäin noudatti ohjaustani todella tarkasti. Se teki ihan todella pienet kurvit ja me saatiin molemmat kouluttajaltakin kehuja siitä, miten pienesti saan sen kääntymään. Noel ei koko treenin aikana tehnyt yhtäkään ylimääräistä estettä tai kurvia. Tämä on kyllä todellinen työvoitto, sillä kääntyminen on (heti keinun jälkeen) ollut meidän suurin ongelma. Noel kurvailee omiaan, eikä kuuntele ja sitten, kun yrittää ottaa uusiksi se paineistuu... Varmasti mulla on usein vikaa omassakin ohjauksessa, mutta välillä se vaan tulee ohjauksesta läpi ja sitten kun se kerran lukitsee jonkun (väärän) esteen, niin se sitten toistaa sitä virhettä kerta toisensa jälkeen vaikka mitä tekisi. Hän kun vaan tiettää paremmin.
Keppien kanssa oli sitten vähän enemmän ongelmia. Kulma oli vaikea ja ohjasin sen kerta toisensa perään väärään väliin. Noelille pisteet siitä, että jaksoi toistoja, vaikka mokailin. Sitten kun päästiin oikeaan väliin, oli Noelin vuoro olla huolimaton... se viimeinen keppiväli...
Tiistaina oli vuorossa ohjatut tokotreenit - ekan kerran kolmeen viikkoon. Ensin tehtiin evl tyyliin 2 minuutin paikkaistuminen. Noel ei ole tehnyt istumista siten, että olen piilossa muuta kuin kotona. Otin kuitenkin pienen harkinnan jälkeen riskin ja menin piiloon, kun ei sillä ole ollut mitään ongelmia. Kerran kävin sitä katsomassa piilosta ja kehuin. Hyvin oli istunut, tosin jossain vaiheessa tuli ehkä tylsää ja oli katsellut taakseen ja haistellut. Palatessani viereen se kyllä teputti vähän etutassujaan. Ei ole kyllä tullut treenattua koiran viereen palaamista, kun se istuu eli jossain vaiheessa, kun ehtii, voisi tämänkin ottaa ohjelmaan.
Paikalla makaaminen tehtiin siten, että koirat oli jonossa ja ohjaajat meni piiloon. Sitten ohjaajat kävi vuorollaan siirtämässä jonon ensimmäisenä maanneen koiran jonon perälle. Noel selvisi tästäkin hyvin, vaikka sellaista häiriötreeniä ei olla tehty, missä olisin piilossa.
Sitten oli vuorossa ruutua ja voi vitsit! Noel oli selvästi työstänyt asiaa tauon aikana pienessä päässään. Ensin tehtiin leluruutu pitkästä matkasta, minne Noel sinkosi lujaa ja ruudusta löytynyt pallo kelpasi tällä kertaa palkaksi. Sitten tehtiin pari toistoa kutsuruutuna. Tämän jälkeen kokeiltiin lyhyeltä matkalta tyhjään ruutuun lähetystä, jonne Noel meni hienosti ihan kuin se olisi aina tiennyt, mitä siellä ruudussa kuuluu tehdä. Tehtiin vielä muutama toisto aina matkaa pidentäen ja Noel meni joka kerta yhtä hienosti oikeaan paikkaan. Lopuksi otettiin vielä leluruutu pitkästä matkasta. Noel on oppinut hyvin katsomaan ruutuun, kun sille sanoo "missä ruutu", mutta toisaalta ei yritä enää rynnätä ruutuun pelkästä virittelystä. Näistä ruututreeneistä tuli kyllä sellainen olo, että ehkä se kuitenkin voi vielä oppia sen ruudun ennen 10. syntymäpäiväänsä :D
Vapaavalintaisena liikkeenä uskaltauduttiin tekemään seuraamista, kun ruututreenit meni niin hyvin. Noel seurasi tällä kertaa ihan kivasti. Yhdessä vaiheessa meinasi lähteä vähän keulimaan, mutta huomauttamalla korjasi. Siitäkin huolimatta, että se seurasi "ihan kivasti", tuntui että jotain kuitenkin puuttui ja seuraaminen olisi voinut olla intensiivisempää. Mietittiin, että seuraamista voisi lähteä työstämään mm.
- yllätyksellisyydellä, ensin tehdäänkin paikalla käännös johonkin suuntaan ja sitten lähdetään liikkeelle.
- kuuntelurteeniä, sanotaan ensin sivu-käsky ja sitten tehdään nytkäys eteenpäin. Koiran tulee pysyä paikallaan, eikä lähteä liikkeen mukaan.
- kontaktitreeniä siten, että sanotaan sivu ja seistään vaan paikallaan vaikka 2 minuuttia ja koiran vaan pitää jaksaa pitää kontaktia. (tätä on tehtykin paljon viime aikoina)
- häiriöseuraamista, jolloin koiran pitää keskittyä enemmän tekemiseensä, jolloin se ei ehdi tylsistyä.
Toivottavasti saataisiin seuraamista taas jotenkin kasaan, sillä ilmoitin Noelin 30. päivän kokeeseen. Sieltä tulisi toivottavasti kolmas 1-tulos, jonka jälkeen päästäisiin treenaamaan vapaammin voittajan liikkeitä, kun ei tarvitsisi pitää kaikkia liikkeitä kasassa koetta ajatellen, vaan voisi keskittyä vain oleellisimpiin asioihin.
Lauantaina on vuorossa kauan odotettu koiratanssi koulutus. Meidän koiratanssit on ollut viime aikoina aika minimissä. Mitään ohjelmaa en ole saanut aikaiseksi. Ääntely alkaa olla jo aika iso ongelma, mutta en oikein tiedä tehdäänkö me tätä niin tosissaan, että viitsisin siihen alkaa puuttua. Vaikka onhan se tosi ärsyttävää, kun se temppuja tehdessään haukkuu, vinkuu, kiljuu, murisee, turisee... Ääniskaala on todella laaja...