Tässä on jonkinlaiset muistiinpanot Juha Korrin leikitysluennolta. Muistiinpanot on itse kirjoittamani ja voivat sisältää virheitä!
Luennolla keskityttiin enemmän vietteihin kuin itse leikkimiseen. Mitä seuraavilla jutuilla oli sitten tekemistä Noelin kanssa? No, ei paljoakaan. Luento painottui palveluskoiriin ja pitkälti nimen omaan suojelukoiriin. En lähtisi kokeilemaan Noelin kanssa esim. kanavoimista. Vaikka tulihan tuolla toisaalta ilmi, että on ihan ok palkata koiraa namilla, jos se ei tykkää leluista. Koira valitsee palkan! Mielenkiintoinen luento oli kuitenkin ja ehkä jos mulla jonain päivänä on vähän erilainen koira, voin näitäkin oppeja hyödyntää. Toistaiseksi me taidetaan kuitenkin pysyttätyä ihan vaan naksutinkoulutuksessa ym. metodeissa :D
Vietit
- sisäsyntyisiä, niitä ei pysty oppimaan
- Viettien sanelemana suomalainen ja kiinalainen koira toimii samalla tavalla tietyssä tilanteessa.
Viettien neljä tunnusmerkkiä
- Avainärsyke, joka laukaisee toiminnan
- Toiminta
- Viettipäämäärä
- Viretila
Vietejä hyödynnetään koiran koulutuksessa. Luennolla käsiteltiin nimen omaan niitä viettejä, joita voidaan hyödyntää koulutuksessa. On olemassa myös muita viettejä esim. riistavietti, mutta sitä harvemmin hyödynnetään pk-koiran koulutuksessa. Jokaisen harrastajan olisi hyvä tietää nämä vietit:
- Saalisvietti (hyödynnetään lelupalkkauksessa)
- Puolustusvietti
- Laumavietti
- Ravinnonhankintavietti (Ruokapalkka)
- Sukupuolivietti
Saalisvietti ja ruoanhankintavietti liittyvät läheisesti yhteen, sillä saalistamisen lopuksihan koira saisi luonnossa ruokaa. Tässä niitä käsitellään kuitenkin erillisinä.
Viettien neljä eri tunnusmerkkiä eri vieteissä:
Saalisvietti
- Avainärsyke: Nopea, pois päin suuntautuva liike.
- Toiminta: Saaliin jahtaaminen, pureminen, kantaminen.
- Viettipäämäärä: Saaliin kanssa rauhoittuminen, esim. saaliin kantaminen autoon treenin päätteeksi. Luonnossa saalis syötäisiin.
- Viretila: Nälkä. Nälkä ei kuitenkaan yleensä näy harrastuskoiralla. Sen sijaan esim. leijonalla nälkä vaikuttaa paljonkin. Jos leijona on nälkäinen, se lähtee saaliin perään. Jos se sen sijaan on kylläinen, se ei lähde saaliin perään.
Onko olemassa paimennusvietti?
- Paimennusvietti on katkaistu saalisvietti.
- Koira väijyy lampaita ja kokoaa ne, mutta ei pure niitä, kuten kokonaisen saalisketjun päätteeksi.
Saalistaessa koira ottaa syvän, kovan ja rauhallisen puruotteen. Tämä kuuluu saalisketjuun. Sen sijaan, jos koirat tappelevat keskenään, ne rouhivat toisiaan sieltä täältä. Tämä ei ole saalistamista.
Vaikka koira olisi kentällä saapuessa kuinka innokas ja kiskoisi ärsykettä kohti, niin että ruohotupot lentelee, sillä ei silti välttämättä ole voimakasta saalisviettiä. Mahdollisuuden tullen se ei ehkä kuitenkaan pure. Myös lelun omiminen kuuluu voimakkaaseen saalisviettiin, vaikkei se olekkaan koulutuksen kannalta toivottavaa.
Tärkein vaihe saalisvietissä on kuitenkin saaliin tavoittelu, ellei ole kyse suojelusta. Ei haittaa, vaikka koiralla olisi huono puru, jos se kuitenkin palkkaantuu saalisleikistä.
Ympäristön ärsykkeet vaikuttaa siihen, miten koira esittää saalisviettiä. Jos ollaan esim. vieraassa hallissa, se voi olla koiralle niin suuri häiriö, ettei saalista, vaikka sillä olisi kovakin saalisvietti. Vieras halli vaan on suurempi häiriö kuin saalisvietti. Toisaalta toisella koiralla voi olla huonompi saalisvietti, mutta se saalistaa silti vieraassa hallissa, sillä sille vieras halli ei ole niin suuri häiriö. Kaikki siis vaikuttaa kaikkeen, eikä yksittäisten tilanteiden pohjalta voida tehdä johtopäätöksiä, kumman koiran saalisvietti onkaan kovempi.
Ravinnonhankintavietti
- Avainärsyke: Ruoka
- Toiminta: Syöminen
- Viettipäämäärä: Kylläisyys
- Viretila: Nälkä, vaikutus riippuu koirasta ja näkyy yleensä vähemmän kuin saalisvietissä. Osa koirista on "pohjattomia" ja yhtä innokkaita, vaikka olisivat syöneet jo kuinka paljon.
Puolustusvietti
- Avainärsyke: Uhka, koiran turvallisuutta uhataan, ei tarvitse olla kyse elämästä ja kuolemasta.
- Toiminta: Hyökkäys tai pakeneminen. Voimakas hyökkäys ja voimakas pakeneminen ilmentävät molemmat voimakasta puolustusviettiä. Jos koira sen sijaan heiluttaa iloisesti häntää uhkaavalla henkilölle, sillä ei ole puolustusviettiä.
- Viettipäämäärä: Turvallisuus.
- Viretila: Puolustusvietti on aina aktivoitavissa, eikä vaadi tiettyä viretilaa.
Kun koira lähtee pakoon uhkaa, se saavuttaa viettipäämääränsä. Tätä on helmpompi hyödyntää kuin vietittömyyttä. Häntäänsä heiluttava koira ei saavuta mitään, vaikka "uhkaava" henkilö poistuu. Päin vastoin se voi jopa pettyä, kun ei päässytkään moikkaamaan kivaa ihmistä.
Laumavietti
Laumaviettiä on esim. se, että koira juoksee metsässä marjastavien perheenjäsenten väliä.
Laumaviettiä on kahden laista:
I
- Avainärsyke: Hajoava lauma
- Toiminta: Esim. ulvoo yksin kotona tai juoksee marjastajien väliä.
- Viettipäämäärä: Lauma pysyy kasassa.
- Viretila: Aina aktivoitvissa.
II
- Päämäärä: Elää laumassa ja saada osakseen johtajan hyväksyntää. (Ottaa kehut vastaan.)
- Avainärsyke: Kaikki, mikä rikkoo lauman harmoonisen toiminnan.
- Viettipäämäärä: Lauma pysyy kasassa.
Laumavietti on tehokas koulutuksessa, mutta herkkä menemään pieleen. Koiran tulee ottaa ohjaajan kehut hyväksyntänä, eikä mielistelynä.
Tämä kaikki on teoriaa, mutta lisäksi kaikki koiran kokemukset syntymästä alkaen vaikuttavat. Koira oppii nopeasti. Esim. ensimmäisella kerralla patukkaa vedetään koirasta pois päin ja koira tarttuu siihen. Ehkä jo kolmannella harjoituskerralla patukkaa voidaankin työntää koiraa kohti ja se silti tarttuu siihen. Jos näin olisi tehty heti ensimmäisellä kerralla se ei olisi ehkä tajunnut tarttua siihen. Loppujen lopuksi koiralla on kuitenkin hyvä vietti.
Kontrolloitujen ärsykkeiden lisäksi nn ärsykkeitä, joihin emme voi vaikuttaa. Kentällä voi olla esim. juoksuinen narttu.
Miksi hyödynnetään viettejä, kun halutaan saavuttaa kokeessa hyvät pisteet?
Oleellisinta koiran oppimisessa on, kun se tekee halutusti, sille pitää viestiä, että se teki oikein. Koiran pitää kokea omasta mielestään menestystä toiminnastaan. Aina ei tiedetä, mitä menestystä koira omasta mielestään kokee. Tämä tulee usein ilmi arkielämän ongelmissa, kun koira jatkaa toimintaansa kerrasta toiseen, vaikka sitä yrotetään estellä. Esim. koira huutaa yksin kotona. Omistaja käy kieltämässä sitä. Koira huutaa taas ja omistaja menee kieltämään sitä. Tmä toistuu kerta toisensa jälkeen. Omistajan palaaminen on koiralle niin suuri palkkio, ettei se välitä kielloista. Se, että omistaja on takaisin tullessaan vihainen, on vain pieni miinus koiralle.
Koulutusta aloittaessa, pitää keksiä miksi? Miksi koiraa haukkuu yksin? Seuraavaksi pitää keksiä ratkaisu teoriassa. Omistaja ei palaa huutavan koira luo ennen kuin se lopettaa. Sitten teoria pitää vielä voida toteuttaa, mikä voikin olla vaikeampaa. Kerrostalossa koiran huutaminen ei ole ok, eikä sen voi vaan antaa hutaa tunti tolkulla, että se lopulta lopettaa tai voi saada häädön. Lopuksi teoria pitää vielä osata toteuttaa. Usein ohjaaja saattaa treeneissä toimia eritavalla kuin oli ajatus. Jos vain mahdollista, toimintaa voi treenata ensin ilman koiraa.
Esim. koira poikittaa seuraamisessa. Miksi? Koska se on aina saanut patukan oikeasta kädestä. Ratkaisu teoriassa: Palkka tulee jatkossa vasemmalta. Ratkaisu käytännössä: Palkka annetaan vasemmasta kädestä. Ongelma: Ohjaaja on oikea kätinen, eikä osaa palkata vasemmalla kädellä. Ratkaisu: Ohjaaja voi harjoitella vasemmalla kädellä palkkaamista alkuun ilman koiraa.
Vietit tarjoavat tiedon siitä, että koira on saavuttanut omasta mielestään menestystä. Esim. koira on nälkäinen ja sa ruokaa. Vietti tyydytetty. Aina tämä ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. Kentällä voi olla juoksunarttu, jonka koira valitsee mieluummin kuin ruoan, vaikka onkin nälkäinen. Sukupuolivietti vain on sillä hetkellä voimakkaampi kuin ravinnonhankintavietti. Koira saa kuitenkin etua itselleen karkaamalla juoksunartun luokse, vaikkei saakkaan ruokaa.
Vietin alaisuudessa toimimiseen kuuluu innokkuus, keskittyneisyys ja intensiteetti eli motivaatio. Motivaatiosta seuraa innokas ja vauhdikas suoritus eli suoritusvarmuus.
Viettipäämäärn voi saavuttaa myös osittain. Esim. koiralle annetaan yksi makupala, se ei tule siitä kylläiseksi. Tämä on välttämätöntä, jotta saadaan useampia toistoja. Jos koiralle annettaisiin yhdestä perusasennosta kupillinen ruokaa, treeniä ei voisi jatkaa sen jälkeen.
Vietit ovat sisäsyntyisiä ja niistä voi seurata toimita myös suoraan. Esim. bordercollie osaa paimentaa ilman kouluttamista viettiensä ansiosta. Paimennusta on helpompi opettaa koiralle, jolla on sisäsyntyinen vietti kuin koiralle, jolla sitä ei ole. Paimennuksen opettaminen naksuttimella ja nakilla lienee melko haasteellista.
Ilman viettejä ei voi kouluttaa koiraa! Kun esim. annan koiralle palkaksi nakin, hyödynnät ruonhankintaviettiä. Tai kun kehut koiraa, hyödynnät laumaviettiä.
Ennen koulutksen aloittamista pitää päättää, mitää viettiä haluaa hyödyntää eli millä koiraa palkataan. Koira kertoo loppu peleissä totuuden, mikä palkka toimii juuri kyseiselle koiralle, ei teoria. Oleellisinta on, että koiralla on kivaa, vaikkei saalisketju täyttyisikään. Ei ole myöskään väliä, mitä viettiä hyödynnetään. Vaikka koira ei esim. haluaisi kantaa saalista, vaan luopuu siitä, mutta haluaa kuitenkin jatkaa treeniä, kaikki on kunnossa.
Kilpailuissa menestyäkseen parasta olisi saada hyödynnettyä laumaviettiä, sillä kokeessa ohjaajalla on käytössään ainoastaa tämä vietti. Kokeessa ei ole mukana leluja tai namijea, vaan ainoastaan ohjaajan kehut. Mitä enemmän laumaviettiä saa hyödynnettyä, sitä parempi. Koira valitsee laumavietin aina, jos sillä on hyvä johtaja. Jos koira joutuu valitsemaan esim. sen jouksunartun ja ohjaajan väliltä, se valitsee ohjaajan.
Laumavietti ei perustu harjoitukseen, vaan arkielämään. minuutin treenin ajan voit näytellä innokasta, vaikka olisit oikeasti rauhallinen, mutta 24/7 kukaan ei voi näytellä. Laumavietti lähtee ihmisen persoonasta, mutta monilla asioilla voi vaikuttaa. Esim. perinteiset: koira ei saa ottaa ruokaa ilman lupaa ja sen pitää odottaa ulos mennessä lupaa mennä ovesta. Joskus voi tehdä harjoituksia ilman palkkaa, pelkällä laumavietillä. Esim, jos koira ei meinaa mennä autoon, ei houkutella sitä sinne namin avulla, vaan annetaan napakka käsky ja vaaditaan koiraa menemään autoon. Voidaan myös tehdä harjoituksia, joita ei ole ennen tehty. Ohjataan koiraa pelkästään äänellä, äänen painoilla ja kehuilla. Tämä parantaa laumaviettiä. Esimerkki meni jotenkin siten, että kentällä on vaikka noutokapula, pallo ja ämpäri. Koiran käsketään noutaa pallo ja se meinaa mennä kapulalle, Kielletään ja käsketään hakea pallo. Kehutaan, kun se hakee pallon. Sitten käsketäänkin pudottaa pallo ja ohjataan koira ämpärin luo jne.
Laumavietillä ei kuitenkaan voi tehdä kaikkea. Sillä ei esim. voi ohjata koiraa koiraa istumaan. Koira tekee laumavietillä, koska arvostaa ohjaajaa, mutta tietää, että voi lopuksi saada myös palkan.
Saalis- vai ravinnonhankintavietti?
Saaliilla saadaan keskimäärin nopeammat ja sähäkämmät suoritukset, mutta ei aina, riippuu koriasta. Lelun ja namin paremmuutta koiralle voi testata seuraavasti: Koiralle annetaan nami ja lasketaan päässä kahteen ja annetaan uusi nami. Tätä toistetaan vaikka 6 kertaa. Sitten ei annetakkaan namia ja odotetaan kauanko koira jaksaa odottaa palkkaa. Sama toistetaan lelulla. Kumpaa palkkaa koira jaksa odottaa pitempään?
Leikittäminen perustuu saalisviettiin
Lelua tulee käsitellä mahdollisimman saaliin tavoin. Tämä korostuu erityisesti vähemmän innokkaiden koirien kohdalla. Lelu liikkuu aina koirasta pois päin, kun koira ei ole purussa. Kun koira on purussa: Jos ote on tiukka ja koira rauhallinen, ohjaaja pitää lelusta kiinni tasaisesti, pienellä vedolla. Koira alkaa vetää vastaan ja tiukkaa puruaan. Leluun voi laittaa kiinni liinan ja pitää siitä kiinni tietyllä otteella. Kun koira vetää vastaan, liina luistaa kädestä ja ajoitus on täydellinen. Jatkossa liinaa voi puristaa aina vähän tiukemmin. Jos koiran ote on löysä ta levoton saalis lähtee poispäin, mutta sitä ei kuitenkaan riuhataista koiralta kokonaan pois. Saalis lähtee aina karkuun, jos ote on huono. Tämä on usein vaikeaa ohjaajille ja ajoitus on väärä. Jos koira ei ollenkaan halua lelua, käytetään makupalaa, koira on se, joka päättää.
Lelun tulee olla saaliin oloinen. Koira haluaa usein mahdollisimman ison lelun. Suurin osa koirista saavuttaa tyydytystä sillä, että suu on mahdollisimman täynnä. Lelu ei saa olla kivikova, mutta ei myöskään niin pehmeä, että hampaat menee yhteen. Koira kuitenkin päättää, millaisista leluista tykkää ja jos se tykkää kiskoa vaikkapa lipputangon narua, se on ok.
Koira ei kiinnostu kummastakaan, ei makupaloista, eikä leluista.
Historiaa:
Vanhojen pk-sääntöjen aikana tehtiin laumavietillä. Pointtina oli esim. ihmisten löytyminen metsästä, eikä nopea ja kiihkeä suoritus. Koiran piti toimia myös tosipaikan tullen. KV-säännöt teki lajista koiraurheilua, jossa pitää olla paljon intoa. Suomalaisten ensireaktio oli, että tarvitaan paremmat ja innokkaammat koirat. Tosiasiassa vain yksi tuhannesta koirasta on sellainen. Huomattiin kutenkin, että toisille ohjaajille näitä koiria sattui kerta toisensa perään. Ohjaaminen ja kouluttaminen siis vaikuttavat. Tietoa haettiin ulkomailta. On olemassa oikeoteitä onneen! Treenaat aina itsekseen vs. pyydät maailmanmestarin avuksi. Suomen menestyksen takana on, että osataan motivoida myös matalampi viettisiä koiria.
Otetaan 100 matalaviettistä koiraa ja koitetaan auttaa niitä:
Perustuu viettien neljään ominaisuuteen.
Toiminta ei ole riittävän ponnekasta. Ponnekkuutta voidaan nostaa vietin kolmella muulla tekijällä. Vire tilee voidaan nostaa esim. siten, että koiralla on suurmpi nälkä. Virettä voidaan myös joutua laskemaan, jos koiralla on huonot hermot.
Avainärsykettä voidaan laskea tai nostaa. Nopeampi saalis, saa matalmapi vireisemmänkin koiran innostumaan. Lelu voidaan esim. alittaa ongen vapaan, jolloin liike on paljon isompaa vs. ohjaaja heilutaa lelua kädessään. Myös ruoka palkkaa voidaan parantaa, valitsemalla herkullisempi nami.
Viettipäämäärää voidaan laskea. Koira saa pidemmän viettipäämäärän, esim, ruokaa koko kupillisen. Tai annetaan koiralle patukka ja se saa pitää sitä niin kauan, että itse pudottaa sen, vaikka siihen menisi tunti. Koira saa purkaa itsensä ja saa kyllääntymisen tunteen.
Tämä auttaa 10 koiraa sadasta.
Turhauma
Turhauma eroaa satunnaisesta palkasta. Tutkimusten mukaan koira tekee jo opitun asian paremmin satunnaisella kuin säännöllisellä palkalla. Testataan, mikä palkitsemisväli on koiralle paras: Valitaan jokin liike, esim. istuminen. Koira ei saa tästä liikkeestä palkkaa lainkaan. Monesko toisto on nopein? Jollain koiralla se voi olla jo. 3. ja jollain toisella vasta 14. Tämä nopein istuminen palkitaan ja muut jätetään palkkaamatta. Tämä tarkoittaa, että esimekki koirista toinen palkitaan joka kolmas kerta ja toinen vain joka 14. kerta. Usein palkkaamise tarve tulee ohjaajalta.
Turhauma on aidoimmillaan, kun koira ei saa (tai ihminen) ei saa sitä, mitä piti jo itsestään selvänä. Esim. hedelmäpelissä voittaminen on satunnaista ja koukuttaa ihmisen peliin. Sen sijaan palkan maksu 15. pvä on itsestään selvyys ja jos palkka ei ala kuulua, ihminen tod.näk. hermistuu. Turhauma on satunnaisuutta voimakkaampi ja siihen liittyy usein jopa agressiivisuutta.
Koiralle pitää luoda ensin tunne varmasta palkasta. Esim. seuraamisessa koira saa aina palkan 10 metrin jälkeen. Appari voi olla vielä antamassa patukan aina tietyssä kohdassa. Sitten tullaan samaan tilanteeseen, jossa appari jo heiluttaa patukkaa, mutta koira onkin liinassa, eikä saa palkkaa. Kun palkan saanti estetään, vire nousee.
Tämä auttaa kymmentä jäljellä olevasta 90:stä.
Patouma (painekattilateoria)
Jos veis kiehuu liedellä, eikä kukaan pidä kantta, vesi pulputtaa. Matala vireisellä koiralla kansi on kokonaan auki. Jos kantta pidetään kiinni, paine kattilassa kasvaa. Kun kantta raottaa paine pääsee purakutumaan. Koira otetaan perusasentoon ja vaaditaan sitä olemaan liikkumatta kontaktissa. Kansi on siis kiinni. Jos koira liikkuu, kansi on auki ja paine pääsee purkautumaan. Koiraa härnätään patukalla ja koiran pitää olla edelleen paikoillaan, vaatii vahvaa hallintaa. Lopulta koiralle annetaan lupa palkkaan. Patoaminen ei sovi liian kiihkelle koirille. Siitä voi olla jopa elimellsitä haittaa. Kiihkeä koiraa ei padota kauaa kerrallaan, sillä sen viettiä ei tarvitse nostaa.
Tämä auttaa 10 koiraa jäljellä olevasta 80:stä.
Turhauma, Patouma ja Haukkuminen
Koira ei saakkaan palkkaa vain tekemällä, vaan sen pitää lisäksi vaatia sitä haukkumalla, josta se saa palkan. Koira joutuu itse aktiivisesti vaatimaan. Yhdistetään turhauma, patouma ja haukkuminen. Koiralle opetetaan, että se saa haukkumalla palkan. Opetetaan koira haukkumaan esim. hauku-käskyllä. Hauku toimii vahvisteena, kuten naksutin. Kun koira tekee oikein, sanotaan hauku, jolloin koira haukkuu ja saa palkan. (Oma kommentti, naksuun ei kyllä pitäisi liittyä mitään ehtoja, vaan naksun jälkeen koira saa aina heti palkan. Tässähän koiran pitää, sen hauku-vahvisteen jälkeen vielä haukkua saadakseen palkan.)
Kun koiran alkaa tehdä mieli haukkua, ohjaaja laittaa kattilan kannen kiinni, koira ei saa haukkua. Kun koira saa haukkua, sen vire nousee. Kun koira ei saakkaan palkkaa, vaikka saa haukkua, seuraa turhauma. Painekattila laitetaan takais kiinni. Turhaumallakin on kuitenkin rajasta. Vs Jos ihminen ei saa puoleen vuoteen palkkaa tililleeän, hän luultavasti vaihtaa työnantajaa.
Tällä keinolla daadaa autettua 20 koiraa jäljellä olevasta 70:stä
Kanavointi
Tämä on haastava keino. Käytetään purupatukkaa, ei namia. Tähän ei vaikuta koiran halu saalistaa.
Kanavointi perustuu oivallukseen, että olis koiria, mitkä oli purussa kovassa vireessä, kova puru. Mutta patukka ei kiinnostanut. Tuntui, ettei koirilla ollut saalisviettiä, vaikka niillä olisikin syvä puru suojeluharjoituksissa.
Koiralle on puolustusviettiä. Kun maalimeis uhkaa, koira puree hihaan, mutta ei saalisviettiä. Kun koria puree, se saa rauhan. Koira on tyytyväinen. Tämä on opittua käytöstä. Puolustusvietti kanavoidaan saalisviettiin. Puolustusvietti on aina aktivoitavissa. Lähes kaikilla koirilla on puolustusvietti. Teoriassa kanavointi onnistuu missä tahansa vietissä.
Kanavoidaan laumavietti saalisviettiin. Ohjaaja ei saa olla tyranni, koiralla pitää olla tiettyjä oikeuksia. Oikeuden riippuvat perheestä. Koiralla on oikeus tietynlaiseen koskemattomuuteen. Kentällä rikotaan koiran oikeuksia, joita se saa puolustaa. Kävellään koira kanssa jonnekkin ja sanotaan vihjesana esim. vapaa ja ojennetaan käsi kohti koiraa ja vetäistään huulesta. Tätä toistetaan, kunnes koira alkaa nostaa huulta ja lopetetaan. Seuraavalla kerralla koira irvistää ehkä jo toisella toistolla. Pikku hiljaa irvistys ei enää riitä, mutta käsi tulee sitli ja pitää irvistää enemmän saadakseen rauhan. Lopulta koira alkaa haukkua. Lopulta voidaan mennä mihn vaan ja sano vihje "vapaa" ja koira tulee kiukkuseksi. Jos koira ei ole riittävän kiukkuinen, käsi tulee kohti.
Keinossa on kaksi huonoa puolta. Jos koiraa kiusaa liikaa, se alkaa väistää. Varsinkin herkkää koiraa pitää tukea ja auttaa. Toinen huono puoli on, että jos et ole selkeä johtaja, koiram tulkistee, että ohjaaja väistää jättäessään sen rauhaan ja voi lopulta tulla ohjaajan päälle. Jos suhde kuitenkin on hyvä, ohjaaja voi rikkoa viiden minuutin ajan koiran oikeuksia. Koira ymmärtää puolustavansa vain oikeuksiaan.
"Vapaa" toimii vahvisteena. Jos koira ei pure patukkaa kunnolla, käsi tulee. Patukan pureminen on keino puolustaa itseään. Esim. koira sivulle, sanotaan "vapaa". Koira alkaa haukkua ja saa patukan. Koira alkaa odottaa haukkua.
Tällä metodilla autetaan 40 jäljelle jääneistä 50 koirasta. Jäljelle jäänyttä 10 koiraa ei sitten voida auttaa.
Tässä vielä yleisöstä tulleisiin kysymyksiin vastauksia:
Ensin tunnetila, sitten tekniikka
Klassinen ehdollistuminen: Pavlovin koira kokeet, joissa soitetaan kelloa ja koirat saavat ruokaa. Lopulta niiltä alkaa valua kuola, jo pelkästä kellon soittamisesta. Tottiksessa tätä hyödynnetään siten, että sanotaan koiralla esim. "tottista", joka vastaa Pavlovin kellon soittoa ja koiralla alkaa valua kuola, koska se osaa odottaa palkkaa. Vasta tämän jälkeen aletaan opettaa varsinaisia liikkeitä, kuten istumista.
Instrumentaalinen vahviste: Koiran pitää ensin tehdä jotakin, vasta sitten se saa palkan eli instrumentalisen vahvisteen. Koiran pitää esim. painaa nappia saadakseen namin. Ensin se tekee sen vahingossa, mutta toistojen myötä se tajuaa idean. Koira oppii oppimaan.
Minkälainen ohjaaja on kiva?
Kivan ohjaajan tulee olla koiran silmissä jäykkä, eikä lelun kanssa riehuva, sillä sitä ei voi tehdä kokeessa. Pavlovin kello on kehonkieli ja sana "tottista". Ohjaajan tulee olla koirlle signaali, ei kentän. Ensin seisotaan jäykkänä ja sanotaan tottista, odotetaan 3s ja annetaan palkka. Koira alkaa kuolata, kun ohjaaja on jäykkä. Tätä voi harjoitella yht'äkkiä eri paikoissa. Esim. Pysähtyä metsässä jäykäksi ja kun koira tulee luokse palkka. Kun ohjaaja käyttäytyy jäykästi, koira nousee. Tätä voi hyödyntää kokeessa nostamalla koiraa jäykistymällä.. Aloitus on tärkeä, kokeessa koira ei voi houkutella esim. pois hajujen perästä. Kun koira suorituksen aluksi haistelee, ohjaaja alkaa jännittää ja suoritus menee pieleen. Jos alku on hyvä, ohjaaja on itsearmempi.
Koira piippaa kentällä
Sen tunnetila on väärä. Joillekkin toimii kieltäminen, mutta kaikille ei. Tällöin tottiksesta voi tulla koiralla painia, johon kuuluu kiellot ja koira stressaantuu. Koiralle tulee opettaa uusi tunnetila. Ensin opittu asia on aina koiralle vahvin, jos tunnetila on ollut alun perin hyvä, se on helpompi korjata kuin jos koira on piipannut alusta asti.
Koira piippaa noudon aluksi
Koira ei saa noutaa, jos se ääntelee. Riippuu koirasta, miten napakasti sitä kielletään. Maailma ei kuitenkaan kaadu koiran niskaan, se ei vaan saa noutaa. Herkällä koiralla voi riittää, että appari ottaa vaan kapulan pois, eikä sille sanota mitään.
Koiran pitää välillä myös onnistua. Onnistuminen tuotetaan vaikka väkisin. Jos ei koira muuten nouda hiljaa, se voidaan vaikka taluttaa pannasta kapulalle, jotta se päästään palkkaamaan.