lauantai 26. marraskuuta 2016

Eino tokokokeessa

Käytiin Einon kanssa tokoilemassa Lappeenrannassa. Myönnän, että ilmoitin sen sinne mielenkiinnosta lepsua tuomaria kohtaan. Koiria oli kuitenkin niin paljon, että koe oli jaettu kahdelle tuomarilla ja juuri avoin luokka tietenkin sille toiselle. Noh, Eino teki kyllä sellaisia virheitä tänään, että lepsu tuomarikaan ei olisi kyllä auttanut...

Koe oli reilusti myöhässä ja niinpä sitten edellisen luokan jälkeen ilmoitettiin, että avoimen paikalla istuminen alkaa heti. Olin jo onneksi käynyt Einon lämppäilemässä, mutta silti tuli kiire hakea koira autosta ja siitä suoraan paikalla istumiseen.

Paikalla istuminen: 10 Eino oli aika kuutamolla kehään mennessä. Viime kerrasta viisastuneena tarkistin moneen kertaan, että se nyt varmasti istuu suorassa. Istui kuin patsas, mutta kun lähdin kävelemään takaisin, käänsi jo valmiiksi pään oikealle :P Vapautuksen jälkeen Eino oli ihan sitä mieltä, että nyt kuuluu saada palkka ja koitti alkaa vetämään hihnaa...

Tässä välissä halli jaettiin kahtia ja alo- ja avokehät pyörisi samaan aikaan. En oikeastaan ollut huolissani tästä etukäteen, mutta loppujen lopuksi Eino kyllä otti häiriötä viereisestä kehästä. Eino jäi monen liikkeen alussa tuijottelemaan viereiseen kehään, eikä meinannut ottaa kontaktia.

Seuraaminen: 10 Kontakti putosi ensimmäisessä oikealle käännöksessä, samoin ensimmäisessä täyskäännöksessä ajatukset harhaili toiseen kehään, kun oltiin lähellä aitaa... Peruutusaskelissa pääsi vinkaisu. Seuruu oli aika kiva, ei niin ylivireinen kuin yleensä, vaikka toisaalta matalammassa vireessä tulee helpommin sitten muita virheitä... Tuomarin sanoin riittävän hyvää seuraamista avoimeen luokkaan, mutta yhtään tiiviimpi ei saisi olla :P

Liikkeestä seisominen: 9,5 Hyvä stoppi ja loppupa, mutta mennessäni taakse käänsi taas pään oikealle ja samalla liikutti oikeaa etutassua.

Luoksetulo: 10 Hyvä vauhti loppuun saakka ja suora loppupa.

Liikkeestä istuminen: 0 Ei olla viiteen viikkoon tehty yhtäkään liikkeestä maahanmenoa, eikä Eino ole kertaakaan mennyt istu-käskyllä maahan tänä aikana. Ennen kehää se vielä teki hyviä istumisia ja liikkeelle lähtiessä se ei tuntunut niin ylivireiseltä, etteikö kuuntelisi. Olin ihan varma, että istuminen onnistuu, mutta ei, maahan painui...

Ruutu: 10 Ei mennyt hukkaan lelulle juoksutukset, nyt meni hyvällä vauhdilla loppuun saakka ja reagoi hyvin stoppiin. Pienenä miinuksena nosti pään maasta, kun tulin viereen. Niin, eikä ottanut kontaktia enää ruudun bongauksen jälkeen...

Nouto: 9,5 Tässä sama juttu kuin ruudussa, katsoi kapulan heiton, eikä palannut kontaktiin... Itse nouto oli hyvä, loppupa hieman vino, mistä vähennys.

Kaukot: 5 Jaahas, tässä Eino oli kyllä ihan porsas. Ensimmäisellä istu-käskyllä linttasi leuan maahan... Toisella nousi hyvin, mutta ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli jo takaisin maassa. Toinen istumaan nousu jäi vajaaksi, loppu sentään ok. En edes muista milloin Eino olisi viimeksi mokaillut kaukoissa, joten totaalisen puskista tuli tämä.

Hyppy: 8 Lähti ponnistamaan niin kaukaa, että takajalat kolahti hyppyyn. Olisiko johtunut normaalia matalammasta hypystä tai sitten muuten vaan arviointi virhe.

Kiertäminen: 9,5 Tämä sentään onnistui normaalisti, otti kontaktinkin bongauksen jälkeen. Vähennys tuomarin mielestä vinosta aloitusasennosta.

YTH. AVO1 272p. sija.1./10. tuomari: Tommi Varis

Eino odottelee palkintojen jakoa <3 Kuva: Päivi Roine

Palkintopose :D

Video kokeesta:



Olipahan koe. Eino mokasi monta asiaa, mitkä sen pitäisi osata ja lisäksi oli vielä pari työtapaturmaakin. Pahimpia mokia oli minusta nuo kontaktiongelmat liikkeiden aluissa. En tiedä, oliko viereinen kehä sitten kovinkin paha häiriö, ainakin tuntui liikkeiden alussa jumittavan sinne. Mihinkään oven kolinoihin tai vastaaviin se ei kuitenkaan reagoinut. Häiriöt ei kuitenkaan mitenkään selitä ruutuun ja kapulaan jumiutumista, ne oli ihan vaan possuilua. Minusta ehkä pahinta, mitä voi kokeessa tapahtua on se, ettei koira pidä kontaktia ja nyt se sitten tapahtui. Olen koittanut tätä taitoa vaalia ihan alusta asti ja ollut ihan todella mustavalkoinen, mutta silti pakka tuntuu leviävän käsiin. Eikä siis pelkästään tämän kokeen perusteella, mutta nyt ongelmat tuli hyvin selkeästi esiin. Ehkä tätä selittää se, että koko ajan enemmän treenataan lähettäviä liikkeitä, missä saa bongailla ja odotus on kova, että pääsisi juoksemaan.

Pitänee ottaa jatkossa vieläkin tiukempi linja aloituksiin. Yksi ainut mahdollisuus onnistua ja jos mokaa, niin ei tasan pääse tekemään yhtään mitään. Einolle lienee ollut ihan sama, miten monta kertaa joutuu ottamaan uusiksi aloituksen, kun lopulta kuitenkin pääsee sinne ruutuun tai kapulalla jne. Se palkkautuu niin paljon pelkästä tekemisestä, että ainut toimiva rangaistus voisi olla se, ettei pääse tekemään ollenkaan. Toki tällainen on tässä vaiheessa hieman turhauttavaa, kun pitäisi saada toistoja mm. ohjattuun, eteen lähetykseen jne., mutta kontakti ja oikea fokus on asioita, joista en halua joustaa.


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Töpöhäntäinen sheltti

Meillä asustaa nykyään töpöhäntäinen sheltti. Kaikki sai alkunsa noin kuukausi sitten, kun pesin Noelin. Pesun jälkeen harjatessa löysin sen hännästä patin. Koska sen häntä on varsin karvainen, en ollut sitä aiemmin huomannut, vaikka häntää säännöllisesti harjaankin. Patti oli hännän yläosassa alapuolella ja jotakuinkin peukalon pään kokoinen. Vein Noelin eläinlääkäriin näytille ja jotenkin olin ajatellut, että pattia vain seurattaisiin. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että patti kannattaisi poistaa, koska se oli jo sen verran suuri. Jos se vielä kasvaisi entisestään, olisi hännän kursiminen kasaan mahdotonta, sillä hännässä on vain rajallisesti ihoa. Koska en ollut huomannut pattia aiemmin, ei ollut tietoa, miten nopeasti se kasvaa.

Leikkauksessa patti ei osoittautunut rasvapatiksi, kuten eläinlääkäri oli arvellut. Patti oli niin kiinteästi ihossa kiinni, että myös sitä ympäröivä iho jouduttiin poistamaan. (Jos patti olisi ollut rasvapatti, se olisi voitu kaapia ihon sisältä pois, eikä ihoa olisi jouduttu poistamaan niin paljoa.) Haavan ompeleminen oli ollut hankalaa ja ihoon oli jouduttu tekemään myös poikittaisia viiltoja, jotta häntä oli saatu kursittua kasaan. Myöhemmin patologin lausunto kertoi, että patti oli hyvin harvinainen apokriininen kystomatoosi eli hikirauhasen kysta, jonka ei pitäisi uusiutua. Alla olevassa kuvassa Noel leikkausta seuraavana päivänä.


Patti leikattiin maanantaina 31.10 ja ensimmäiset neljä päivää häntä oli paketissa. Torstaina käytiin kontrollissa ja häntä oli eläinlääkärin mielestä ok. Tämän jälkeen häntää suihkuteltiin kerran päivässä verenkierron edistämiseksi. Perjantaina siis näin itse haavan ensimmäistä kertaa kunnolla. Noel pisti hoitotoimenpiteitä kovasti hanttiin, koitti kiemurrella ja jopa purra, läähätti ja tärisi. Häntä teki siis selvästi kipeää. Haava oli minusta jo perjantaina kovin mustan näköinen ja mustui viikonlopun aikana vain lisää. Maanantaina soitin eläinlääkäriin ja sainkin sinne ajan samalle päivälle. Nyt eläinlääkärikin oli sitä mieltä, ettei haava ole lähtenyt parantumaan, kuten olisi pitänyt. Noelille vaihdettiin toinen antibiootti, annettiin hännälle laseria verenkierron edistämiseksi ja jatkettiin suihkuttelua kaksi kertaa päivässä. Lisäksi saatiin hunajasalvaa ja hunajalappuja haavaan. Seuraava laseraika oli jo tiistaille ja sitä seuraava torstaille. Tiistain ja torstain välillä häntä meni selvästi huonommaksi. Koko hännän iho meni märkiväksi ja tummanpuhuvaksi. Torstaina 10.11 haava päätettiin avata. Haavasta poistettiin kuolioon mennyt iho ja jätettiin se avonaiseksi, jotta se lähtisi paranemaan alhaalta päin. Nyt Noelin hännästä siis puuttui isolta alueelta iho kokonaan. Vaihdettiin antibiootti tehokkaimpaan mahdolliseen. Eläinlääkäri ei ollut kovin toiveikas hännän paranemisen suhteen ja tilanne alkoi näyttää siltä, että Noelilta joudutaan amputoimaan koko häntä.

Viikonloppuna suihkuteltiin ahkerasti ja haava lähti kuin lähtikin paranemaan hyvin. Haavaa ympäröivä iho lakkasi märkimästä ja muuttui normaalin vaaleanpunaiseksi - lukuun ottamatta hännän päätä, joka oli edelleen tumman puhuva. Tiistaina 15.11 käytiin taas laserissa ja eläinlääkäri oli positiivisesti yllättynyt. Hännän pää oli tummanpuhuva, mutta olisi kuitenkin edelleen mahdollista, että sekin alkaisi elpyä, kuten muukin häntä. Noel oli myös alkanut heiluttaa häntäänsä aiempaa enemmän.

Seuraava laserkerta oli torstaina. Kahdessa päivässä hännän pää oli täysin kuolioitunut. Hännän pää oli aivan musta ja kova ja lähes tippumaisillaan. Häntä päätettiin amputoida perjantaina 18.11.
Perjantaina hännästä amputoitiin puolet, kuolioitunut osa ja vähän tervettäkin kaiken varalta. Hännän päässä oleva haava näyttää siistiltä, eikä ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt tummumaan. Hännän iho on pysynyt hyvän värisenä. Avohaavaan on alkanut kasvaa uutta ihoa, eikä se ole enää niin montullaan, alkuun näkyvillä olleet kalvot ovat peittyneet. Alhaalla viimeinen kuva Noelista häntänsä kanssa ja toinen kuva leikkauspäivän illalta.


Noel on ollut todella reipas potilas. Ensimmäisten hoitokertojen jälkeen se on antanut nätisti hoitaa häntäänsä laittamatta vastaan. Alkuun siitä näki, että sattuu ja paljon, vaikka se on koko ajan saanut kipulääkettä. Tällä viikolla häntä ei ole selvästikään ollut niin kipeä kuolioituneesta päästä huolimatta (tunnotonhan se oli) ja häntä on heilunut jo lähes normaaliin tapaan. Nyt amputoinnin jälkeenkin töpö heiluu ahkeraan ja Noel pitää sitä ulkona yhtä ylpeänä pystyssä kuin pitkääkin häntäänsä. Ensimmäisen viikon Noel oli vähän normaalia rauhallisempi, mutta sittemmin siitä on tullut hyvinkin virtaisa, kun sitä ei pakkasten takia voinut käyttää pitemmillä lenkeillä, ettei häntä saisi kylmää. Noelin teräsmaha on onneksi kestänyt hyvin kaikki kipulääkkeet ja antibiootit.

Noelia ei ole tätä episodia ennen tarvinnut koskaan käyttää eläinlääkärillä muuta kuin rokotuksilla ja luustokuvissa, mutta nyt on viimeisen kolmen viikon aikana rampattu eläinlääkärillä kaikkien edellistenkin vuosien edestä. Minusta on kolmen viikon aikana kehittynyt kokenut haavanhoitaja ja saan itse paketoitua hännän paremmin kuin hoitajat eläinlääkäriasemalla. Haasteellisimmaksi hännän hoitamisessa on osoittautunut sen paketointi niin, että paketti pysyy paikallaan, kun siteitä ei saisi vetää kovin kireälle hännän huonon verenkierron takia.

Alkuun ajatus hännän amputoinnista tuntui kamalalta, mutta kun ajatukseen on ehtinyt tottua niin tällä hetkellä on ihan sama, minkä pituinen häntä Noelilla on, kunhan se nyt vaan tulisi kuntoon...

tiistai 15. marraskuuta 2016

Oilin opissa

Tästä on kyllä jo pari viikkoa aikaa, mutta voinpahan samalla kommentoida, miten treenit näillä neuvoilla on sujuneet.

Treenien aiheena oli eteen lähetys ja seuraaminen. Aloitettiin eteen lähetyksellä, jotta Eino ei keulisi ihan niin pahasti seuraamisessa. Tehtiin kerran lelulla ja sitten kokeiltiin tyhjään. Lähti tosi epävarmasti ja vilkuili taakseen. En edes ole palkannut Einoa lelua heittämällä, mutta appari on muutaman kerran heittänyt pallon heittovarrella. Juu ei, tälle koiralle ei voi _ikinä_ heittää mitään, jää niin pahasti kiinni. Oilin ajatus oli namikuppi näin hallikaudella. Kuppi viedään aina seinän viereen, jotta koira oppii samalla jatkamaan aina seinään saakka. Kun koira on edennyt 10-15 metriä, se vapautetaan kupille. Vapautuksen jälkeen ei enää haittaa, vaikkei koira menisikään täysin suoraa linjaa kupille. Koira jää odottamaan kupille ja ohjaaja vie sille sinne lisää palkkaa. Myöhemmin kupin ei tarvitse näkyä koiralle lähetyspaikkaan saakka, vaan koira näkee sen vasta lähempää. Namit pitäisi kuitenkin Oilin mielestä olla aina kupissa, ei maassa, jottei koiran tarvitse koskaan etsiä niitä. Maassa olevat namithan on siitä hirmu käteviä, kun niitä ei näe kauempaa ja koiralle voi uskotella, että namit on siellä aina, välillä vaan stopataan, mutta tässä on toki riskinä, että koira lähtee etsimään nameja. Olen nähnyt tämän tavan toimivan useammalla koiralla, mutta Noelillahan se ei toiminut, se oli niin kiinni nameissa, että stopit oli tosi huonoja, kun namien vetovoima oli niin kova. Toki asiaa voisi lähestyä myös siltä kannalta, ettei koira ole riittävän hyvin hallinnassa (ja tämän myönnänkin, kyllä sen pitäisi pysähtyä, vaikka nenän edessä olisi pihvi), mutta itse en lähtenyt vääntämään, vaan vaihdoin tekniikkaa ja Noelilla toimii pallon heitto erinomaisesti.

Kun koiralla on riittävästi toistoja kupille juoksusta, sen pitäisi mennä vapautuksesta seinälle ja jäädä sinne odottamaan, vaikkei siellä kuppia olisikaan. Ohjaaja käy aina palkkaamassa koiran seinälle. Kun tehdään pysäytyksiä, kuppia ei ole ja ohjaaja käy palkkaamassa koiran stopista. Itse olen palkannut myös kädessä olevaan leluun, jotta olen saanut teräviä stoppeja, mutta kovin montaa kertaa ei tätä varmaan uskalla tehdä. Me on nyt juostu kupille ja Eino on oppinut jäämään sinne. Olen tehnyt myös jonkun stopin, vaikka kuppi onkin näkyvissä ja Eino kyllä pysähtyy ongelmitta. Seuraavalla kerralla se kuitenkin menee hitaammin, kun odottaa stoppia, joten kovin usein en voi pysäytellä, eikä se ehkä ole tarpeenkaan, koska tiedän Einolla olevan hyvät stopit. Alkuun mietitytti, motivoiko namikuppi riittävästi Einoa, mutta hyvällä vauhdilla se sinne menee. Vielä ei voi sanoa, tuleeko tästä mitään, kun en ole ilman kuppia kokeillut.

Toinen ajatus eteen menoon oli harjoitus, jossa koiralle viedään pallo palkaksi, lähetetään se pallolle ja koiran huomaamatta jätetään lähetyspaikkaan toinen pallo ja mennään leikkimään koiran kanssa sinne, mihin se lähetettiin. Sitten koira lähetetään takaisin päin edelliseen lähetyspaikkaan jätetyllä pallolle. Jätetään taas uusi pallo jne. Jossain vaiheessa ei enää jätetäkään palloa, vaan lähetetään koira tyhjään sitä samaa janaa, mitä se on juossut edestakaisin palloille. Hyvä ajatus minusta. Kerran kokeiltiinkin, mutta Eino ei lähtenyt tyhjään. Olosuhteet oli kyllä vähän huonot, sillä hallin seinustalla oli merkki, joka veti sitä selvästi puoleensa, joten en tiedä, olisiko onnistunut ilman tätä häiriötä. Kokeillaan myöhemmin uudelleen, kun osaamista on vähän enemmän.

Yksi vaihtoehto eteen lähetykseen on opettaa koiralle nenäkosketus seinään. Kuppitekniikkahan on vähän kuin oikaisu tähän tapaan. Koira halutaan opettaa juoksemaan seinälle asti, mutta opetetaan se kupin avulla, eikä vaadita nenäkosketusta tai suoruutta seinään nähden. Nenäkosketuksessa tuntuu minusta hankalalta se, että silloin pitäisi aina olla tyhjä seinä, jotta koira pystyy sen tekemään. Jos seinällä on esteitä, se ei voi tehdä sitä. Ja sitten kun siirrytään ulos, ei nenäkosketukset tai kupit seinällä enää auta. Tällä hetkellä nyt opetan kuitenkin eteen lähetyksen hallissa ja katsotaan sitten keväällä millainen työ on edessä, jotta Eino oppii sen ulkonakin...

Toinen aihe meillä oli seuraaminen. Ongelmana on, että Einolla on taas alkanut vire nousta liian korkeaksi. Sen etupää menee laukkaa, joka tekee seuraamisesta todella epätasaisen näköistä. Myös ääntä on alkanut taas tulla silloin tällöin. Vireen nousu alkoi halliin siirtymisestä, kun treenataan taas tokoa ja agilityä samassa paikassa. Koko kesänä ei ollut ongelmia, kun ei treenattu lähelläkään agihallia... Vaikka vireen kanssa on ollut ongelmia, muuten olen ollut tyytyväinen Einon seuraamiseen, paikka pysyy hyvin, painaminen on vähentynyt ja käännökset ym. sujuu. Virettä pitäisi saada alemmas. Oilin neuvot oli namipalkkaus. Palkan odotus pitäisi saada pienemmäksi, jotta perusasennoissa jähmiminen jäisi pois. Leluakin pitää antaa, mutta harvakseltaan ja vasta sosiaalisen palkan jälkeen. Namin voi antaa luopumisen kautta. Kun treenataan virettä, ei pitäisi nipottaa niin paljoa kaikesta muusta.

No, miten tässä on käynyt? Namipalkkaan siirtyminen vähän hirvitti, ettei vire laskisi liiankin alas. Pari ekaa treeniä olikin vähän tahmeita. Ongelma ei ehkä ollut niinkään vireessä, vaan jotenkin Einon tekeminen muuttuu namipalkalla vähän löysäksi. Päätin kuitenkin olla välittämättä tästä ja katsoa miten käy. Muutaman treenin jälkeen namipalkan vaikutus oikeastaan katosi ja Eino alkoi nostaa virettä entiseen tapaan. En tiedä, onko se sitten saanut lelua liiankin vähän ja nostaa se takia kierroksia, koska uskoo, että kyllä se lelu kohta tulee, kun ei ole vielä tullut. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Olen koittanut palkata melko tiheään, koska palkattomuus yleensä nostaa virettä.

On treenattu paljon myös aloituksia siten, että Eino on perusasennossa, liikkuri käskyttää ja sanon sivu, mutta mitään ei tapahdu. Einolla on hirveä odotus siitä, että kohta pääsee seuraamaan ja se patoaa itseään sivulla, lakkaa hengittämästä, kun liikkuri sanoo käsky jne. Nämä treenit on edenneet hyvin, eikä Einossa enää tapahdu yhtä isoa muutosta, kun sanon sivun, vaan malttaa paremmin istua paikallaan. Olen kyllä rehellisesti sanottuna aika kädetön tämän ongelman edessä. Tykkään kyllä vietikkäästä seuraamisesta, mutta liika on aina liikaa. Olisi ehkä helpompaa vaan suosiolla vetää vire kunnolla alas, kuin koittaa löytää sitä tasapainoa. Vaikka voi kyllä olla, että Oili oli oikeassa, eikä Einolta virettä saa liian alas, vaikka mitä tekisi. Ehkä seuraavaksi lakkaan palkkaamasta kokonaan :P

torstai 20. lokakuuta 2016

Oikeus voittajaluokkaan!

Kisattiin viime lauantaina Einon kanssa avoimessa luokassa. Kisat oli samalla Suur-Savon kennelpiirin piirinmestaruudet. Muuten en ehkä olisi lähtenyt vielä avoimeen, enkä varsinkaan Pieksämäelle kisaamaan. Avoimssa luokassa meille oli vaikeita nouto ja liikkeestä istuminen. Nouto kuitenkin parani huimasti parin viimeisen viikon aikana ja sen osalta meninkin kokeeseen melko rauhallisin mielin. Istuminenkin alkoi jo sujua, mutta viisi päivää ennen koetta Eino keksi jäävien sekoittamisen. Siihen mennessä sillä ei ollut käynyt mielessäkään, että se voisi tehdä väärän jäävän, mutta nyt siltä katosi kokonaan korvat ja se vaan räiski menemään milloin minkäkin asennon. Vielä kisapaikalla juuri ennen kehään menoa se teki pelkkiä maahamenoja - ihan sama mitä sanoin tai mitkä avut annoin ja kokeessa tietenkin oli seisominen ja istuminen...

Kehään meno ei tuntunut kovin mukavalta, kun oli niin epävarma olo. Liikejärjestys oli sekoitettu, mikä oli ihan virkistävää, meille erityisen hyvä, ettei koe alkanut seuraamisella.

Ensimmäisenä oli paikalla istuminen. Kehään meno oli suht ok, olisi voinut seurata paremminkin. Jättö ok, ja perillä vielä katsoin, että jäi suoraan. Istui kuin tatti ja piti kontaktia koko istumisen ajan. Arvosana kuitenkin 9,5, koska tuomarin mielestä jäi vinoon... Kukaan muu ei tätä vinoutta kuitenkaan huomannut. Suoraan sanottuna koin tämän hieman epäoikeudenmukaiseksi. Viereisille koirille tuomari kommentoi, että olivat vähän levottomia, mutta ei hän nyt siitä viitsi rokottaa vielä avoimessa ja antoi kympit... Eino oli siis ainoa avoimen luokan koira, joka ei saanut kymppiä paikalla istumisesta.

Sitten yksilöliikkeisiin:

Liikkeestä seisominen: 9 Liikkeelle lähdössä pieni nyökkäys, mutta huh, se seisoi. Ajatteli ehkä vähän maahanmenoa, sillä painui hieman matalammaksi, mikä ei ole Einolle tyypillistä. Perusasentoon teki jonkun pompun ja peppu oli taas liisteriä. Se on aina yhtä mukava tunne, kun liikkurin kiitosta ei vaan ala kuulua ja arvaa, mistä se johtuu...

Luoksetulo: 10 Tuli hyvällä vauhdilla loppuun asti ja säpäkkä perusasento

Ruutu: 9 Aloitus onnistui hyvin, bongasi ruudun ja otti sen jälkeen kontaktin. Meni kuitenkin ruutuun hieman matalana ja ennakoi stoppia, joten jouduin pysäyttämään ruudun etuosaan. Ennakoinnista pistevähennys. Loppupa hyvä.

Merkin kierto: 10 Hyvin bongasi ja otti sen jälkeen kontaktin. Kiersi vauhdilla ja tiiviisti, hyvä loppupa.

Liikkeestä istuminen: 0 Meni oikein itsevarmasti maahan. Olisi varmaan ollut kympin maahanmeno, jos olisi ollut siitä liikkeestä kyse...

Seuraaminen: 9 Paikka pysyi hyvin, kontaksi ei katkennut kertaakaan, käännökset sujui, samoin peruutus, oli ehkä vähän yli-innokas ja askelsi välillä hassusti.

Nouto: 10 Piti aloituksessa kontaktin, mutta kietoi päätä reiden ympärille, mitä tekee, kun tietää, ettei saa katsoa, mutta tekisi kuitenkin mieli. Meno- ja paluuvauhti hyvä ja todella hieno perusasento. Nosto oli vähän ruma, liukui kapulan kanssa. Joka tapauksessa hieno nouto Einolle ottaen huomioon kaikki haasteet, mitä meillä on tämän liikkeen kanssa ollut.

Kaukot: 10 Tähän ei oikeastaan mitään lisättävää.

Hyppy: 9,5 En oikeastaan ole varma, mistä vähennys tuli, olisiko tuomarin mielestä törmännyt sivulle tullessa. Eino ei kyllä harrasta törmäilyä, mutta tiiviisti se toki tulee.

Kokonaisvaikutus: 9 Ei perusteluita, minusta olisi ansainnut kympin :)

Yhteensä 286p AVO1, sijoitus 2. MAH:n joukkueelle piirinmestaruuskultaa :)



Toki alkuun vähän harmitti se maahanmeno, mutta ei voi mitään. Se oli tiedossa, että on ihan arpapeliä, mitkä jäävät se arpoo, onneksi edes toinen osui oikeaan. Nyt sitten käydään ajan kanssa kunnolla läpi jäävien erottelu. Kokeen jälkeenkin se arpoo kolme kertaa neljästä maahanmenon, mutta ehkä tämä tästä...

Luultavasti ei haeta avoimesta koularia, vaan aletaan kokoamaan voittajaa kasaan. Eniten tekemistä on vielä kaukoissa, joskin nekin on edistyneet, mutta kaukana vielä kisavalmiista. Peruutust ei olla tehty paria askelta enempää, joten se pitää ottaa työnalle. Lisäksi Eino ei enää nouda metallia Kädestä se sen kyllä ottaa, mutta ei nosta maasta. Tämä on rastaan koomista ottaen huomioon, että se on opetellut noudon alunperin metallilla, eikä se ollut sille koskaan pentuna epämiellyttävä. Nyt on kuitenkin ollut pitkä tauko metallin treenaamisesta, kun on koitettu työstää perusnoutoa, mutta eiköhän se sieltä palaudu.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Lentävä shetlantilainen 5v.




Noel viettää tänään viidettä syntymäpäiväänsä. Noelista sitä ei kyllä muusta huomaa kuin hieman harmaantuneesta kuonon päästä. Virtaa riittää edelleen enemmän kuin pienessä kylässä, eikä järkeäkään ole tullut lisää. Karvan määrä sen sijaan on tainnut tuplaantua viimeisen vuoden aikana. Toiset kypsyy vähän hitaammin...


Jos hyvin käy, meillä on vielä toiset viisi vuotta aktiivista kisauraa edessä päin. Mitä siinä ajassa ehtiikään saavuttaa? Vaikka Noelin kanssa elo ei aina ole ollut ihan helppoa, on se siitä huolimatta minulle ihan järjettömän rakas. Noelin kanssa on tutustuttu koiraharrastusmaailmaan, enkä osaisi enää kuvitellakaan elämää ilman sitä. Mitä oikein tekisin sillä kaikella vapaa-ajalla? Noelin kautta olen myös tutustunut moniin tärkeisiin ihmisiin ja päässyt moniin reissuihin, jotka olisi muuten jäänyt kokematta. Ilman Noelia ei olisi myöskään Einoa.

Vaikka välillä on tuntunut, ettei Noelin kanssa harrastamisesta tule mitään, niin loppujen lopuksi se on kyllä täyttänyt kaikki sille asettamani odotukset ja paljon enemmänkin. Odotukset on vaan vuosien varrella nousseet, mutta alun perin toiveena oli vain päästä harrastamaan ja sitä olen todellakin päässyt tekemään. Ottaen huomioon oman vähäisen kokemukseni ja Noelin luonteen haasteet, niin pitkällehän me on päästy ja toivottavasti päästään vielä pidemmälle.

Malli ei suostunut millään laittamaan korviaan sievästi
 Jos Noel olisi rohkeampi, se olisi minulle täydellinen harrastuskoira, mutta kukapa meistä on täydellinen. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että Noel on poikkeuksellisen älykäs koira, jos älykkyyttä mitataan oppimiskyvyllä. Noel hoksaa uudet asiat parista toistosta ja on todella taitava tarjoamaan käytöksiä. Parasta sen kanssa onkin uusien asioiden opettelu, valitettavasti mulla alkaa vaan jo mielikuvitus loppua kesken, kun se vielä kaiken lisäksi muistaa vuosiakin sitten opetetut temput. Treenataan tällä hetkellä Einon kanssa kaukoja joka ilta ja joka kerta Noel tekee niitä vieressä, kun hänkin haluaisi treenata. Ja pakkohan sen kanssa on sitten jotakin tehdä, kun se niin tomerana siinä häärää. Noelille sopii ihan hyvin tehdä vaikka sata toistoa peräkkäin pelkkää istumista, kunhan vaan jotakin saa tehdä <3

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Noel mestariluokassa

Noel kisasi eilen ensimmäistä kertaa rally-tokon mestariluokassa. Ilmoittauduttiin kisoihin kolme viikkoa sitten ja siinä vaiheessa myös alettiin treenaamaan mestariluokan juttuja. Ajatus oli toukokuussa, kun saatiin RTK3, että kesällä treenaillaan uusia juttuja ja syksyllä mennään sitten kisoihin. Noh, kisoihin mentiinkin suunnitelman mukaan, treenaamiseen käytettiin vain kolme viikkoa. Kisat oli onneksi omalla tutulla kentällä, joka helpotti kisaamista.

Mestariluokkaa varten treenattavia uusia asioita oli meille puolta vaihtavat tulppaani ja valkovuokko sekä edessä puolenvaihto, edessä peruuttaminen ja oikealla puolella peruuttaminen sekä merkki. Näistä hankalimmaksi osoittautui merkki. Vanha tokokoira ei meinannut millään ymmärtää, että se merkki tosiaankin voi olla 45 astetta vinossa, eikä suoraan edessä. Treenit sujui aika vaihtelevasti, enkä tiedä olisiko merkki löytynyt kisoissa, meidän onneksi sitä ei ollut radalla. Sen sijaan valkovuokko ja edessä puolenvaihto siellä oli ja molemmat onnistui moitteettomasti. Radalla oli myös putki, jota käytiin hallissa treenaamassa ennen omaa vuoroa, ulostulo vauhti oli suht kova, mutta kun alkoi käskyttää koiraa sen vielä ollessa putkessa, sujui seuraamaan tulo nätisti.

Rata ei ollut mestariluokan radaksi varmastikaan sieltä hankalimmasta päästä. Noel oli alussa vähän tahmean tuntuinen ja ensimmäiseltä kyltiltä (pyörähdys vasemmalla) otettiinkin -3ov. Kolmantena esteenä oli hyppy, joka sai selvästi Noeliin vähän lisää puhtia. Kun edessä puolenvaihto onnistui, alkoi tuntua, että tästä voi vaikka tullakin jotain. Koira eteen oikealta, takaa kiertäen perusasentoon, Noel koitti tulla jalkojen väliin - eikä muuten ollut ensimmäinen kerta kisoissa, siitä -1tvä. Tuplasaksalainen oikealla oli meille todella haastava kyltti, se ei montaa kertaa onnistunut kuluvan viikon aikana, kun Noel päätti, ettei hän voi kiertää. Sillä meni totaalisen sekaisin kiertäminen ja itsensä ympäri pyörähtäminen. Olin kuitenkin onnistunut palkkaamaan sen niin monta kertaa kiertämisestä, että nyt se teki sen oikein innoissaan. Noel ilahtui putkesta selvästi ja oli sen jälkeen taas entistä topakampi. Kolmen askeleen peruutus vasemmalla onnistui hienosti, samoin valkovuokko. Pyörähdys ei onnistunut oikeallakaan puolella ja siitä -10tvä, koska oma liike pysähtyi. Viimeinen kyltti oli spiraali koira oikealla. Tässä kiilasin vähän liian läheltä tötsiä ja Noel osuikin yhteen tötsään, ei saatu kuitenkaan siitä virhepisteitä.

Yhteensä 86p. & 3.sija.

Olen todella tyytyväinen suoritukseen. Noel oli kivassa vireessä. Ja virheitä tuli vain kolmelta kyltillä. Pyörähdykset ei nyt toimineen ja niitä pitänee treenata. Niitä ei oikein tule treenattua, kun ne on periaatteessa niin helppoja, mutta niiden ajoittaminen radalla on hankalaa. Olin loppuajan itse tuomarinsihteerinä, joka oli todella opettavaista. Siinä pääsi näkemään, mistä asioista pistevähennyksiä tulee. Todella harva sai ajoitettua pyörähdyksen niin, ettei siitä tullut virheitä. Samoin vasemmalla käännökset (270, 360 ja paikalla käännös) olivat monelta hukassa ja niistä tuli paljon virhepisteitä yhdenaikaisuuden puuttumisen takia.

Kuukauden päästä on rally-tokon SM:t. En ole vielä päättänyt ilmoitanko Noelia yksilökisaan mukaan. Ja vaikka ilmoittaisinkin, ei se välttämättä pääse yhdellä tuloksella mukaan. Toisaalta tuntuu, ettei se mestariluokka nyt kovin vaikea ollutkaan ja meillä olisi hyvät mahdollisuudet hyviinkin pisteisiin, mutta kun halliolosuhteet tuo Noelille niin paljon haasteita, ettei se varmasti pysty siellä yhtä hyvään suoritukseen kuin muuten. Einon kanssa ollaan joka tapauksessa joukkueessa alokasluokassa ja meidän joukkuehan on ainoa, joka varmasti pääsee kisaan mukaan viime vuotisen kultamitalin johdosta. Tiedän myös kokemuksesta, ettei kahden niin erilaisen koiran kanssa kisaaminen samana päivänä ole välttämättä kovin helppoa.




torstai 25. elokuuta 2016

Einon arvokisadebyytti

Toko SM:stä on kulunut jo kuukausi, enkä ole saanut tehtyä siitä postausta, kuten en monesta muustakaan asiasta. Haluan kuitenkin lähinnä itselle muistoksi kirjoittaa SM:stä, kun vielä jotakin muistan. Valmistautuminen koitokseen jäi melko vähäiseksi, kun heinäkuu oli juuri kiireisintä aikaa töissä. Joitakin pikkujuttuja kuitenkin muisteltiin silloin tällöin. Eino on kuitenkin osannut alokasluokan liikkeet jo melko pitkään, niin mitään paniikkia ei ollut.

Perjantaina käytiin katsastamassa kisapaikka ja ilmoittamassa joukkue. Einon kanssa kävely kisapaikalla ei ollut sitä kaikista rennointa, kun joka paikassa olisi ollut ihania ihmisiä ja koiria, mutta onneksi tiedän, ettei ne enää töitä tehdessä sitä kiinnosta. Kisapaikalta lähdettiin Jyväskylään, missä meillä oli yöpaikka. Yövyimme samassa paikassa kahden narttukoiran kanssa. Eino oli vähän turhan kiinnostunut niiden takalistoista, mutta isommilta ongelmilta vältyttiin. Eino kuitenkin söi ihan hyvällä halulla ja suostui jopa juomaankin koko viikonlopun ajan, kun vesi oli maustettu FitDogilla.

Jännitys iski oikeastaan vasta lauantai-aamuna. Meidän kisanumero oli piinaavasti vasta 157, joten odottelua piisasi. Minusta kaikista ahdistavinta kisoissa on aina se, kun ei tiedä, milloin koiraa kannattaisi alkaa viritellä. Onneksi Einon kanssa tämä ei kuitenkaan ole niin tarkkaa kuin Noelin. Paikkamaakuukehää seuratessa kävi selväksi, että kymppejä ei hevin tipu. Jälkikäteen katsottuna yksikään koira ei saanut tästä kehästä kokonaisvaikutuksesta kymppiä ja vain harva paikalla makaamisestakin. Ennen kehää päätin, että seuruutan Einon oikein tarkasti kehään ja pidän tiukasti hallinnassa, josko sillä irtoaisi kokonaisvaikutuksestakin vaikka se kymppi. Kehään meno olikin oikein hyvä ja Eino piti kontaktia tiukasti perusasennossa. Siinä jo vähän ehti huokaista helpotuksesta, että nyt menee hyvin. Sitten yht'äkkiä se ei enää pitänytkään kontaktia. Silloin ajattelin, että se alkoi haistella, mutta jälkikäteen videolta katsottuna näyttää siltä, että sitä häiritsee jokin ötökkä ja se käännähtää äkisti katsomaan takalistoaan. Sitten se on hirmu hämmentyneen näköinen ja kun viereinen koira käsketään maahan, sekin painuu varovasti maahan. Omallakin naamalla pörräsi ampiainen samaan aikaa, joten olisiko sitten ollut amppari Einonkin kimpussa. Tässä kohtaa tietysti tuntui siltä, että tämä kisa oli nyt sitten tässä. Loppu meni ok ja saatiin kuitenkin kasi, myös kokonaisvaikutelma 8.

Yksilöliikkeisiin otin Einon valmistautumaan ihan liian aikaisin. Olin kuitenkin päättänyt, että nyt en hinkkaa ennen kehää ja makuutinkin sitä käy siihen-makuussa. Paikallamakuun kasi kummitteli mielessä edelleen, mutta koitin kuitenkin kasata ajatukset ja mennä tekemään hyvällä fiiliksellä. Riskillä nostin Einon virettä ennen omaa suoritusta ja se repikin lelua oikein raivolla. Eino tuntui tosi hyvälle ennen kehää. Ensimmäisenä liikkeenä oli seuraaminen. Vähänhän se oli tiivistä ja ensimmäisessä käännöksessä tuli ääni, jota tuomari ei kuitenkaan varmasti kuullut, kun oli niin kaukana. Mitään varsinaisia mokia ei vinkaisua lukuun ottamatta tullut ja pisteet 10. Seuraavana luoksetulo, josta myös 10 ja lopuksi kapulan pito 10. Kokonaisvaikutus tästä kehästä 10. Eino tuntui todella kivalle kehässä ja sen kanssa oli ilo kisata.

Viimeisessä kehässä aloitettiin hypyllä, josta 10. Liikkeestä maahanmenosta myös 10, vaikka siinä kyllä sattui ihan oikea moka. Eino reagoi selkeästi liikkurin käskyyn, josta se pysähtyi seisomaan ja sitten minun käskystä maahan. Annoin käskyn nopeasti, mutta kyllä videoltakin näkee, että se stoppaa siitä liikkurin käskystä. Kävellessäni koirasta pois päin en ollut varma, menikö se maahan vai jäikö seisomaan. Viimeisenä sitten kaukot, joiden kanssa oli ollut jos jonkinlaista ongelmaa ennen kisoja. Sivulta maahan nätisti, muisti jättää pään ylös. Istumaan nousu oli täpäkkä, mutta maahanmenossa liikkui aavistuksen taakse. Tätä ei voi varinaisesti mokaksi laskea, koska tätä se oli tehnyt treeneissäkin ja teki nytkin oman osaamisensa mukaisesti. Pisteet 9,5. Kokonaisvaikutus 10. Kehästä poistuessa liikkuri huikkasi, että hieno koira :)

Kehästä tullessa oli hyvä fiilis. Yksilöliikkeet ei olisi voineet paremmin mennä. Tämä oli ehdottomasti meidän paras koe tähän mennessä yksilöliikkeiden osalta. Eino palkkaantui hyvin sosiaalisesta palkasta, vaikka aika lyhyiksi jäi taas nuo palkkaukset.

Lopputulos: 189,7p. KP, TK1, sijoitus 9/68, joukkueen sijoitus oli 5.

Sitä on tietysti ihan turha laskea, että jos paikkamakuu olisi ollut 10 (ja kok.vaikutelma 9) =198,3p, oltaisiin voitettu tai jos paikkamakuu olisi ollut 9 (ja kok.vaikutelma 9) =194,3p, oltaisiin oltu toisia...

Noh, joka tapauksessa hyvä fiilis jäi, työtapaturmille ei voi mitään. Ensi vuonna toivottavasti paremmalla onnella uudestaan.


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

RTK3 Noel

Viikko sitten kisattiin Noelin kanssa Lappeenrannassa. Paikka oli meille ihan uusi tuttavuus, mutta osoittautui onneksi hyvin rauhalliseksi paikaksi ja pieni vesisade vähensi entisestään kehän laidalla seisoskelijoita. Tietysti muutenkin voi- ja mes-luokkien aikaan on yleensä rauhallista, kun osallistujia on niin vähän. Mukavasti voittajassa kuitenkin alkaa jo olla koiria ja nytkin oli jopa 15 koirakkoa.

Noel oli reipas kisapaikalla ja kisatilanteessakin mielentila oli suht hyvä. Heti ensimmäinen kyltti oli puolenvaihto takaa, joka on vähän takkuillut viime aikoina. Nytkin tarvitsi kaksi käskyä, mutta koska oli valinnut "teemaksi" tehdä tehtävät riittävän ajoissa, ehdittiin toisellakin käskyllä tehdä tehtävä suoristusalueella. Oikean puoleinen seuraaminen jätätti taas pahasti ja koko ajan tuntui, että koira livahtaa mikä hetki tahansa selän takaa vasemmalle puolelle. Treeneissä tätä jätätysongelmaa ei ole koskaan ollut, mutta ilmeisesti koetilanteessa on jotenkin epävarma oikealla puolella seuraamisesta. Kolmas kyltti - koira oikealta eteen ja vasemmalta kiertäen sivulle - yksi vaikeimmista kylteistä meille oli aika tahmea, joten siitä -1 tvä. Seuraava kyltti oli niinkin helppo kuin 90' vasempaan, mutta jotenkin kummasti Noel lähti ennakoimaan(?) käännöstä, joten siitäkin -1 tvä. Seuraava kyltti oli puolenvaihto jalkojen välistä, mistä -1 ov. Tälle en keksi muuta selitystä kuin sen, että tein sen liian aikaisin kylttiin nähden. Onnistun aina mokaamaan tämän kyltin jotenkin., mutta voi että oli helpottunut olo, kun koira seurasi taas turvallisesti vasemmalla puolella :P

Seuraavana oli taas meille hankala kyltti, käännös, jossa koira jätetään istumaan. Noel lähti mukaan taas vasta toisella käskyllä, tästä ei kuitenkaan mitään virhettä. Seuraavalla kyltillä tapahtui taas jotain jännää ja jouduttiin uusimaan se. Tämän jälkeen rata lähti lopulta sujumaan, eikä virheitä enää tullut. Tosin pyörähdyksessä tarvitsi lisäkäskyn ja omaan silmään se tapahtui liian myöhään kylttiin nähden, mutta ei kuitenkaan virhettä. Käytösruudusta saatiin -1 py. Asento oli edessä maaten ja Noel kerran ihan nopeasti nuuhkaisi maata. Suurempi haaste oli se, että käytösruudun valvojalla oli sadeviitta päällä, joka vähän lepatteli tuulessa, joten Noel välillä mulkoili sitä pahasti. Lisäksi rata oli koiran takana, joka olisi voinut olla aika haasteellista, jos rataa suorittava koira olisi haukkunut tai ohjaaja käskyttänyt sitä jotenkin kovaäänisesti.

Lopputuloksena VOIHYV 93p. & RTK3, sijoitus 4.

Alla video:

Nyt sitten pitäisi alkaa treenata mestariluokkaa varten. Ajatuksena olisi kisata syksyllä. Oikeanpuolen seuraamista on ollut loppujen lopuksi melko vähän voittajaluokassa. Nytkin sitä oli puolenvaihtojen lisäksi vain kolme kylttiä. Mestariluokassa osuus lienee selvästi suurempi, joten sitä pitäisi nyt vahvistella, jotta sujuisi kisoissakin. Treenattavia kylttejä olisi edessä puolenvaihto, valkovuokko ja tulppaani, edessä peruuttaminen ja merkki. Näistä puolenvaihto edessä tuntuu kaikista haastavimmalta. Valkovuokko ja tulppaani pitäisi mennä samoilla käskyillä kuin muutkin käännökset. Edessä peruuttaminen sujuu, mutta suoruutta pitänee treenata. Merkkikin on tuttujuttu, mutta erottelutreeniä kylttien kanssa pitänee tehdä. Ja tietysti tulee uusia kylttejä, jotka voidaan tehdä myös oikealla, mutta ollaan oikeastaan kaikkia aiempia kylttejä tehtykin jo molemmilla puolilla. En näe RTK4 kovin vaikeana saavuttaa, mutta se valionarvo voikin sitten olla toinen juttu. Noel pitäisi saada paljon nykyistä skarpimmaksi kisatilanteessa, jotta se pystyisi tekemään niin virheettömiä suorituksia.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Einon toinen koetus

Tiistaina oli Einon toinen tokokoe. Lähdettiin Muurameen saakka ihan siitä syystä, että saadaan kokemusta vieraassa paikassa kisaamisesta. Voi että, se olikin jännittävää, kun ei tiennyt tasan tarkkaan, miten asiat menee, eikä liikkuri tai toimitsijat olleet tuttuja. Kisapaikalla olin sentään käynyt pari kertaa ennenkin. Kaikista hankalinta oli koiran kehään valmistelu ja pakkaa sekoitti vielä se, että paikallaolot oli viimeisenä.

Valmistelut tuli ehkä aloitettua vähän turhan aikaisin, koska ehdittiin vetää kahteen kertaan läpi alokasluokan liikkeet... Ei nyt toki kokonaisina liikkeinä, mutta kumminkin. Eino ei ollut ihan niin säpäkkä kuin normaalisti, ilmeisesti siihen vaikuttaa lämpimät ilmat, vaikkei silloin mikään helle ollutkaan. Se oli jo edellisenä iltana samanlainen, mutta maltoin mieleni, enkä lähtenyt sitä nostamaan, koska korkeampi vire olisi todellisuudessa tiennyt vain ongelmia kokeessa. Vieras paikka ehkä aiheutti sen, että se liikkeitten aluissa jonkin kerran vilkaisi johonkin, mutta ei tuo nyt videolla niin pahalta näyttänyt kuin tuntui. Otti sosiaalista palkkaa ihan hyvin vastaan.

Kehään meno ei ollut niin hallittu kuin olisin toivonut, ei seurannut kunnolla.

Seuraaminen: 9,5 Ei ollut ihan niin skarppi kuin olisi voinut olla, mutta toisaalta ei sen ansiosta myöskään painanut tai vinkunut. Paikka oli ehkä aavistuksen edessä, koska pääsi kääntämään päätään hieman vinoon ja juoksuosuuden alussa pää osuikin ikävästi reiteen. Viimeinen pa oli todella jähmeä, ei siis istunut ihan loppuun saakka, minkä takia arvosana putosi 9,5:een, muuten olisi kuulemma ollut 10.

Liikkeestä maahanmeno: 10 Harvinaisen hyvä perusasentoon nousu!

Luoksetulo: 10 En huomannut, että pa oli alussa vino, koska jäi istumaan ihan vinoon. Loppu pa oli kuitenkin todella siisti Einoksi.

Kapulan pito: 10 Kapulan pidossa oli koetta edeltävällä viikolla ongelmia, Eino ei laskenut siitä irti ja jouduin treenaamaan pelkkiä irrotuksia, mistä syystä ote hieman kärsi. Nyt kuitenkin irrotti nätisti. Otti kapulan vähän rumasti ja meinasi pompata ylös irrotuksen jälkeen. Tätä ongelmaa ei ole ollutkaan vähään aikaa, sillä olen namittanut sitä sivulle irrotusten jälkeen.

Kaukot: 9,5 Tuomarin mukaan meni maahan vinoon, itse en sitä huomannut, eikä oikein näy videoltakaan. Istumaan nousu olisi saanut olla ryhdikkäämpi. Tässäkin liikkeessä on ollut hieman haasteita, kun on treenattu kaikkia vaihtoja ja meinaa nyt sekoittaa niitä.

Hyppy: 10

Paikalla makaaminen: 10 Maahanmeno oli muuten suora, mutta pää jäi vähän vinoon. Loppu pa jäi taas hieman vajaaksi. Paikkamakuun kehän meno oli todella huono, pitää ilmeisesti harjoitella myös hihnassa seuraamista, koska alossa ja avossa ryhmäliikkeisiin on pakko mennä kytkettynä.

Kokonaisvaikutus: 10

Yht. 197,5p. ALO1, KP, sija 1/6

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Oili Huotarin koulutus

Oili tuli pitkästä aikaa tänne Mikkeliin kotihalliin kouluttamaan, joten olihan se mentävä. Ensimmäisen setin aiheeksi olin valinnut tunnarin. Tunnarin ongelma on minimainen, mutta kaikki ongelmat johtunee jonkinlaisesta paineistumisesta. Eino haistelee kapulat usein moneen kertaan läpi, vaikka se varmasti tietää, mikä niistä on oma. Välillä se tuntuu oikein väistävän omaa ja lähtee haistelemaan myös ympäristöä, eikä vain kapuloita. Toisinaan taas vire on liian korkea ja se menee kapuloille suu auki, jolloin se saattaa myös maistella vääriä. Lisäksi myös palautus tökkii ja Eino pudottaa kapulan usein matkalle. Joskus se nostaa omaa vain vähän ilmaan, pudottaa sen ja jatkaa haistelua. Mietittiin Oilin kanssa, johtuisiko koko epävarmuus liikkeessä siitä, että Eino on niin epävarma palautuksesta. Se ei halua löytää omaa, kun se ei halua lähteä sitä palauttamaan. Vaikka en ole Einoa kieltänyt tunnarissa, niin loppu on mennyt usein sähläämiseksi, kun olen joutunut käskemään useaan kertaan tuomaan kapulan loppuun asti. Kriteerihän on nyt ollut se, että tulee kapulan kanssa sivulle, tarvittaessa autan reiteen taputtamalla, mutta ei haittaa, jos asento on vino tai kapula putoaa luovutuksen yhteydessä. Syy, miksi en voi sitä enää vapauttaa kesken palautuksen on, että se alkaa ennakoida kapulan pudottamista ja siitähän tämä koko ongelma on peräisin.

Oilin mielestä olen ehkä jossain vaiheessa edennyt liian nopeasti ja se on aiheuttanut Einolle epävarmuutta. Tässä vaiheessa ei kannata vielä alkaa vääntämään, vaan helpotetaan liikettä. Einollehan on opetettu tunnari siten, että oma oli aluksi erilaisten "hajuttomien" tavaroiden joukossa. Pikku hiljaa joukkoon lisättiin myös vääriä ja lopulta tavaroita alettiin vähentää siten, että jäljelle jäi vain kapulat. Niin kauan kun joukossa on yksikin tavara, tunnari sujuu hyvin ja Eino haistelee suu kiinni, mutta kun jäljelle jää pelkät kapulat, alkaa epävarmuus. Nytkin tehtiin yksi tunnari siten, että kapulat oli ruutunauhan seassa ja hyvin sujui. Tavaroitten häivytys on nyt siis jotenkin epäonnistunut. Oilin mielestä ei kuitenkaan enää kannata palata tavaratunnariin, vaan nyt kun lumet sulaa voisi tunnari alkaa tehdä ulkona siten, että piilottaa oman esim. heinikkoon ja muut kapulat on näkyvillä. Kun nämä sujuu, voi myös muita alkaa piilottaa. Tätä pitää kyllä kokeilla, josko tämä olisi jotakin tavaratunnarin ja oikean tunnarin väliltä.

Puhuttiin myös palautuksessa ja Oilin mielestä Eino voisi tässä vaiheessa palauttaa kapulan käteen. Mietin tätä vaihtoehtoa itsekin, mutta mietitytti vähän se, että jääkö se sitten siihen niin kiinni, että sivulle palauttaminen hankaloituu myöhemmin. Oilin mielestä ratkaisu olisi kuitenkin hyvä tässä vaiheessa. Luultavasti otan tämänkin käyttöön, sillä käteen palautusta on nyt treenattu muutenkin hakurullien takia, joten samalla vaivalla menee sitten tunnarienkin palautus.

Toinen setti aloitettiin liikkeestä maahanmenolla. Einohan tekee liikkeestä maahanmenon päämaahan, minkä takia se on ehkä alkanut miettiä sitä leuan laittamista maahan vähän liikaakin ja menee maahan kahdessa osassa etupää edeltä. Nyt ongelmaa ei kuitenkaan ilmennyt, mikä on tietysti positiivista. Oilin kommentti oli jättää huonot palkkaamatta ja palkata vain oikealla tekniikalla tehdyt.

Liikkeestä maahanmenosta siirryttiin kaukoihin. Aloitettiin maasta seisomaan vaihdolla. Olen koittanut opettaa Einolla ns. pomppukaukoja. Nyt on kuitenkin jumituttu käsiapuun. Eino kyllä tarjoaa ihan kaunista hissinä nousua, mutta en ole niistä palkannut, kun olen halunnut pitää kriteeristä kiinni ja vaatia pomppua. Oilin mielestä pomppukaukot on koiralla hankalat ja fyysisesti raskaat. Hän ei myöskään tiedä kenenkään niissä vielä onnistuneen. Mutta näyttäväthän ne toki olisi onnistuessaan. Löystän nyt sitten ehkä kuitenkin kriteerissä ja hyväksyn muuten teknisesti puhtaat vaihdon, haluan Einon kuitenkin siirtävä vaihdossa etutassuja taaksepäin, jotta se ei tule liian pitkäksi. Etutassuja saatiin siirtymään taaksepäin rimalla, joka oli koiran edessä --> koira siis väistää sitä ja siirtää tassut kauemmas. Toinen vaihtoehto oli heilauttaa jalkaa koiraa kohti, kun se nousee maasta, jolloin se luonnollisesti taas väistää ja siirtää tassuja taaemmas. Ehdittiin vielä tehdä maasta istumaan nousua. Tätäkin Eino tekee ilman käsiapuja, mutta pomputta. Tässäkin siis luovutaan pomppukriteeristä, niin päästään eteen päin. Oilin mielestä vaihto oli hyvä ihan sellaisenaan.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Viikon treenikuulumiset

 
 
Nyt, kun alokasluokan koe on takana, olisi ajatus keskittyä enemmän ylempien luokkien liikkeisiin. SM:iin haluan vielä mennä aloon, joten avoimeen päästään joka tapauksessa vasta loppukesästä/syksystä. Alokasluokan liikkeet on kuitenkin sen verran hyvin jo hallussa, ettei niitä kannata hinkata seuraavaa neljää kuukautta. Kehätreenejä jos pääsisi kesän aikana tekemään ja toki seuraaminen ei ole varmaan koskaan täysin valmis liike.
 
Nyt ensimmäisenä on otettu työn alle tunnari. Sitä pyritään nyt treenaamaan kolme kertaa päivässä kolme toistoa kerrallaan. Koitin muutaman kerran tehdä tunnaria "helpotettuna" siten, että olen kyykyssä kapuloitten lähellä ja lähetän Einon vapaamuotoisesti kapuloille. Kun se nosti oman, heitin namin kauemmas ja sillä välin laitoin oman takaisin vieraitten sekaan. Eka toisto saattoi onnistuakin, mutta sitten vire alkoi nousta ihan liian korkeaksi namin jahtaamisesta ja Eino alkoi maistella vääriä ja räiskiä vähän mitä sattuu.
 
Tunnaria on tähän mennessä tehty enimmäkseen kotona, mutta kun kokeilin tätä samaan systeemiä siellä, niin lopputuloa oli ihan yhtä kamala. Niinpä päätin palata meidän vanhaan tyyliin ja lähettää Einon sivulta. Alkuun heitin vielä namit maahan, jotka se söi ennen kapuloille lähetystä. Nyt on voitu jo luopua maasta syötävistä nameista ja Einolla pysyy silti vire sellaisella alueella, että se vielä muistaa haistella.
 
Vääriä ei olekaan nyt tullut ja kapuloiden haistelu sujuu hienosti. Tänään se haisteli jopa suu kiinni, vaikka oltiin kentällä. Kapulan palautus kuitenkin takkuaa tällä hetkellä. Eino saattaa ainoastaan nostaa omaa ja jää sen jälkeen odottamaan palkkaa. Palautus on ollut koko ajan vähän ongelma, mutta aiemmin se on kuitenkin tuonut edes pari metriä kohti kapulaa ennen sen pudottamista, mutta nyt se ei lähde palauttamaan sitä yhtään. Se tuntuu odottavan minulta kuittausta, että olihan tämä se oma, vaikka ikinä en ole sitä kuitannut suoraan nostosta. Jos en tee mitään, se lähtee haistelemaan kapulat uudelleen läpi ja nostaa taas hieman omaa. Homma on nyt jotenkin ihan solmussa, eikä se halua palauttaa omaa. Jotenkin se vaikuttaa paineistuneelle, mutta en tiedä miksi, kun mitään ei ole sattunut. Sitä ei ole esim. kielletty väärien tuonnista tms.
 
Tänään tehtiin tunnaria ulkona, luultavasti ensimmäistä kertaa ikinä. Eino ei meinannut millään löytää kapuloita hangesta ja sitten kun ne löysi, se ei oikein meinannut pysyä kapuloilla. Ihan kuin se rauhoittelisi itseään haistelemalla ympäriinsä tai toisaalta kuin "oma" olisi sille lupa haistella ihan mitä vaan. Noh, positiivista oli se, ettei se maistellut vääriä ja kun se lopulta päätyi siihen omaan, se palautti sen. Palautukseen auttoi ilmeisesti tarpeeksi pitkä välimatka.
 
Tunnarikin on liikkeitä, jotka Noel on oppinut ihan ilmaiseksi, mutta Einon kanssa saatan joutua vaivaamaan päätäni hieman enemmän. Tuntuu, että kaikki kapuloihin liittyvä on Einolle jollain tapaa haasteellista...


Tunnarin lisäksi on otettu työn alle kaukot. Kaukot on vielä alkutekijöissään. Positiivista on se, ettei mitään isompia ongelmia ole vielä ilmennyt, mutta toisaalta ei ne ole hirveästi kyllä edistyneetkään. Kaukoissakin Einolla meinaa aika herkästi keittää yli, jolloin homma menee ihan räiskimiseksi ja ohjaajalta palaa pinna. Pitäisi aina muistaa olla hirmu rauhallinen ja palkata myös asentojen säilyttämisestä. Maasta seisomaan nousussa on päästy pisimmälle, se onnistuu jo ilman apuja. Istumasta seisomaan on jotenkin haasteellisempi ja Eino meinaa aina tarjoa eteentuloa jostain syystä.  Seiso-maa onnistuu myös periaatteessa, tosin Eino on liittänyt siihen vahingossa jonkinlaisen nenäkosketuksen lattiaan :P

Myös jäävät on nyt työn alla. Niitä on kyllä tehty pienestä asti, mutta istu ja seiso on vähän jääneet maahanmenon jalkoihin. Seisomisen Eino on oppinut aika vähillä toistoilla ja se onnistuu jo ilman apuja. Istuminenkin kyllä sinänsä onnistuisi, mutta siihen on haettu nopeutta. Nopeaa tekniikkaa ei meinaa millään löytyä ja erityisesti loppu on hidas, kun Einolla on kaikissa istumisessa "sitkeä peppu". Istuu siis lopun todella hitaasti ja tilaisuuden tullen, ei välttämättä istu loppuun asti lainkaan.


Noel puolestaan on treenaillut EVL:n uusia liikkeitä. Kierto-hyppy-noudossa aletaan ehkä lopultakin olla voiton puolella. Kiertäminen onnistuu useammin kuin epäonnistuu. Kapuloiden nouto on tosi varma, mutta vauhtia saisi olla enemmän. Viime viikolla tuli kyllä huomattua, että kun hallissa oli häiriötä, niin kiertäminen ei ollutkaan enää kovin itsestäänselvää. Eteenlähetykset on onnistuneet viime aikoina hirmu hyvin, mutta stopit on huonoja tässäkin liikkeessä. Ruudun paikkakin on pysynyt hyvin mielessä. Myös Noel on saanut tehdä tunnareita siinä samalla, kun Eino on niitä treenaillut. Tunnari alkaa taas olla takaisin kuosissa ja varmistelu on jäänyt pois. Tällä viikolla testattiin luoksetulon stoppeja ensimmäistä kertaa sitten toukokuun ja ihme kyllä, nehän oli ihan hienoja Noeliksi!


Eino pääsi tänään vähän muistelemaan hakuhommiakin rakennusetsinnän muodossa. Olin hieman skeptinen sen suhteen, osaisiko se muka etsiä siellä mitään. Rakennus oli iso tyhjillään oleva vanhainkoti. Eino meni sisään tapansa mukaan raamit kaulassa. Alkuun sillä meinasi vähän tassut lipsua liukkaalla lattialla (mikä ei kyllä menoa hidastanut), mutta jotenkin se osasi muuttaa liikkumistaan siten, että se pysti kävelemään ihan normaalista ilman sutimista. Ensimmäinen ukko meni piiloon Einon nähden melko lähelle ja löytyikin helposti. Toinen meni Einon näkemättä jo selvästi kauemmaksi kaappiin. Sitä Eino etsikin jo kauemmin, eikä meinannut millään tajuta työntää raollaan olevaa kaapin ovea auki. Se pyöri ja hyöri kaapin ympärillä ja kävi välillä etsimässä kauempaakin ennen kuin ymmärsi tyrkätä oven auki. Kolmas ukko meni kellariin piiloon. Epäilin hieman, meneekö Eino portaisiin, kun ei se ole kovin montaa kertaa portaita mennyt, mutta eipä tuottanut nekään vaikeuksia ja sekin ukko löytyi. Viimeinen ukko meni pimeään pesuhuoneeseen ison lakanakasan alle. Eino löysi huoneen tosi nopeasti, eikä pimeä huone hirvittänyt sitä yhtään. Epäröimättä se myös kiipesi lakanakasan päälle ja sekin ukko löytyi.

Eino oli kyllä hirmu reipas, vaikka tilanne oli sille ihan uusi. Kaikki liukkaat lattiat, portaat ja pimeät huoneet oli sille ihan helppo nakki. Se selvästi tiesi alusta asti mitä oltiin tekemässä ja jaksoi työskennellä määrätietoisesti väsymättä. Irtoaminen ei nytkään tuottanut ongelmia, Einolle ei kyllä tule mammaa ikävä. Olen sille varmaan enemmänkin rasite näissä treeneissä, kun se voisi ihan hyvin hoitaa homman kotiin yksinkin :P Eino palkattiin nyt lelulla ja se on sille varmasti ruokaa mieleisempi palkkio. Se leikkii mielellään myös vieraitten kanssa.


lauantai 27. helmikuuta 2016

Einon tokodebyytti

Niin tämäkin päivä koitti ja päästiin ihan viralliseen tokokokeeseen. Einon kanssa on kyllä aika mahtia mennä kokeeseen, kun sen tietää pystyvän kokeessa samantasoiseen suoritukseen kuin treeneissä ja se on siellä kehässä mun kanssa tekemässä <3


Itseeni olin kyllä pettynyt, koska jännitin tosi paljon, vaikka kuvittelin, että Einon kanssa olisi paljon helpompaa mennä kokeeseen kuin Noelin. Möllit tai rt-kisat ei ole jännittäneet kovin paljoa, mutta tämä oli näköjään ihan eri asia. Noh, ehkä ensi kerralla paremmin.

Paikkamakuu: 10 Kun liikkuri tuli kohdalle, meinasi tulla oikosulku, että mitä mun pitikään sille sanoa... Käsky tuli vähän epäselvästi, joten Eino meni maahan hieman varovasti ja toinen etutassu jäi sen alle. Piti kuitenkin asentona koko ajan. Loppu pa oli hieman vajaa, toinen tassu jäi aika eteen.

Seuraaminen: 9 Vire oli korkeampi kuin, mitä se on viime aikoina ollut. Äänteli ainakin kolmessa eri kohtaa ja juoksussa taisi painaa. Pistevähennys siis äänestä ja liiasta tiiviydestä.

Liikkeestä maahan: 10 Liikkeelle lähtö oli taas todella ruma, näihin pitää nyt puuttua ennen kuin jää tavaksi. Maahanmeno ripeä, tosin näyttäisi menevän melko selvästi etupää edellä. Tätäkin pitää ehkä tarkkailla, ettei ala näyttää siltä, että menee kahdessa vaiheessa...

Luoksetulo: 10 Annoin ennen liikkeen alkua istu-käskyn, josta pudotti kontaktin ja lukitsi katseensa johonkin. Itse liike oli hieno.

Kapulan pito: 8 Mikähän ajatuskatko sille oikein tuli??? Ei irrottanut kapulasta ensimmäisellä käskyllä, lähinnä tiukkasi otetta. Luuli varmaan, että tehdään pitotreeniä, missä ei saa irrottaa. Pitää tehdä ehkä jatkossa suhteessa enemmän irrotuksia kuin tähän asti.

Kaukot: 10 Meni down-käskyllä päämaahan makuuseen, vaikka ei olisi pitänyt. Jännäsin nouseeko ollenkaan, mutta hyvinhän se sieltä nousi.

Hyppy: 10 Taas lukitsi katseen eteen, muuten hyvä.

Kokonaisvaikutus: 10 Hienosti se työskentelikin.

YHT. 193p. ALO1, KP ja luokkavoitto 1/8.



Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita. Alku on erittäin hyvä, mutta treenattavaakin löytyy ihan riittävästi. Nyt ihan ensimmäisenä aletaan treenata liikkeelle lähtöjä ja muutenkin liikkeitten alkuja. Häiriötreenejä ei ehkä ole tullut viime aikoina tehtyä riittävästi. Jatketaan myös seuruutreenejä, haetaan oikeaa mielentilaa ja koitetaan päästä eroon painamisesta ja ääntelystä. Nyt kun koe on takana, niin keskitytään enemmän taas myös ylempien luokkien liikkeisiin.

torstai 11. helmikuuta 2016

Einon möllitoko

Viime lauantaina ajeltiin Kuopioon saakka tokomölleihin. Lähempää ei möllejä löytynyt ja tuntui siltä, että haluan yhdet möllit vielä käydä ennen koetta. Einohan on siis menossa 27.2 ensimmäiseen tokokokeeseensa! Samalla tuli testattua sekin, miten Eino toimii täysin vieraassa hallissa.

Hallissa oli hirmu ahdasta, eikä sisällä oikein mahtunut treenaamaan. Treenailtiin ensin vähän pihalla enimpiä kierroksia pois ja sitten sisällä sen mitä mahtui. Einoa selvästi vähän ahdisti sisällä treenaaminen, kun koiria ja ihmisiä oli alle puolen metrin etäisyydellä. Onneksi se "ahdistus" kuitenkin katosi kehässä, kun ympärillä oli tilaa.

Paikkamakuussa Eino meni maahan vasta toisella käskyllä. Ensimmäiseen käskyyn ei reagoinut millään tavalla, ihan kuin ei olisi edes kuullut sitä... Toisella käskyllä kuitenkin suoraan pää maahan ja lopussa nousi ensimmäisellä käskyllä sivulle. Viereinen koira nousi useita kertoja ja ohjaaja kävi palauttamassa sitä takaisin, mutta Einolla ei tainnut edes silmämunat liikkua. Pisteitä tuli 10,  tuomari ehkä unohti alun tuplakäskyn, kun ei kirjannut sitä ylös.

Seuraaminen: 10 Ihan hyvä seuraaminen olosuhteisiin nähden. Juoksun liikkeelle lähtö vähän hassu, yksi vino perusasento, jonka jälkeen piippaus. Tämä jäi kuitenkin koko kokeen ainoaksi ääneksi! Viimeinen pa todella hidas ja yleisöön päin tehdyssä täyskäännöksessä kontakti meinasi pudota. Paikka pysyi kuitenkin koko seuruun läpi ja samoin kontakti tuota lievää lipsahdusta lukuun ottamatta.

Liikkeestä maahan: 10 Eino ei ollut ihan mukana liikkeelle lähdössä, ehkä annoin käskyn epäselvästi/liian myöhään. Maahanmeno hyvä ja nousi ensimmäisellä käskyllä ylös!

Luoksetulo: 10. Ihan Super hyvä! Istui ryhdikkäästi, tuli hyvällä vauhdilla ja suoraan perusasentoon.

Kapulan pito: 10 Kontakti katkesi liikkeen aloituksessa, katsoi yleisöön. Palasi kuitenkin kontaktiin, kun lähdin antamaan kapulaa. Pidossa ei mitään ihmeellistä, mutta ennakoi palkkaa. Tätä pitää nyt oikeasti treenata ennen koetta.

Kaukot: 10 Hallissa treenatessa ei meinannut millään nousta ensimmäisestä käskystä ylös. Nyt sitten kuitenkin nousi, kummallakin vaihdolla meni kuitenkin hieman vinoon. Nytkin nousi loppuperusasentoon!

Hyppy: 10 Tässäkin taisi tulla aikalailla suora loppupa.

Kokonaisvaikutelma: 10

YHT. 200p. ALO1 & sija 1/9

Liikkeitten välit oli hyviä ja Eino otti hyvin sosiaalisen palkan vastaan. Kaiken kaikkiaan onnistunut kokonaisuus! Myönnettäköön, että arvostelu oli  hieman lepsua, eikä ehkä ansaittu ihan joka pistettä, mutta tyytyväinen olen anyway.

Treenattavaksi jää koetta ajatellen kapulan luovutus ja kaukot sekä paikkamakuu. Kaukot ei edelleenkään ole varmat. Tekniikka pysyy kasassa, mutta ensimmäinen vaihto ei ole varma häiriössä. Paikkamakuutreeniä taas on vaan yksinkertaisesti liian vähän alla. Pysyminen ei ole ongelma, mutta maahanmeno oikealla tekniikalla ensimmäisestä käskystä ja loppuperusasento myöskin ensimmäisestä käskystä saisi olla varmemmat.

Video (seuraamisesti puuttuu pieni pätkä, koska kamera katkaisi kuvauksen)

maanantai 18. tammikuuta 2016

Eino 1v!

Niin se on vaan aika vierähtänyt ja Eino täyttää tänään jo 1v. Jossain vaiheessa se tuntui todella kaukaiselta, mutta nyt se on tätä hetkeä. Toisaalta tuntuu haikealta, kun miettii kulunutta vuotta, mutta toisaalta on kivaa, että se on nyt jo vuoden ja sitä voi treenata kuin aikuista koiraa.
 
Eino vaikuttaa edelleen yhtä lupaavalta kuin silloin 6-viikkoisena pentutestissä. Sen luonteessa ei ole ilmennyt mitään negatiivisia yllätyksiä. Se, mitä pentutesti siitä kertoi, on kyllä pitänyt hyvin pitkälti paikkansa, joten liputan jatkossakin pentutestien puolesta. Toki siitä parhaimman kuvan saa, kun on itse paikan päällä katsomassa, suulliset kommentit ei koskaan kerro yhtä paljoa.
 
Pitemmittä puheitta, muistoja kuluneelta vuodelta:
 
 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Rally-tokokisoissa

Kisasin tänään ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa kahdella koiralla. Noel kisasi ensimmäistä kertaa voittajassa ja Eino ensimmäistä kertaa ylipäänsä missään virallisissa kisoissa. Ensimmäisiä kertoja riitti siis kerrakseen.

Noel aloitti voittajaluokassa. Noel tuntui lämpätessä ihan ylivireiseltä, mistään ei meinannut tulla mitään, kun se kieppui kuin hyrrä milloin mihinkin suuntaan. En kuitenkaan ollut kovin huolissani, koska arvelin, että vire laskee kuitenkin radalle mennessä. Ja niinhän se laskikin, mutta ei onneksi kuitenkaan pohjalukemiin. Noel oli tosi reipas ja häntä heilua läpi radan. Alussa se vähän katseli taakseen, mutta kokonaisuutena tosi hieno rata!

Rata alkoi heti meille haasteellisesti, nimittäin juoksulla ja pujottelulla. Tämä sujui kuitenkin hienosti. Seisomisestakin selvittiin ilman käsikosketusta. Molemmat oikeaan oli ihan super hieno, arvostelulomakkeessakin oli sen kohdalla maininta hieno. Koira oikealta eteen ja vasemmalta oikealla - Noel meinasi tulla vasemmalle sivulle, mutta korjasi, tästä -1 tvä. Ennen spiraalia Noel vaihtoi selkäni takana puolta, joten uusittiin. Spiraali sujui hienosti. Myös puolen vaihto jalkojen välistä sujui hienosti.

Käännös oikeaan, odota ja istu - tämä on osoittautunut meille kisoissa haastavaksi kyltiksi ja keksittiin taas uusi tapa mokata se. Koitin varmistaa Noelin istumaan jäämistä käsimerkillä, jonka se tulkitsi seisomismerkiksi ja pomppasi ylös. Toki oma moka, kun olisin vaan luottanut, että se jää sinne suullisella käskyllä. Tajusin, että se teki sen pompun, mutta jotenkin ajattelin, että se olisi vaan -1 tai -3, mutta -10 tvä se oli. Kaiken kukkuraksi, jouduin taas pyytämään Noelia kaksi kertaa sivulle. Noh, tekevälle sattuu ja omaksi mokaksi tämän lasken.

Tajusin ehkä viikkoa sitten, ettei olla ikinä treenattu käytösruutua. Tällä viikolla sitten tehtiin pari treeniä, eikä siinä ilmennyt ongelmia, osaahan se nyt paikallaan pysyä. Käytösruutu tehtiin koira edessä istuen. Tämä osoittautui hieman haasteelliseksi siltä osin, että koira istui selkä kohti suorittavaa koiraa. Noelin pää pyöri välillä kuin pöllöllä, mutta se oli kuitenkin koko ajan rauhallisen oloinen. Käytösruudusta ei siis vähennyksiä. Lopputuloksena VOI86 ja 3.sija.

Video:

Eino pääsi kisaan kahdeksannelta varasijalta, koska ilmoitin sen kisaan vasta ilmoajan päätyttyä. Alunperin en nimittäin meinannut sitä ilmoittaa koko kisaan, mutta kun möllit meni niin hyvin, niin pitihän se sitten ilmoittaa kuitenkin. Sain tietää mukaan pääsystä vasta perjantaina, joten ainokaiset rally-tokotreenit tehtiin eilen.

Einon vuoro oli vasta iltapäivästä. Se oli vielä Noeliakin ylivireisempi lämpätessä. Tuntui, ettei se pystynyt keskittymään mihinkään ja piippasi taukoamatta. Jotenkin sain sitä kuitenkin pakettiin ja leikitin pallolla varmaan puoli tuntia ennen omaa suoritusta. Sainkin sitä parempaan vireeseen ja ennen suoritusta se jo pystyi tekemään hiljaa. Alkurata meni sujuvasti. Koira eteen ja peruutus - Eino liukasteli eteen tullessa ja hihna sotkeutui kuonon ympärille, mutta se ei tuntunut menoa haittaavan. Jotenkin sain sen käsiavuilla pitämään sen verran etäisyyttä, ettei otettu kontrollivirhettä.

Loppuradasta Einon keskittyminen tuntui vähän huonolta, vaikka se kontaktia pitikin. Eteen tulossa se oli ihan toisessa reunassa ja sivulle tullessa se meinasi tulla liian eteen, mutta korjasi itse. Samalla kyltillä se alkoi piipata, vire alkoi nousta palkattomuudesta. Saksalaisessa se ei meinannut lähteä kiertämään ja itse lähes pysähdyin. Loppu siis tuntui vähän takkuiselta, vaikkei siinä mitään isompaa sattunutkaan. Tuloksena ALO100 ja 1.sija. Kolmella parhaalla oli 100p., mutta Einolla paras aika. Kerrankin kävelin reippaasti.

Ei tämä missään nimessä huonosti mennyt, mutta Juvan mölleissä meni kyllä selvästi paremmin kuin nyt. Näköjään vähän huonompikin suoritus kuitenkin riitti täysiin pisteisiin. Seuraamispaikka ei pitänyt ihan niin hyvin, lopussa tuli pientä herpaantumista ja ääntä.

Video:

Kokonaisuutena kuitenkin erittäin onnistuneet kisat! En edes jännittänyt kovin paljoa.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Riinan agilityvalmennus

Osallistuttiin tänään Einon kanssa Koskelman Riinan agilitykoulutukseen. Koitan nyt päästä Einon kanssa kerran kuussa agivalkkuihin, jos vaikka jotain edistystäkin tapahtuisi. (Tokokoulutuksissakin olisi kiva käydä, mutta niitä ei täällä ole tarjolla, joten agivalmennuksiin on paljon helpompi osallistua.) Ennen kaikkea ajattelen, että minun itse pitäisi kehittyä ohjaajana, Einohan tekee juuri niin hyvin kuin osaan sitä ohjata. Uskon, että Noelkin hyötyy siitä, että treenaan Einon kanssa, jos itse kehityn ohjaajana.

Harmi, ettei treeneistä tullut videota. Riina puhui paljon linjojen ohjaamisesti, ei yksittäisten esteiden. Rintakehän "laserin" pitää osoittaa haluttua linjaa. Samalla pitäisi pystyä toisella silmällä katsomaan linjaa ja toisella koiraa :D Mulla on tässä ihan hirveästi kehittymisen varaa, sillä mulle käy joko niin, että katson koiraa ja ohjaajan mihin sattuu tai sitten katson seuraavaa estettä ja unohdan koiran, jolloin se vilahtaa selän takaa. Tämä ei sinänsä ollut ensimmäinen kerta, kun kuulen linjoista, mutta pitää muistaa jatkossa ajatella niitä enemmän. Riinan mielestä myös treenaus toisinaan ilman koiraa tekee hyvää.

Toinen iso asia oli, ettei ohjauksissa saa ottaa peruutusaskelia. Ensin harjoiteltiin saksalaista, mitä Eino ei ole aiemmin tehnyt. Einolle se ei ollut mikään ongelma, mutta itse otin niitä taka-askelia. Tapa tulee luultavasti siitä, että Noel tulee huonosti päin ja koitan aina auttaa sitä "väistämällä". Tosin olen tullut siihen lopputulokseen, ettei Noelinkaan kohdalla ole pelkästään siitä kyse, ettei se halua tulla päin, vaan myös siitä, etten kerta kaikkiaan osaa ohjata päällejuoksuja ja saksalaisia. Saksalaisessa mulle selvisi ihan uusi kohta, missä mun pitää alun alkaenkaan olla. Olen varmistellut ihan liikaa takaakiertoa ja ollut liian lähellä koiraa (-->olen koiran edessä, kun se hyppää). Katse pitää tässäkin pitää koiran linjalla tai muuten se juoksee esteen ohi -->Noel tekee juuri tätä, katseen pitäminen linjassa oli ihan äärimmäisen vaikeaa! Ja sitten kaiken tämän jälkeen pitäisi vielä lähteä liikkeelle riittävän nopeasti, jotta ehtii seuraaviin ohjauksiin nopean koiran kanssa. Tämäkin on mun perusongelma, jään varmistelemaan. Mulla on siis täysin samat ongelmat Noelin ja Einon kanssa, mikä kertoo vain ja ainoastaan mun omista kyvyistä, ei koirista yhtään mitään.

Toisella kierroksella treenattiin valssia. Valsseissakin otan välillä taka-askelia, minkä olen tiedostanut aiemminkin. Linjaan tulee ihan turha lenkki näin, kuten keskiviikon epiksissä kävi Noelille. Jotenkin ne oikeat askeleet vaan ei meinaa aina löytyä edes rataa harjoitellessa, saati sitten "tositilanteessa". Valssit onnistui nyt kuitenkin enimmäkseen hyvin, mutta Eino ei meinannut sitten millään tulla käteen. Tätä tapahtuu silloin, kun se hyppää ns.ristiin ja johtuu kuulemma siitä, ettei se halua koota itseään. Riina oli sitä mieltä, ettei Eino oikein ymmärrä käsien merkitystä ohjaamisessa ja sitä pitäisi treenata. Esimerkiksi siten, että ohjaa koiraa valsseilla kahden hypyn väliä ja välillä ottaakin koiran käteen ja pyörittää ympyrää, josta palkka. Kuulosti ihan järkeen käyvältä (toisin kuin tämä selitys...)

Tykkäsin Riinasta kouluttajana. Tykkäsin siitä, että minulle väännettiin rautalangasta ja näytettiin, mitä pitää tehdä. Jos homma ei pelittänyt treenattiin, eikä koitettu keksiä helpompaa tapaa selvitä kohdasta, kuten valkuissa usein tehdään. Riinan mielestä nuoren koiran kanssa kannattaa tehdä perusohjauksia, eikä kikkailla. Nyt pitäisi vaan käydä treenaamassa ja muistaa nämä asiat - molempien koirien kanssa.

Mua on alkanut viime aikoina häiritsemään hirveästi se, että olen oikeasti aika huono agilityohjaaja. Einon kanssa se tulee enemmän esiin, kun se on paljon vaativampi ohjattava kuin Noel. Pääasiassa ihan vauhtinsa takia, mutta myös siksi, että se on vielä niin kokematon. Noel kuitenkin paikkaa jonkin verran ohjaustani, koska se irtoaa ja hakee esteitä hyvin. Einon kanssa saa olla paljon tarkempi, koska se todellakin tulee esteestä ohi, jos sitä ei sille ohjaa tai tekee kiellon, jos ohjaus jää kesken.

Viime aikoina oma osaamattomuus on turhauttanut hirveästi, kun asiat ei tunnu onnistuvan. Einon kohdalla kuitenkin tiedän, että mulla on oikeasti hyvä koira, jonka kanssa olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta omat taidot ei ehkä koskaan tule siihen riittämään. Haluaisin kehittyä, mutta välillä tuntuu, ettei kehitystä vaan tapahdu, vaikka käy ohjatuissa treeneissä. Tuntuu, että kolmessa vuodessa olisi pitänyt jo kehittyä paljon enemmän. Tokossa olen samassa ajassa päässyt paljon pitemmälle ja tiedän mitä teen, kun treenaan. Ehkä tää nyt tästä taas lähtee nousuun.

Eino kerrospukeutuu treeneihin :)

torstai 7. tammikuuta 2016

Agilityn seuranmestaruudet

Osallistuttiin eilen Noelin kanssa agilityn seuranmestaruuksiin ja onnistuttiin tekemään tuplanollat! Ajat riitti minien toiseen sijaan. Oltiin molemmilla radoilla kakkosina voittajan perässä. Ero oli kummallakin radalla vain sekunnin sadasosia! Taakse jäi monta 3-luokan koiraa nollalla.

Tämä tuli nyt kyllä hyvään saumaan ja palautti hieman uskoa siihen, ettei Noel nyt ihan toivottoman hidas ole, vaikkei sitä nyt toki tämän perusteella voi nopeaksikaan sanoa. Aikaa olisi varmasti ollut mahdollista parantaa paremmilla käännöksillä. Jäin taas itse varmistelemaan ja jokunen käännös pääsi leviämään. Toisella radalla töpeksin myös keppien aloituksessa, joka olisi voinut olla nopeampi. Itse kepit meni ihan hyvällä vauhdilla. Niistoja pitäisi palkkailla paljon, että niihin tulisi vauhtia lisää.

Möllirata:



Kisaavien rata:


Tästä on joka tapauksessa hyvä jatkaa ja eiköhän me keväällä kisoihinkin päästä. Ollaan treenattu keinua madallettuna kissanruokapalkalla ja nämä on kyllä olleet ensimmäiset Noelin mielestä hauskat keinutreenit. Se on suorastaan odottanut keinulle pääsyä, mutta toki tästä on pitkä matka siihen oikeaan keinusuoritukseen. Lisäksi Noel on saanut kuunnella hallissa Einon keinutreeniä, eikä se nyt ole vaikuttanut mitenkään traumatisoituneelta.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Rally-tokomöllit

Tänään lähdettiin mölleilemään Juvalle kahden koiran kera. Noelin ilmoitin jo ennakkoon avoimeen luokkaan (koska ei ollut ylempiä luokkia). Einon ilmoittamista vähän emmin, kun pelkäsin sen ottavan häiriötä ympäristöstä. Ei sillä, etteikö se pystyisi suoritustaan tekemään, mutta ettei se pääsisi oppimaan huonoille tavoille. Paikan päällä kuitenkin ilmoitin senkin mukaan alokasluokkaan ja jossain mielenhäiriössä myös mätsäriin, kun se vielä pääsi pentuihin.

Einolla meni oikein hienosti ja se vetäisi täydet 100 pistettä ja voitti luokkansa ylivoimaisesti! Einoa ei paljon ympäristö häirinnyt, vaan se teki ihan yhtä hyvin kuin treeneissäkin! Ennen kehää ei oikein pystytty kunnolla treenaamaan, sillä lattia oli kehän ulkopuolella niin liukas, että Eino oli kuin bambi liukkaalla jäällä. Ei se tuntunut sitä häiritsevän, mutta toiminta näytti hieman hasardilta. Eino piti seuraamispaikkansa hirmu hyvin, eikä lähtenyt keulimaan. Pikkuisen se oli ehkä tiivis, mutta ei kuitenkaan häirinnyt kävelyäni. Pujottelussa sitä alkoi vähän turhauttaa ja se vinkui sekä kerran vilkaisi tötteröä. Muuten se piti kontaktia läpi kokeen. Olen erittäin tyytyväinen suoritukseen, onneksi tuli ilmoitettua. Toisaalta nyt vähän harmittaa, etten ilmoittanut sitä virallisiin kisoihin... Toisaalta voidaanpahan nyt keskittyä täysillä tokoon, kun ei tarvitse hetkeen miettiä rally-tokojuttuja. Mennään sitten, kun sopiva hetki koittaa, ei kuitenkaan treenata rally-tokoa tällä hetkellä mitenkään tavoitteellisesti.

Einon suoritus videolla:

Avoimen luokan aikaan hallissa oli jo paljon kovempi häly kuin mitä videolla kuuluu, sillä halliin alkoi tulvia mätsäriin tulijoita. Noel oli ihan todella ahdistunut ja videolta katsottunakin se menee koko suorituksen häntä koipien välillä. Siitä huolimatta saatiin kasaan 94p. ja tultiin toisiksi. Olosuhteet oli varmasti tähän mennessä vaikeimmat ikinä ja Noel niin ahdistunut kuin mahdollista. Silti tämä ei minusta ollut Noelin huonoin suoritus. Se pystyi seuraamaan ihan kohtuullisesti, eikä missään vaiheessa tullut tunnetta, etten saa siihen mitään kontaktia. Noel siis tsemppasi ihan tosi hyvin mielentilaansa nähden, mistä olen iloinen. Toki sitä voi miettiä, oliko nyt ihan reilua viedä sitä tuollaiseen tilanteeseen, mutta harjoittelu lienee ainoa keino saada muutosta aikaan....

Palkintoposeeraus

Eino osallistui siis myös mätsäriin isoihin pentuihin. Tuomarina oli virallinen ulkomuototuomari Paavo Mattila. Mätsäri vedettiin aika liukuhihnametodilla, eikä koiria kovin tarkasti katseltu. Tuomari ei selvästikään yhtään tykännyt Einosta. Juostiin kehä kerran ympäri, sitten tuomari katsoi hampaat ja se siitä. Tuloksena sininen nauha ilman sijoitusta. Joka tapauksessa Eino esiintyi niin nätisti kuin vain voi odottaa. Se seisoi nätisti, mutta ei osannut ravata, kun ei ole kerran opetettukaan. Eino siis lähinnä seurasi häntä tötteröllä juoksuosuuden, tosin ravasi se silti :P

(c) Iiris Härkänen


(c) Iiris Härkänen


perjantai 1. tammikuuta 2016

Tavoitteet 2016

Se on taas tämä aika vuodesta, kun saa haaveilla (=asettaa tavoitteita) :D Ja tänä vuonna saan asettaa tavoitteita oikein kahdelle koiralle!



 Noelin tavoitteet vuodella 2015 olivat:
  • toko
    • Käydään vähintään neljä koetta vuoden aikana
      • Ei käyty kuin 3 koetta. Tässä oli takana se, että olisi päästy osallistumaan vuoden tokoshelttikisaan.
    • VOI1
      • VOI1 tuli heti vuoden ensimmäisestä kokeesta helmikuussa. Tästä olen edelleen todella ylpeä :)
    • EVL-liikkeet kisavalmiiksi
      • Alkuvuosi treenattiin ihan todella tiiviisti ja vanhojen sääntöjen mukaiset EVL-liikkeet olikin tosi hyvällä mallilla. Käytiin keväällä kahdessa kokeessa, joissa Noel oli niin paineessa, että siellä sattui kaikenlaisia mokia. Kokeessakaan ei kuitenkaan tuntunut, ettei se olisi osannut liikkeitä.
    • Luoksetulo toimivaksi kokonaisuudeksi
      • Luoksetulo alkoi toimia takapalkalla ja voittajan kokeessa se oli hyvä. Nyt ei olla treenattu luoksaria puoleen vuoteen, joten saadaan varmaan aloittaa treenit ihan alusta.
  • agility
    • keinu siihen kuntoon, että Noel pystyy sen suorittamaan kisoissa
      • Tämä jopa toteutui ja kisattiin tänä vuonna enemmän kuin ikinä. Keinu ei ollut mikään hyvä, mutta Noel kuitenkin teki sen kisoissa. Nyt loppuvuodesta keinu on kuitenkin taas ottanut takapakkia.
    • itsenäiset kepit
      • Kepit meni eteenpäin, niihin tuli hieman vauhtia lisää ja treenattiin erilaisia keppikulmia. Noel alkoi myös kestää toistoja paremmin. Vaikeat keppikulmat tai sivuirtoamiset ei kuitenkaan edelleenkään toimi radalla, vaikka erikseen treenattuna onnistuukin.
    • kisataan vieraan seuran kisoissa
      • Kisattiin monessakin paikkaa vaihtelevalla menestyksellä. Välillä pelotti hirveästi, mutta mukaan mahtui onnistuneitakin ratoja.
    • nousu 3-luokkaan
      • Ei noustu, jäi monta kertaa tosi pienestä kiinni. Yksi LUVA nolla saatiin ja kaksi nollaa, joissa sijoitus ei riittänyt, vaikkei ajat mitään hitaita olleetkaan. Kolme kertaa LUVA jäi puomin kontaktin päähän... Sanoisin, että tässä on jo ollut huonoa tuuria mukana...
    • käydään ulkopuolisissa valmennuksissa
      • Käytiin Mustosen Saijan valmennuksissa syksyllä.
  • rally-toko
    • RTK1 ja RTK2
      • Molemmat toteutui ja tähän päälle voitettiin Rally-tokon SM-kisoissa joukkuekultaa.
  • muuta
    • terveenä pysyminen
      • Noel on ollut koko vuoden terve :)
    • BH
      • Ei toteutunut tänäkään vuonna :D Seuraaminen on ollut vähän huonossa jamassa, joten en uskaltanut ilmoittaa Noelia kokeeseen.


Sitten ensi vuoden tavoitteisiin. Aloitetaan Noelista.

Noelin tavoitteet vuodelle 2016:

  • toko
    • Kyllä se päätavoite on TVA, vaikkei se varmasti helpolla tule...
    • Sitä ennen saada uudet EVL-liikkeet kisakuntoon.
    • Saada seuraaminen sis. peruutuksen kuntoon
    • Saada Noel kokeessa olemaan oma itsensä
    • Löytää taas säännöllinen treenitahti
    • Käydä ulkopuolisten koulutuksissa
  • rally-toko
    • RTK3
    • MES-luokan korkkaus
  • agility
    • 3 -luokkaan nousu tietenkin
    • Vauhtia lisää
    • Keinu taas uudelleen kisakuntoon ja varmemmaksi
    • Puomin kontaktit kuntoon
    • Vaikeat keppikulmat ja viimeisen keppivälin suorittaminen ilman varmistelua
    • Kisataan eri paikoissa
    • 0-tulos 3-luokasta
  • muuta
    • terveenä pysyminen tietenkin

Einon tavoitteet vuodelle 2016:

  • toko
    • TK1, AVO1
    • SM-joukkueeseen pääsy
    • Seuraamisessa sopivan vireen löytäminen ja ääntelyn pois jääminen
    • Palkattomuuden harjoittelu
    • Häiriön siedon kehittyminen
  • agility
    • Perusteiden opettelua
    • Keppien ja kontaktien opettelu
    • Kisaaminen loppuvuodesta?
  • PK
    • BH
    • jos hakutreeneihin löytyy aikaa, niin suorat pistot ja ilmaisun opetteleminen
    • jäljen treenaaminen
    • esineruudun treenaaminen
  • muuta
    • terveenä pysyminen ja luustokuvat (lonkat, kyynärät, olat, selkä)
Siinä on tavoitteita kummallekin ihan riittävästi. Katsotaan miten paljon oikeasti ehditään treenaamaan. Alkuvuodesta treenasin Noelin kanssa tosi paljon, mutta Einon myötä Noelin treenaaminen jäi vähemmälle. Kesällä en ehtinyt treenata kovin paljoa kumpaakaan ja Noel pitikin ihan totaalista tokotaukoa toukokuun kokeen jälkeen syyskuulle saakka. Nyt loppuvuodesta on päästy Noelin kanssa takaisin raiteilleen, mutta kesän aikana se ehti unohtaa monta asiaa. Seuraaminen on huonontunut selvästi, tunnari on muuttunut epävarmemmaksi ja luoksetulon stopit taas unohtuneet. Uudet liikkeet on tuntuneet Noelille melko haasteellisilta, mutta ehkä ne siitä. Muistan kyllä miten vaikealta ruudun opetuskin jossain vaiheessa tuntui ja kuitenkin se sen lopulta oppi.


Toivon niin kovasti, että Noelista tulisi TVA, jos ei ensi vuonna, niin jonakin toisena sitten. Niin paljon ollaan tämän lajin parissa yhdessä koetta ja nähty vaivaa, että minusta me molemmat se ansaitaan. Sitähän se ei jää kiinni, etteikö Noel liikkeitä oppisi, mutta kun kisatilanteet on sille niin ahdistavia. Koitan panostaa ainakin siihen, etten itse jännittäisi ja siten paineistaisi Noelia, mutta enhän minäkään nyt vaan pysty päättämään, etten enää jännitä. En tiedä, mistä tämä paineistumisongelma on oikeastaan tullut, sillä ALO/AVO-kokeissa tätä ongelmaa ei vielä ollut, vaikka yksi avoimen koe käytiin vieraassa hallissakin...


Noel oli kesän pois myös agilityryhmästä ja käytiin harvakseltaan treenailemassa itsekseen ja kisattiin. Syksyllä aloitettiin taas ryhmässä ja ryhmässä treenaaminen on ollut Noelille hieman haastavaa ja jossain määrin myös itselleni. Olen kuitenkin koittanut olla vaan huomioimatta sen ahdistumisia ja esimerkiksi pitänyt sitä hallissa odottamassa omaa vuoroa, mitä olen aiemmin vältellyt. Välillä se on mennyt treeneissä tosi hyvinkin ja välillä taas vähemmän hyvin. Olen myös päättänyt tehdä ohjatuissa treeneissä keinua toiston pari, vaikka se olisi Noelista miten ankeaa.

Rally-tokoa kisattiin aika lailla treenaamatta, mutta hyvin meni silti. Loppuvuodesta on vähän treenailtu voittajan juttuja ja parin viikon päästä ollaankin menossa ensimmäiseen voittajan kokeeseen. Rally-tokokokeet meni vireen osalta hirmu hyvin SM:iä lukuun ottamatta, mistä olin hyvin iloinen. Toivon, että rally-kisojen kautta hyvä vire siirtyisi tokokokeisiinkin.


Paitsi, että alkuvuonna treenattiin ahkerasti, jännitettiin myös sitä, muuttaako meille bordercollie. Bordercollie oli minulle pitkäaikainen haave ja sopivaa pentua oli etsitty jo toista vuotta. Pennut oli jo 5-viikkoisia, kun sain tietää saavani niistä yhden. Pääsin pentutestiin mukaan ja Eino vaikutti testissä suorastaan täydelliseltä. Tuntui uskomattamalta, että sellainen pentu oli oikeasti olemassa, mistä olin haaveillut. Nimensä Eino sai, koska se näytti ihan Einolta.


Eino on ollut toisaalta juuri sellainen, mistä haaveilin, mutta toisaalta ihan erilainen kuin kuvittelin. Se oli ihan pienestä asti todella iso kokoinen ja niinpä siitä on myös kasvanut isokoinen aikuinen. Alku tuntui hieman hankalalta, kun Eino ei tuntunut oikein innostuvan mistään. Pikku hiljaa se on kuitenkin innostunut minun kanssa tekemisestä ja syksyllä vire pomppasikin ihan toiseen ääripäähän. Einosta on tullut hyvin innokas ja aktiivinen treenaajaa ja nykyään painopiste onkin siinä, ettei vire menisi yli.


Arjessa Eino on ollut melko helppo. Se on sosiaalinen ihmisiä ja koiria kohtaan, välillä vähän liiaksikin. Sillä on se hyvä hermorakenne, mitä toivoin. Terävyyttä ei ole nimeksikään. Se leikkii todella hyvin ja palkkautuu siitä paremmin kuin ruuasta. Taistelu on sen juttu, saalistus ei niinkään. Einossa on jonkin verran kovuutta ja omaa tahtoa, eikä se ole mikään nöyristelijä. Jottei asiat olisi kuitenkaan liian hyvin, niin valitettavasti toinen palli jäi laskeutumatta ja se toinenkin laskeutua vasta 11-kuisena. Einon mahavaivat aiheutti myös syksyllä huolta. Raakaruualle ja eliminaatiodieetille siirtyminen kuitenkin auttoi ja pikku hiljaa Eino on alkanut pystyä syömään monipuolisemmin. Todennäköisesti ei siis onneksi ole kyse mistään pysyvästä herkkyydestä, vaan vatsa on vaan päässyt ärtymään todella pahasti jostakin, joten paraneminen vie aikaa.