lauantai 9. tammikuuta 2016

Riinan agilityvalmennus

Osallistuttiin tänään Einon kanssa Koskelman Riinan agilitykoulutukseen. Koitan nyt päästä Einon kanssa kerran kuussa agivalkkuihin, jos vaikka jotain edistystäkin tapahtuisi. (Tokokoulutuksissakin olisi kiva käydä, mutta niitä ei täällä ole tarjolla, joten agivalmennuksiin on paljon helpompi osallistua.) Ennen kaikkea ajattelen, että minun itse pitäisi kehittyä ohjaajana, Einohan tekee juuri niin hyvin kuin osaan sitä ohjata. Uskon, että Noelkin hyötyy siitä, että treenaan Einon kanssa, jos itse kehityn ohjaajana.

Harmi, ettei treeneistä tullut videota. Riina puhui paljon linjojen ohjaamisesti, ei yksittäisten esteiden. Rintakehän "laserin" pitää osoittaa haluttua linjaa. Samalla pitäisi pystyä toisella silmällä katsomaan linjaa ja toisella koiraa :D Mulla on tässä ihan hirveästi kehittymisen varaa, sillä mulle käy joko niin, että katson koiraa ja ohjaajan mihin sattuu tai sitten katson seuraavaa estettä ja unohdan koiran, jolloin se vilahtaa selän takaa. Tämä ei sinänsä ollut ensimmäinen kerta, kun kuulen linjoista, mutta pitää muistaa jatkossa ajatella niitä enemmän. Riinan mielestä myös treenaus toisinaan ilman koiraa tekee hyvää.

Toinen iso asia oli, ettei ohjauksissa saa ottaa peruutusaskelia. Ensin harjoiteltiin saksalaista, mitä Eino ei ole aiemmin tehnyt. Einolle se ei ollut mikään ongelma, mutta itse otin niitä taka-askelia. Tapa tulee luultavasti siitä, että Noel tulee huonosti päin ja koitan aina auttaa sitä "väistämällä". Tosin olen tullut siihen lopputulokseen, ettei Noelinkaan kohdalla ole pelkästään siitä kyse, ettei se halua tulla päin, vaan myös siitä, etten kerta kaikkiaan osaa ohjata päällejuoksuja ja saksalaisia. Saksalaisessa mulle selvisi ihan uusi kohta, missä mun pitää alun alkaenkaan olla. Olen varmistellut ihan liikaa takaakiertoa ja ollut liian lähellä koiraa (-->olen koiran edessä, kun se hyppää). Katse pitää tässäkin pitää koiran linjalla tai muuten se juoksee esteen ohi -->Noel tekee juuri tätä, katseen pitäminen linjassa oli ihan äärimmäisen vaikeaa! Ja sitten kaiken tämän jälkeen pitäisi vielä lähteä liikkeelle riittävän nopeasti, jotta ehtii seuraaviin ohjauksiin nopean koiran kanssa. Tämäkin on mun perusongelma, jään varmistelemaan. Mulla on siis täysin samat ongelmat Noelin ja Einon kanssa, mikä kertoo vain ja ainoastaan mun omista kyvyistä, ei koirista yhtään mitään.

Toisella kierroksella treenattiin valssia. Valsseissakin otan välillä taka-askelia, minkä olen tiedostanut aiemminkin. Linjaan tulee ihan turha lenkki näin, kuten keskiviikon epiksissä kävi Noelille. Jotenkin ne oikeat askeleet vaan ei meinaa aina löytyä edes rataa harjoitellessa, saati sitten "tositilanteessa". Valssit onnistui nyt kuitenkin enimmäkseen hyvin, mutta Eino ei meinannut sitten millään tulla käteen. Tätä tapahtuu silloin, kun se hyppää ns.ristiin ja johtuu kuulemma siitä, ettei se halua koota itseään. Riina oli sitä mieltä, ettei Eino oikein ymmärrä käsien merkitystä ohjaamisessa ja sitä pitäisi treenata. Esimerkiksi siten, että ohjaa koiraa valsseilla kahden hypyn väliä ja välillä ottaakin koiran käteen ja pyörittää ympyrää, josta palkka. Kuulosti ihan järkeen käyvältä (toisin kuin tämä selitys...)

Tykkäsin Riinasta kouluttajana. Tykkäsin siitä, että minulle väännettiin rautalangasta ja näytettiin, mitä pitää tehdä. Jos homma ei pelittänyt treenattiin, eikä koitettu keksiä helpompaa tapaa selvitä kohdasta, kuten valkuissa usein tehdään. Riinan mielestä nuoren koiran kanssa kannattaa tehdä perusohjauksia, eikä kikkailla. Nyt pitäisi vaan käydä treenaamassa ja muistaa nämä asiat - molempien koirien kanssa.

Mua on alkanut viime aikoina häiritsemään hirveästi se, että olen oikeasti aika huono agilityohjaaja. Einon kanssa se tulee enemmän esiin, kun se on paljon vaativampi ohjattava kuin Noel. Pääasiassa ihan vauhtinsa takia, mutta myös siksi, että se on vielä niin kokematon. Noel kuitenkin paikkaa jonkin verran ohjaustani, koska se irtoaa ja hakee esteitä hyvin. Einon kanssa saa olla paljon tarkempi, koska se todellakin tulee esteestä ohi, jos sitä ei sille ohjaa tai tekee kiellon, jos ohjaus jää kesken.

Viime aikoina oma osaamattomuus on turhauttanut hirveästi, kun asiat ei tunnu onnistuvan. Einon kohdalla kuitenkin tiedän, että mulla on oikeasti hyvä koira, jonka kanssa olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta omat taidot ei ehkä koskaan tule siihen riittämään. Haluaisin kehittyä, mutta välillä tuntuu, ettei kehitystä vaan tapahdu, vaikka käy ohjatuissa treeneissä. Tuntuu, että kolmessa vuodessa olisi pitänyt jo kehittyä paljon enemmän. Tokossa olen samassa ajassa päässyt paljon pitemmälle ja tiedän mitä teen, kun treenaan. Ehkä tää nyt tästä taas lähtee nousuun.

Eino kerrospukeutuu treeneihin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti