keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Katsaus EVL:ään

 
Niinhän siinä sitten kävi, että ilmoitin Noelin EVL:ään oman seuran seuraavaan kokeeseen. Ilman tulevaa sääntömuutosta olisin varmasti malttanut odottaa vielä pitempään, mutta mennään nyt katsomaan. Tuomari on tiedetysti todella tiukka, joten odotukset ei ihan hirveän korkealla ole. Totta kai kokeeseen mennessä minulla on aina tavoitteena 1-tulos, mutta olen kyllä tyytyväinen tasaiseen ja hyvällä asenteella läpi vedettyyn kokeeseen, vaikkei se 1-tulokseen riittäisikään.
 
Noelin karvat meni pesun yhteydessä viemäristä alas...
Aion nyt käydä kaikki EVL-liikkeet läpi, mikä niitten tilanne on tällä hetkellä. Lopusta löytyy video, mutta kommentit ei suoraan peilaa videoon, vaan siihen, miten liikkeet yleensä sujuu.

Paikalla istuminen: Tätä on tehty jo suhteellisen paljon ja Noel kyllä treeneissä pysyy istuma-asennossa. Jonkin verran tietysti tässäkin voi olla levottomuutta ja haistelua, mutta yleisesti ottaen Noel on nykyään hirmu paljon rauhallisempi paikallaoloissa kuin aiemmin. Palatessa teputtelee etusassuja, mihin pitäisi alkaa puuttua.

Paikalla makaaminen: Tätä on tehty vaikka miten pitkään yksitellen käskytettynä, mutta nyt ihan viime aikoina Noel on alkanut ennakoida maahanmenoa muiden käskyistä. Tätä pitää nyt muutama kerta tehotreenata ennen koetta, uskon sen kyllä hoituvan sillä. Muuten Noel makaa nykyään tosi paljon rauhallisemmin kuin aiemmin. Kyllä se toki hyvin herkästi reagoi kaikkeen kääntelemällä päätään, mutta sellainen turha vilkuilu on jäänyt pois. Noelilla on edelleen treeneissä lähes aina apunamit, joten varmuuttahan siitä ei ole, minkä verran se tulee haistelemaan ilman niitä.



Seuraaminen: Meidän murheen kryyni. Jännittää tosi paljon, mitä tästä EVL:ssä sanotaan. Tuntuu, että aina on saatu säälipisteitä, kun on pieni ja söpö koira. Seuraaminen on kyllä koko ajan parantunut, mutta oikealla käännökset pissii edelleen. Juoksussa ne on ihan painajaismaisia. Pahinta mitä kokeessa voisi eteen tulla, olisi juoksusta käännös oikeaan ja liike seis... Täyskäännöstä oikeaan on myös treenailtu, sillä Noel ei ihan pysy mukana täyskäännöksessä vasempaan juoksussa ja se on itsellekin tosi vaikea. Koitetaan näitä nyt treenailla, mutta tuurista se kokeessa on kiinni, miten ne sujuu. Hitaassa käynnissä onnistuu parhaiten kaikki käännökset. Positiivisena asiana voisi sanoa, että Noelin jaksaminen seuruussa on parantunut huomattavasti, mutta saa nähdä miten pitkään se kokeessa jaksaa. Toivottavasti ei olisi mitään maratonin pituista kaaviota.

Zeta: Tämänkin liikkeen suurin haaste on seuraaminen. Kun tähän alle on tehty kilometrin pituinen seuraamiskaavio, ei Noelia enää pahemmin kiinnosta seurata. Lisäksi se tietää, että zetassa se seuraaminen ei ole se tärkein pointti ja tuntuu luistavan silläkin siitä. Oikealla käännös... en sano siitä mitään. Itse asennot on tähän mennessä sujuneet loistavasti. Noel erottelee ne hyvin, eikä tee virheitä. Tosin asennot, eiryisesti seisominen, saattaa varsinkin ensimmäisellä suoralla olla vinoja, kun Noel saattaa alussa aueta seuraamisessa ja jää sitten siihen rintamasuuntaan, mikä sillä seuratessa oli.


Luoksetulo: Niin paljon kuin tämän liikkeen kanssa on taisteltu, alkaa lopultakin tuntua, että se alkaa olla kasassa. (Videolla seisominen vähän huono). Ei se mikään kympin liike tule koskaan olemaan, mutta nykyään voin jo luottaa siihen, että Noel pysähtyy. Toisinaan stopit on tosi hienoja, välillä vähän valuu, mutta ei enää metritolkulla. Nyt pitäisi uskaltaa tehdä kokonaisena liikkeenä, koska Noelilla on hyvin suuri odotus palkasta stopin jälkeen ja se voi liikkurin käskystä sinkaista takapalkalle... Maahanmeno on myös huonompi stopin jälkeen kuin pelkästään tehtynä eli ketjutusta peliin nyt.

Ruutu: Ruudun merkki on selvästi parempi kuin ohjatun. Vauhti on hyvä ja enimmäkseen tekee loppuun asti, eikä jää vajaaksi. Ruutuun löytää hyvin, mutta välillä jää etureunaan, mikä on ihan oma mokani. Aina, jos koitan pysäyttää sen, niin pysäytän liian aikaisin. Nyt en kyllä enää ennnen koetta pysäyttele, vaan annan itse hakea paikan. Loppu on ollut ihan ok.


Ohjattu nouto: Se merkki... Se on Noelin mielestä siinä ihan vaan pienten shelttien kiusana, esteenä päästä noutamaan. Ohjatun merkki on aina ensimmäisellä toistolla hidas ja jää vajaaksi. Jos merkkiä koittaa korjata toistamalla käskyn, Noel lähtee sinkoamaan kapuloilla, ei siis kuuntele. Stoppaus on parantunut huomattavasti ja saan sen stopattua, jos lähtee väärälle kapulalle/koittaa karata kapuloille. Merkki parantuu aina toistojen myötä, kun palkkaan sen monta kertaa, mutta aluksi on aina huono. Suunnat on melko hyvin hallussa, mutta oikea on selvästi heikompi kuin vasen. Vasen onnistuu aina, mutta oikeassa välillä mokailee. Suuntia ei voi tehdä peräkkäin siten, että aloittaa vasemmalla, koska Noel jää siihen kiinni, eikä pysty enää vaihtamaan oikeaan. Oikeakin kuitenkin yleensä onnistuu, jos aloittaa sillä. Nyt siis ennen koetta teen vain yhtä suuntaa kerrallaan. Ja paljon merkkiä...

Metallihyppynouto: Noel on päässyt jotakuinkin yli metallitraumastaan ja noutaa taas metallia. Ei se sitä kovin innokkaasti tee, mutta hyppy pakottaa sen jonkin verran lisäämään vauhtia, niin ei näytä ihan niin pahalta kuin tasamaannoutona.

Tunnistusnouto: Videolla tosi hyvä, mutta tässä on nyt viime kokeen jälkeen ollut vähän epävarmuutta. Noel saattaa haistella kapulat moneen kertaan läpi ennen kuin nostaa oman. Kerran on tuonut vääränkin. Jos kapulat on ihan kiinni toisissaan tai niitä on tosi paljon, tekee hyvin, mutta kokeenomaisessa tulee välillä esille tuo epävarmuus.

Kaukot: Noelilta katosi vähän aikaa sitten kokonaan s-m-vaihto. Nyt se on kyllä palautunut, mutta kuten videollakin näkyy, niin Noel ottaa siinä takatassuilla ihan reilusti taaksepäin. Ja se tosiaan tekee sen, vaikka etäisyyttä olisi 20 metriä... Myöskään s-i vaihto ei ole niin siisti kuin haluaisin.

Ja tässä se video:


Kuvat on ottanut Veera.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Eino 2 kuukautta!

Einolla oli eilen 2-kuukautis synttärit. Sen kunniaksi käytiin ottamassa muutama tokokuva ja otettiin vähän videotakin. (Muutakin videomatskua olisi vaikka miten paljon, ne pitäisi vaan editoida...)


Einon kanssa on jatkettu sosiaalistamista ja joitain juttuja on treenattukin. Ensimmäisellä viikolla tuntui, etten oikein saanut Einoa innostumaan treenaamisesta, mutta siihen löytyi niinkin yksinkertainen ratkaisu kuin paremmat namit. Eino ei viitsi nähdä vaivaa pelkän nappulan eteen, mutta kun palkkana on broilerin sydämiä tai heppanameja, niin johan alkaa onnistua.


Ollaan treenailtu perusasentoa ja imutusseuruuta, jotka sujuu kumpikin ihan mukavasti. Istumaan Eino oppi ihan vahingossa ja sitä se nyt tarjoaa koko ajan. Naksuttelujuttujakin on koitettu tehdä, mutta Eino ei vielä kovin aktiivisesti tarjoa (paitsi sitä istumista). Eino on kuitenkin oppinut koskettamaan tassulla kosketusalustaa ja kuonolla kättä. Sitten kun sen saa jotakin tekemään ja palkkaa oikea-aikaisesti, se kyllä tajuaa tosi nopeasti, mitä siltä halutaan.


Sosiaalistumista on myös jatkettu urakalla. Viime lauantaina lähdettiin turistiksi Lempäälään asti katsomaan tokon maajoukkueakarsintakoetta. Eino oli superreipas kisapaikalla, eikä sitä jännittänyt mikään. Yhteensä seitsemän tunnin automatkan aikana Eino myös huomasi, että autossa kiljuminen on oikeastaan ihan turhaa ja sen ajan voi käyttää nukkumiseenkin. Lempäälän reissun jälkeen se on mennyt autoon vastaan pyristelemättä ja käynyt aina saman tien nukkumaan.


Sunnuntaina Eino pääsi juoksemaan äitinsä kanssa. Jälleennäkeminen oli iloinen ja äiti ja poika pisti kunnon leikit pystyyn. Eino olisi kovasti halunnut vielä imeä maitoa, eikä äippäkään vastustellut, vaikka tuskin sieltä enää mitään tuli.
   
Eino antaa äipälle pusun <3
Maanantaina Eino pääsi leikkimään 10-viikkoisen bc-pennun kanssa. Leikit sujui hyvin ja siihen perään olikin Noelin aksatreenit. Rataantutustumisen ajan Eino palloili ihmisten jaloissa kentällä ja sen jälkeen se olikin jo niin väsynyt, että nukkui treenien ajan sikeästi häkissään. Häkissä oloa on nyt harjoiteltu hallissa ja se alkaa sujua jo melko hyvin. Eino ei jaksa enää vinkua kuin hieman alussa ja rauhoittuu sitten nukkumaan. Sitä rauhoittaa se, kun häkin peittää, eikä se näe minua. Muuten se seuraa herkeämättä, mitä teen.

 
Tiistaina käytiin ennen Noelin tokotreenejä kauppakeskus Stellassa. Liukuovet oli vähän jännät, mutta muuten Einoa ei enemmin ihmetyttänyt mikään. Stellassa se myös kiipesi ensimmäiset portaansa (vain muutama askelma). Kuljettiin myös hissillä, mikä ei sekään jännittänyt.

Tokotreenien alussa Eino teki vähän imutusseuruuta, muutaman luoksetulon ja kaukojumppaa. Aika hyvin se jo pysyy lähellä, mutta kerran se pääsi karkaamaan toisten koirien luokse, mikä nyt oli ihan oma vikani, koska sillä hetkellä ei aktiivisesti tehty mitään.

Vinka-äippä
Eilen ei käyty missään, koska ollaan nyt niin monena päivänä oltu koko ajan menossa, niin pidettiin vähän lepopäivää. Kuvattiin kuitenkin omassa pihassa pieni treenivideo, mikä on tässä:



Tänään käytiin sitten lemmikkieläinliikkeessä, jonne mentiin liukuovien kautta. Nyt ei liukuovet enää ihmetyttäneet. Kaupassa olisi kovasti kiinnostanut kaikki ihanat herkkujen tuoksut. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä kaupunkiin kävelemään ja käytiin uudestaan kävelemässä ne Stellan liukuovet, jotka ei nekään enää kummastuttaneet. Ulkona kävellessä meni ohi ambulanssi pillit huutaen, mikä vähän säikäytti Einoa, mutta nopeasti se siitä kyllä palautui.

Ja nyt koitan ryhdistäytyä ja päivittää ahkerammin, ettei tulisi tällaisia kilometripostauksia.. Ja se Noelin videokin on editoitu, pitäisi vaan julkaista se...

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Sosiaalinen eläin

Huomenta!
Einon alkuviikko on mennyt sosiaalistuessa. Noelin erilaisista peloista johtuen pidän sosiaalistumista erittäin tärkeänä asiana ja aion tarjota sitä Einolle runsaasti. Einon kanssa on ollut mukavaa mennä erilaisiin paikkoihin ja tavata erilaisia ihmisä, kun se on ottanut niin lungisti kaikki. Maanantaina käytiin mustissa ja mirrissä, missä Eino sai paljon rapsutuksia ja vähän herkkujakin. Eino menee yhtä iloisena kaikkien luokse, ei vain häntä, vaan koko peppu heiluen.

Väsähtänyt sosiaalistuja


Tiistaina käytiin ensin toimistolla. Siellä oli Einon mielestä hirveästi ihania ihmisiä ja Eino meni iloisena kaikkien luokse. Eino myös leikki ja teki luoksetulon pitkää käytävää pitkin. Toimistolle käveltiin autolta vilkasliikenteisen kadun vartta. Eino meni koko ajan häntä pystyssä niin kuin kaupungissa kävely olisi ihan jokapäiväinen juttu sille. Hissiin se myös käveli itse ilman houkuttelua. Lopulta kuitenkin iski väsy ja Eino kävi nukkumaan keskelle käytävää. Ei paljon ympäröivä maailma häirinnyt. Toimistolta mentiin vielä kyläilemään. Kyläpaikassa Eino etsiytyi samantien kenkieni päälle ja nukkui siinä koko kyläreissun ajan.

Illalla Eino pääsi vielä mukaan Noelin treeneihin. Eino kiersi taas ihmiseltä toiselle paijattavana. Vähän leikittiin ja tehtiin pari luoksetuloa. Sitten oli Noelin aika treenata ja ajattelin laittaa Einon häkkiin odottamaan. Eino ei ollut ihan samaa mieltä ja protestoi häkitystä vastaan. Ruokakin sillä oli häkissä, mutta se ei häkissä maistunut. Se ääni mikä pennusta lähti, se ei ollut vinkumista, eikä edes kiljumista, vaan ihan suoranaista karjumista. Kukaan ei varmasti kuullut edes omia ajatuksiaan siinä metelissä. Noelille kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, että se pystyi siinä metelissä treenaamaan (ja muillekin)! Lopulta Einokin hiljeni ja vapautin sen vankilastaan. Häkki meni ehdottomasti treenattavien asioiden listaan!
 
Tänään sitten lähdettiin kaverin luokse maalle juoksentelemaan. Vieras koira oli aluksi vähän jännittävä, mutta pikku hiljaa Eino rohkaistui ja lopulta se olisi jo kovasti halunnut mennä mukaan isojen koirien leikkeihin. Noel oli sitä mieltä, että ei tarvii tulla ja ignoorasi Einon täysin kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan. Noel taisi vähän päästellä höyryjä, kun leikki tosi innokkaasti ja rajusti, mitä se ei useinkaan tee. Siinä mielessä ihan hyväkin, ettei Einoa kelpuutettu mukaan, kun olisi ollut vähän liian rajua menoa sille.


Tänään aloitettiin myös yksinoloharjoitukset. Aamulla Eino oli yksin n.10 minuuttia. Eino jäi nukkumaan ja palatessa se oli tismalleen samassa paikassa kuin lähtiessäkin. Illemmasta se joutuikin sitten olemaan yksin jo tunnin verran, mutta sama kaava toistui. Näin alkuun tämä on sille varmasti ihan hyvä tapa, eipähän ehdi alkaa protestoida.

Noelista ei valitettavasti ole kuvia. Kamera ei oikein pysynyt Einonkaan vauhdissa, niin Noelin vauhdissa se ei pysynyt sitä vähääkään. Huomenna tulee toivottavasti Noelin treenipostaus videon kera!

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Tervetuloa Eino!

Meille muutti eilen uusi perheenjäsen Eino! Eino on 7 viikkoa vanha bordercollien alku, viralliselta nimeltään Valonnopeus.

 
Eino vaikuttaa juuri sellaiselta pennulta, mitä halusinkin. Olin katsomassa Einon pentutestiä viikko sitten ja oli ihan käsittämätön tunne, kun se käyttäytyi siellä juuri niin kuin vain unelmissaan voi toivoa pennun käyttäytyvän. Eino oli pentueen tasapainoisin ja rauhallisin pentu, joka ei pienistä hätkähdä. Kovat äänet ei saaneet sitä reagoimaan mitenkään. Eino oli myös sosiaalinen, joskin kaikista pennuista löytyy myös itsenäisyyttä. Eino leikki pennuista parhaiten ja sillä oli tiukka syvä ote leluun. Eino myös palautti lelun ainoana pennuista. Einolta löytyy myös omaa tahtoa ja se vastusti käsittelyä kovaäänisesti, kuten sisaruksensakin.
 

Eino on kotiutunut hyvin ja vaikuttaa näin äkkiseltään sellaiselta pennulta, mitä testikin antoi ymmärtää. Eino on ollut reipas, eikä mikään ole sitä isommin jännittänyt. Ruoka sille maistuu edelleen hyvin, kuten synnyinkodissakin. Eino onkin ikäänsä nähden aika iso poika, painoa on jo varmasti lähemmäs 6 kiloa.

Vauhti päällä!
Ulkoilut on sujuneet hyvin ja mikä parasta, Eino on tehnyt kaikki tarpeensa ulos. Eino osaa myös pyytää ulos hädän yllättäessä ja yöllä käytiinkin kerran pihalla. Eihän se herkkua ole herätä keskellä yötä ulos, mutta teen sen ilomielin, jos sillä saan nopeasti sisäsiistin pennun. Koska Eino on rohkea ja itsenäinen, vähän jännitin sen irti päästämistä. Eino kuitenkin käveli niin nätisti perässäni hihnassa, että ajattelin, miksei se tekisi sitä ilman hihnaakin ja tänään jo ulkoiltiinkin vapaana. Toki Eino ei ole mikään jaloissa pyörijä, mutta se tulee jo aika hyvin kutsusta luokse ja pysyy kuitenkin näköetäisyydellä.

Eino näyttää kieltä :D
Eino ei ole ollut kovin kiinnostunut aikuisista koirista, vaan ennemmän minun perääni (mikä on tietysti hyvä asia). Noel oli alkuun vähän liiankin innokas ja tungetteleva. Nyt se on kuitenkin jo vähän rauhoittunut. Leikkejä ei ole vielä saatu aikaan, tuntuu ettei Noel ja Eino vielä oikein ymmärrä toisiaan. Jasminkin on ottanut Einon yllättävän hyvin vastaan. Ei se siitä tykkää, mutta sietää yllättävän hyvin. Ne on jopa haistelleet Einon kanssa ja Eino on koittanut vähän haastaa leikkiäkin.

Pennun elämä on väsyttävää <3
Einon lempi lelut on tällä hetkellä tyhjät tölkit ja vanhat t-paidat. Ne on paljon kivempia kuin "oikeat" lelut. Einolla on myös metallikapula lattialla, mitä se jo eilen kanniskeli ihan oikeaoppisesti, harmi etten ehtinyt saada kuvaa. Ainut ikävä asia on ollut Einon mielestä panta. Panta harmittaa sitä kovasti ja se rapsuttelee sitä vinkuen. Panta on nyt kuitenkin ollut sillä kaulassa sisälläkin ja vaivaa jo selvästi vähemmän.
 
Töppöset <3
Blogille pitäisi keksiä uusi nimi, koska se on nyt Noelin ja Einon yhteinen. Ehdotuksia?