lauantai 28. marraskuuta 2015

Einon toko(mölli)debyytti

Oltiin tänään Einon ensimmäisissä mölleissä omassa tutussa hallissa. Valmistautuminen jäi melko vähiin, muuta mitäs siitä. Ihana oli mennä Einon kanssa kehään, kun tiesi, että se on siellä kehässä ihan sama koira kuin treeneissäkin <3

Viikko sitten näytti tälle.

Paikkamakuu 1min: 9 Meni aika hyvään asentoon maahan ja pysyi pää maassa koko ajan. Ei kuitenkaan lopussa noussut perusasentoon kuin vasta toisella käskyllä. Tai noh, pää nousi jo ekasta, mutta...

Seuraaminen: 9,5 Alun liikkeellelähdössä kuului pieni piip, mutta muuten malttoi olla hiljaa. Ei painanut, mutta karvan verran edisti. Kontakti pysyi koko seuruun ajan :)

Liikkeestä maahan: 10 Hyvä seuraaminen ja nopea sukellus maahan. Etujalat levisi taas niin levälleen, että meinasin kompastua niihin :P

Luoksetulo: 8,5 Jätössä jotenkin kumarruin koiraa kohti ja Eino tulkitsi sen maahanmeno vihjeeksi... Kävin korjaamassa istumaan ja loppu oli ok. Tuli hyvällä vauhdilla, muta jarrutti järkevissä määrin sivulle tullessa, loppupa oli hyvä.

Kapulan pito: 9 Itse pito oli oikein hyvä, mutta luovutuksen jälkeen pomppasi ylös ennen kuin liike ehti loppua.

Kaukot: 0 Ei jaksanut nousta istumaan :P Kävin korjaamassa ja sen jälkeen teki ihan nätisti.

Hyppy: 10 Jäi istumaan vinoon eli oli vinossa alkuperusasennossa. Loppupa hyvä.

Kokonaisvaikutus: 10 Samaa mieltä :) Tehtiin kokonaan palkatta, mutta jaksoi silti hyvin loppuun asti, eikä toisaalta alkanut myöskään kiehua yli.

YHT. ALO1 168p.

Ei ollenkaan huono aloitus. Kaukot vaatii vielä lisätreeniä liikkuroituna, samoin paikkamakuun loppuperusasento. En ole pahemmin loppuperusasentoja treenannut ennakoinnin pelossa, mutta ehkä niitäkin pitäisi vähän ottaa... Ja malttia kapulan luovutukseen, kun niitäkään ei ole tullut kauheasti tehtyä, vaan palkka on tullut yleensä suoraan pidosta.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Oililla treenaamassa

Tänään oltiin Einon kanssa partacollieitten tokopäivässä Lahdessa, jossa kouluttajana toimi Oili Huotari. Näitä treenejä olin jo odottanutkin.

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin seuraamista. Kerroin Einon vireongelmasta ja sen aiheuttamasta ääniongelmasta. Noh, tänään kävi tietenkin niin, että Eino ei äännellytkään kuin parin vinkaisun verran. Ilmeisesti vieras paikka vaikutti siihen sen verran. Muuten se kyllä oli selvästi ylivireinen. Oili oli sitä mieltä, että pitää puuttua siihen, miksi Eino ääntelee, eikä vain koittaa hiljentää sitä. Korkea vire luultavasti johtuu liian korkeasta palkan odotuksesta, jota pitää alentaa. Kun palkkaa ei ala kuulumaan, vire nousee, koska koira uskoo palkan tulon olevan koko ajan todennäköisempää. Eino myös selvästi protestoi, kun se tekee virheen ja korjaan sitä, sen vire nousee. Sen mielestä silloin on viimeistään aika saada palkka. Palkan odotusta alennetaan antamalla ensin sosiaalinen palkka ja vasta sitten pallo. Oilin mielestä pallo on kuitenkin hyvä palkkio Einolle, sillä Eino purkaa itseään siihen palloa pureskelemalla. Kuulemma koira joka hyppii lelun kanssa ohjaajaa vasten, ei välttämättä edes tarvitsisi lelua, vaan se palkkautuu ohjaajasta. Itsekseen leikkivä koira taas palkkautuu lelusta ja purkaa itseään siihen. Ennen pallon antamista voidaan myös palkita namilla heittämällä ne maahan. Vaikka pallo olisi valmiiksi kädessä, niin silti koira ei saisi suorilta iskeä siihen, vaan ensin pitäisi tulla sosiaalinen palkka. Eino vastasi tänään hyvin sosiaaliseen palkkaan.


Eino oli Oilin mielestä oikein kiva koira. Se on vahva ja itsenäinen, vaikka onkin vielä nuori, mutta vastaa kuitenkin hyvin koulutukseen. Vireen kanssa tulee olla varovainen, sillä sitä on helpompi nostaa kuin laskea. Vaikka seuraamisesta katoasikin vähän näyttävyyttä, siitä ei kannata tällä hetkellä olla huolissaan. Eino on vielä nuori, eikä siltä saa vaatia liikaa. Pieni seilaaminen seuraamisessa ei haittaa, koska asenne on hyvä. Treenit kannattaa nyt pitää hauskoina, eikä alkaa vääntää asioista liikaa. Eino on sen tyyppinen koira, että sen kanssa joutuu varmasti jossakin kohtaa vääntämään, mutta sitä ei kannata tehdä vielä, ettei treenaamisesta mene ilo.

Puututtiin myös Einon ylivireisyyden aiheuttamaan painamiseen ja edistämiseen. Painamiseen puututtiin jalkoja tömistelemällä. Tuttu juttu, mutta ei ole vaan tullut käytettyä. Eino reagoi tähän hyvin väistämällä vähän, mutta jatkoi kuitenkin seuraamista. Painaminen tuli esiin aina vasemmalle käännösten jälkeen. Oilin mielestä Eino ei ollut kovin edessä, mutta omasta mielestäni se oli karvan verran edempänä kuin olen sen opettanut. Tässä pitää pitää kiinni kriteereistä! Kun Eino lähti edistämään, pysähdyin ja odotin, että se korjaa oikeaan paikkaan. En saa auttaa koiraa, esim. reittä taputtamalla.

Ehdittiin vielä vähän katsoa kaukoja. Kaukot oli jotenkin tosi huonot, en tiedä vaikuttiko alusta vai vieras paikka vai mikä. Eino ei meinannut nousta ollenkaan istumaan tai jos nousi, nousi "portaittain", ei pomppaamalla. Oili huomautti Einon menevän maahan peppunsa päälle, minkä takia sen on vaikea nousta istumaan. Tehtiin niin, että Oili piti takajaloista kiinni, jolloin ne pysyi oikein koiran alla ja Eino teki näin vaihdot hyvin. Oili ehdotti avuksi hernepusseja takajalkojen päälle, jotta Eino hahmottaisi ne paremmin. Joka tapauksessa istumasta maahan meno pitää opettaa uudestaan, koska asento on huono. Seisaalta maahan mennessä se ei mene tähän asentoon, vaan makaa normaalisti jalat alla. Olinkin miettinyt, että se näyttää hirmu rumalta paikkamakuussa ja tästä siihen nyt löytyi syy... Olin vaan jotenkin sokeutunut sille, että takajalat on ihan vinksallaan. Ongelma on varmaan alkujaan siitä, että Eino on ollut pentuna niin löysä, että sen on ollut helpompi maata näin ja se on vaan jäänyt tavaksi.

Toisella kierroksella sitten katsottiin noutoa. Noudon ongelmahan on, ettei Eino palauta kapulaa sivulle tai pysty liikkumaan kapula suussa alle kahden metrin etäisyydellä minusta. Tehtiin niin, että annoin kapulan Einolle suuhun ja pidin sitä pannasta kiinni niin, että samalla tuin sen leukaa ja vedin sitä eteenpäin. Ensin se pudotteli kapulaa, josta huomautus ja kapula takaisin suuhun. Eino oli koomisen näköinen, kun sen jalat oli ihan puupökkelönä ihan kuin kävely kapula suussa olisi oikeasti ihan hirmu vaikeaa... Pikku hiljaa se alkoi kuitenkin kävellä ja kapula pysyä suussa. Aloin höllätä otetta ja pian se jo kävelikin ilman apuja. Uskomatonta! Hyvästä suorituksesta aina palkittiin, mikä oli minulle hirmuinen helpotus, kun niin moni on sanonut, ettei noudon pidosta pitäisi palkata ollenkaan. Oili oli sitä mieltä, että saa palkata ja nimen omaan niin kuin olen tehnytkin, että koira saa pudottaa kapulan jessauksesta ja saa palkan. Alkuun homma oli Einosta vähän tyhmää ja se koitti livetä paikalta, minkä takia laitettiin se hihnaan. Välillä se oli vähän vastahakoinen ottamaan kapulaa takaisin, mutta otti kuitenkin aina vapaaehtoisesti. Hyvin se kuitenkin pääsi "järkytyksestään" yli, kun homma alkoi luistaa ja käveli suorastaan ylpeän näköisenä kapula suussa. Eino hakeutui myös itse sivulle kapulan kanssa. Kokeiltiinkin lopuksi ihan kokonaista noutoa, jonka onnistuminen oli hyvin lähellä. Palautuksessa kapula kuitenkin tökkäsi reiteeni ja Eino pudotti sen. Annoin kapulan takaisin suuhun ja loppu sujuikin hyvin. Vähän ehdittiin katsoa myös vauhtinoutoa. Oili ei nähnyt kapulan lentoa vielä ihan hirveänä ongelmana ja oli sitä mieltä, että yksi asia kerrallaan, kaikkeen ei voi puuttua yhtä aikaa. Jos nyt treenaan kapulan palautusta sivulle, niin en voi samaan aikaan puuttua rumaan nostoon.

Olen ihan hirmu iloinen siitä, että Eino alkoi kävellä kapula suussa. Eihän tämä nyt tässä toki vielä ole, mutta eiköhän tästä ole kuitenkin suunta eteen päin. Suorastaan kivi putosi sydämeltä, kun nouto alkoi jo tuntua niin epätoivoiselta, että kisaaminen tokossa kaatuu siihen (joo, saatan olla vähän dramaattinen :D).

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Viikon treenikuulumiset

Kirjoitin koko viikon treenit ylös. Olisi itselle hirmu hyödyllinen tapa, jos tätä jaksaisi jatkaa. Siitä en sitten tiedä, onko nämä nyt kovin mielenkiintoisia muitten lukea...

Pojat poseeraa <3

Maanantai

Käytiin lähikentällä tokoilemassa molempien poikien kanssa. Noelin kanssa aloitettiin eteenlähetystä targetin avulla. Aiemmin Noel on siis juossut lelulle tai olen heittänyt lelun sille. Palkan suunta vaan on tässä totaalisen väärä ja saatan vielä kaiken lisäksi heittää sen vinoon. Noel lähtee kyllä hyvin pelkällä käskyllä, mutta huomasin, että se lähtee helposti vasemmalle vinoon. Toivon, että targetti korjaa tätä. Hyvin se joka tapauksessa juoksi targetille. Kokeilin nyt myös ensimmäistä kertaa pysäyttää sen siten, että samalla kun huusin stop, heitin pallon taakseni. Parin toiston jälkeen se jopa alkoi pysähtyä. Tehtiin myös yksi toisto niin, että pysäytin oikeaan kohtaan ja lähetin ruutuun. Meni tosi hienosto ja ruudussakin juuri oikeaan kohtaan!

Eino teki ensimmäisellä kierroksella ruutua. Eino keksi, että ruudussa kuuluu kaivaa, kun hiekka oli tosi pehmeää... Ei sitten tajunnut millään, että siellä ei saa kaivaa, vaan toisti vaan virhettä. Koska ei päästy puusta pitkälle ja itsellä alkoi hermo kiristyä, tehtiin muutama kutsuruutu ja annettiin olla. Kyllä nää bordercolliet näköjään on kekseliäitä... Jatkettiin m-i-m kaukoilla. Maahanmenot on parantuneet. Ollaan tehty down-pläts-erottelua, millä nytkin aloitettiin. Pläts siis tarkoittaa maahanmenoa pää maassa ja down pää ylhäällä. Nyt pää pysyy ylhäällä jo parista metristä. Istumaan nousut ei sen sijaan tunnu edistyvän. En pääse metriä kauemmas, kun Eino ei joko nouse ollenkaan tai pomppaa eteenpäin noustessaan. Kosketuskepin kanssa onnistuu, mutta ilman ei. Normisettiä myös tänään, epäonnistuneita nousuja ja Eino alkaa turhautua, kun ei onnistu...

Noel kokeili toisessa setissä ensimmäistä kertaa sitten kevään luoksetulon stoppeja. Olin todella yllättnyt positiivisesti, kun se teki oikein hienoja stoppeja! Tehtiin takapalkalla ja pari ensimmäistä kertaa possu varasti palkalle suoraan stopista. Viimeisellä toistolla malttoi odottaa lupaa. Ei tehty enempää toistoja, kun stopit oli kerraassan loistavia. Tämän jälkeen hinkattiin seuruuta. Tehtiin lelulla, kun Noel on oppinut leikkimään ihan kunnolla. En tiedä mitä teen toisin, mutta nykyään se repii ihan äristen lelua, liekkö katsonut Einosta mallia. Noel on alkanut kesän jälkeen poikittaa tosi pahasti. Koitin seuruuttaa ympyrää vasempaan ja tehdä paljon yllättäviä vasempaan käännöksiä ja pysähdyksiä, koska niissä se korjaa asentoaan. Noh, välillä se oli suorempi, mutta enimmäkseen vino... En tiedä, mistä tämä on tullut, koska Noel ei ole mielestäni ikinä poikittanut aiemmin, nyt se on vaan tauon jälkeen alkanut tehdä sitä. Tässä riittää työnsarkaa... Asenne oli kuitenkin hyvä, ei hyytynyt loppua kohden, vaikka hinkattiin aika pitkään.

Eino teki toisella kierroksella kapulan pitoa. Koska nouto takkuaa nyt ihan totaalisesti, enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä, niin tehdään nyt tätä mitä osataan ja kysellään jatko-ohjeita sitten parin viikon päästä Oililta. Tehtiin pitoa nyt sivulla puukapulalla. Pään asento pysyi ihan suht ryhdikkäänä ja otti nätisti. Kerran taisi pudottaa, kun toin kädet kapulalle. Muuten piti hyvin. Tehtiin myös Einon kanssa seuraamista, mikä oli nyt ihan tosi tarkkaa. En antanut sille lelua ollenkaan koko treenin aikana, olin tosi rauhallinen ja palkkasin vaan kuivanappuloilla. Tällä linjalla varmaan jatketaan.


Tiistai

Noelin agilityryhmä

Hallilla oli siivoustalkoot, joten osa ryhmän treeniajasta meni siihen. Kaikki teki sunnuntain ohjeiden mukaan hyppytekniikkaa. Noelin kanssa keskityin lähinnä mielentilaan, rimojahan se ei tiputa. Ensimmäisellä kerralla tehtiin perusgiriä lelupalkalle. Noel oli aika varovainen. Haki kyllä lelua, mutta ei lähtenyt repimään sitä.

Toisella kerralla tehtiin korkeusgridiä 30-35-25. Korkeinta rimaa Noel jo selvästi pikkuisen arpoi. Sehän ei ole montaakaan kertaa 35 korkeaa rimaa hypännyt. Koitin nyt panostaa vielä enemmän leikkimiseen ja olla täysillä mukana siinä. Aloitettiin pelkällä lelulle juoksulla, jossa ehdin itse ensin lelulla ja nappaan sen itselleni. Nyt Noel menikin gridin paremmin ja possuili varastaen lähdössä...

Päätin nyt joka tapauskessa, että muutama ensimmäinen kerta ohjatuissa treeneissä keskitytään vain oikeaan mielentilaan ja leikkimiseen. Noelilla on se agihallin kirous, että siellä aina ahdistaa. Tokohallissa ja kentällä se on ihan erilainen. Agihallissakaan sillä ei ole mitään ongelmaa, jos olen sen kanssa siellä kahdestaan, mutta se ottaa siellä selvästi enemmän häiriötä kaikesta kuin muualla ja ahdistuu herkästi. On se kuitenkin sen verran kehittynyt, että jossain vaiheessahan se ei leikkinyt agihallissa ollenkaan, mutta nyt se kuitenkin leikkii edes jollain muotoa. Vielä kun sen leikin saisi samanlaiseksi kuin muuallakin.

Tokon ot-ryhmä

Eino osallistui paikkamakuuseen. Paikkamakuu oli sellainen sovellettu evl-paikkis, jossa Einon piti maata koko ajan. Alussa se meni taas aika mutkalle, mitä pitäisi edelleen vaan treenata, koska ei näytä kovin kivalla, kun asento on ihan ihmeellinen, eikä siinä ole varmaan järin helppo olla, lonkalle putoamisen vaara kasvaa, vaikka aika hyvin Eino omituisen asentonsa pitääkin. Alussa, kun muut makasi jonkun 1-2 minuuttia, en käynyt palkkaamassa. Siinä vaiheessa, kun muita koiria alettiin laittaa alas, Eino oli selvästi hyvin kiinnostunut ja silmät pyöri päässä, minkä ehti. Tähän en kuitenkaan aio puuttua, se on jo ehkä vähän kohtuutonta määrätä silmien asentokin. Kuitenkin, kun päästiin Einon viereiseen koiraan, se nosti päänsä maasta. Käskin laittamaan leuan takaisin maahan ja nyt se sai paremman asennon kuin aiemmin. Kun toisia kutsuttiin, menin lähemmäs seisomaan, koska juoksevat koirat on Einolle pahin häiriö maailmassa, ne oikein kutsuu Einoa leikkimään sen omasta mielestä. Eino malttoi kuitenkin hyvin mielensä ja tyytyi vain pyörittelemään silmiään. Vaikka Eino on päässyt treenaamaan paikkamakuuta ihan tosi, tosi vähän, eikä sitä tule itsekseenkään pahemmin treenattua, niin silti mulla on aika vahva usko siihen, että pystyisi ihan hyvin tekemään koepaikkiksen. (Pakkohan sitä on tietysti ennnen koetta päästä testaamaan.) Einolla on ollut alusta asti hirmu vahva paikalla pysyminen, vaikkei sitä ole siitä palkattu lähes ollenkaan, sille on vaan tehty selväksi, ettei siitä lähtemisestä seuraa mitään hyvää. Aksassakin se oppi odottamaan ihan muutaman toiston jälkeen, kun se tajusi, ettei se pääse radalle, jos ei odota. Joku asia sentään meillekin helppoa :D Einolla on myös hyvin vahva luopuminen, mikä auttaa sitä kaikissa häiriötilanteissa, ainut mihin se meinaa toisinaan edelleen langeta, on ne kutsuvasti juoksevat koirat, mikä on tietysti se todennäköisin häiriö kokeessa...

Noel teki kolme tunnaria, mitkä liikkuroin itse. Toi joka kerta oman! Tunnari alkaa selvästi palautua sen mieleen ja on taas yksi sen lemppariliikkeistä. Noel teki myös kaukoja takapalkalla. Kaukojen tekniikka on säilynyt tauosta huolimatta hyvin. Joissain vaihdoissa se kyllä liikkuu aavistuksen taakse päin. Tähänkin tietysti pitäisi kiinnittää huomiota, jos kymppiä havittelisi tästä liikkeestä... Vanha ongelma myös palasi takaisin kehiin eli m-s-i yhdistelmän lopuksi menee uudestaan maahan. Erottelutreeniä siis kehiin. Noel myös seurasi ja poikitti, kuten edellisenäkin päivänä...hohhoijaa... Lopuksi tehtiin vielä eteenlähetyksiä ensimmäistä kertaa kahdeksalla teipin palalla merkattuun ympyrään. Hymistelin siitä vähän muille, joitten koirat jäi kiinni niihin teipinpaloihin kiertäen niitä ja kuka mikäkin. Noelhan on niin yksinkertainen, että tekee juuri niin kuin pyydän, eikä ala soveltaa ja p*skan marjat... Noelillekin oli tosi vaikeaa mennä yli niistä teipin paloista. Se selvästi haki niitä kuin kosketusalustoja ja jos nyt ei pyäshtynyt kohdalle, niin ainakin hidasti, että kohta se stoppi tulee ihan varmasti... Noelilla oli kosketusalusta ympyrän takana, mutta tosi vaikeaa oli saada sitä siitä ympyrästä yli. Tällaista pitää siis treenata ja paljon, koska ainakin itse liikkurina näen teipinpalat tekonurmipohjaisessa hallissa helpoimpana merkkaamiskeinona ja sitä tapaa varmasti tullaan meidän hallissa näkemään kokeissa jatkossakin.

Einon kanssa koitettiin räpeltää taas kaukoja. Ei taas meinannut istumaan nousut ottaa onnistuakseen. Saatiin vinkiksi, että jos joku toinen pitäisi kosketuskeppiä sen pään päällä, enkä minä itse. Kosketuskeppi ei tietenkään ollut mukana, niin että voisi sitä kokeilla saman tien...


Keskiviikko

Ei oikeastaan treenattu ollenkaan, jotain pientä vaan sisällä. Aamulla käytiin metsälenkillä lammen rannassa ja otettiin vähän syksyisiä kuvia. Eino päätti käydä vielä uimassa, enkä raaskinut kieltää, kun siitä oli niin hauskaa juosta rallia rantavedessä :D Toivottavasti koirat ei voi vilustua... Koulun jälkeen käytiin uudestaan ihan hyvän pituinen lenkki, hihnoissa tällä kertaa. Illalla kävin kouluttamassa, enkä ottanut koiria enää mukaani, kun ne oli jo sen verran urheilleet tälle päivälle. Yhdeksän jälkeen ei aina treenimotivaatio ole enää ihan huipussaan...




Torstai

PK-yhdistyksen tottistreenit

Oltiin vähän myöhässä, joten lähdin vielä kävelyttämään koiria, kun toisille jo ammuttiin. Noelkaan ei reagoinut laukauksiin, vaikka kuuli ne selvästi! Einon vuorolla Noel oli autossa ihan kentällä, mutta vaikutti olevan siellä ihan terhakkana ampumisesta huolimatta. Einolle ammuttiin kaksi laukausta sen leikkiessä. Tämä oli nyt kolmas kerta ampumista, eikä se edelleenkään reagoinut mitenkään :)

Ampumisten jälkeen halusin testata kaukoja siten, että appari pitää kosketuskeppiä. Eino ei oikein tajunnut, että se keppi on siellä, kun en itse pitänyt sitä. Joitain onnistuneitakin toistoja saatiin, mutta myös paljon turhautumista... Tämän jälkeen Eino teki ensimmäisen eteen menonsa lelulle. Hyvin lähti, mutta hidasti vähän ruohotupon kohdalla, luuli sitä joksikin merkitykselliseksi. Jatkoi kuitenkin juoksuaan lelulle. Tästä tulee kyllä Einon lemppari, kun saa juosta tuhatta ja sataa...

Tämän jälkeen tehtiin noutoa. Sain Einon aamulla kotona istumaan sivulle kapulasuussa. Jätän sen siis seisomaan kapula suussa, menen itse viereen ja käsken sivulle. Se istuu kapula suussa! Työvoitto tämäkin, nyt se pystyy edes tuon verran liikkumaan pudottamatta tai purematta kapulaa. Aloin nyt treenata noutoa sorvatulla kapulalla, mitä on selvästi epämiellyttävempää purra kuin kevyttä laipallista kapulaa. Koitin saada sitä kyllä liikkumaan enemmänkin kapula suussa, mutta tämän pitemmälle ei tänään asiassa edetty. Loppuun vielä pienet pätkät seuruuta namilla ja sain sen suht rauhallisesti seuraamaan.

Otin Noelin lopuksi kentälle. Leikittiin vähän ja se oli ihan innoissaan. Tehtin lelulla seuraamispätkiä. Aukeaminen oli yhtä kamalaa kuin aiemminkin tällä viikolla, mutta ehkä se tärkein asia oli kuitenkin se, että Noel seurasi tosi innoissaan vieraalla kentällä!

Perjantai:

Perjantaina oli tarkoitus treenata oikein ajan kanssa, mutta toisin kävi. Olin ensin neljä tuntia koulussa ja siihen perään kahdeksan tuntia töissä, joten aikaa treenaamiseen ei oikein jäänyt...

Lauantai:

Olin lauantaina suurimman osan päivästä talkoilemassa TopTeam-leirillä. Päivä meni kyllä nopeasti ja oli mielenkiinoista seurata eri tasoisten koirakoiden treenaamista. Ensi viikolla on pakko päästä treenaamaan TopTeamin jäljiltä hallille jäänyttä rataa! Mitään ihmeellisiä ahaa-elämyksiä en saanut, mutta kokeilemisen arvoisia treenejä siellä näki. Omilta koirilta tämä tietysti verotti aikaa ja illalla käytiin vaan lenkillä ja koirakaverin kanssa rälläämässä.


Sunnuntai:

Eino täytti jo 9kk!
Haku

Einolla oli hakutreenit. Einon ongelma on nyt vähän se, että se irtoaa ihan tosi hienosti ja kauas, mutta se ei ole ehkä se pointti, että pitäisi juosta vaan kovaa ja kauas. Se saattaa juosta suoraan ohi maalimiehestä tai sitten se juoksee ristiin rastiin etsien. Se kyllä etsii koko ajan, mutta ei ehkä käytä nenäänsä parhaalla mahdollisella tavalla, vaan uskoo siihen, että kun tarpeeksi juoksee, niin kyllä se maalimies lopulta löytyy.

Tänään tehtiin ensimmäinen pisto haamulla. Eino lähti hyvin oikeaan suuntaan, mutta vähän ennen maalimiestä se kurvasi oikealle. Juoksi ikään kuin piston sinne ja kääntyi takaisin juosten maalimiehelle. Toinen pisto oli kumpareen taakse, joten maalimies kävi näyttäytymässä kumpareen päällä ja meni piiloon. Tämä meni ihan juoksemiseksi. Kävi siinä, missä oli maalimiehen nähnyt ja lähti juoksentelemaan ympäriinsä. Koitin huutaa Einoa välillä pois, mutta hänhän ei jätä hommia kesken. Kun kerran on lähetetty etsimään, niin sitten myös etsitään niin kauan, että löytyy... Ja löytyihän se maalimies lopulta, monta kertaa oli taas juossut tosi läheltä ohi.

Kolmas pisto tehtiin ääniavuilla. Lähti taas hyvin suoraan, mutta kurvaili vähän matkalla. Ei kuitenkaan ollenkaan yhtä pahasti kuin toisella pistolla. Neljäs pisto myöskin ääniavulla ja juoksi suoraan maalimiehelle. Välillä Eino juoksee suoraan ja löytää maalimiehen helposti, mutta välillä se harrastaa tuota ristiin rastiin juoksemista enemmän tai vähemmän. Yleensä pistot paranee loppua kohden. Ensimmäisellä pistolla sillä on tapana juosta ohi ja jatkaa matkaansa kauan tallatun alueen ulkopuolelle. Muilla pistoilla se sitten säntäilee sinne tänne. Jatkossa voisi kokeilla lähempänä olevia maalimiehiä, jotta etsiminen olisi ensisijaisempaa irtoamiseen ja juoksemiseen nähden.

Toko

Käytiin kaverin kanssa treenaamassa lähikentällä. Noel aloitti koemaisella seuraamisella pitkästä aikaa. Olin todella positiivisesti yllättynyt! Koeseuraamiseksi se oli ihan hyvä. Asento oli yllättäen suora, alussa oli pientä aukeamista, mutta asento suoristui seuraamisen aikana. Olisiko niin, että kun vire vähän laskee, poikittaminen lakkaa... Muutamia keskittymiskatkoksia oli, että Noel katseli ympärilleen, mutta ei mitään isompaa häiriöihin kiinni jäämistä. Hitaassa käynnissä vähän seilaa ja pari perusasentoa vaati muistuttelua. Peruuttamista ei tehty ollenkaan, mutta kaksi askelta taaksekaan ei onnistunut. Noelilta on nyt pakki ihan hukassa. Noel teki myös kisamaiset kaukot. Kaikki vaihdot oikein, mutta s-s liikkui pari senttiä taaksepäin ja m-i karvan verran eteen päin... oli ehkä tekemässä väärää vaihtoa ja teki pikakorjauksen, mistä aiheutui huono tekniikka. I-m jäi hieman vajaaksi, koska oli kiinni häiriössä. Eli ei nyt mitkään parhaat kaukot, mutta ihan kelvolliset.

Eino jatkoi kiertämisellä. Eino on kyllä tehnyt pelkkää kiertämistä enemmän ja vähemmän, mutta ei ollenkaan hyppyjen kanssa. Nyt päätin kokeilla ja hypyt ei olleet sille mikään ongelma. Näin vähän aavistelinkin, kun sillä ei ole samanlaista oppimishistoriaa kuin Noelilla. Se ei ole saanut kiertää mitään muuta kuin merkkiä, eikä se ole hypännyt hyppyä kuin ihan muutaman kerran. Eino ei tehnyt kiertämistä nyt kovin tiukasti niin kuin on minusta ennen tehnyt. Tähän pitää ehkä jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. En tiedä, onko se nyt vasta keksinyt flänkkäämisen, koska se on muutaman kerran agitreeneissäkin lähtenyt kiertämään estettä minusta poispäin, vaikka aiemmin ongelmana on ollut liika minussa kiinni oleminen ja mahdolliset esteitten ohitukset on tapahtuneet siten, että se on tullut liikkeen mukana ohi.

Kiertämisen jälkeen siirryttiin treenaamaan ruutua. Tehtiin ensin targetille. Einolla oli vähän liikaa vauhtia ja targetille pysähtyminen oli jokseenkin mahdotonta. Targetti liukui milloin mihinkin suuntaan. Päätin jättää targetin pois kokonaan. Alkuun Eino etsi targettia, eikä totellut pysähtymiskäskyä. Ei myöskään ymmärtänyt hakea oikeaa paikkaa, jos olin hiljaa. Tehtiin muutama stoppi siten, että samalla kun annoin käskyn paiskasin pallon maahan sen takana, johon reagoi hyvin. Tämän jälkeen alkoi stopit muistua mieleen. Tehtiin muutama näyttöruutu ja sen jälkeen ihan vaan tyhjää ruutua. Kun stopit alkoi toimia ja targetin etsintä unohtua, onnistui oikein hyvin. Haki hyvin keskellä takalaitaan! En tiedä pitäisikö nyt pitää vähän taukoa targetista vai oppisiko se muutaman kerran jälkeen, että jos se targetti ei heti löydy, niin sitä ei ole siellä.

Noel teki myöskin kiertämistä. Tätä pitäisi nyt treenata tosi paljon, koska koko liike on niin kesken. Nyt kiertäminen onnistui taas tosi hyvin. Aloitin vähän lähempää ja joka toistolla kasvatin matkaa niin, että lopulta tehtiin oikeasta matkasta. Noel pysyi hyvässä vireessä, kun palkkasin namilla, enkä lelulla. Ei keittänyt yli, joten ei alkanut huutaa ja pystyi keskittymään siihen, mitä oli tekemässä. Kiertäminen on Noelista ihan parasta, joten tässä kohtaa virettä on ehkä pakko saada vähän alaspäin, vaikka pääasiassa olenkin aina Noelin kohdalla sitä mieltä, että mitä korkeampi vire sitä parempi. Kiertämisestä pitäisi saada ihan videota, koska Noel on niin koomisen näköinen, kun se tikkaa kuin orava tulemaan niin kovaa kuin tassusta lähtee :P En tiedä, miksi kiertäminen onnistuu aina ulkokentällä, mutta hallissa lähtee kiertämään hyppyjä...

Noelin oli tarkoitus tehdä vielä eteen lähetystä, mutta ulkona alkoi olla niin pimeää, ettei kumpikaan meistä nähnyt enää targettia siellä. Tein sitten vaan muutaman toiston tyhjään ja heitin lelun perään. Ajattelin sitten tehdä luoksetulon stoppeja takapalkalla, mutta Noel ei löytänyt palkkaansa piemässä, joten jätettiin sekin yhteen toistoon.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Hyppytekniikkaseminaari

Oltiin tänään Einon kanssa Sampo Kokkosen (Kiitorekku) pitämässä hyppytekniikka seminaarissa.

  • Hyppytekniikalla ei voi ratkaista kaikkien koirien ongelmia, kuten vireongelmia, rakenteellisia ongelmia tai sairauksista johtuvia ongelmia.

  • Miksi koira hyppää metsässä kaatuneen puunrungon yli?
    • Yli hyppääminen on nopeampaa kuin ali ryömiminen
    • Koira on laista eläin ja se haluaa optimoida liikkumistaan. Koira pyrkii löytämään nopeimman ja energiatehokkaimman reitin.
  • Miksi koira hyppää agilityradalla hypyn yli?
    • Maksikoirahan usein pääsisi helpommalla, jos se menisi riman ali, mutta ohjaaja haluaa sen menevän yli.
Hyppyosaaminen
  • Suoriutuakseen radalla agilityhypyistä, koiralla tulee olla
    • Taito
    • Tahto
    • Välineet
  • Tässä seminaarissa keskitytään taitoon, joskin näiden harjoitusten myötä myös koiran itseluottamus ja lihaksisto kehittyvät.
  • Hyppytekniikkakoulutukset ovat Suomessa vielä melko uusi ilmiö.
  • Hyppytekniikan opetuksessa on kahta eri koulukuntaa
    • Opetetaan koira suoriutumaan hypystä mahdollisista ohjaajan virheistä välittämättä.
    • Opetetaan ohjaaja ohjaamaan siten, että helpotetaan koiran hyppäämistä.
  • Tässä seminaarissa keskitytään ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Hyppäämisen osa-alueet
  • Ohjaajan näkökulma
    • Valitse este
    • "Hyppää"
  • Koiran näkökulma
    • Reitti
    • Etäisyys
    • Ponnistuspaikka
    • Painonsiirto (hyppääminen on tehokkainta, kun paino on takajaloilla)
    • Hyppykulma
    • Korkeus (6kk-1v koiralla korkeus tulee olla sellainen, että koiraa tulee rimasta laukalla yli, ei juosten. Maxikoiralla 20-25cm)
    • Tasapaino hypyn jälkeen
Vinkki nro. 1
  • Kaikki edellä mainitut elementit muuttuvat koiran näkökulmasta jokaisessa treenissä. Miksi siis pitää hyppykorkeus vakiona?
  • Jos hypyt ovat aina saman korkuisia, korkeus ei ole "luettava" elementti.
  • Hyppykorkeuksia kannattaa siis aina vaihdella, jotta koira oppii lukemaan myös korkeuksia.
    • Sampon oma koira mudi Marsu, joka on pikkumaxi, treenaa esimmäkseen medirimoilla, mutta välissä on myös maxi-rimoja, jotta koira oppii arvioimaan niitäkin. Koira ei mene siitä pilalle, että sen kanssa treenataan matalemmilla rimoilla.
Millainen on hyvä hyppy?
  • Yhtä, täydellistä hyppykaarta ei ole olemassakaan, koiran tulisi aina osata valita tilanteeseen sopiva hyppykaari.
  • Koiran tulisi hypätä "paketti kasassa".
  • Pää alhaalla.
  • Etu- ja takapää eri aikaan, mutta linkitettyinä. Voima takapäässä.
  • "Venyttäminen" ei välttämättä ole virhe.
  • Hyppyasentoja on seuraavanlaisia (koitin piirtää, saa nauraa :D)
  • Täysi koukistus on tyypillistä, kun koira on omilla äärirajoillaan. Esim. pienikokoiset pk-rodut pk-esteellä.
Tänään käytetyt harjoitteet
  • Kaikki käytetyt harjoitteet ovat Susan Salon kehittämiä. Susan on amerikkalainen koiran kouluttaja.
  • Susanilta on ilmestynyt ainakin 4 DVD-boxia.
  • Suomessa hyppytekniikka kouluttavat mm. Vappu Alatalo ja Ulla Kaukonen.
Yleistä harjoitteista
  • Ohjaajan kaikki ohjaus pyritään eliminoimaan.
  • Koira lähetetään tai kutsutaan targetille (tai lelulle).
  • Koira istuu aina lähdössä, koska silloin se siirtää painon takajaloille automaattisesti ja harjoitus on tehokkaampi.
  • Koira palkataan AINA, kun se menee targetille, sillä juuri sitähän me koiralta pyydämme, hypyt tulevat kylkiäisenä, jos ovat tullakseen.
Toistoja maltillisesti
  • Harjoitteet ovat tylsiä, liioilla toistoilla saamme koiran vain tympääntymään.
  • Harjoitteet ohjaavat koiran käyttämään lihaksia, joita ei ehkä aiemmin ole käytetty.
  • Toistoja tehdään n.3 per harjoite ja enintään 3 harjoitetta per treenikerta.
  • Mieluummin vähän toistoja usein kuin paljon toistoja harvoin.
Mitä koirasta tulee katsoa, kun tehdään hyppytekniikkaa
  • Koiran sään tulee tehdä kaunista aaltoliikettä
  • Takajalkojen tulee käydä vatsan alla.
Perushyppytekniikkaharjoitteiden mitat
  • Perusgridi, jossa esteiden välit ovat tasaiset. 2 ja 4 rimoja voi välillä nostaa muita korkeammaksi, esim. maxilla max. 40cm
    • Etäisydet
      • Mini 4' (120cm)
      • Medi 5' (150cm)
      • Maxi 6' (180cm)
    • Lähtö
      • Mini 2' (60cm)
      • Medi 3' (90cm)
      • Maxi 4' (120cm)
    • Korkeudet
      • Mini 10cm
      • Medi 20cm
      • Maxi 20-30cm
  • Etäisyysgridi, jossa viimeisen estevälin etäisyyttä varioidaan. Tarkoituksena on, että koira joutuu ottamaan viimeisessä välissä laukka-askeleen. Viimeinen hyppy on muita korkeampi.
    • Etäisydet
      • Mini 4' (120cm) & 6' (180) - 10' (300)
      • Medi 5' (150cm) & 8' (240) - 13' (390
      • Maxi 6' (180cm) & 9' (270) - 14' (420)
    • Lähtö
      • Mini 2' (60cm)
      • Medi 3' (90cm)
      • Maxi 4' (120cm)
    • Korkeudet
      • Mini 10cm & 20 - 35cm
      • Medi 20cm & 30 - 45cm
      • Maxi 20-30cm & 40 - 65cm
  • Korkeusgridi, jossa viimeisen hypyn korkeutta varioidaan
    • Etäisydet
      • Mini 4' (120cm) & 6' (180)
      • Medi 5' (150cm) & 8' (240)
      • Maxi 6' (180cm) & 9' (270)
    • Lähtö
      • Mini 2' (60cm)
      • Medi 3' (90cm)
      • Maxi 4' (120cm)
    • Korkeudet
      • Mini 10cm & 20 - 40cm
      • Medi 20cm & 30 - 50cm
      • Maxi 20-30cm & 40 - 70cm
  • Progressiivinen gridi, jossa jokainen esteväli on aina edellistä pitempi
    • Etäisydet
      • Mini 3' (90cm), 4' (120), 5' (150) & 6' (180)
      • Medi 4' (120cm), 5' (150. 6' (180) & 7' (210)
      • Maxi 5' (150cm), 6' (180), 7' (210) & 8' (240)
    • Lähtö
      • Mini 2' (60cm)
      • Medi 3' (90cm)
      • Maxi 4' (120cm)
    • Korkeudet
      • Mini 10cm
      • Medi 15cm
      • Maxi 20cm
Gridi on siis viiden hypyn hyppysuora ja koiran etäisyys ensimmäisestä hypystä merkitään pumpperilla. Pumpperin ansiosta koira lähtee ponnistamaan ylöspäin, kun se lähtee liikkeelle.
 
Huom!
  • Korkeus- ja etäisyysgridit ovat periaatteeltaan samanlaisia.
  • Kerrallaan varioidaan vain yhtä muuttujaa, joko korkeutta tai etäisyyttä.
  • Viimeisenä tehdään aina mahdollisimman helppo harjoite.
  • Jos harjoitellaan korkeuden arviointia maxikoiralle esim. 55cm, 65cm, 45cm.
  • Tällöin koiralle jää mieleen, että harjoite oli helppo ja sen itseluottamus kasvaa.
  • Jos aina treenataan äärirajoilla, koirasta voi tulla epävarma omasta osaamisestaan.
Vinkki nro.2
  • Kun meillä on nyt työkalut treenata hyppykorkeutta ja sen tunnistamista varten, ei tarvitse aina treenata kisakorkeuksilla.
  • Uudet asiat kannattaa opettaa aina matalammilla korkeuksilla ja kun koira osaa jutun, rimat voi nostaa korkeammalle.
  • Joskus voi treenata myös ilman rimoja.
Lopuksi
  • Kun koira osaa harjoitteet itsenäisesti, lisätään ohjaajan häiriö suoritukseen.
    • Aluksi lähetetään ja kutsutaan eri paikoista.
      • Sivusta lähettäen näkee itse hyvin koiran suorituksen.
    • Myöhemmin lisätään ohjaajan liike.
    • Lopuksi vain mielikuvitus on rajana. Ohjaaja voi juosta vastakkaiseen suuntaan koiran kanssa, tehdä takaaleikkauksia tai muita ohjauskuvioita, heitellä leluja ym.
  • Muista pitää hauskuus ja leikki mukava!
Käytännön vinkkejä rimaherkille koirille
  • Älä toru riman pudottamisesti, sillä olet aina myöhässä. Kehu riman ylittämisestä.
  • Jos koira innostuu esteistä, älä palkkaa riman pudotuksen jälkeen seuraavalla esteellä.
    • Jos rima putoaa, homma seis. Kun rima pysyy, matka jatkuu.
    • Anna koiralle mahdollisuus korjata virhe oli virhe sitten koiran tai ohjaajan. Huono ohjaus ei ole lupa pudottaa rimaa.
  • Rimojen käytössä on tärkeää rimojen näkyvyys, ei se miltä ne tuntuu (ei siis kannata käyttää esim. metallirimoja).
"Kyllä se kotona osaa"
  • Onko kisoissa samat säännöt kuin treeneissä?
  • Kisoissa pitää olla samat säännöt kuin treeneissä, jos rima tippuu kisoissa, homma seis ja rima hypätään uudelleen.
  • Milloin olet viimeksi palkannut koirasi yhden suoritetun hypyn jälkeen?
 
Einon kanssa tehtiin ensin perusgridi. Siinä ei ollut nyt mitään ongelmaa. Ensimmäisen kerranhan me kokeiltiin tätä jo pari kuukautta sitten pumppereilla, mutta Einohan juoksi niistä vaan läpi niin, että pumpperit lensi ympäri hallia. Silloin laitettiin myös 2 ja 4 hypyille matala rima, mutta nekin lenteli. Näköjään aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja toki sekin auttaa, että nyt rimat oli 20 cm:ssä.
 
Toisella kierroksella tehtiin etäisyyden arviointia. Tässä huomattiin, että Eino on todella pitkä laukkainen. Sille piti laittaa viímeinen hyppy 4 metriin ennen kuin se teki laukka-askeleen hyppyjen väliin. Se kyllä muutti tätäkin ennen hyvin liikkumistaan ja ponnistuskohta pysyi koko ajan keskikohdalla.
 
Viimeisellä kierroksella tehtiin progsessiivista gridiä, missä ei siinäkään ollut mitään ongelmaa. Eino sai kehuja kroppansa hallinnasta, mikä onkin kehittynyt huimasti ihan viime aikoina. Eino myös laskeutui hyppyjen jälkeen kevyesti kokoisekseen, eikä siitä kuulunut mitään tömähdyksiä. Haasteellisinta meille oli se, että koiran pitäisi katsoa esteitä ennen kuin se vapautetaan esteillä, mutta tokokoiralla se ohjaajan tapitus on tosi tiukassa. Eino kuitenkin selvästi hoksasi tämänkin ajatuksen jo viimeisillä toistoilla.
 
Kysyin myös rimojen nostamisesti. Sampon mielestä rimoja kannattaa lähteä nostamaan vuoden vanhalla. Rimaa voi nostaa ensin vain korkeusgridissä tai samaan tahtiin myös ratatreeneissä. Rimojen nosto tappiin asti pitäisi tapahtua parissa viikossa. Rimoja voi nostaa radalla vain parilla hypyllä ja kun ne sujuu, myös muita rimoja voi alkaa nostaa. Kuten aiemmin on jo mainittu, rimojen ei kuitenkaan koskaan tarvitse olla kaikkien tapissa asti, vaan riittää, että muutama rima radalla on. Sampon mielestä koira ei mene pilalle, vaikka sen kanssa treenaisi matalilla rimoilla.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Rally-tokon joukkueSM-kultaa!

Enpä olisi arvannut, kun joskus keväällä aloin haaveilla, että meidänkin seurasta saataisiin SM-joukkue mukaan, että tuodaan sieltä kultaa takaisin! Meidän omaan suoritukseen en ollut ollenkaan tyytyväinen, mutta onneksi muilla meni paremmin kuin meillä. Olenkin tässä naureskellut, että kyllä Noel kannattaa ottaa mukaan SN-joukkueeseen, kun aina tuodaan mitali kotiin. Viimeksi toko-SM:stä 2013, vaikka silloin oma suoritus oli huono.

Taika ALO 97p., Watti VOI 99p./1.sija, Iga ALO 99p./3.sija, Noel AVO 86p.

Noh, sai Noelkin koularin pistein 86 ja saa nyt kutsua itseään RTK2 Noeliksi :P Suoritus oli täynnä pieniä virheitä, koska Noel oli niin pihalla. Olen nyt aika varma, että sitä ahdistaa koetilanteessa nimen omaan oma jännitykseni. Se on ainoa asia, mikä näitä koetilanteita yhdistää. Ensin, kun mentiin halliin, se oli siellä ihan ok, niinpä päätin mennä vielä ulos odottamaan, ettei se ehdi ahdistua. Ulkona sen vire kuitenkin lässähti ja sitä alkoi ahdistaa. En enää saanut nostettua sitä sieltä. Ei siellä ulkona ollut mitään ihmeellistä, muhun sen oli pakko reagoida. Ja jännitin kyllä ihan kauheasti, vaikka miten koitin ajatella, että nämä on ihan tavalliset kisat. En usko, että koskaan pääsen jännityksestä täysin eroon, vaikka se onkin vähentynyt siitä, mitä se joskus ensimmäisissä kisoissa oli. Silti oli taas pitkästä aikaa sellainen kunnon jännitys, tuntui, että taju lähtee ja lihakset menee ihan hapoille. Meillä on Noelin kanssa vähän sellainen noidan kehä, kun se reagoi jännitykseeni ja itse jännitän, pelkääkö se kehässä ja sitten ruokitaan toinen toistemme tunnetilaa... Jännä nähdä, jännitänkö Einon kanssa kisoissa yhtä paljon, kun sen kanssa ei tarvitse miettiä, pelkääkö se ja luultavasti se tulee muutenkin olemaan varmempi suorittaja kuin Noel.

Joka tapauksessa olen ihan hyvillä mielin. Ihan odotettavissahan tämä oli, ettei se hallissa tee hyvin, mutta kaikesta huolimatta se kuitenkin sai hyväksytyn tuloksen ja koitti varmasti tehdä parhaansa. Myönnän, että heti suorituksen jälkeen ketutti aika lujaa, kun tiedän, miten paljon parempaankin se pystyy, mutta Noel on Noel, eikä siitä muuksi muutun. Noel on oman elämänsä supersankari ja varmasti aivan ainutlaatuinen niin hyvässä kuin pahassa <3

Videota en kuitenkaan halua laittaa, kun siitä näkee, miten sitä ahdistaa :/

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Eino 8kk



Niin se vaan aika kuluu ja Einolle tuli ikää mittariin perjantaina jo 8 kuukautta! Eihän sitä voi kohtaa enää edes sanoa pennuksi! Tein Einosta pitkästä aikaa videon. Videolla näkyy joitain juttuja, mitä on treenailtu. Tämän ikäisen kanssa on hirmu palkitsevaa treenata, kun se oppii koko ajan uutta ja eteneminen on nopeaa. Hirmuisestihan meillä on vielä treenattavaa, mutta jos miettii, että Eino oli vasta puoli vuotta sitten luovutusikäinen pentu, joka ei osannut edes omaa nimeään, niin onhan se jo paljon edistynytkin :)

torstai 17. syyskuuta 2015

Einon "pentu"treffit

Riepu-sisko, Vinka-äiti ja Eino-erilainen nuori :D
Einon kasvattaja oli järjestänyt meille mahdollisuuden osallistua toisen kasvattajan järjestämille kasvattipäiville. Einon sisarukista mukana oli vain Riepu-sisko. Einon ksvattaja veti meille tokoa ja Mari Lukkarinen agilityä.

Tokossa tehtiin merkin kiertoa, jossa Eino tekee bortsuille tyypillisesti laajaa kaarta. Tähän kokeiltiin siivekkeitä merkin kahden puolen, jolloin koiran on pakko tehdä tiukka käännös, että se mahtuu siivekkeiden välistä. Ajattelin, että Eino lähtee kiertämään siiveikkeitä, mutta eipä vaan lähtenytkään. Siivekkeet toimi toivotulla tavalla ja Eino teki tiukkoja merkin kiertoja. Olen hieman skeptinen, miten siivekkeet saa häivytettyä pois siten, että koira jatkaa tiukkoja kiertoja. Toisotja pitää varmaan tehdä siivekkeiden kanssa miljoona, että tiukka kierto jää johonkin lihasmuistiin, eikä koira palaa luontaiseen tapaansa kaarrattaa...

Eino on ehkä kuitenkin fiksumpi kuin olen ajatellut tai ainakin se yhdistelee herkästi asioita päässään. Se on nimittäin oppinut, että kiertoon lähdetään aina siten, että pidän ensin pannasta kiinni. Jos en pidä pannasta, se ei lähde myöskään kiertämään. Sinänsä ei mikään iso asia opettaa pois, mutta pitää ehkä jatkossa olla vähän tarkempi, että mitä sille oikein opettaa. Se on oppinut muitakin vastaavia tahattomia apuja.

Tehtiin myös seuraamista. Seuraamisessa on ollut vähän ongelmia vireen säätelyn kanssa. Jos treenaan lelulla, vire nousee, alkaa tulla ääntä ja ylityöskentelyä. Samoin, jos ympäristössä on liikaa häiriötä, se näkyy vireen nousuna. Myöskin liian pitkä palkattomuus nostaa virettä. Jatkossa teen nyt ainakin jonkin aikaa seuraamista vain namilla ja jos vire pääsee nousemaan liiaksi, käsken koiran maahan rauhoittumaan. Tässä kohtaa mainittakoon, että olin pitkään huolissani siitä, kun Eino vaikutti niin hirveän rauhalliselle, eikä tuntunut nousevan oikein mistään, mutta pelko ollut lienee aika aiheeton...

Eino on oppinut pitämään metallikapulaa tosi nätisti ja kestää kaikenlaista vetämistä, tökkimistä, namin tai lelun heiluttelua nenän edessä ym. Valitettavasti tämä osaaminen ei vaan ole siirtynyt puisen kapulan pitoon ja puisen kanssa ollaankin melkein alkupisteessä. Jo siinä vaiheessa, kun laitan kapulan suuhun, Eino avaa kitansa niin levälleen kuin suinkin saa ja koittaa ottaa kapulan takahampaisiin. Ensin nyt työstetään vaan tätä, että saisin edes kapulan oikeaan kohtaan suuhun. Se hyvä puoli Einossa kyllä on, että vaikka noudon treenaus on välillä aikamoista taistelua ja huomauttelua huomautuksen perään, niin silti se jaksaa yrittää, eikä lannistu tai ota itseensä. Koitan psyykata itseänikin siihen, että nyt tämä on vaan vietävä läpi, enkä voi koko ajan pelätä, että se ottaa nokkiinsa. Einosta on koko ajan tullut vaan sitkeämpi yrittämään, vaikka joskus pennumpana se veti heti ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen täysin passiiviseksi, eikä halunnut tehdä enää yhtään mitään, "kun ei kerran kelpaa". Eino ei kuitenkaan ikinä mene ahdistuneen oloiseksi tai vedä korvia luimuun, vaan se on enemmän sellaista uhmaa, että "jos ei kerran kelpaa, niin teeppä kuule keskenäs".

Lopuksi tehtiin vielä kahden koiran paikkamakuu Riepu-siskon kanssa. Eino on parantanut tässä huimasti ihan muutamalla toistolla, montaa paikkamakuutahan sillä ei ole takana. Se ei enää ota ollenkaan häiriötä vieruskaverin käskyistä ja menee hyvin maahan. Vieläkin sillä on pää vähän vinossa, mutta toistaiseksi kriteeri on ollut vaan se, että se pysyy tassujen välissä, eikä ole tassun päällä. Koitan palkan suunnalla pikku hiljaa saada sitä suoristumaan. Koirien takaa kulki ihmisiä koirineen aika tiuhaan ja kerran Eino nosti päänsä ja kääntyi katsomaan, samalla se myös valahti lonkalleen. Koska sitä on erittäin vaikea saada korjaamaan asentoaan, vapautin sen ja käskin takaisin maahan. Tämän jälkeen pääkin pysyi maassa, vaikka takaa meni porukkaa. Tehtiin myös paikalla istuminen ensimmäistä kertaa. Eino ennakoi heti aluksi maahan... Kun sain sen sieltä ylös, toistelin monta kertaa istumista ja se jäi istumaan. Kerran se vilkaisi siskoaan, mistä huomautin. Muuten istui tosi nätisti, eikä vilkuillut sivuille. Taakse palaamista se ei tässä tilanteessa kestänyt, vaan katsoi taakse ja kääntyi samalla vinoon. Ei olla tätä harjoiteltu kuin kotona.

Tokon jälkeen oli sitten agilityn vuoro. Meillä oli treenattavana sama rata kuin aikuisillakin koirilla, tosin kaikki jätti välistä kontaktit ja kepit. En ollut oikein innoissani radasta, kun se tuntui nuorelle koiralle ihan kohtuuttoman vaikealta. Yllättävän hyvin meillä kuitenkin meni. Eino pysyi hienosti lähdössä, vaikka menin itse kolmannelle esteelle ottamaan vastaan. Jonkinlaista irtoamistakin nähtiin, vaikkei se ole todellakaan Einon vahvuus. Palkka tuli aina kouluttajalta, niin kuin se on nyt tullut jo jonkin aikaa, että saisin se irti itsestäni. Valssit ei onnistuneet kuin toiseen suuntaan. Ilmeisesti en osaa niitä tehdä kuin yhteen suuntaan :D Kouluttaja kehui Einoa kivaksi koiraksi :)

Eino odotteli hallissa nätisti myös omaa vuoroaan. Vesisuihkukoulutus on tehonnut todella nopeasti. Kaksi treenikertaa riitti ja kolmantena peräkkäisenä päivänä, kun katsotiin aksaa, ei tarvinnut enää edes käyttää koko pulloa. Olen kuitenkin kantanut pulloa mukana ja jonkun kerran joutunut muistuttamaan nätisti olemisesta, kun pelkkä kielto ei ole tehonnut. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen, että kokeilin tätäkin keinoa!

perjantai 28. elokuuta 2015

RT kisoja

Noel korkkasi rally-tokon avoimen luokan heinäkuussa Jyväskylässä hyväksytyllä tuloksella 95p. ja 3.sija. Seuraaminen tuntui tosi huonolle ja koko koira olevan vähän pihalla, vaikkakaan sen nyt ei videolla ihan niin pahalta näytä kuin tuntui. Jouduttiin ensimmäisen kerran ikinä uusimaan, kun Noel niinkin helpossa kyltissä kuin "täyskäännös oikeaan", jäi katselemaan jotakin ja harhautui väärälle puolelle... Muut pisteet lähti -1ov pyörähdyksestä , joka tapahtui liian myöhään, koska Noel ei tehnyt ensimmäisestä käskystä ja kyltiltä "koira eteen, vasemmalta sivulle" -1kontr, koska Noelin tassut oli varpaitteni päällä. Viimeisellä kyltillä pujottelussa astuin Noelin varpaille.

Tässä video:

Viikko sitten kisattiin toinen avoimen luokan koe Muuramessa tällä kertaa pistein 85 ja tuomarin palkinto. Vaikka pisteet oli kisauran huonoimmat, niin silti koe oli meidän paras tähän mennessä. Noelin mielentila on ihanasti mennyt jokaisessa rally-kokeessa parempaan suuntaan ja tähän suoritukseen olin jo hyvinkin tyytyväinen. Noel oli kisapaikalla tosi iloinen ja reipas ja oli kehässäkin lähes samanlainen. Aina siinä tapahtuu se maaginen jäätyminen heti, kun astutaan kehänauhojen sisäpuolelle ja kyllä sen olemus nytkin muuttui, mutta ei kovin paljoa. En keksi tähän muuta kuin, että jokin omassa toiminnassani muuttuu, kun astun kehään, koska joka kerta, kaikissa lajeissa, Noelin olemus muuttuu, kun astun kehään. Sitä ei ehkä ulkopuolinen näe, mutta itse sen tunnen. Ja väitän, ettei se ainakaan kokonaan ole mulla korvien välissä, koska ei se aina tunnu samalta.

Päätin kävellä reippaasti ja tehdä kyltit ripeästi, mikä oli selvästi Noelille parempi vaihtoehto kuin hidastelu. Kyltiltä "seiso, kierrä koiran ympäri" -1ov, olisko ollut jatkuvasta käsimerkistä, mitä Noel ei kyllä todellakaan tarvitsisi... Kyltillä "koira eteen, oikealta sivulle" mokailtiin sitten kunnolla. Ensin Noel jäi seisomaan eteen ja lähti omatoimisesti kiertämään takaa, toisella yrittämällä eteen tulo onnistui, mutta Noel tunki takaa jalkojeni väliin. En viitsinyt enää uudestaan uusia. Loppupuolella kyltillä, missä otettiin askelia, Noel jäi katselemaan pusikkoon, eikä meinannut lähteä mukaan (-1tvä), muta hyvin se skarppasi tämän jälkeen ja pujottelu juosten oli paras ikinä. Sehän seurasi! Ekan kerran kisoissa oli myös houkutus, missä ei ollut ongelmia. Vaikka tuo 13 pistettä vienyt moka olikin aika typerä, niin ei oikeastaan harmittanut. Saatiin tuomarin palkinto, koska rata oli tuomarin mukaan tätä yhtä kylttiä lukuun ottamatta hieno. Videon paras kohta on minusta ihan lopussa, kun Noel heiluttaa häntäänsä minun kytkiessä sitä <3

Tässä video:

torstai 20. elokuuta 2015

Jessica Svanljungin koulutus

Käytiin Einon kanssa tänään Jessican yksärillä Sipoossa. Olin ajatellut aiheiksi perusasennon ja seuraamisen sekä noudon. Ehdittiin kuitenkin lisäksi pohtia vähän ruutua, liikkeestä seisomista sekä Einon oman vuoron odottamista.

Oman vuoron odottaminen:
Einolla on edelleen ongelmia katsoa, kun joku muu treenaa. Tämä on ollut ongelma sille ihan pikku pennusta saakka. Eino vinkuu ja kiljuu ja pahimmillaan myös kiskoo kenttää kohti. Tokoa katsoessa se yleensä pysyy maassa makaamassa, mutta vinkuu, eikä siihen vaikuta mikään kieltäminen. Treenin alussa se on myös ylivireinen ja helposti ääntelee. Olenkin pyrkinyt treenin aluksi leikittämään sitä ja mahdollisuuksien mukaan annan se juosta kentällä. Jessican ajatuksia treenin alkuun oli, että voisin heittää nameja maahan, jotka Einon pitäisi etsiä. Nenätyöhän rauhoittaa koiraa. Kun Eino odottaa maassa vuoroaan, voisin laittaa sen eteen namin, jolloin sillä olisi selkeä tehtävä ja se olisi hiljaa. Tätä ehdin kokeillakin omien vuorojen välissä. Eino kuitenkin koitti väistää namia ja pikku hiljaa venkoili siitä pois päin ja ääntä tuli samaan tahtiin kuin ennenkin. Olisi kuitenkin pitänyt olla tiukempi ja kieltää namin väistäminen. Nami olisi voinut olla myös kauempana. Ja, jos ei siihen huutamiseen muu auta, Jessica ehdotti vesisuihkua päin näköä. Ensin kielto ja jos ei se tepsi, vesisuihke. Harkitsen vakavasti tämänkin keinon käyttämistä, sen verran rasittavaa alkaa olla se vonkuminen.

Pa + seuraaminen:
Einon perusasennot alkaa olla melko hyvällä mallilla, mutta välillä se on jonkin verran vinossa, vaihdellen kumpaankin suuntaan. Jos Eino tulee vinoon, käsketään korjata ja kehutaan siitä, mutta ei palkita. Tämän jälkeen helpotetaan sen verran, että se varmasti onnistuu ja pääsen palkkaamaan. Sen jälkeen kokeillaan uudestaan ilman apua. Hyväksi avuksi osoittautui pieni liike vasemmalla jalalla ilman, että kuitenkaan liikuin mihinkään suuntaan. Jessican mielestä Eino tuli sivulle hyvällä asenteella ja sivulle tuloja kannattaa treenata ilman apuja.

Eino seuraa hienosti avun kanssa, jossa vasen käsi on nyrkissä pään yläpuolella, mutta ilman apuja seuraaminen on vielä epävarmaa ja Eino saattaa lähteä edistämään tai väljentyä. Tänään Eino seurasi tosi hienosti, eikä siihen oikein löytynyt mitään huomautettavaa. Jessica kuitenkin neuvoi huomauttamaan siinä tapauksessa, että seuraaminen huonontuu ja kun Eino korjaa paikan oikeaksi, palkitaan heti. Huonosta seuraamisesta pitää huomauttaa, jotta koira tietää tekevänsä väärin. Eino seuraa paremmin, jos nami on vasemmassa kädessä kuin, jos se on oikeassa. Namikättä pitää vaihdella.

Nouto:
Olen treenannut pitoa siten, että Eino istuu edessä ja annan kapulan suuhun, kun se on pitänyt sitä nätisti x ajan, jessaan sen olkapäällä odottavaan leluun. Lelun voisi nyt kuitenkin jo laittaa taskuun ja alkaa koskea kapulaan. Eino on oppinut kääntämään päänsä pois, kun annan sille kapulaa. Tämä johtuu siitä, että olen kieltänyt sitä hyppimästä kohti kapulaa. Tähän pitää nyt puuttua ja kieltä myös pois katsominen. Pitoa voisi harjoitella myös niin, että Eino nostaa kapulan maasta, pitää sitä hetken ja saa vasta sitten palkan. Jos se alkaa purra kapulaa tai leikkiä sillä, kielletään. Kapulan pitoa voi harjoitella myös käänteisen houkuttelun kautta eli lelu nenän eteen ja koiran pitää pitää kapulaa ennen palkkaa. Hyvää otetta voi treenata myös tukemalla leuan alta, mitä olenkin välillä tehnyt.

Pito-ongelmien lisäksi myös kapulan nosto takkuaa. Eino saalistaa kapulaa ja lennättää sitä ympäriinsä. Jessica oli sitä mieltä, että on enemmän kyse siitä, että se on Einosta hauskaa kuin, että se tekisi sen kömpelyyttään. Tähän saatiin monenlaisia treeni-ideoita. Koira istumaan ja kapula sen eteen, ohjaaja menee kauas koiran taakse. Eino oli ensin vähän ihmeissään, että mitä piti tehdä, mutta nosti kyllä kapulan nätisti. Sitten niin päin, että seison koiran ja kapulan välissä lähellä kapulaa ja koira istuu kaukana takana. Kun se nostaa kapulan, palkkaan saman tien lähtien juoksemaan lelun kanssa vastakkaiseen suuntaan. Tämä tuntui jotenkin tosi hyvältä idealta. Sitten vielä kolmionouto, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Eli kapula on suoraan edessäni ja koira siitä 90 asteen kulmassa sivulle ensin lähempänä kapulaa ja pikku hiljaa kauempana. En tiedä miksi, mutta tämä toimi ja nostot oli nättejä. Pikku hiljaa kulmaa sitten pienennetään 90 asteesta nollaan.

Liikkeestä seisominen:
Eino osaa istua ja mennä maahan liikkeestä, mutta ei seisoa. Olen koittanut opettaa seisomista pompun kautta, mutta homma ei ole oikein edennyt. Jessica näytti oikeaa tekniikkaa ohjata stoppi ja sai Einon tekemään sen tosi hienosti. Omassa tekniikassa on siis parantamisen varaa. Koiraa ei myöskään palkata suoraan stopista, vaan pienellä viiveellä. Jessica itse opettaa seisomisen "perinteisesti". Koitan nyt vielä, jos saisin Einon tekemään hyviä pomppustoppeja, mutta jos ei ala vieläkään onnistua, niin siirryn kyllä noihin "perinteisiin" stoppeihin.

Ruutu:
Ruutua tehtiin lopuksi muutama toisto. Ensin lelulle, mikä meni hienosti. Sitten tyhjään ruutuun siten, että jätin Einon istumaan kauemmas ruudusta ja kävin näyttämässä oikean paikan ja jäin seisomaan "matkalle" lähelle ruutua. Eino teki tosi hienon ruudun näin. En ole koskaan ajatellut, että koira voisi olla kauempana ja minä lähempänä ruutua. Olen aina ollut samassa kohtaa koiran kanssa tai sitten ihan ruudussa kutsumassa, mutta tämä tuntui toimivalta idealta. Lopuksi tehtiin vielä leluruutu siten, ettei Eino nähnyt lelun vientiä. Ruutu oli hyvällä mallilla, vaikka ei olla treenattu sitä pariin viikkoon.

Yleisesti ottaen Eino teki tänään tosi kivasti. Sitä ei edelleenkään vieraat paikat hetkauta, se teki myös hyvin Jessican kanssa. Vähän se sentään vilkuili minunkin suuntaani.  Noudossa ilmeni ne ongelmat, mitkä yleensäkin, mutta saatiin siihen monta hyvää vinkkiä, mitä testata jatkossa. Jessica piti Einoa kivana koirana ja osaavana ikäisekseen (*helpotuksen huokaus*).

perjantai 29. toukokuuta 2015

Kisaviikonloppu

Ehkä sitä pitää vielä kuitenkin palata noihin viime viikonlopun kisoihin.

Lauantaina oli Noelin toinen yritys EVL:ssä ja ehkä meidän tokohistorian huonoin koe. Kentällä oli hirmuinen tuuli ja kaikki vähän lepatti ja lenteli, mikä osaltaan varmasti vaikutti Noeliin. Kuitenkaan se ei kehän ulkopuolella pelännyt esim. lepattavaa toimitsijatelttaa. Noel oli kehän ulkopuolella tosi kivan tuntuinen ja vielä kehään mennessäkin, mutta suorituksissa se ei kyllä näkynyt.

Kehäänmeno oli vähän inhottava, kun Anne tykkää tehdä vähän liian läheistä tuttavuutta koirien kanssa Noelin mielestä. (Olen useammassakin kokeessa huomannut, että Anne jää pitemmäksi aikaa rapsuttelemaan arempia koiria, en tiedä, mikä hänen tarkoitusperänsä siihen on). Noeliakin rapsuteltiin poskivilloista, vaikka peräpäätä kai kehänmenotarkissa ensisijaisesti katsellaan.

Paikalla istuminen: 0 Noel tuntui kehään mennessä hyvältä. Juuri ennen kehään menoa tein istumaan jättöjä, missä ei ollut mitään ihmeelistä. Kehässä se sitten nousi saman tien seisomaan jätön jälkeen ja seisoi koko 2 minuuttia niillä sijoillaan.

Paikalla makaaminen: 0 Noel meni hitaasti maahan ja toinen etutassu jäi koukkuun sen alle, mitä se ei käytännössä ikinä tee. Makuun alkupuolella se hypähti puoli omaa mittaansa eteen päin, mikä nollasi koko liikkeen.

Seuraaminen: 6 Liike alkoi paikalla käännöksillä, mitkä Noel teki hitaasti. Sitten, kun olisi pitänyt lähteä liikkeelle, se jäi kiinni häiriöön ja jäi istumaan, tuli seuraamaan vasta uudesta käskystä. Paikoitellen se kyllä seurasi ihan oikealla paikalla, mutta kunnollista kontaktia ei kyllä ollut missään vaiheessa ja välillä se jätätti. Jätättäminen on kyllä ihan uusi juttu, koska aiemmin se irtosi kokeissa sivuttaissuunnassa. Sivuaskeleet oli ok ja pakki oli hieno. Myös oikealle käännösten tehotreenaus ihme kyllä näkyi kokeessa ja siinä missä oikealle käännökset on saaneet sen aiemmin irtoamaan entisestään, niin nyt se tuli niihin tosi hyvin ja jopa paransi hetkellisesti seuraamispaikkaansa.

Zeta: 5 Seuraamista ei nähty tässäkään liikkeessä, kuten ei myöskään ensimmäisenä ollutta istumista. Seisominen oli hyvä, maahanmeno hidas.

Luoksetuli: 0 Lähti tekemään hienoa stoppia, mutta painuikin maahan, mahdollisesti tästä hämmentyneenä ei tehnyt varsinaista maahanmenoa ollenkaan, vaan kipitti sivulle.

Ruutu: 8,5 Tässä kohtaa alkuperusasennon ottaminen oli jo todella hankalaa ja Noel oli omissa maailmoissaan. Olin varma, ettei se lähtisi merkille, mutta sinne se kipitteli ravaten ja vähän ylimääräistä kaarta tehden. Merkiltä lähti hyvin ruutuun ja meni nopeasti maahan. Loppuseuraaminen oli melko huono.

Ohjattu nouto: 9 Nyt Noel tuli hyvällä asenteella kehään. Saatiin oikea eli vaikeampi puoli. Varasti merkille mun hengen vedosta (opetettu juttu, oli siis oikeasti kuulolla). Lähti epäröimättä oikealle ja palautti hyvin :)

Metallihyppynouto: 10 Ei se nyt oikeasti noin hyvä ollut, mutta Noeliksi hyvä. Epäröi kapulan nostoa mielestäni sadasosasekunnin verran ja olisi voinut olla nopeampi.

Tunnari: 0 Noel oli edelleen hyvässä mielentilassa ja lähti kapuloille hyvin. Lähti haistelemaan oikealta järjestyksessä ja merkkasi oman selvästi. Avasi jo suutakin sen kohdalla. Jatkoi kuitenkin ohi ja nosti reunimmaisen ja palautti sen tosi iloisen oloisena. Tosi kummallista.

Kaukot: 7,5 Hienot kaukot oli. Ei ylimääräisiä käskyjä tai vääriä vaihtoja. S-M otti vähän taaksepäin. En tiedä, miksi näin huonot pisteet.

Yht. 154p. EVL 0 sija 8/9, tuomari Anne Nokelainen

Toinen kehä oli selvästi ekaa kehää parempi. Alan olla melko epätoivoinen Noelin seuraamisen suhteen. Treeneissä se seuraa jo nykyään ihan kivasti, mutta kokeessa ei vaan pysty, ei kykene, mikä sitten pilaa itse seuruun lisäksi myös zetan. Luoksetulo taas kosahtaa milloin mistäkin syystä. Paikalla olojen epäonnistumisen laitan osittain sen piikkiin, ettei olla päästy niitä viime aikoina oikein treenaamaan. Istumisen nollaus oli varsin kummallinen, tällaista ei ole tapahtunut ikinä. Makuun nollaus taas oli ehkä vain ajankysymys. Sellaista pientä asennon korjaustahan se on tehnyt ennenkin, kun oikein ahdistaa, nyt se korjausliike vaan oli vähän isompi.

En todellakaan tiedä, mitä Noelin tokouralle nyt tapahtuu. Treenaaminen tuntuu jokseenkin turhalle, kun ongelmat tulevat pääasiassa vasta kokeessa. Mitään hirveitä häiriötreenejäkään en aio lähteä tekemään, ne ei vaan ole Noelin juttu. Luovuttaminenkin tuntuu tyhmälle, kun on kuitenkin EVL:ään asti päästy. Luulen, että Noel kuitenkin keskittyy nyt vähän aikaa muihin juttuihin ja jossain vaiheessa pitää vaan yrittää saada onnistuneita kisatreenejä alle. Seuraava koe kuitenkin vasta uusilla säännöillä.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa aksakisat, joista toivoin nollia samaan tahtiin kuin tokokokeestakin... Niitä ei kuitenkaan tullut. Radat oli helppoja ja molemmilla oli keinu. Ekalla radalla keinu oli tosi hieno, puomille menoa vähän arpoi ja suoritti sen hyyyvin hitaasti matalana hypäten lopuksi alasmenokontaktin yli... Muilta osin oli puhdas rata... Päästiin kuitenkin palkinnoille, sillä Noel oli luokan ainut koira.

Toisella radalla kielsi ensin keinun, mutta toisella yrittämällä meni ihan reippaasti, samoin kielsi puomin, mutta toisella yrittämällä meni senkin ihan hyvin. Kepeillä meni toiseen väliin, mitä en korjannut, joten siitä hylky. Loppujen lopuksi olen kuitenkin tyytyväinen molemppi ratoihin. Noelilla oli hyvä vauhti ja se pääsi hyvin yli keinun ja puomin aiheuttamasta ahdistuksesta.

torstai 21. toukokuuta 2015

Eino 4kk!


Einolle tuli maanantaina ikää mittariin tasan 4 kuukautta, joten sen kunniaksi video:

maanantai 18. toukokuuta 2015

Einon pentutreffit

Helatorsaina Eino näki siskoaan ja veljeään ensimmäisen kerran sitten luovutusiän. Ensin Melakarin Tarja oli lupautunut kouluttamaan pentuja hallilla. Tarja halusi nähdä kaikkien pentujen leikkivän, tekevän luoksetulon, ruudun ja noudon. Lisäksi kaikki näyttivät seuruuta yhden pennun omistajan toiveesta. Koulutusosion jälkeen mentiin kasvattajan luo, mihin pentuja tuli katsomaan Einon emän Vinkan kroatialainen kasvattaja Alen Marekovic. Pennut saivat kirmailla pihalla, mistä joitain kuvia alla. Eino ja siskonsa Riepu löysivät yhteisen sävelen ja Eino keskittyikin lähinnä Riepun kanssa leikkimiseen. Mukavaa oli nähdä Einon sisaruksia!
Vasemmalta Tempo, Eino ja Riepu

Tempo

Eino ja Riepu

Eino ja Riepu

Eino ja Riepu

Eino ja Riepu

Eino ja Riepu

Vasemmalta Riepu, Tempo ja Eino


Kaikkien oli varmaan tosi vaikeaa erottaa Eino sisaruksistaan kuvissa :P

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Noelin kisat

Eilen kisattiin tämän vuoden ensimmäiset viralliset agikisat. Tuomarina oli kroatialainen Alen Marekovic (Einon emän kasvattaja). Radat olivat hyvin haastavia, eikä nollia tullut kuin muutama. Meidän saldo oli hyl, 5 yliajalla ja hyl.

Ensimmäisenä se tärkein, nimittäin Noel osallistui kahdelle agiradalle, joilla oli keinu! Ensimmäisellä radalla keinu oli kuin tilauksesta kolmanneksi viimeinen este, jonka jälkeen oli putki. Jännitin eka rataa eniten ja Noelkin oli tahmein tällä radalla. Keinu meni kuitenkin hienosti! Noel meni keinulle sujuvasti, teki sen reippaasti, lähti vasta luvan kanssa ja pystyi jatkamaan sujuvasti rataa. Ei vaikuttanut mitenkään säikähtäneeltä keinun jälkeen. Heti kolmannelta esteeltä tuli kielto, olin myöhässä. Kepeillä Noel teki ensimmäisen keppivirheensä kisoissa. Keppikulma oli meille hieman haastava, Noel kuitenkin meni oikeaan väliin, mutta ei sitten taipunut toiseen. Uudellakaan yrittämällä ei onnistunut, mutta en enää korjannut, mistä hylky. Keppien jälkeen unohdin, mihin ollaan menossa... Tämän jälkeen loppu suijui sitten jo ihan hyvin, mitä nyt Noel tuli viimeisestä esteestä ohi, kun en enää ohjannut kunnolla. A ja puomi oli molemmilla radoilla hyvät, ei kontaktivirheitä.

Toinen rata oli sitten ensimmäinen peilikuvana eli keinu oli heti kolmantena esteenä. Nyt Noel tuli siitä ohi (noin se aina tekee, lähtee ihan pokkana toiseen suuntaan), mutta tuli kuitenkin keinulle, eikä tämäkään keinu sieltä hitaimmasta päästä ollut. Keinun jälkeen jatkoi taas reippaasti. Yhdessä takaakierrossa lähti hakemaan keppejä, mutta korjasi. Jännäsin meneeko se puomille enää keinun jälkeen, mutta ei epäröinyt yhtään. Yliaikaa meille tuli yli 5 sekuntia. Keinulla meni aikaa ja tuo takaakierrossa haahuilu ja Noel nyt muutenkin valuu käännöksissä (pääasiassa mun vika varmaan).

Viimeisenä hyppäri, jolta oikeasti toivoin nollaa. Radan muistaminen tuntui vaikealta ja ohjausvalinnat, kun oikeasti piti tehdä jotain ohjauskuvioita... Heti kakkosen jälkeen meinasin unohtaa, mitä piti tehdä. Jäin vähän jälkeen, enkä enää ehtinyt aikomaani persjättöön ennen pituutta, mutta pituudelta putkeen meno sujui ihan hienosti takaaleikkauksellakin. Kepit haki myös hienoti ja keppien jälkeinen takaakierto ok. Tämän jälkeen taas vähän töppäilin ja tein jonkin omituisen pakkovalssin seuraavalle hypylle. Putki, takaakierto ja putkelle irtomainen meni hyvin. Putken jälkeisen takaakierron jälkeen olisi pitänyt lähteä paljon nopeammin ja kovempaa eteenpäin. Jotenkin Noelin vauhti pääsi yllättämään ja olin auttamattomasti myöhässä, joten Noel kääntyi katsomaan minua ja tuli hypystä ohi. En korjannut ja loppurata ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan, eikä edes oikeassa järjestyksessä. Harmitti, kun olin saanut pelasteltua ekat 19 estettä, että rata kosahti tähän. Vihrhe oli vähän epätyypillinen Noelille, kun yleensä se hakee esteet hyvin, vaikken olisikaan ihan siellä, missä pitää.

Joka tapauksessa olen tosin tyytyväinen kisoihin. Ykkösasiana tietysti se, että Noel teki keinun kaksi kertaa, eikä se näkynyt mitenkään muussa suorituksessa. Noelilla oli kiva asenne varsinkin kahdella viimeisellä radalla. A ja puomi sujui hienosti. Toisaalta jäi tunne, että meillä olisi ihan hirveästi treenattava. En tiedä, ollaanko me edes oikeasti valmiita kakkosten radoille. Radat tuntui vaikeille, tuntui etten osaa tarpeeksi hyvin tarvittavia ohjauskuvioita. Ajoitukset on ihan totaalisen pielessä. Noel ei osaa keppejä riittävän hyvin, niiden treenaamiseen olisi pakko löytää jokin Noelille sopiva tapa.

Kaikesta huolimatta ilmoitin Noelin viikon päästä uusiin kisoihin, kahdella agiradalle. Ne on myös meidän ekat kisat muualla kuin kotikentällä. Nyt tuntuu sille, että on taas jokin syy treenata, meillä on vielä ehkä mahdollisuus kehittyä. Pitää käydä tässä välissä treenaamassa ja kokeilla keinua. Nythän ei voi tietää, miten keinun tekeminen kisoissa on Noeliin vaikuttanut. Jonkunlainen kisavire sillä kyllä kisoissa on, sillä keinu oli siellä parempi kuin treeneissä. Noel kävi taas kovin kuumana kisapaikalla, mutta silti se vire ei vaan vieläkään kanna kunnolla radalle asti. Ei se enää yhtä ahdistunut ole radalle mennessä kuin aiemmin, mutta kyllä se edelleen menee lähdössä vähän vaikean oloiseksi.

Tässä vielä video, keskittykää niihin keinuihin ja unohtakaa muu :D

maanantai 4. toukokuuta 2015

RTK1 Noel

TK2 RTK1 Looney Toonie's Easy Fellow :)
Eilen matkattiin Imatralle kolmansiin rally-tokokisoihimme. Olin jännittänyt koko viikon, millainen sää olisi, sillä koe pidettäisiin huonon sään sattuessa hallissa. Matkalla vuoroin satoi ja paistoi, mutta onneksi koe oli päätetty pitää ulkokentällä. Kenttä oli kivan syrjäisä, eikä Noelia ahdistanut siellä lainkaan. Päin vastoin se käyttäytyi aika huonosti, mutta saakoon nyt sen anteeksi :P

Oltiin ihan hyvällä paikalla kahdeksansina. Noel seurasi hyvin ennen kehään menoa, eikä tuntunut jäätyvän kehään mennessäkään. Tämä oli ehdottomasti meidän paras rally-tokokoe tähän mennessä. Noel jopa seurasi kehässä ja spiraali oikeaan juosten onnistui! Vähän se tuntui sellaiselta löysältä, mutta tyytyväinen olen joka tapauksessa. Heti ensimmäinen kyltti oli koira eteen ja oikealta sivulle istu. Meinasin lähteä kävelemään ennen kuin koira istui... Onneksi tajusin virheeni, eikä pisteitä mennyt kuin -1p., vaikka pelkäsin -10p. Spiraali oikeaan mentiin juosten - meidän painajainen. Noel kuitenkin seurasi yllättävän nätisti, mutta -1 tal. En kyllä videoltakaan näe, missä hihna kiristyy. Kolmas piste menetys tuli kyltiltä koira eteen, vasemmalta sivulle -1p. ov. En tiedä, mistä tämä tuli, vaikka olen videonkin katsonut. Yhteensä kuitenkin 97p. & RTK1.

Ensimmäisen ryhmän jälkeen oltiin toisena, mutta pyysin saada kisakirjan ja lähdettiin ajelemaan kotiin. Saatiin kuitenkin namipussi :D En tiedä, monensia oltiin loppujen lopuksi.

Video:
 

lauantai 2. toukokuuta 2015

Einon maastotreenejä

Pojat vapun vietossa
 Eino aloitti viime viikolla pk-uransa. Alusta asti oli selvää, että kun minulla nyt kerran on pk-oikeudet omaavaa rotua oleva koira, niin totta kai niitä oikeuksia hyödynnetään. Olen vähän huono tekemään sellaista, missä ei voi kilpailla, joten tavoitteena on jonakin päivänä päästä kisaamaan asti.

Mikkelin palveluskoirayhdistyksellä sattui sopivasti olemaan pk-lajeihin tutustumiskurssi, johon kuului teoriaosuus sekä lajiin tutustuminen käytännössä. Käytännön lajeiksi valitsin haun ja jäljen. Olin ilmoittanut Einon kurssille jo ennen kuin se oli edes muuttanut meille :D Viime viikon torstaina oli sitten hakuun tutustuminen. Harjoitus tehtiin niin, että pidin pentua kiinni keskilinjalla ja maalimies lähti hihkuen juoksemaan karkuun. Eino innostui tästä vähän liikaakin ja huusi maalimiehen perään. Toistoja tehtiin kolme ja joka kerta se vaan huusi kovempaa. Se meni innoissaan maalimiehellä, mutta ei oikein meinannut pysyä siellä, vaan kävi vaan katsastamassa ja meinasi tulla takaisin luokse. Mietittiin jälkikäteen, että se pääsi ehkä liikaa juoksemisen makuun, eikä malttanut siksi jäädä syömään maalimiehen luo. Eino sai joka tapauksessa paljon kehuja avoimuudestaan ja reippaudestaan. Intoakaan ei puuttunut. (Ja australianpaimenkoiraksi sitä taas veikkailtiin ;))

Eino tutustuu ensimmäistä kertaa leskenlehtiin!

Sunnuntaina aloitettiin hakuryhmässä. Nyt Einolle tehtiin hajunhakua, missä maalimies oli piiloutuneena pressun alle umpipiiloon. Kävelin Einon kanssa piiloa kohti sanomatta mitään ja odotin, että Eino huomaisi piiloutuneen maalimiehen. Eino ei ihan ollut touhussa mukana, vaan haisteli maata, säntäili sinne tänne, pissi, kakki yms. :P Lopulta se kuitenkin aina huomasi maalimiehen ja oli sitten todella ilahtunut. Häntä heilutti koko koiraa. Muistaakseni toisella piilolla se huomasi maalimiehen melko nopsasti, mutta muuten oli aika haahuilua.

Fiksu ilme :D

Tänään oli sitten toiset ryhmätreenit. Tehtiin, kuten viimeksikin. Ensimmäisele piilolle mennessä sillä oli taas ihan muut jutut mielessä. Se koitti leikkiä kepillä jne. Kun oltiin ihan piilon vieressä, pressu vähän kahahti  ja Eino äkkäsi maalimiehen. Eino oli taas hyvin ilahtunut pieni bordercollie. Tästä palattiin lähtöpaikkaan ja lähdettiin toisessa suunnassa ollutta piiloa kohti. Nyt ilmeisesti tuuli kävi piilon takaa ja toi hajut Einon nenään. Se lähti samantien kiskomaan piiloa kohti hirveällä innolla häntä heiluen ja veti suoraan piilolle! Nyt se selvästi tiesi, mitä oltiin tekemässä. Kolmas piilo oli taas toiseen suuntaan, sinnekkin se lähti hyvin määrätietoisesti vetämään häntä heiluen. Olin itse vähän tyhmä ja lähesttyi piiloa samasta suunnasta kuin maalimies oli piiloon mennyt, joten Eino jäljesti loppumatkan piilolle. Maalimiehen luona toiminta ei ole vielä kovin korrektia ja Eino hyppäsikin suoraan pressun päälle :D Tämän jälkeen vielä neljäs maalimies. Eino lähti taas hirmu tohinalla, mutta veti vanhaa piiloa kohti. Piilot oli vähän liian lähekkäin. Estin sitä menemästä väärälle piilolle ja pian se äkkäsikin uuden piilon. Se sai selvästi hajun ja pyöri ensin puskan ympärillä, kunnes löysi reitin maalimiehelle ja taas loikka suoraan pressun päälle.

Oli todella ilahduttavaa, miten se selvästi tänään sai langan päästä kiinni ja tajusi mitä ollaan tekemässä. Ihana huomata, miten se oikeasti käyttää nenäänsä. Ja miten se on reipas, se menee maalimiehen -ihan vieraan ihmisen- luo epäröimättä lainkaan. Siinä ensimmäiselläkin piilolla, kun pressu kahahti, se ryntäsi suinpäin katsomaan, mitä siellä on. Selvästi homma on siitä tosi mukavaa, häntä heiluttaa koko koiraa.

Hörökorva <3

Keskiviikkona oli jälkeen tutustuminen. Tätä ennen olin kerran tehnyt takapihan nurmikolle jäljen. Kyllä se selvästi jäljesti, mutta aika paljon oli pyörimistäkin. Maavainu on Einolle ilmavainua luontaisempaa ja se ei vahingossakaan nosta kuonoa irti maasta, kun se jäljestää. Nyt sitten tehtiin n.30m pitkä jälki sammalikkoon ja laitettiin nami jokaiselle askeleelle ja palkkapurkki loppuun. Eino ei meinannut heti tajuta, mitä pitää tehdä ja näytin sille jäljen alun. Eino jäljesti nyt selvästi paremmin kuin ensimmäisellä kerralla ja pyörimistä oli vähemmän. Välillä oli pientä haahuilua, mutta nenä pysyi kuitenkin koko ajan maassa. Palkkapurkkikin löytyi lopulta. Eino sai taas paljon kehuja ja sitä kehuttiin luonnonlahjakkuudeksi. Hyvän kisakoiran siitä kuulemma saa. Positiivisesta palautteesa innostuneena kävin seuraavana päivänä tekemässä metsään jäljen. Koska olisin muuten joutunut kävelemään puuta päin, niin jälkeen tuli mutkakin. Nostin Einon jäljen päähän ja nyt se lähti saman tien jäljestämään. Kuulin selvästi, miten sen nenä tohisi :D Jälki sujui hienosti, eikä kaarrekkaan tuottanut vaikeuksia. Eino jätti kylläkin osan ruuasta syömättä. Nyt ensimmäisen kerran Eino oli ilahtunut palkkapurkista ja osasi odottaa sen aukaisua. Aiemmin se on ignoorannut palkkapurkin.

Einolta löytyy ilmeitä :P

Alunperin olin ajatellut, että tehdään jälkeä tai hakua. Kun sitten saatiin hausta ryhmäpaikka, niin oli tietysti selvää, että aletaan tehdä sitä. Nyt kuitenkin innostuin jäljestämisestäkin... Kurssilla sanottiin, että kokemattoman ohjaajan olisi hyvä aloittaa ensin toinen ja toinen vasta myöhemmin, ettei sekoita koiraa. Ajattelin kuitenkin ottaa riskin ja tehdä molempia. Katsotaan nyt, miten hyvin mulla riitää motivaatiota talloa jälkiä itsekseen. Noelillekkin jäljestys tekisi hirveän hyvää, kun siinä joutuu keskittymään ja vire pysyy matalana. Torstaina oli tarkotus tehdä Noelillekkin jälki, mutta aika loppui kesken. Seuraavan kerran pitää kyllä tehdä jäljet molemmille!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Nina Mannerin koulutus

Tänään päästiin pitkästä aikaa vieraan kouluttajan oppiin. Valmennusrenkaan leiri on tänä viikonloppuna Visulahdessa, joten Nina oli tulossa Mikkeliin joka tapauksessa. Treenikaveri, joka tuntee hänet, oli sitten järkännyt koulutuksen pienelle porukalle. Einolla ja Noelille oli molemmilla puoli tuntia aikaa.

Aloitetaan Noelista. Noel teki puolituntisensa yhteen putkeen. Aloitin Noelin koekoomalla ja sen vaikutuksilla seuraamiseen. Kisamaisia treenejä pitäisi nyt tehdä jotenkin helpotettuna, että saisin onnistumisia ja palkattua Noelia paljon. Tätä kautta saisi purettua sitä solmua, mikä nyt on syntynyt. Itse myös päätin, että koitan muuttaa omaa asennettani treeneissä positiivisemmaksi, koska ei mun ole mitään järkeä treenata Noelin kanssa, jos aina vaan nätisti sanottuna ottaa päähän. Ei siitä siten tule valiota, eikä kenelläkään ole kivaa.

Seuruussa Noel tykkää lintsata, mikä tulee esiin erityisesti kisatilanteessa ja kisamaisissa treeneissä. Olen viime aikoina testaillut, että Noel kyllä pystyy seuraamaan hyvin ns. vaikeissakin tilanteissa, kun sille vaan riittävän napakasti huomauttaa lepsuilusta. Kokeessa vaan en pysty sille sanomaan saamatta punaista korttia. Ninan neuvo tähän oli, että opetetaan Noelille jokin pieni merkki, mistä se oppii korjaamaan seuraamistaan. Merkki toimii sille varoituksena, että jos se ei siitä korjaa seuraamistaan, niin sitten sanotaan jo rumasti. Näin se oppii korjaamaan pienestä merkistä, eikä sitä enää tarvitse huomauttaa niin rumasti. Kokeessakin voin sitten käyttää tätä merkkiä ja saada sen korjaamaan huonoa seuraamistaan. Tietysti Noelin pitää saada seuraamisesta myös paljon palkkaa, ettei koko seuraamisesta tule ikävää.

Teknisenä ongelmana Noelilla on seuraamisessa oikealle käännökset, joissa se tekee kamalaa lenkkiä. Noel itse asiassa seurasi tänään yllättävän hyvin ja osa käännöksistä oli jopa ihan siedettäviä. Ninan neuvo oli tehdä nyt vähintään kahden viikon kuurina oikealle käännöksiä siten, että pysähdyn aina käännöksen jälkeen. Jos käännös menee huonosti eli pysähtyessäni koira on jossain ihan muualla kuin pitäisi, siitä huomautetaan. Kriteeristä on näin helpompi pitää kiinni ja koirakin huomaa olleensa ihan väärässä paikassa. Kun pysähdyksiä toistetaan, se tietysti oppii ennakoimaan niitä ja on skarpimpana käännöksissä. Seuruu saisi myös olla yllätyksellisempää, jolloin koira pysyy skarpimpana. Voin lähteä kääntymään oikealle ja sitten korjatakkin vasemmalle. Jos Noel tässä lähtee ryysimään edelle, kuten sillä oikealle kääntyessä on tapana, se joutuu ihan väärään paikkaan ja voin huomauttaa sitä siitä. Tavallaan virhettä saadaan korostettua, jolloin se on selkeämpi koiralle ja siitä pääsee huomauttamaan.

Ehdittiin tehdä vielä luoksetulo. Noel haisteli alussa. Tässä pitäisi olla tarkempi ja huomauttaa haistelusta. Jonkun pitäisi aina vahtia, mitä se siellä tekee, ettei se pääsisi haistelemaan. Luoksetulon alkuun voisi myös tuoda yllätyksellisyyttä, palkkaamalla välillä parin askeleen jälkeen tai kutsumalla koiran mukaan, kun vielä kävelee siitä pois päin. Stoppi oli aika huono ja Noel jäi ihan vinoon. Vinoudesta ei puhuttu meidän vuorolla, mutta toisen koiran kohdalla puhuttiin. Vinoushan johtuu palkan ennakoinnista, oli se sitten takapalkka tai heitetty palkka, niin joka tapauksessa se tulee taakse. Koirat yleensä kääntyy aina tiettyyn suuntaan palkalle, esim. myötäpäivään. Nina neuvoi, että koiran voi opettaa kääntymään palkalle haluttuun suuntaan. Eli ohjaaja näyttää esim. kädellä koiralle, kumpaa kautta se saa mennä palkalle. Tällöin se ei voi ennakoida palkalle kääntymistä, koska sen pitää odottaa ohjaajan ohjetta, kumpaa kautta se kääntyy palkalle. Tämä oli meillekkin mielenkiintoinen neuvo, jota en ole tullut ikinä ajatelleeksi, mutta ei olisi mikään työläs juttu opettaa suunnat osaavalle koiralle.

Noelin kohdalla keskityttiin maahanmenoon. Se oli tänään ihan perushuono. Noel tekee sen edelleen ensin pysähtyen ja sitten vasta maahan. Tähän ei muu auta kuin se kuuluisa tekniikkatreeni, mitä meidän on käsketty tehdä jo varmaan kaksi vuotta... Eli koira tulee vauhdilla ja se vedetään namin avulla maahan, jolloin se menee etupää edellä. Pienelle koiralle voi kokeilla myös niin, että se joutuu menemään jalan ali maahan. Uuden tekniikan oppimista voi nopeuttaa uuden käskysanan käyttöön otto. Kun koira osaa tekniikan ja halutaan alkaa lisätä matkaa, siirrytään suoraan pelkkään suulliseen käskyyn. Jos autan Noelia heilauttamalla käsiä sitä kohti, se luonnollisestikin ruokkii väärää takavetoista tekniikkaa...

Puhuttiin vähän myös paikallaoloista. Noelillahan toimii paikkamakuussa apunamit, mutta siitä on iso harppaus koemakuuseen, jossa nameja ei olekaan. Nina ehdotti, että voisin viedä namit valmiiksi ja sitten laittaa Noelin makaamaan niiden kohdalle, jolloin ero olisi vähän pienempi. Myös paikkaistumisessa voisin kokeilla apunameja, vaikka olen niitä tähän mennessä vähän arastellut, kun olen ajatellut niitten vetävän koiran maahan. Noelille voisi opettaa istumiseen tehtävän, että sen pitää katsoa piiloon. Alkuun se pitäisi kontaktia muhun ja pikku hiljaa siirtyisin kohti piiloa. (Mä niiiin opetan Einolle nuo paikallaolot siten, ettei se saa haistella ja käännellä päätään...)

Toisten treeneistä vielä seuruuseen liittyen. Noelinkin kanssa voisi tehdä seuruun alkuun luopumistreeniä ja kun ilme on siinä hyvä, niin siitä lähdetään suoraan seuruuttamaan. Nina myös huomautti, että häiriötreenien pitäisi olla yllätyksellisiä, esim. kynä tippuu lattialle. Jos koiran ympärillä on hirveä sirkus, se tietää, että nyt on kyse häiriötreenistä ja nyt ei saa reagoida. Kokeessa häiriö ei kuitenkaan koskaan ole sellaista, vaan jotakin pientä ja yllättävää. En ole koskaan tykännyt tehdä Noelille ylivaikeita häiriötreenejä, koska ne ahdistaa sitä ja sellaista tilannetta ei koskaan tule oikeasti kokeessa vastaan, mutta tällaisia treenejä pitäisi kyllä tehdä. En oleta, etteikö Noel reagoisi häiriöihin, mutta josko se oppisi pääsemään niistä paremmin yli.

Sitten Einon treeneihin. Eino teki ekassa pätkässä vauhtinoutoa metallilla. Einohan järsii puisia kapuloita, joten Nina oli sitä mieltä, että alkuun voin tehdä noudot vain metallilla. Eino lähti kapulalle ihan hyvin, mutta sillä ei ole kovin kiire sieltä takaisin. Se jää vähän pyörittelemään kapulaa ja tekee myyrästysloikkaa sinne. Kiireen tuntua voisi tehdä siten, että heti kun pentu lähtee noutamaan, lähden itse peruuttaamaan. Voin myös hoputtaa sitä sanomalla esim. "pian,pian". Eino reagoi tähän yllättävän hyvin, sillä epäilin sen pudottavan kapulan heti, kun avaan suuni. Palautukset parani tällä. Mun itse pitää olla tarkempi siitä, että se saa pudottaa kapulan vain "jes"-käskyllä. Nyt sanon sille helposti "no, jes" ja se pudottaa kapulan jo no-kohdassa. Lisäksi mun kannattaa odottaa, että kapula on paikoillaan ennen kuin lähetän Einon noutamaan, sillä liikkuva kapula houkuttelee enemmän myyrästysloikkaan, kun pentu joutuu pysäyttämään kapulan.

Toisella kierroksella katsottiin perusasentoa ja seuruuta. Eino oli oikealla paikalla, vaikka musta koko ajan tuntuu, että se jätättää. Oikeastihan Noel edistää, mistä tämä illuusio tulee. Koska Eino painaa perusasennossa, palkan suunta ei saisi olla jalasta kiinni. Palkka voi tulla ylhäältä pompun kautta tai sitten luopumisen kautta. Seuruuta kannattaa tehdä eri pituisia pätkiä, esim. 3-10 askelta, ettei jumitu tiettyyn pituuteen ja opeta pennulle tiettyä kaavaa. Avut kannattaa vielä pitää mukana, että pääsee tekemääm pitempää pätkää.

Puhuin siitä, kun musta tuntuu, ettei Eino ole treenatessa riittävän innokas ja aktiivinen. Ninan mielestä Eino näytti kuitenkin ikäisekseen hyvältä. Itse voisin olla aktiivisempi sitä palkatessa ja kehua enemmän, vaikka käytänkin naksutinta. Pennun olisi hyvä olla heti treenin alussa aktiivinen ja hakea kontaktia. Treenille voi keksiä jonkin sanan, josta pentu tietää, että treenit alkaa ja sen pitää olla aktiivinen. Aktiivisuudesta pentua palkitaan.

Vauhtiluoksetuloissa Einon ongelma on kiljuminen ja rimpuilu, kun kävelen sen luota pois. Jatkossa appari voisi kantaa Einon minun luota pois, samalla sitä syöttäen. Näin Eino pysyikin hiljaa. Jos se ehtii alkaa kiljumisen, kun appari kääntyy minua kohti, niin sitten appari kääntää sen pois päin minusta. Katsotaan, miten kauan sitä enää kukaan viitsii kannella :D

Hyvät treenit oli ja tykkäsin kouluttajasta. Oli myös kiva päästä näkemään Ninan pennun pentutreenejä, kun se on niin lähelle saman ikäinen kuin Eino.