Näytetään tekstit, joissa on tunniste toko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toko. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Einosta TVA

Eino tokoili tänään kolmannen EVL-kokeensa, josta myös kolmas 1-tulos! Olipa jännää, kun niin toivoin 1-tulosta ja toisaalta eipä tässä olisi ollut enää kuin kuukausi aikaa hankkia tulokset SM:iin, jos 1-tulosta ei olisi tänään tullut.



Paikalla istuminen: 10
Paikalla makaaminen: 10

Yksilöliikkeet tehtiin yhteen pötköön, mikä sopii meille ihan loistavasti. Minusta kokeessa haastavinta on koiran virittely ennen koekehään menoa ja on ihan tuskaa, jos sen joutuu tekemään moneen kertaan.

Tunnari: 9,5 Eino meni tunnareille aika vauhdilla, eikä nenä ollut auki alusta saakka, joten alkuun ylimääräistä pyörimistä kapuloilla.

Zeta: 7 Seisoi istumisen. Tämä on nyt selkeästi meille haastavin liike saada kasaan.

Ohjattu: 9 Hieno merkki! Itse mokailin antamalla väärän käskyn ja Eino vähän pelasi kapulalla nostossa.

Luoksetulo: 10 Seiso olisi saanut olla napakampi.

Ruutu: 10 Tämä oli loistava, nyt ei ollut ennakoinnista tietoakaan!

Kaukot: 9 Yksi väärä asento väliin, jonka Eino korjasi kuitenkin hyvin. Mielentila ei ollut taaskaan optimi tähän liikkeeseen.

Seuraaminen: 9,5 Melko siisti, vähän edistää tällä hetkellä ja yksi pieni ääni paikalla käännöksessä.

Kiertonouto: 10

Yht.301p. EVL1, KP, TK4, sijoitus 1/6

Kokonaisuudessaan paras meidän kolmesta EVL-kokeesta, vaikka pieniä mokia sattuikin matkaan. Kapulan käsittely on edelleen Einolle haastavaa ja nytkin pientä pyörittelyä oli kaikissa noudoissa. Eino oli suht kiihkeällä mielellä tänään, mutta on onneksi oppinut pitämään suunsa supussa, eikä ääniä tullut kuin yksi pieni piippaus seuruussa.

Samalla saatiin osallistumisoikeus SM-kisoihin ja tästähän ne treenit vasta oikeasti alkaa. On tämä silti aika hieno välietappi, kun kyseessä on ensimmäinen valioni ikinä missään lajissa <3 (Näyttelytulostahan Eino ei tule ikinä saamaan, mutta yhtä hieno saavutus silti.)

Aiemmat tulokset saatiin
24.3.2018 Mikkeli EVL1 285p.
14.4.2018 Kotka EVL1 284p.













perjantai 30. maaliskuuta 2018

Näytön paikka

Pari viikkoa sitten osallistuttiin Einon kanssa TOKO Valmennustenkaan näyttökokeeseen Lahdessa. Treenit keskittyivät viimeisen kuukauden ennen näyttöä lähes pelkästään näytössä tehtäviin liikkeisiin (seuraaminen, luoksetulo, ruutu, kaukot ja avo nouto). Erityisesti työstettiin seuraamisen mielentilaa ja eniten näytössä jännittikin se, miten seuraaminen pysyy kasassa. Kuukausi ennen näyttöä kävimme möllitokossa Varkaudessa ja siellä Einon vire oli aivan liian korkea ja ääntäkin tuli kiitettävästi. Teknisellä puolella tietysti jännitti, onnistuuko eteen lähetys.

Käytiin kaksi kertaa ennen näyttöä treenaamassa Lahdessa Oilin yksärillä, jotta halli olisi tuttu. Testailin kummallakin kertaa sopivaa virittelyä ennen kehään menoa ja treenattiin kehään menoja sekä näytön liikkeitä. Saatiin Oililta neuvoksi, etten seuruuttaisi Einoa kehään, vaan se saisi tulla sinne jollakin vapaamuotoisemmalla käskyllä, ettei oltaisi jo heti kehään mennessä konfliktitilanteessa. Tämä tuntui hieman hankalalta, koska Einolla ei ole sellaista mukana kulkemiskäskyä, jolla se pitäisi kontaktia, vaan ainoastaan "tässä"-käsky, jolla se pysyy vieressä, mutta saa katsoa mitä haluaa. Päädyttiin kuitenkin "tässä"-käskyn käyttöön ja se on tehnyt kehään menoista huomattavasti rennompia, vaikka Eino vähän kyyläileekin. Kuitenkin heti kun sen pyytää sivulle, se lopettaa kyyläyksen. Lisäksi mietittiin, että Einolle voisi ennen kehään menoa heittää namit maahan syötäväksi ja pyytää siitä suoraan mukaan kehään. Kummallakin kerralla oli hyvät ja onnistuneet treenit ja saatiin hyviä ajatuksia pohdittavaksi.

Näyttöaamuna lähdettiin hyvissä ajoin klo.6.30 kohti Lahtea, jotta ehditään heittää siellä lenkki. Einolla meni vatsa ihan kuralle, ilmeisesti se reagoi minun jännitykseeni vatsallaan. Onneksi kaverilla oli hyvä niksi, miten ripaskat saadaan putsattua karvoista lumen avulla ja saatiin Einon takalisto jotenkin siedettävän näköiseksi. En muuten enää ikinä unohda niitä kosteuspyyhkeitä kisareissulta...

Lenkin jälkeen ilmoittautumaan ja kun toivoin alkupään numeroa, niin tietenkin arvoin viimeisen lähtönumeron. Loppujen lopuksi tämä osoittautui hyväksi lähtönumeroksi, sillä jännityksestä putosi puolet pois toisten suorituksia katsoessa, kun näki ettei ne muutkaan täydellisiä suorituksia siellä vedelleet.

Alkuun paikallaolot. Nämä sujui Einolta ongelmitta. Oli istunut hyvin ja teki maahanmenon sekä luoksetulon riittävällä ripeydellä. Paikkisten jälkeen vein Einon autoon odottelemaan.

Ennen yksilöliikkeitä pääsin virittelemään Einon hyvin viereiseen halliin, jossa ei ollut muita sillä hetkellä. Nyt ainakin tuntuu, että meille on löytynyt suht hyvät alkurutiinit. Ensin revittelyt patukan kanssa niin kauan kuin Eino on siinä täysillä mukana. Jossakin vaiheessa huomaan, ettei se enää viitsi repiä patukkaa kaikkien voimiensa takaa ja lopetetaan siihen. Tämän jälkeen tehtiin kaukoja, joita teki teknisesti tosi hyvin, mutta ääntä tuli joissakin vaihdoissa ja tämän jälkeen loppuaika seuraamista mahdollisimman rauhallisessa vireessä. Olisinko kerran joutunut keskeyttämään äänen takia, muuten malttoi hyvin. Tämän jälkeen kun kurkkasin hallin puolelle olikin jo melkein meidän vuoro. Hallissa en uskaltanut tehdä enää mitään, sillä Eino nousee niin helposti, jos ympärillä on muita koiria.

Eino siis halliin ja odottamaan vuoroaan. Ennen kehään menoa heitin vielä namit maahan sille syötäväksi ja siitä suoraan kehään. Eino tuntui kivalle kehään mennessä, alkuun se tietysti kävi katseellaan kehän läpi, mutta otti sitten oma-aloitteisesti kontaktia. Aloitettiin seuraamisella ja kaavio alkoi heti nostattavasti paikallaan käännöksillä, selvittiin kuitenkin näistä ääneti. Eino oli aika hyvän tuntuinen läpi seuruun, juoksussa se meinasi vähän keulia ja juoksussa tuli yksi äänikin, muuten se oli kuitenkin aika rennon oloinen. Videolta katsottuna sillä jopa hitaassa käynnissä laskee häntä selkälinjan alapuolelle :P Tällä hetkellä seuraaminen ei ole teknisesti puhdasta ja Einon paikka hieman elää, sillä olen joutunut keskittymään pelkästään vireeseen, mutta kyllä se kuitenkin suht siisti kokonaisuus oli.

Seuraamisen perään luoksetulo. Eino tuli aika vauhdilla ja seisominen valui jonkin verran. Tosin ei se jutagrassilla koskaan tee oikeasti hyviä stoppeja. Maahanmeno oli vähän parempi. Annoin varmaan kummankin käskyn vähän liian myöhään. Loppupa hyvä ja vauhti pysyi tasaisena kaikilla osuuksilla.

Seuraavana ruutu, jossa jännitti osaako Eino mennä eteen, koska jos se menisi vinoon, se ei osaisi korjauksia. Eino katsoi virittelyssä hyvin eteen ja suoraan se lähtikin. Hyvin bongasi myös ruudun, mutta ennakoi voimakkaasi ja pysähtyi ihan vasempaan etureunaan. Loppu ok. Vauhtia olisi saanut olla enemmän sekä eteen lähetyksessä että ruutuun juoksussa.

Nouto - meidän ikuinen murheenkryyni. Nouto sujui tällä kertaa ilman isompia ongelmia. Nosto olisi saanut olla siistimpi, mutta Eino ei pelleillyt otteen kanssa ja tuli säpäkästi sivulle.

Lopuksi vielä kaukot. Näissä sitten vähän sattui kaikenlaista, mutta ei nyt mitään katastrofaalista. Harmi vaan sinänsä, kun Eino osaisi ne paljon paremminkin. Järjestys oli vähän erikoisempi I-S-I-M-S-M. Alun maahanmeno jäi hieman vajaaksi, luulen syynä olleen minun hyvin varovaisen käskyn. En yleensäkään kovin voimakkaasi anna käskyä, ettei Eino vahingossakaan laittaisi päätä maahan, mutta nyt käsky oli vielä normaaliakin varovaisempi. S-I vaihdossa Eino liikutti vähän vasenta takatassua. M-S vaihdossa Eino tuli todella pitkäksi, mikä on sille epätyypillistä, eikä sitten osannut mennä siitä oikein maahan. Vielä ei vaan kaukojen tekniikka pysy kasassa kaikissa tilanteissa.

Olin kuitenkin tosi tyytyväinen näyttöön, sillä Eino oli mielentilaltaan rennompi kuin mitä se on ikinä ollut missään kokeessa. Tekniset virheet on kuitenkin miljoona kertaa helpompia korjata kuin vääränlainen mielentila.

Tällä viikolla saatiin sitten tieto, että Eino on valittu TOKO Valmennusrenkaaseen!



sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Syksyisiä kuulumisia

Ollaan eletty vähän hiljaiseloa viimeksi kulunut kuukausi. Ollaan me Einon kanssa pikku hiljaa treenailtu EVL:n liikkeitä, mutta treenitahti on jäänyt sellaiseen 2-3krt viikossa tahtiin. Agilityä ei ole treenattu sitten Saijan valmennuksen syyskuussa ja seuraavat kisatkin taitaa mennä ensi vuoden puolelle. Kisoihin kuitenkin olisi hinku, niin päätin sitten ilmoittautua rally-tokokisoihin. Mennään Einon kanssa avoimeen luokkaan siitä ilosta, ettei siellä tarvita enää hihnaa ja toisaalta se on vielä tosi helppo luokka, missä ei tarvitse osata oikein mitään. Noelkin pääsee yrittämään sitä viimeistä hyväksyttyä tulosta mestariluokasta RTK4:een.

Einon treeneistä voisi kertoa sen verran, että ollaan treenattu nyt pääasiassa kiertohyppynoutoa, eteen lähetystä ja merkkiä. Kiertohyppynoudossa päätin vaihtaa Einon kiertosuuntaa. Sille luontaisempi suunta olisi vasemmalta oikealle, mutta se on myös se suunta, johon se haluaisi aina tilaisuuden tullen flänkätä. Flänkkiongelman poistamiseksi se siis jatkossa joutuu kiertämään oikealta vasemmalle. Näin päin se juoksee suoraan merkille. Uuden suunnan oppiminen on käynyt Einolta yllättävän nopeasti ja nyt se pystyy jo kiertämään täydestä matkasta tähänkin suuntaan. Myös liikkeen loppuosaa on treenattu ja Eino alkaa jo aika hyvin osua hypyille kapuloiden kanssa.

Eteen menossa on tullut vähän takapakkia, kun sen treenaamisessa oli vähän taukoa. Nyt kun siirryttiin halliin treenaamaan, juoksutan Einoa taas seinän vieressä olevalle namikupille ja välillä sitten tehdään tyhjiä. Einolla on kyllä ajatusta eteen menosta, mutta tässäkin se meinaa välillä lähteä flänkkäämään vasemmalle. Viimeistään siinä vaiheessa kun huudan jes, se lähtee kaartamaan vasemmalle. Toki jessin jälkeenhän se saa niin tehdä, mutta silti en tykkää siitä. Niinpä sillä nyt joko on se namikippo siellä edessä, jonne sen vapautan tai jos lähetän tyhjään, niin stoppaan ja menen palkkaamaan namilla. Lelut kun vaan pahentaa flänkkiä ja toisaalta aiheuttaa myös jähmimistä.

Myös merkillä ongelmaksi on muodostunut se, ettei sinne voi juosta suoraan. Muutamissa viime treeneissä tähän on kuitenkin löytynyt ratkaisuksi namialusta merkin takana ja voimakas hetsaaminen. Tällä nyt jatketaan jonkin aikaa ja kasvatetaan uskoa siihen, että siellä merkin takana odottaa nami. Onhan siinä aikamoinen apujen häivyttäminen edessä, mutta näinhän se ruutukin lopulta saatiin toimimaan, kun ongelmat oli ihan samat. Huvittavaahan näissä flänkki- ja silmänkäyttöongelmissa on se, ettei Eino lampailla osaa näitä ominaisuuksiaan käyttää :P

Alla syksyisiä kuvia tältä päivältä :)















lauantai 16. syyskuuta 2017

Einolle VOI1

Käytiin Einon kanssa tänään Pieksämäellä tokoilemassa ensimmäistä kertaa voittajaluokassa. Otettiin vähän erilainen lähestyminen kokeeseen kuin aiemmin, eikä treenattu tällä viikolla kuin kerran. Viime viikollakaan ei taidettu treenata kuin pari kertaa. Ei tuntunut yhtään siltä, että on mihinkään kokeeseen menossakaan, kun ei treenannut, toisaalta kokeessakaan ei jänittänyt niin paljon kuin aiemmin, kun ei tarvinnut tehdä mitään viime hetken hinkkauksia.

Koepaikalla Eino kävi spurttailemassa ensin metsässä ja sen jälkeen se sai juosta patukan kanssa kentällä. Palkkasin luoksetulon stopin, muutaman vaihdon kaukoja ja liikkeestä istumisia. Tehtiin tunnari liikkuroituna. Lopuksi vielä patukan kanssa juoksemista. Hallissa en enää tehnyt sen kummempia virittelyjä.

Paikalla makaaminen: 10 Piilossa muistin, ettei olla ikinä tehty paikkista häirittynä. Normi häiriön lisäksi liikkuri oli rakennellut ruudun paikkiksen aikana... Ei ollut häirinnyt Einoa.

Seuraaminen: 9 Todella lyhyt selkeästi avoimen luokan seuraaminen... Peruutusaskelissa pääsi ääni ja olihan tuo vähän levotonta.

L: 8,5 Hyvä seisominen, Einolle todella nopea istuminen. Istumisessa kuitenkin liikutti tassua ja seuraaminen oli vähän levotonta.

Luoksetulo: 10 Todella hyvä stoppi hyvällä alustalla.

Ruutu: 10 Nyt ei ollut ennakoinnista tietoakaan, ei stopin, eikä maahanmenon suhteen.

Ohjattu: 8 Nosti todella nätisti kapulan, mutta pudotti. Nosti kuitenkin ripeästi uudelleen oma-aloitteisesti.

Tunnari: 10 Haisteli kapulat kahteen kertaan läpi, vaikka selvästi merkkasi oman jo ensimmäisellä kierroksella. Kuitenkin suht rauhallinen haistelu ja kaikki kapulat pysyivät alkuperäisillä paikoillaan!

Kaukot: 7,5 I-S liikkui ja M-I meinasi ennakoida seisomista, mutta sai korjattua. Oltiin kuitenkin samalla aaltopituudella ja Eino teki samoja vaihtoja, mitä käskytin.

Metallihyppynouto: 5 Onnistuin taas heittämään kapulan laipalleen. Eino alkaa kuitenkin ilmeisesti jo tottua ja nosti nätisti. Hyppäsi takaisin ja sylkäisi kapulan eteeni. En tiedä, mitä lie ajatteli, kun ei se treeneissä ole noin tehnyt. Hetken mietittyäni nostin itse kapulan ja saatiin vielä pisteitä.

Kokonaisvaikutus: 10

YHT. 281,5p. VOI1, sija 1., tuomari Anne Nokelainen

Pikku kapulakämmeistä huolimatta kokonaisuudessaan hyvä koe. Eino ei tuntunut ylivireiseltä, vaikka seuruu näyttääkin aika töpötykseltä. Nyt kohti isojen poikein luokkaa EVL:lää :)


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

TOKO SM 2017

Viikonloppuna kisattiin Einon tokouran toiset arvokisat. Olipas aika rankka viikonloppu, kun oma vuoro oli sunnuntaina ihan viimeisten joukossa. Koko viikonloppuna ei oikein voinut keskittyä muiden suoritusten seuraamiseen, kun koko ajan oli mielessä se oma vuoro.

Perjantaina käytiin treenaamassa Ojangossa. Tehtiin lähinnä liikkeiden välejä ja alkuja ja Eino oli tosi hyvän tuntuinen. Ei tuntunut kyttäävän ympärilleen. Istui liikkeestä istumisen. Kisapaikalla oli reilusti ylimääräistä tilaa, joten treenattiin myös lauantaina kisojen aikaan. Eino teki nytkin tosi hyvin, mutta oli aika korkeassa vireessä ja seuraamisen aloituksissa tuli ääni. Tehtiin taas muutamat istumiset liikkuroituna. Yhden mokasi, kun oma rytmitys oli pielessä, autettuna istui. Launatai-iltana käytiin treenaamassa, mutta Eino teki vain paikkaistumisen, missä ei huomautettavaa. Paikka oli todella avara keskellä peltoja, niin en uskaltanut treenata enempää, sillä arvaan että olisi päädytty vain vääntämään kyttäämisen kanssa, kun mitä avarampi paikka, niin sitä pahempaa se on.

Myös sunnuntaina oli tarkoitus treenata ihan reilusti ennen omaa vuoroa, mutta keli olikin sen verran lämmin ja oma olo jännittynyt, että katsoin paremmaksi olla hinkkaamatta isommin. Tehtiin kuitenkin taas seuruuta äänillä höystettynä ja istumia sekä kaukoja. Ennen omaa vuoroa oli vielä tarkoitus seuruuttaa löysät pois, mutta Eino tuntuikin vähän nuutuneelta lämmön takia, niin treenaaminen jäi hyvin lyhyeksi tässäkin kohtaa. Jos nyt jotain positiivista, niin enää ei tullut ääntä.

Kehä 1:

Ruutu 10 Ensimmäisenä liikkeenä oli ruutu. Eino lähti hyvin, mutta alkoi ennakoida stoppia heti etunauhalla, joten jouduin stoppaamaan sen siihen. Flänkkäsi myös vasempaan, joten jäi tosi rumasti vasempaan etukulmaan, häntä ulkona sivunauhalta. En uskaltanut katsoa, mitä numeroa tuomari näytti. Ei oltaisi ansaittu tästä kymppiä, koska ennakointi oli ihan selvää.




Kaukot: 9 Ensimmäinen istumaan nousu hyvä, mutta toiseenpa tarvitsikin tuplakäskyn. Enpä ole koskaan ajatellut, että näinkin voi käydä, kun aina sitä vaan vahvistaa sitä ensimmäistä nousua.



Seuraaminen: 8,5 Eino seurasi hyvin ja hiljaa, mutta itse mokasin. Kun olisi pitänyt ottaa 2 askelta eteen, otin taakse. Tämän jälkeen liikkuri käskytti 2 askelta taakse, mutta päätin tehdä eteen, jotta molemmat askeleet tulisi tehtyä. Tuomari tykkäsi kovasti Einon seuruusta, jonkin kommentoi, että "melkein koskee liikaa ohjaajaan", mutta vähensi pisteitä ohjaajan tottelemattomuuden takia. En sitten tiedä, mitä olisi muuten saanut.




Kokonaisvaikutus: 10

Kehä2:

Tässä välissä juotin Einon ja ehdittiin tehdä yksi liikkeestä istuminen käskytettynä onnistuneesti.

Hyppy: 9,5 Eino kallistui aika voimakkaasti eteen, kun jätän sen, mutta peppu pysyy kuitenkin maassa.



Nouto: 8,5 Mokailin sitten oikein urakalla. Onnistuin heittämään kapulan laipalleen. Eino lähti alun perin selvästi kohti merkkiä, mutta tajusi onneksi kapulan. Tajusi kaataa kapulan kyllä enempiä miettimättä, mutta räpelsi sen jälkeen kapulan kanssa ikuisuudelta tuntuva ajan. Lopuksi se vielä vapautti itsensä suoraan irrotus käskystä, jonka onneksi liikkuri paikkasi sanomalla saman tien kiitos.



Liikkeestä istuminen: 10 JIPPII, se istui! Liikkurin käsky tuli siten, että omaan käskyyn tuli viive, jotta sain annettua sen oikealla rytmillä. Maltoin kuitenkin odottaa ja tuomari ei tätä viivettä kommentoinut mitenkään. Suullinen istu käsky oli kuulemma liian pitkä, mutta siitä ei nyt vähennetty mitään.

Kokonaisvaikutus: 10

Kehä3:

Tähän väliin palkkasin liikkeestä seisomisen.

Luoksetulo: 10 Oli muuten nopea ja siisti perusasento.

Kierto: 10 Jarrutti hyvin merkille ja teki tiukan kierron, hieno perusasento.



Liikkeestä seisominen: 9,5 Varmistin tämänkin pienellä käden heilautuksella, mitä ilmeisesti tuomari ei huomannut. Tähän asti liikkeelle lähdöt oli ollut siistejä, mutta nyt tuli nyökky, mistä puolen pisteen vähennys. Tsiikasi ehkä kehän reunalla olleita merkkejä.

Kokonaisvaikutus: 10 Huvitti, kun tuomari kommentoi, että koira työskenteli ihanan hiljaisesti. Eino kyllä olikin hipi hiljaa joka kehässä, vaikka se oli koko viikonlopun piippaillut treeneissä.

Kehä4:

Paikalla istuminen: 10

Kokonaisvaikutus: 9 Pistevähennys tuli siitä, että Eino meni kehään hihna kireällä. Aina olen sen sinne seuruuttanut ja nyt ajattelin, että menköön. Onneksi jatsossa saa mennä paikkiskehiinkin ilman hihnaa.

AVO1, 303p. TK2 sija.10./71.

Video:


Kokonaisuutena jäi ihan hyvä mieli, vaikka mahtuihan tuonne aika monta pientä virhettä. Ehkä eniten harmittaa se kapulan jääminen laipalleen, kun sitä kapulan nostoa oli niin paljon hinkattu ja sitten itse aiheutin Einolle huonon noston. Liikkeiden välit ja alut oli kuitenkin pääasiassa hyviä. Nyt sitten pitäisi ihan tosissaan alkaa treenata sitä voittajaluokkaa. Kaikki muu on jotakuinkin kunnossa, mutta kaukot puuttuu melkeinpä kokonaan... Tietääpähän ainakin mitä treenata.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kuulumisia

Viime päivityksestä on hieman vierähtänyt aikaa...

Kevään aikana Eino on kisannut agilityssä yhteensä 19 starttia, mutta sen aivan ensimmäisen startin jälkeen ei ole nollia tullut. Välillä on sattunut ykkösluokkaan todella vaikeita ratoja, sitten on ollut pieniä lipsahduksia esim. putken väärä pää ja sitten ärsyttäviä rimavitosia. Tutulla tekonurmella rimat pysyy, mutta hiekkakentällä ja jutagrassilla on tullut muutamia rimoja alas. Tietenkin ne rimanpudotukset on ärsyttävästi sattunut muuten puhtaille radoille... Näiltä rimanpudotusradoilta on kuitenkin kivasti saanut etenemiä ja niissä ei ole kyllä ollut valittamista. Yli viiden metrin etenemään on päästy joka kerta ja vain kerran on joku muu ollut nopeampi. Nyt pitäisi vaan päästä treenaamaan erilaisilla alustoilla, jotta rimat ei tippuisi aina uudella alustalla. Omalla hallilla on onneksi hiekkakenttä ja toiseen halliin on tulossa jutagrassi, joten eiköhän nämä alustat ainakin saada haltuun. Nyt oli vaan ekat ulkokisat niin aikaisin, ettei ehditty hiekalla treenata kuin kerran ennen niitä.

Alla kuvia omista kisoista parin viikon takaa ja video radoista. Nämä oli juurikin niitä pienestä kiinni ratoja. Ekalla radalla viimeinen rima, tokalla hyl, kun olin myöhässä ja Eino ehti kääntyä eteeni ja viimeisellä radalla taas yksi rima. Näillä radoilla etenemät agiradalla 5,09m/s ja hyppärillä 5,51m/s.







Nyt sitten valmistaudutaan Einon kanssa viikon päässä häämöttäviin tokon SM-kisoihin. Ei todellakaan ole mikään varma olo sinne lähteä, kun niin moni asia on ihan tuurista kiinni. Jäävien kanssa on nyt painiskeltu yli puoli vuotta. Nyt onnistuu seiso ja maa ja istuminenkin oli välillä jo ihan hyvä, mutta nyt se on taas alkanut epäonnistua parin viimeisen viikon aikana. Tuntuu ihan uskottamattomalta, että Eino ei sitä kaiken hinkkaamisen jälkeen muka osaisi ja kyllä se aina käskystä kyykkääkin, muttei istu loppuun saakka. Tämä sitten vaihtelee treenistä toiseen, joskus onnistuu, joskus ei.

Toinen ongelmaliike on kaukot. Niissä on ongelmana lähinnä väärä mielentila. Eino on tosi jousilla kaukoissa ja se saattaa yhtä hyvin olla tekemättä mitään tai sitten se ehtii tehdä seitsemän toistoa yhdellä käskyllä. Nyt ihan viimeisen viikon aikana se on keksinyt jättää oikean kyynärän ilmaan ja kun sitä on palkattu hyvistä maahan menoista, ei se nyt halua nousta aina ollenkaan. Kaikki olisi niin helppoa, kun se vaan malttaisi kuunnella, mitä käsketään, eikä koittaisi aina arvailla.

Kolmas ongelma on isolla avoimella kentällä silmänkäyttö. Olisi niin kiva tsiigailla kaikkia ihania merkkejä ja muita kohteita, joita kentälle on laitettu näytille. Kevät oli niin myöhässä ja sm:t aikaisessa, ettei ole ehditty riittävästi treenata ulkokentillä. Ensimmäistä kertaa tämä ongelma tuli ilmi alkukuusta, kun oltiin Ojangon kisaharkoissa. Harkat meni muuten ihan hyvin, mutta liikkeiden välit oli tosi kamalia. Lisäksi istumiset oli hitaita, mutta istui kuitenkin jäävässä ja kapulan nostossa vähän pelleili, kun oli pehmeä alusta. Olen huomannut, että tämä kyyläys tulee ilmi vain kun tehdään liikkuroituna kisamaisesti ja isolla kentällä. Jos treenaan "normaalisti" välillä palkkaillen, ei tätä tule ilmi, eikä myöskään pienemmillä kentillä, vaikka tekisikin kisamaisesti. Pitää vaan toivoa, että Eino saisi sm:ssä katsella ympärilleen riittävästi ennen kehään menoa ja että siirtymät olisi lyhyitä tai aina parempi, jos niitä ei olisi ollenkaan...

Noel kisaili maaliskuun lopulla kolmannen kerran rally-tokon mestariluokassa, mutta valitettavasti ei saatu RTK4:sta pelkällä hyväksyttyjen tulosten rivillä, sillä tehtiin ensimmäistä kertaa hylätty tulos. Noel vaan oli tosi kuutamolla ja virheitä tuli enemmän kuin olisi saanut tulla. Ratakin oli kohtuu haastava, mutta toisaalta virheitä tuli myös "helpoissa" kohdissa. Oli siellä joitain hyviäkin kohtia, mutta tosi tahmeaa oli meno. Noel sai kuitenkin tuomarin palkinnon, että ei kai se sitten ihan niin tahmealta näyttänyt kuin tuntui.

Noel on kisannut agilityä kolmen startin verran omissa kisoissa. Ensimmäinen rata tuntui tosi hyvältä, Noel liikkui hyvin, mutta valitettavasti omaa huolimattomuuttani tuli yhden hypyn ohi. Uskalsin näissä kisoissa tehdä elämäni ensimmäiset saksalaiset. Ensimmäisen tein Einon kanssa ja toisen tällä radalla Noelin kanssa ja molemmat onnistuivat ja olivat jopa ihan sujuviakin! Agiradat oli sitten eri tuomarin tekemät tai tarkemmin ottaen tuomarinharjoittelijan tekemät. Niistä näki heti, etteivät ne ole Noelin ratoja. Kumpikaan rata ei mikään mahdottoman vaikea ollut, mutta radat oli jotenkin sellaisia väännettävä vauhdintapporatoja, ei ollenkaan sujuvia, kuten ensimmäinen rata. Ensimmäisellä agiradalla tuli rimavitonen ja muutama sekunnin kymmenys yliaikaa. Rima tippui, kun jouduin vähän kiilaamaan Noelia hypylle ja se joutui ponnistamaan liian läheltä hyppyä. Viimeiseltä radalta ei ratavirheitä, mutta yliaikaa pari sekuntia. Siinä mielessä pitää olla tyytyväinen ratoihin, että virheitähän ei tullut kuin kaksi. Se tietysti harmittaa, että Noel oli kisoissa niin paljon hitaampi kuin treeneissä. Ensimmäisellä radalla vauhti olisi riittänyt kevyesti ihanneaikaan, kun rataprofiili oli Noelille sopiva, mutta kaikki radat ei valitettavasti vaan sille sovi. Onneksi tuon tyyppisiä ratoja ei kuitenkaan ihan jatkuvasti tule vastaan.

Eilen Noel kävi jo perinteeksi käyneessä joka vuotisessa agivalmennuksessaan. Paitsi, että tälle valkulle on tiedossa jatkoa, joten tänä vuonna Noel pääse ainakin kahteen valkkuun. Tällä kertaa käytiin Ira Mikkasen valkussa. Noel kulki nyt taas ihan hyvin. Jos se kisoissa menisi samaa vauhtia, niin kyllä se ihanneaikoihin pääsisi, joskaan ei se nyt kärkikahinoita tuollakaan vauhdilla hätyyttelisikään. Treeneistä jäi hyvä mieli, kun moni asia onnistui. Esimerkiksi kepit onnistuivat leijeröitynä heti ensimmäisellä yrityksellä. Alkua kellotettiin ja olin ihan varma, että se olisi hitaampi tapa kun menen kauas kutsumaan Noelin, mutta sepä olikin selvästi nopeasti tapa kuin yhtä matkaa juokseminen. Alla videota Noelin treeneistä:


lauantai 26. marraskuuta 2016

Eino tokokokeessa

Käytiin Einon kanssa tokoilemassa Lappeenrannassa. Myönnän, että ilmoitin sen sinne mielenkiinnosta lepsua tuomaria kohtaan. Koiria oli kuitenkin niin paljon, että koe oli jaettu kahdelle tuomarilla ja juuri avoin luokka tietenkin sille toiselle. Noh, Eino teki kyllä sellaisia virheitä tänään, että lepsu tuomarikaan ei olisi kyllä auttanut...

Koe oli reilusti myöhässä ja niinpä sitten edellisen luokan jälkeen ilmoitettiin, että avoimen paikalla istuminen alkaa heti. Olin jo onneksi käynyt Einon lämppäilemässä, mutta silti tuli kiire hakea koira autosta ja siitä suoraan paikalla istumiseen.

Paikalla istuminen: 10 Eino oli aika kuutamolla kehään mennessä. Viime kerrasta viisastuneena tarkistin moneen kertaan, että se nyt varmasti istuu suorassa. Istui kuin patsas, mutta kun lähdin kävelemään takaisin, käänsi jo valmiiksi pään oikealle :P Vapautuksen jälkeen Eino oli ihan sitä mieltä, että nyt kuuluu saada palkka ja koitti alkaa vetämään hihnaa...

Tässä välissä halli jaettiin kahtia ja alo- ja avokehät pyörisi samaan aikaan. En oikeastaan ollut huolissani tästä etukäteen, mutta loppujen lopuksi Eino kyllä otti häiriötä viereisestä kehästä. Eino jäi monen liikkeen alussa tuijottelemaan viereiseen kehään, eikä meinannut ottaa kontaktia.

Seuraaminen: 10 Kontakti putosi ensimmäisessä oikealle käännöksessä, samoin ensimmäisessä täyskäännöksessä ajatukset harhaili toiseen kehään, kun oltiin lähellä aitaa... Peruutusaskelissa pääsi vinkaisu. Seuruu oli aika kiva, ei niin ylivireinen kuin yleensä, vaikka toisaalta matalammassa vireessä tulee helpommin sitten muita virheitä... Tuomarin sanoin riittävän hyvää seuraamista avoimeen luokkaan, mutta yhtään tiiviimpi ei saisi olla :P

Liikkeestä seisominen: 9,5 Hyvä stoppi ja loppupa, mutta mennessäni taakse käänsi taas pään oikealle ja samalla liikutti oikeaa etutassua.

Luoksetulo: 10 Hyvä vauhti loppuun saakka ja suora loppupa.

Liikkeestä istuminen: 0 Ei olla viiteen viikkoon tehty yhtäkään liikkeestä maahanmenoa, eikä Eino ole kertaakaan mennyt istu-käskyllä maahan tänä aikana. Ennen kehää se vielä teki hyviä istumisia ja liikkeelle lähtiessä se ei tuntunut niin ylivireiseltä, etteikö kuuntelisi. Olin ihan varma, että istuminen onnistuu, mutta ei, maahan painui...

Ruutu: 10 Ei mennyt hukkaan lelulle juoksutukset, nyt meni hyvällä vauhdilla loppuun saakka ja reagoi hyvin stoppiin. Pienenä miinuksena nosti pään maasta, kun tulin viereen. Niin, eikä ottanut kontaktia enää ruudun bongauksen jälkeen...

Nouto: 9,5 Tässä sama juttu kuin ruudussa, katsoi kapulan heiton, eikä palannut kontaktiin... Itse nouto oli hyvä, loppupa hieman vino, mistä vähennys.

Kaukot: 5 Jaahas, tässä Eino oli kyllä ihan porsas. Ensimmäisellä istu-käskyllä linttasi leuan maahan... Toisella nousi hyvin, mutta ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli jo takaisin maassa. Toinen istumaan nousu jäi vajaaksi, loppu sentään ok. En edes muista milloin Eino olisi viimeksi mokaillut kaukoissa, joten totaalisen puskista tuli tämä.

Hyppy: 8 Lähti ponnistamaan niin kaukaa, että takajalat kolahti hyppyyn. Olisiko johtunut normaalia matalammasta hypystä tai sitten muuten vaan arviointi virhe.

Kiertäminen: 9,5 Tämä sentään onnistui normaalisti, otti kontaktinkin bongauksen jälkeen. Vähennys tuomarin mielestä vinosta aloitusasennosta.

YTH. AVO1 272p. sija.1./10. tuomari: Tommi Varis

Eino odottelee palkintojen jakoa <3 Kuva: Päivi Roine

Palkintopose :D

Video kokeesta:



Olipahan koe. Eino mokasi monta asiaa, mitkä sen pitäisi osata ja lisäksi oli vielä pari työtapaturmaakin. Pahimpia mokia oli minusta nuo kontaktiongelmat liikkeiden aluissa. En tiedä, oliko viereinen kehä sitten kovinkin paha häiriö, ainakin tuntui liikkeiden alussa jumittavan sinne. Mihinkään oven kolinoihin tai vastaaviin se ei kuitenkaan reagoinut. Häiriöt ei kuitenkaan mitenkään selitä ruutuun ja kapulaan jumiutumista, ne oli ihan vaan possuilua. Minusta ehkä pahinta, mitä voi kokeessa tapahtua on se, ettei koira pidä kontaktia ja nyt se sitten tapahtui. Olen koittanut tätä taitoa vaalia ihan alusta asti ja ollut ihan todella mustavalkoinen, mutta silti pakka tuntuu leviävän käsiin. Eikä siis pelkästään tämän kokeen perusteella, mutta nyt ongelmat tuli hyvin selkeästi esiin. Ehkä tätä selittää se, että koko ajan enemmän treenataan lähettäviä liikkeitä, missä saa bongailla ja odotus on kova, että pääsisi juoksemaan.

Pitänee ottaa jatkossa vieläkin tiukempi linja aloituksiin. Yksi ainut mahdollisuus onnistua ja jos mokaa, niin ei tasan pääse tekemään yhtään mitään. Einolle lienee ollut ihan sama, miten monta kertaa joutuu ottamaan uusiksi aloituksen, kun lopulta kuitenkin pääsee sinne ruutuun tai kapulalla jne. Se palkkautuu niin paljon pelkästä tekemisestä, että ainut toimiva rangaistus voisi olla se, ettei pääse tekemään ollenkaan. Toki tällainen on tässä vaiheessa hieman turhauttavaa, kun pitäisi saada toistoja mm. ohjattuun, eteen lähetykseen jne., mutta kontakti ja oikea fokus on asioita, joista en halua joustaa.


tiistai 15. marraskuuta 2016

Oilin opissa

Tästä on kyllä jo pari viikkoa aikaa, mutta voinpahan samalla kommentoida, miten treenit näillä neuvoilla on sujuneet.

Treenien aiheena oli eteen lähetys ja seuraaminen. Aloitettiin eteen lähetyksellä, jotta Eino ei keulisi ihan niin pahasti seuraamisessa. Tehtiin kerran lelulla ja sitten kokeiltiin tyhjään. Lähti tosi epävarmasti ja vilkuili taakseen. En edes ole palkannut Einoa lelua heittämällä, mutta appari on muutaman kerran heittänyt pallon heittovarrella. Juu ei, tälle koiralle ei voi _ikinä_ heittää mitään, jää niin pahasti kiinni. Oilin ajatus oli namikuppi näin hallikaudella. Kuppi viedään aina seinän viereen, jotta koira oppii samalla jatkamaan aina seinään saakka. Kun koira on edennyt 10-15 metriä, se vapautetaan kupille. Vapautuksen jälkeen ei enää haittaa, vaikkei koira menisikään täysin suoraa linjaa kupille. Koira jää odottamaan kupille ja ohjaaja vie sille sinne lisää palkkaa. Myöhemmin kupin ei tarvitse näkyä koiralle lähetyspaikkaan saakka, vaan koira näkee sen vasta lähempää. Namit pitäisi kuitenkin Oilin mielestä olla aina kupissa, ei maassa, jottei koiran tarvitse koskaan etsiä niitä. Maassa olevat namithan on siitä hirmu käteviä, kun niitä ei näe kauempaa ja koiralle voi uskotella, että namit on siellä aina, välillä vaan stopataan, mutta tässä on toki riskinä, että koira lähtee etsimään nameja. Olen nähnyt tämän tavan toimivan useammalla koiralla, mutta Noelillahan se ei toiminut, se oli niin kiinni nameissa, että stopit oli tosi huonoja, kun namien vetovoima oli niin kova. Toki asiaa voisi lähestyä myös siltä kannalta, ettei koira ole riittävän hyvin hallinnassa (ja tämän myönnänkin, kyllä sen pitäisi pysähtyä, vaikka nenän edessä olisi pihvi), mutta itse en lähtenyt vääntämään, vaan vaihdoin tekniikkaa ja Noelilla toimii pallon heitto erinomaisesti.

Kun koiralla on riittävästi toistoja kupille juoksusta, sen pitäisi mennä vapautuksesta seinälle ja jäädä sinne odottamaan, vaikkei siellä kuppia olisikaan. Ohjaaja käy aina palkkaamassa koiran seinälle. Kun tehdään pysäytyksiä, kuppia ei ole ja ohjaaja käy palkkaamassa koiran stopista. Itse olen palkannut myös kädessä olevaan leluun, jotta olen saanut teräviä stoppeja, mutta kovin montaa kertaa ei tätä varmaan uskalla tehdä. Me on nyt juostu kupille ja Eino on oppinut jäämään sinne. Olen tehnyt myös jonkun stopin, vaikka kuppi onkin näkyvissä ja Eino kyllä pysähtyy ongelmitta. Seuraavalla kerralla se kuitenkin menee hitaammin, kun odottaa stoppia, joten kovin usein en voi pysäytellä, eikä se ehkä ole tarpeenkaan, koska tiedän Einolla olevan hyvät stopit. Alkuun mietitytti, motivoiko namikuppi riittävästi Einoa, mutta hyvällä vauhdilla se sinne menee. Vielä ei voi sanoa, tuleeko tästä mitään, kun en ole ilman kuppia kokeillut.

Toinen ajatus eteen menoon oli harjoitus, jossa koiralle viedään pallo palkaksi, lähetetään se pallolle ja koiran huomaamatta jätetään lähetyspaikkaan toinen pallo ja mennään leikkimään koiran kanssa sinne, mihin se lähetettiin. Sitten koira lähetetään takaisin päin edelliseen lähetyspaikkaan jätetyllä pallolle. Jätetään taas uusi pallo jne. Jossain vaiheessa ei enää jätetäkään palloa, vaan lähetetään koira tyhjään sitä samaa janaa, mitä se on juossut edestakaisin palloille. Hyvä ajatus minusta. Kerran kokeiltiinkin, mutta Eino ei lähtenyt tyhjään. Olosuhteet oli kyllä vähän huonot, sillä hallin seinustalla oli merkki, joka veti sitä selvästi puoleensa, joten en tiedä, olisiko onnistunut ilman tätä häiriötä. Kokeillaan myöhemmin uudelleen, kun osaamista on vähän enemmän.

Yksi vaihtoehto eteen lähetykseen on opettaa koiralle nenäkosketus seinään. Kuppitekniikkahan on vähän kuin oikaisu tähän tapaan. Koira halutaan opettaa juoksemaan seinälle asti, mutta opetetaan se kupin avulla, eikä vaadita nenäkosketusta tai suoruutta seinään nähden. Nenäkosketuksessa tuntuu minusta hankalalta se, että silloin pitäisi aina olla tyhjä seinä, jotta koira pystyy sen tekemään. Jos seinällä on esteitä, se ei voi tehdä sitä. Ja sitten kun siirrytään ulos, ei nenäkosketukset tai kupit seinällä enää auta. Tällä hetkellä nyt opetan kuitenkin eteen lähetyksen hallissa ja katsotaan sitten keväällä millainen työ on edessä, jotta Eino oppii sen ulkonakin...

Toinen aihe meillä oli seuraaminen. Ongelmana on, että Einolla on taas alkanut vire nousta liian korkeaksi. Sen etupää menee laukkaa, joka tekee seuraamisesta todella epätasaisen näköistä. Myös ääntä on alkanut taas tulla silloin tällöin. Vireen nousu alkoi halliin siirtymisestä, kun treenataan taas tokoa ja agilityä samassa paikassa. Koko kesänä ei ollut ongelmia, kun ei treenattu lähelläkään agihallia... Vaikka vireen kanssa on ollut ongelmia, muuten olen ollut tyytyväinen Einon seuraamiseen, paikka pysyy hyvin, painaminen on vähentynyt ja käännökset ym. sujuu. Virettä pitäisi saada alemmas. Oilin neuvot oli namipalkkaus. Palkan odotus pitäisi saada pienemmäksi, jotta perusasennoissa jähmiminen jäisi pois. Leluakin pitää antaa, mutta harvakseltaan ja vasta sosiaalisen palkan jälkeen. Namin voi antaa luopumisen kautta. Kun treenataan virettä, ei pitäisi nipottaa niin paljoa kaikesta muusta.

No, miten tässä on käynyt? Namipalkkaan siirtyminen vähän hirvitti, ettei vire laskisi liiankin alas. Pari ekaa treeniä olikin vähän tahmeita. Ongelma ei ehkä ollut niinkään vireessä, vaan jotenkin Einon tekeminen muuttuu namipalkalla vähän löysäksi. Päätin kuitenkin olla välittämättä tästä ja katsoa miten käy. Muutaman treenin jälkeen namipalkan vaikutus oikeastaan katosi ja Eino alkoi nostaa virettä entiseen tapaan. En tiedä, onko se sitten saanut lelua liiankin vähän ja nostaa se takia kierroksia, koska uskoo, että kyllä se lelu kohta tulee, kun ei ole vielä tullut. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Olen koittanut palkata melko tiheään, koska palkattomuus yleensä nostaa virettä.

On treenattu paljon myös aloituksia siten, että Eino on perusasennossa, liikkuri käskyttää ja sanon sivu, mutta mitään ei tapahdu. Einolla on hirveä odotus siitä, että kohta pääsee seuraamaan ja se patoaa itseään sivulla, lakkaa hengittämästä, kun liikkuri sanoo käsky jne. Nämä treenit on edenneet hyvin, eikä Einossa enää tapahdu yhtä isoa muutosta, kun sanon sivun, vaan malttaa paremmin istua paikallaan. Olen kyllä rehellisesti sanottuna aika kädetön tämän ongelman edessä. Tykkään kyllä vietikkäästä seuraamisesta, mutta liika on aina liikaa. Olisi ehkä helpompaa vaan suosiolla vetää vire kunnolla alas, kuin koittaa löytää sitä tasapainoa. Vaikka voi kyllä olla, että Oili oli oikeassa, eikä Einolta virettä saa liian alas, vaikka mitä tekisi. Ehkä seuraavaksi lakkaan palkkaamasta kokonaan :P

torstai 20. lokakuuta 2016

Oikeus voittajaluokkaan!

Kisattiin viime lauantaina Einon kanssa avoimessa luokassa. Kisat oli samalla Suur-Savon kennelpiirin piirinmestaruudet. Muuten en ehkä olisi lähtenyt vielä avoimeen, enkä varsinkaan Pieksämäelle kisaamaan. Avoimssa luokassa meille oli vaikeita nouto ja liikkeestä istuminen. Nouto kuitenkin parani huimasti parin viimeisen viikon aikana ja sen osalta meninkin kokeeseen melko rauhallisin mielin. Istuminenkin alkoi jo sujua, mutta viisi päivää ennen koetta Eino keksi jäävien sekoittamisen. Siihen mennessä sillä ei ollut käynyt mielessäkään, että se voisi tehdä väärän jäävän, mutta nyt siltä katosi kokonaan korvat ja se vaan räiski menemään milloin minkäkin asennon. Vielä kisapaikalla juuri ennen kehään menoa se teki pelkkiä maahamenoja - ihan sama mitä sanoin tai mitkä avut annoin ja kokeessa tietenkin oli seisominen ja istuminen...

Kehään meno ei tuntunut kovin mukavalta, kun oli niin epävarma olo. Liikejärjestys oli sekoitettu, mikä oli ihan virkistävää, meille erityisen hyvä, ettei koe alkanut seuraamisella.

Ensimmäisenä oli paikalla istuminen. Kehään meno oli suht ok, olisi voinut seurata paremminkin. Jättö ok, ja perillä vielä katsoin, että jäi suoraan. Istui kuin tatti ja piti kontaktia koko istumisen ajan. Arvosana kuitenkin 9,5, koska tuomarin mielestä jäi vinoon... Kukaan muu ei tätä vinoutta kuitenkaan huomannut. Suoraan sanottuna koin tämän hieman epäoikeudenmukaiseksi. Viereisille koirille tuomari kommentoi, että olivat vähän levottomia, mutta ei hän nyt siitä viitsi rokottaa vielä avoimessa ja antoi kympit... Eino oli siis ainoa avoimen luokan koira, joka ei saanut kymppiä paikalla istumisesta.

Sitten yksilöliikkeisiin:

Liikkeestä seisominen: 9 Liikkeelle lähdössä pieni nyökkäys, mutta huh, se seisoi. Ajatteli ehkä vähän maahanmenoa, sillä painui hieman matalammaksi, mikä ei ole Einolle tyypillistä. Perusasentoon teki jonkun pompun ja peppu oli taas liisteriä. Se on aina yhtä mukava tunne, kun liikkurin kiitosta ei vaan ala kuulua ja arvaa, mistä se johtuu...

Luoksetulo: 10 Tuli hyvällä vauhdilla loppuun asti ja säpäkkä perusasento

Ruutu: 9 Aloitus onnistui hyvin, bongasi ruudun ja otti sen jälkeen kontaktin. Meni kuitenkin ruutuun hieman matalana ja ennakoi stoppia, joten jouduin pysäyttämään ruudun etuosaan. Ennakoinnista pistevähennys. Loppupa hyvä.

Merkin kierto: 10 Hyvin bongasi ja otti sen jälkeen kontaktin. Kiersi vauhdilla ja tiiviisti, hyvä loppupa.

Liikkeestä istuminen: 0 Meni oikein itsevarmasti maahan. Olisi varmaan ollut kympin maahanmeno, jos olisi ollut siitä liikkeestä kyse...

Seuraaminen: 9 Paikka pysyi hyvin, kontaksi ei katkennut kertaakaan, käännökset sujui, samoin peruutus, oli ehkä vähän yli-innokas ja askelsi välillä hassusti.

Nouto: 10 Piti aloituksessa kontaktin, mutta kietoi päätä reiden ympärille, mitä tekee, kun tietää, ettei saa katsoa, mutta tekisi kuitenkin mieli. Meno- ja paluuvauhti hyvä ja todella hieno perusasento. Nosto oli vähän ruma, liukui kapulan kanssa. Joka tapauksessa hieno nouto Einolle ottaen huomioon kaikki haasteet, mitä meillä on tämän liikkeen kanssa ollut.

Kaukot: 10 Tähän ei oikeastaan mitään lisättävää.

Hyppy: 9,5 En oikeastaan ole varma, mistä vähennys tuli, olisiko tuomarin mielestä törmännyt sivulle tullessa. Eino ei kyllä harrasta törmäilyä, mutta tiiviisti se toki tulee.

Kokonaisvaikutus: 9 Ei perusteluita, minusta olisi ansainnut kympin :)

Yhteensä 286p AVO1, sijoitus 2. MAH:n joukkueelle piirinmestaruuskultaa :)



Toki alkuun vähän harmitti se maahanmeno, mutta ei voi mitään. Se oli tiedossa, että on ihan arpapeliä, mitkä jäävät se arpoo, onneksi edes toinen osui oikeaan. Nyt sitten käydään ajan kanssa kunnolla läpi jäävien erottelu. Kokeen jälkeenkin se arpoo kolme kertaa neljästä maahanmenon, mutta ehkä tämä tästä...

Luultavasti ei haeta avoimesta koularia, vaan aletaan kokoamaan voittajaa kasaan. Eniten tekemistä on vielä kaukoissa, joskin nekin on edistyneet, mutta kaukana vielä kisavalmiista. Peruutust ei olla tehty paria askelta enempää, joten se pitää ottaa työnalle. Lisäksi Eino ei enää nouda metallia Kädestä se sen kyllä ottaa, mutta ei nosta maasta. Tämä on rastaan koomista ottaen huomioon, että se on opetellut noudon alunperin metallilla, eikä se ollut sille koskaan pentuna epämiellyttävä. Nyt on kuitenkin ollut pitkä tauko metallin treenaamisesta, kun on koitettu työstää perusnoutoa, mutta eiköhän se sieltä palaudu.

torstai 25. elokuuta 2016

Einon arvokisadebyytti

Toko SM:stä on kulunut jo kuukausi, enkä ole saanut tehtyä siitä postausta, kuten en monesta muustakaan asiasta. Haluan kuitenkin lähinnä itselle muistoksi kirjoittaa SM:stä, kun vielä jotakin muistan. Valmistautuminen koitokseen jäi melko vähäiseksi, kun heinäkuu oli juuri kiireisintä aikaa töissä. Joitakin pikkujuttuja kuitenkin muisteltiin silloin tällöin. Eino on kuitenkin osannut alokasluokan liikkeet jo melko pitkään, niin mitään paniikkia ei ollut.

Perjantaina käytiin katsastamassa kisapaikka ja ilmoittamassa joukkue. Einon kanssa kävely kisapaikalla ei ollut sitä kaikista rennointa, kun joka paikassa olisi ollut ihania ihmisiä ja koiria, mutta onneksi tiedän, ettei ne enää töitä tehdessä sitä kiinnosta. Kisapaikalta lähdettiin Jyväskylään, missä meillä oli yöpaikka. Yövyimme samassa paikassa kahden narttukoiran kanssa. Eino oli vähän turhan kiinnostunut niiden takalistoista, mutta isommilta ongelmilta vältyttiin. Eino kuitenkin söi ihan hyvällä halulla ja suostui jopa juomaankin koko viikonlopun ajan, kun vesi oli maustettu FitDogilla.

Jännitys iski oikeastaan vasta lauantai-aamuna. Meidän kisanumero oli piinaavasti vasta 157, joten odottelua piisasi. Minusta kaikista ahdistavinta kisoissa on aina se, kun ei tiedä, milloin koiraa kannattaisi alkaa viritellä. Onneksi Einon kanssa tämä ei kuitenkaan ole niin tarkkaa kuin Noelin. Paikkamaakuukehää seuratessa kävi selväksi, että kymppejä ei hevin tipu. Jälkikäteen katsottuna yksikään koira ei saanut tästä kehästä kokonaisvaikutuksesta kymppiä ja vain harva paikalla makaamisestakin. Ennen kehää päätin, että seuruutan Einon oikein tarkasti kehään ja pidän tiukasti hallinnassa, josko sillä irtoaisi kokonaisvaikutuksestakin vaikka se kymppi. Kehään meno olikin oikein hyvä ja Eino piti kontaktia tiukasti perusasennossa. Siinä jo vähän ehti huokaista helpotuksesta, että nyt menee hyvin. Sitten yht'äkkiä se ei enää pitänytkään kontaktia. Silloin ajattelin, että se alkoi haistella, mutta jälkikäteen videolta katsottuna näyttää siltä, että sitä häiritsee jokin ötökkä ja se käännähtää äkisti katsomaan takalistoaan. Sitten se on hirmu hämmentyneen näköinen ja kun viereinen koira käsketään maahan, sekin painuu varovasti maahan. Omallakin naamalla pörräsi ampiainen samaan aikaa, joten olisiko sitten ollut amppari Einonkin kimpussa. Tässä kohtaa tietysti tuntui siltä, että tämä kisa oli nyt sitten tässä. Loppu meni ok ja saatiin kuitenkin kasi, myös kokonaisvaikutelma 8.

Yksilöliikkeisiin otin Einon valmistautumaan ihan liian aikaisin. Olin kuitenkin päättänyt, että nyt en hinkkaa ennen kehää ja makuutinkin sitä käy siihen-makuussa. Paikallamakuun kasi kummitteli mielessä edelleen, mutta koitin kuitenkin kasata ajatukset ja mennä tekemään hyvällä fiiliksellä. Riskillä nostin Einon virettä ennen omaa suoritusta ja se repikin lelua oikein raivolla. Eino tuntui tosi hyvälle ennen kehää. Ensimmäisenä liikkeenä oli seuraaminen. Vähänhän se oli tiivistä ja ensimmäisessä käännöksessä tuli ääni, jota tuomari ei kuitenkaan varmasti kuullut, kun oli niin kaukana. Mitään varsinaisia mokia ei vinkaisua lukuun ottamatta tullut ja pisteet 10. Seuraavana luoksetulo, josta myös 10 ja lopuksi kapulan pito 10. Kokonaisvaikutus tästä kehästä 10. Eino tuntui todella kivalle kehässä ja sen kanssa oli ilo kisata.

Viimeisessä kehässä aloitettiin hypyllä, josta 10. Liikkeestä maahanmenosta myös 10, vaikka siinä kyllä sattui ihan oikea moka. Eino reagoi selkeästi liikkurin käskyyn, josta se pysähtyi seisomaan ja sitten minun käskystä maahan. Annoin käskyn nopeasti, mutta kyllä videoltakin näkee, että se stoppaa siitä liikkurin käskystä. Kävellessäni koirasta pois päin en ollut varma, menikö se maahan vai jäikö seisomaan. Viimeisenä sitten kaukot, joiden kanssa oli ollut jos jonkinlaista ongelmaa ennen kisoja. Sivulta maahan nätisti, muisti jättää pään ylös. Istumaan nousu oli täpäkkä, mutta maahanmenossa liikkui aavistuksen taakse. Tätä ei voi varinaisesti mokaksi laskea, koska tätä se oli tehnyt treeneissäkin ja teki nytkin oman osaamisensa mukaisesti. Pisteet 9,5. Kokonaisvaikutus 10. Kehästä poistuessa liikkuri huikkasi, että hieno koira :)

Kehästä tullessa oli hyvä fiilis. Yksilöliikkeet ei olisi voineet paremmin mennä. Tämä oli ehdottomasti meidän paras koe tähän mennessä yksilöliikkeiden osalta. Eino palkkaantui hyvin sosiaalisesta palkasta, vaikka aika lyhyiksi jäi taas nuo palkkaukset.

Lopputulos: 189,7p. KP, TK1, sijoitus 9/68, joukkueen sijoitus oli 5.

Sitä on tietysti ihan turha laskea, että jos paikkamakuu olisi ollut 10 (ja kok.vaikutelma 9) =198,3p, oltaisiin voitettu tai jos paikkamakuu olisi ollut 9 (ja kok.vaikutelma 9) =194,3p, oltaisiin oltu toisia...

Noh, joka tapauksessa hyvä fiilis jäi, työtapaturmille ei voi mitään. Ensi vuonna toivottavasti paremmalla onnella uudestaan.


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Einon toinen koetus

Tiistaina oli Einon toinen tokokoe. Lähdettiin Muurameen saakka ihan siitä syystä, että saadaan kokemusta vieraassa paikassa kisaamisesta. Voi että, se olikin jännittävää, kun ei tiennyt tasan tarkkaan, miten asiat menee, eikä liikkuri tai toimitsijat olleet tuttuja. Kisapaikalla olin sentään käynyt pari kertaa ennenkin. Kaikista hankalinta oli koiran kehään valmistelu ja pakkaa sekoitti vielä se, että paikallaolot oli viimeisenä.

Valmistelut tuli ehkä aloitettua vähän turhan aikaisin, koska ehdittiin vetää kahteen kertaan läpi alokasluokan liikkeet... Ei nyt toki kokonaisina liikkeinä, mutta kumminkin. Eino ei ollut ihan niin säpäkkä kuin normaalisti, ilmeisesti siihen vaikuttaa lämpimät ilmat, vaikkei silloin mikään helle ollutkaan. Se oli jo edellisenä iltana samanlainen, mutta maltoin mieleni, enkä lähtenyt sitä nostamaan, koska korkeampi vire olisi todellisuudessa tiennyt vain ongelmia kokeessa. Vieras paikka ehkä aiheutti sen, että se liikkeitten aluissa jonkin kerran vilkaisi johonkin, mutta ei tuo nyt videolla niin pahalta näyttänyt kuin tuntui. Otti sosiaalista palkkaa ihan hyvin vastaan.

Kehään meno ei ollut niin hallittu kuin olisin toivonut, ei seurannut kunnolla.

Seuraaminen: 9,5 Ei ollut ihan niin skarppi kuin olisi voinut olla, mutta toisaalta ei sen ansiosta myöskään painanut tai vinkunut. Paikka oli ehkä aavistuksen edessä, koska pääsi kääntämään päätään hieman vinoon ja juoksuosuuden alussa pää osuikin ikävästi reiteen. Viimeinen pa oli todella jähmeä, ei siis istunut ihan loppuun saakka, minkä takia arvosana putosi 9,5:een, muuten olisi kuulemma ollut 10.

Liikkeestä maahanmeno: 10 Harvinaisen hyvä perusasentoon nousu!

Luoksetulo: 10 En huomannut, että pa oli alussa vino, koska jäi istumaan ihan vinoon. Loppu pa oli kuitenkin todella siisti Einoksi.

Kapulan pito: 10 Kapulan pidossa oli koetta edeltävällä viikolla ongelmia, Eino ei laskenut siitä irti ja jouduin treenaamaan pelkkiä irrotuksia, mistä syystä ote hieman kärsi. Nyt kuitenkin irrotti nätisti. Otti kapulan vähän rumasti ja meinasi pompata ylös irrotuksen jälkeen. Tätä ongelmaa ei ole ollutkaan vähään aikaa, sillä olen namittanut sitä sivulle irrotusten jälkeen.

Kaukot: 9,5 Tuomarin mukaan meni maahan vinoon, itse en sitä huomannut, eikä oikein näy videoltakaan. Istumaan nousu olisi saanut olla ryhdikkäämpi. Tässäkin liikkeessä on ollut hieman haasteita, kun on treenattu kaikkia vaihtoja ja meinaa nyt sekoittaa niitä.

Hyppy: 10

Paikalla makaaminen: 10 Maahanmeno oli muuten suora, mutta pää jäi vähän vinoon. Loppu pa jäi taas hieman vajaaksi. Paikkamakuun kehän meno oli todella huono, pitää ilmeisesti harjoitella myös hihnassa seuraamista, koska alossa ja avossa ryhmäliikkeisiin on pakko mennä kytkettynä.

Kokonaisvaikutus: 10

Yht. 197,5p. ALO1, KP, sija 1/6

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Oili Huotarin koulutus

Oili tuli pitkästä aikaa tänne Mikkeliin kotihalliin kouluttamaan, joten olihan se mentävä. Ensimmäisen setin aiheeksi olin valinnut tunnarin. Tunnarin ongelma on minimainen, mutta kaikki ongelmat johtunee jonkinlaisesta paineistumisesta. Eino haistelee kapulat usein moneen kertaan läpi, vaikka se varmasti tietää, mikä niistä on oma. Välillä se tuntuu oikein väistävän omaa ja lähtee haistelemaan myös ympäristöä, eikä vain kapuloita. Toisinaan taas vire on liian korkea ja se menee kapuloille suu auki, jolloin se saattaa myös maistella vääriä. Lisäksi myös palautus tökkii ja Eino pudottaa kapulan usein matkalle. Joskus se nostaa omaa vain vähän ilmaan, pudottaa sen ja jatkaa haistelua. Mietittiin Oilin kanssa, johtuisiko koko epävarmuus liikkeessä siitä, että Eino on niin epävarma palautuksesta. Se ei halua löytää omaa, kun se ei halua lähteä sitä palauttamaan. Vaikka en ole Einoa kieltänyt tunnarissa, niin loppu on mennyt usein sähläämiseksi, kun olen joutunut käskemään useaan kertaan tuomaan kapulan loppuun asti. Kriteerihän on nyt ollut se, että tulee kapulan kanssa sivulle, tarvittaessa autan reiteen taputtamalla, mutta ei haittaa, jos asento on vino tai kapula putoaa luovutuksen yhteydessä. Syy, miksi en voi sitä enää vapauttaa kesken palautuksen on, että se alkaa ennakoida kapulan pudottamista ja siitähän tämä koko ongelma on peräisin.

Oilin mielestä olen ehkä jossain vaiheessa edennyt liian nopeasti ja se on aiheuttanut Einolle epävarmuutta. Tässä vaiheessa ei kannata vielä alkaa vääntämään, vaan helpotetaan liikettä. Einollehan on opetettu tunnari siten, että oma oli aluksi erilaisten "hajuttomien" tavaroiden joukossa. Pikku hiljaa joukkoon lisättiin myös vääriä ja lopulta tavaroita alettiin vähentää siten, että jäljelle jäi vain kapulat. Niin kauan kun joukossa on yksikin tavara, tunnari sujuu hyvin ja Eino haistelee suu kiinni, mutta kun jäljelle jää pelkät kapulat, alkaa epävarmuus. Nytkin tehtiin yksi tunnari siten, että kapulat oli ruutunauhan seassa ja hyvin sujui. Tavaroitten häivytys on nyt siis jotenkin epäonnistunut. Oilin mielestä ei kuitenkaan enää kannata palata tavaratunnariin, vaan nyt kun lumet sulaa voisi tunnari alkaa tehdä ulkona siten, että piilottaa oman esim. heinikkoon ja muut kapulat on näkyvillä. Kun nämä sujuu, voi myös muita alkaa piilottaa. Tätä pitää kyllä kokeilla, josko tämä olisi jotakin tavaratunnarin ja oikean tunnarin väliltä.

Puhuttiin myös palautuksessa ja Oilin mielestä Eino voisi tässä vaiheessa palauttaa kapulan käteen. Mietin tätä vaihtoehtoa itsekin, mutta mietitytti vähän se, että jääkö se sitten siihen niin kiinni, että sivulle palauttaminen hankaloituu myöhemmin. Oilin mielestä ratkaisu olisi kuitenkin hyvä tässä vaiheessa. Luultavasti otan tämänkin käyttöön, sillä käteen palautusta on nyt treenattu muutenkin hakurullien takia, joten samalla vaivalla menee sitten tunnarienkin palautus.

Toinen setti aloitettiin liikkeestä maahanmenolla. Einohan tekee liikkeestä maahanmenon päämaahan, minkä takia se on ehkä alkanut miettiä sitä leuan laittamista maahan vähän liikaakin ja menee maahan kahdessa osassa etupää edeltä. Nyt ongelmaa ei kuitenkaan ilmennyt, mikä on tietysti positiivista. Oilin kommentti oli jättää huonot palkkaamatta ja palkata vain oikealla tekniikalla tehdyt.

Liikkeestä maahanmenosta siirryttiin kaukoihin. Aloitettiin maasta seisomaan vaihdolla. Olen koittanut opettaa Einolla ns. pomppukaukoja. Nyt on kuitenkin jumituttu käsiapuun. Eino kyllä tarjoaa ihan kaunista hissinä nousua, mutta en ole niistä palkannut, kun olen halunnut pitää kriteeristä kiinni ja vaatia pomppua. Oilin mielestä pomppukaukot on koiralla hankalat ja fyysisesti raskaat. Hän ei myöskään tiedä kenenkään niissä vielä onnistuneen. Mutta näyttäväthän ne toki olisi onnistuessaan. Löystän nyt sitten ehkä kuitenkin kriteerissä ja hyväksyn muuten teknisesti puhtaat vaihdon, haluan Einon kuitenkin siirtävä vaihdossa etutassuja taaksepäin, jotta se ei tule liian pitkäksi. Etutassuja saatiin siirtymään taaksepäin rimalla, joka oli koiran edessä --> koira siis väistää sitä ja siirtää tassut kauemmas. Toinen vaihtoehto oli heilauttaa jalkaa koiraa kohti, kun se nousee maasta, jolloin se luonnollisesti taas väistää ja siirtää tassuja taaemmas. Ehdittiin vielä tehdä maasta istumaan nousua. Tätäkin Eino tekee ilman käsiapuja, mutta pomputta. Tässäkin siis luovutaan pomppukriteeristä, niin päästään eteen päin. Oilin mielestä vaihto oli hyvä ihan sellaisenaan.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Viikon treenikuulumiset

 
 
Nyt, kun alokasluokan koe on takana, olisi ajatus keskittyä enemmän ylempien luokkien liikkeisiin. SM:iin haluan vielä mennä aloon, joten avoimeen päästään joka tapauksessa vasta loppukesästä/syksystä. Alokasluokan liikkeet on kuitenkin sen verran hyvin jo hallussa, ettei niitä kannata hinkata seuraavaa neljää kuukautta. Kehätreenejä jos pääsisi kesän aikana tekemään ja toki seuraaminen ei ole varmaan koskaan täysin valmis liike.
 
Nyt ensimmäisenä on otettu työn alle tunnari. Sitä pyritään nyt treenaamaan kolme kertaa päivässä kolme toistoa kerrallaan. Koitin muutaman kerran tehdä tunnaria "helpotettuna" siten, että olen kyykyssä kapuloitten lähellä ja lähetän Einon vapaamuotoisesti kapuloille. Kun se nosti oman, heitin namin kauemmas ja sillä välin laitoin oman takaisin vieraitten sekaan. Eka toisto saattoi onnistuakin, mutta sitten vire alkoi nousta ihan liian korkeaksi namin jahtaamisesta ja Eino alkoi maistella vääriä ja räiskiä vähän mitä sattuu.
 
Tunnaria on tähän mennessä tehty enimmäkseen kotona, mutta kun kokeilin tätä samaan systeemiä siellä, niin lopputuloa oli ihan yhtä kamala. Niinpä päätin palata meidän vanhaan tyyliin ja lähettää Einon sivulta. Alkuun heitin vielä namit maahan, jotka se söi ennen kapuloille lähetystä. Nyt on voitu jo luopua maasta syötävistä nameista ja Einolla pysyy silti vire sellaisella alueella, että se vielä muistaa haistella.
 
Vääriä ei olekaan nyt tullut ja kapuloiden haistelu sujuu hienosti. Tänään se haisteli jopa suu kiinni, vaikka oltiin kentällä. Kapulan palautus kuitenkin takkuaa tällä hetkellä. Eino saattaa ainoastaan nostaa omaa ja jää sen jälkeen odottamaan palkkaa. Palautus on ollut koko ajan vähän ongelma, mutta aiemmin se on kuitenkin tuonut edes pari metriä kohti kapulaa ennen sen pudottamista, mutta nyt se ei lähde palauttamaan sitä yhtään. Se tuntuu odottavan minulta kuittausta, että olihan tämä se oma, vaikka ikinä en ole sitä kuitannut suoraan nostosta. Jos en tee mitään, se lähtee haistelemaan kapulat uudelleen läpi ja nostaa taas hieman omaa. Homma on nyt jotenkin ihan solmussa, eikä se halua palauttaa omaa. Jotenkin se vaikuttaa paineistuneelle, mutta en tiedä miksi, kun mitään ei ole sattunut. Sitä ei ole esim. kielletty väärien tuonnista tms.
 
Tänään tehtiin tunnaria ulkona, luultavasti ensimmäistä kertaa ikinä. Eino ei meinannut millään löytää kapuloita hangesta ja sitten kun ne löysi, se ei oikein meinannut pysyä kapuloilla. Ihan kuin se rauhoittelisi itseään haistelemalla ympäriinsä tai toisaalta kuin "oma" olisi sille lupa haistella ihan mitä vaan. Noh, positiivista oli se, ettei se maistellut vääriä ja kun se lopulta päätyi siihen omaan, se palautti sen. Palautukseen auttoi ilmeisesti tarpeeksi pitkä välimatka.
 
Tunnarikin on liikkeitä, jotka Noel on oppinut ihan ilmaiseksi, mutta Einon kanssa saatan joutua vaivaamaan päätäni hieman enemmän. Tuntuu, että kaikki kapuloihin liittyvä on Einolle jollain tapaa haasteellista...


Tunnarin lisäksi on otettu työn alle kaukot. Kaukot on vielä alkutekijöissään. Positiivista on se, ettei mitään isompia ongelmia ole vielä ilmennyt, mutta toisaalta ei ne ole hirveästi kyllä edistyneetkään. Kaukoissakin Einolla meinaa aika herkästi keittää yli, jolloin homma menee ihan räiskimiseksi ja ohjaajalta palaa pinna. Pitäisi aina muistaa olla hirmu rauhallinen ja palkata myös asentojen säilyttämisestä. Maasta seisomaan nousussa on päästy pisimmälle, se onnistuu jo ilman apuja. Istumasta seisomaan on jotenkin haasteellisempi ja Eino meinaa aina tarjoa eteentuloa jostain syystä.  Seiso-maa onnistuu myös periaatteessa, tosin Eino on liittänyt siihen vahingossa jonkinlaisen nenäkosketuksen lattiaan :P

Myös jäävät on nyt työn alla. Niitä on kyllä tehty pienestä asti, mutta istu ja seiso on vähän jääneet maahanmenon jalkoihin. Seisomisen Eino on oppinut aika vähillä toistoilla ja se onnistuu jo ilman apuja. Istuminenkin kyllä sinänsä onnistuisi, mutta siihen on haettu nopeutta. Nopeaa tekniikkaa ei meinaa millään löytyä ja erityisesti loppu on hidas, kun Einolla on kaikissa istumisessa "sitkeä peppu". Istuu siis lopun todella hitaasti ja tilaisuuden tullen, ei välttämättä istu loppuun asti lainkaan.


Noel puolestaan on treenaillut EVL:n uusia liikkeitä. Kierto-hyppy-noudossa aletaan ehkä lopultakin olla voiton puolella. Kiertäminen onnistuu useammin kuin epäonnistuu. Kapuloiden nouto on tosi varma, mutta vauhtia saisi olla enemmän. Viime viikolla tuli kyllä huomattua, että kun hallissa oli häiriötä, niin kiertäminen ei ollutkaan enää kovin itsestäänselvää. Eteenlähetykset on onnistuneet viime aikoina hirmu hyvin, mutta stopit on huonoja tässäkin liikkeessä. Ruudun paikkakin on pysynyt hyvin mielessä. Myös Noel on saanut tehdä tunnareita siinä samalla, kun Eino on niitä treenaillut. Tunnari alkaa taas olla takaisin kuosissa ja varmistelu on jäänyt pois. Tällä viikolla testattiin luoksetulon stoppeja ensimmäistä kertaa sitten toukokuun ja ihme kyllä, nehän oli ihan hienoja Noeliksi!


Eino pääsi tänään vähän muistelemaan hakuhommiakin rakennusetsinnän muodossa. Olin hieman skeptinen sen suhteen, osaisiko se muka etsiä siellä mitään. Rakennus oli iso tyhjillään oleva vanhainkoti. Eino meni sisään tapansa mukaan raamit kaulassa. Alkuun sillä meinasi vähän tassut lipsua liukkaalla lattialla (mikä ei kyllä menoa hidastanut), mutta jotenkin se osasi muuttaa liikkumistaan siten, että se pysti kävelemään ihan normaalista ilman sutimista. Ensimmäinen ukko meni piiloon Einon nähden melko lähelle ja löytyikin helposti. Toinen meni Einon näkemättä jo selvästi kauemmaksi kaappiin. Sitä Eino etsikin jo kauemmin, eikä meinannut millään tajuta työntää raollaan olevaa kaapin ovea auki. Se pyöri ja hyöri kaapin ympärillä ja kävi välillä etsimässä kauempaakin ennen kuin ymmärsi tyrkätä oven auki. Kolmas ukko meni kellariin piiloon. Epäilin hieman, meneekö Eino portaisiin, kun ei se ole kovin montaa kertaa portaita mennyt, mutta eipä tuottanut nekään vaikeuksia ja sekin ukko löytyi. Viimeinen ukko meni pimeään pesuhuoneeseen ison lakanakasan alle. Eino löysi huoneen tosi nopeasti, eikä pimeä huone hirvittänyt sitä yhtään. Epäröimättä se myös kiipesi lakanakasan päälle ja sekin ukko löytyi.

Eino oli kyllä hirmu reipas, vaikka tilanne oli sille ihan uusi. Kaikki liukkaat lattiat, portaat ja pimeät huoneet oli sille ihan helppo nakki. Se selvästi tiesi alusta asti mitä oltiin tekemässä ja jaksoi työskennellä määrätietoisesti väsymättä. Irtoaminen ei nytkään tuottanut ongelmia, Einolle ei kyllä tule mammaa ikävä. Olen sille varmaan enemmänkin rasite näissä treeneissä, kun se voisi ihan hyvin hoitaa homman kotiin yksinkin :P Eino palkattiin nyt lelulla ja se on sille varmasti ruokaa mieleisempi palkkio. Se leikkii mielellään myös vieraitten kanssa.


lauantai 27. helmikuuta 2016

Einon tokodebyytti

Niin tämäkin päivä koitti ja päästiin ihan viralliseen tokokokeeseen. Einon kanssa on kyllä aika mahtia mennä kokeeseen, kun sen tietää pystyvän kokeessa samantasoiseen suoritukseen kuin treeneissä ja se on siellä kehässä mun kanssa tekemässä <3


Itseeni olin kyllä pettynyt, koska jännitin tosi paljon, vaikka kuvittelin, että Einon kanssa olisi paljon helpompaa mennä kokeeseen kuin Noelin. Möllit tai rt-kisat ei ole jännittäneet kovin paljoa, mutta tämä oli näköjään ihan eri asia. Noh, ehkä ensi kerralla paremmin.

Paikkamakuu: 10 Kun liikkuri tuli kohdalle, meinasi tulla oikosulku, että mitä mun pitikään sille sanoa... Käsky tuli vähän epäselvästi, joten Eino meni maahan hieman varovasti ja toinen etutassu jäi sen alle. Piti kuitenkin asentona koko ajan. Loppu pa oli hieman vajaa, toinen tassu jäi aika eteen.

Seuraaminen: 9 Vire oli korkeampi kuin, mitä se on viime aikoina ollut. Äänteli ainakin kolmessa eri kohtaa ja juoksussa taisi painaa. Pistevähennys siis äänestä ja liiasta tiiviydestä.

Liikkeestä maahan: 10 Liikkeelle lähtö oli taas todella ruma, näihin pitää nyt puuttua ennen kuin jää tavaksi. Maahanmeno ripeä, tosin näyttäisi menevän melko selvästi etupää edellä. Tätäkin pitää ehkä tarkkailla, ettei ala näyttää siltä, että menee kahdessa vaiheessa...

Luoksetulo: 10 Annoin ennen liikkeen alkua istu-käskyn, josta pudotti kontaktin ja lukitsi katseensa johonkin. Itse liike oli hieno.

Kapulan pito: 8 Mikähän ajatuskatko sille oikein tuli??? Ei irrottanut kapulasta ensimmäisellä käskyllä, lähinnä tiukkasi otetta. Luuli varmaan, että tehdään pitotreeniä, missä ei saa irrottaa. Pitää tehdä ehkä jatkossa suhteessa enemmän irrotuksia kuin tähän asti.

Kaukot: 10 Meni down-käskyllä päämaahan makuuseen, vaikka ei olisi pitänyt. Jännäsin nouseeko ollenkaan, mutta hyvinhän se sieltä nousi.

Hyppy: 10 Taas lukitsi katseen eteen, muuten hyvä.

Kokonaisvaikutus: 10 Hienosti se työskentelikin.

YHT. 193p. ALO1, KP ja luokkavoitto 1/8.



Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita. Alku on erittäin hyvä, mutta treenattavaakin löytyy ihan riittävästi. Nyt ihan ensimmäisenä aletaan treenata liikkeelle lähtöjä ja muutenkin liikkeitten alkuja. Häiriötreenejä ei ehkä ole tullut viime aikoina tehtyä riittävästi. Jatketaan myös seuruutreenejä, haetaan oikeaa mielentilaa ja koitetaan päästä eroon painamisesta ja ääntelystä. Nyt kun koe on takana, niin keskitytään enemmän taas myös ylempien luokkien liikkeisiin.

torstai 11. helmikuuta 2016

Einon möllitoko

Viime lauantaina ajeltiin Kuopioon saakka tokomölleihin. Lähempää ei möllejä löytynyt ja tuntui siltä, että haluan yhdet möllit vielä käydä ennen koetta. Einohan on siis menossa 27.2 ensimmäiseen tokokokeeseensa! Samalla tuli testattua sekin, miten Eino toimii täysin vieraassa hallissa.

Hallissa oli hirmu ahdasta, eikä sisällä oikein mahtunut treenaamaan. Treenailtiin ensin vähän pihalla enimpiä kierroksia pois ja sitten sisällä sen mitä mahtui. Einoa selvästi vähän ahdisti sisällä treenaaminen, kun koiria ja ihmisiä oli alle puolen metrin etäisyydellä. Onneksi se "ahdistus" kuitenkin katosi kehässä, kun ympärillä oli tilaa.

Paikkamakuussa Eino meni maahan vasta toisella käskyllä. Ensimmäiseen käskyyn ei reagoinut millään tavalla, ihan kuin ei olisi edes kuullut sitä... Toisella käskyllä kuitenkin suoraan pää maahan ja lopussa nousi ensimmäisellä käskyllä sivulle. Viereinen koira nousi useita kertoja ja ohjaaja kävi palauttamassa sitä takaisin, mutta Einolla ei tainnut edes silmämunat liikkua. Pisteitä tuli 10,  tuomari ehkä unohti alun tuplakäskyn, kun ei kirjannut sitä ylös.

Seuraaminen: 10 Ihan hyvä seuraaminen olosuhteisiin nähden. Juoksun liikkeelle lähtö vähän hassu, yksi vino perusasento, jonka jälkeen piippaus. Tämä jäi kuitenkin koko kokeen ainoaksi ääneksi! Viimeinen pa todella hidas ja yleisöön päin tehdyssä täyskäännöksessä kontakti meinasi pudota. Paikka pysyi kuitenkin koko seuruun läpi ja samoin kontakti tuota lievää lipsahdusta lukuun ottamatta.

Liikkeestä maahan: 10 Eino ei ollut ihan mukana liikkeelle lähdössä, ehkä annoin käskyn epäselvästi/liian myöhään. Maahanmeno hyvä ja nousi ensimmäisellä käskyllä ylös!

Luoksetulo: 10. Ihan Super hyvä! Istui ryhdikkäästi, tuli hyvällä vauhdilla ja suoraan perusasentoon.

Kapulan pito: 10 Kontakti katkesi liikkeen aloituksessa, katsoi yleisöön. Palasi kuitenkin kontaktiin, kun lähdin antamaan kapulaa. Pidossa ei mitään ihmeellistä, mutta ennakoi palkkaa. Tätä pitää nyt oikeasti treenata ennen koetta.

Kaukot: 10 Hallissa treenatessa ei meinannut millään nousta ensimmäisestä käskystä ylös. Nyt sitten kuitenkin nousi, kummallakin vaihdolla meni kuitenkin hieman vinoon. Nytkin nousi loppuperusasentoon!

Hyppy: 10 Tässäkin taisi tulla aikalailla suora loppupa.

Kokonaisvaikutelma: 10

YHT. 200p. ALO1 & sija 1/9

Liikkeitten välit oli hyviä ja Eino otti hyvin sosiaalisen palkan vastaan. Kaiken kaikkiaan onnistunut kokonaisuus! Myönnettäköön, että arvostelu oli  hieman lepsua, eikä ehkä ansaittu ihan joka pistettä, mutta tyytyväinen olen anyway.

Treenattavaksi jää koetta ajatellen kapulan luovutus ja kaukot sekä paikkamakuu. Kaukot ei edelleenkään ole varmat. Tekniikka pysyy kasassa, mutta ensimmäinen vaihto ei ole varma häiriössä. Paikkamakuutreeniä taas on vaan yksinkertaisesti liian vähän alla. Pysyminen ei ole ongelma, mutta maahanmeno oikealla tekniikalla ensimmäisestä käskystä ja loppuperusasento myöskin ensimmäisestä käskystä saisi olla varmemmat.

Video (seuraamisesti puuttuu pieni pätkä, koska kamera katkaisi kuvauksen)