Ollaan eletty vähän hiljaiseloa viimeksi kulunut kuukausi. Ollaan me Einon kanssa pikku hiljaa treenailtu EVL:n liikkeitä, mutta treenitahti on jäänyt sellaiseen 2-3krt viikossa tahtiin. Agilityä ei ole treenattu sitten Saijan valmennuksen syyskuussa ja seuraavat kisatkin taitaa mennä ensi vuoden puolelle. Kisoihin kuitenkin olisi hinku, niin päätin sitten ilmoittautua rally-tokokisoihin. Mennään Einon kanssa avoimeen luokkaan siitä ilosta, ettei siellä tarvita enää hihnaa ja toisaalta se on vielä tosi helppo luokka, missä ei tarvitse osata oikein mitään. Noelkin pääsee yrittämään sitä viimeistä hyväksyttyä tulosta mestariluokasta RTK4:een.
Einon treeneistä voisi kertoa sen verran, että ollaan treenattu nyt pääasiassa kiertohyppynoutoa, eteen lähetystä ja merkkiä. Kiertohyppynoudossa päätin vaihtaa Einon kiertosuuntaa. Sille luontaisempi suunta olisi vasemmalta oikealle, mutta se on myös se suunta, johon se haluaisi aina tilaisuuden tullen flänkätä. Flänkkiongelman poistamiseksi se siis jatkossa joutuu kiertämään oikealta vasemmalle. Näin päin se juoksee suoraan merkille. Uuden suunnan oppiminen on käynyt Einolta yllättävän nopeasti ja nyt se pystyy jo kiertämään täydestä matkasta tähänkin suuntaan. Myös liikkeen loppuosaa on treenattu ja Eino alkaa jo aika hyvin osua hypyille kapuloiden kanssa.
Eteen menossa on tullut vähän takapakkia, kun sen treenaamisessa oli vähän taukoa. Nyt kun siirryttiin halliin treenaamaan, juoksutan Einoa taas seinän vieressä olevalle namikupille ja välillä sitten tehdään tyhjiä. Einolla on kyllä ajatusta eteen menosta, mutta tässäkin se meinaa välillä lähteä flänkkäämään vasemmalle. Viimeistään siinä vaiheessa kun huudan jes, se lähtee kaartamaan vasemmalle. Toki jessin jälkeenhän se saa niin tehdä, mutta silti en tykkää siitä. Niinpä sillä nyt joko on se namikippo siellä edessä, jonne sen vapautan tai jos lähetän tyhjään, niin stoppaan ja menen palkkaamaan namilla. Lelut kun vaan pahentaa flänkkiä ja toisaalta aiheuttaa myös jähmimistä.
Myös merkillä ongelmaksi on muodostunut se, ettei sinne voi juosta suoraan. Muutamissa viime treeneissä tähän on kuitenkin löytynyt ratkaisuksi namialusta merkin takana ja voimakas hetsaaminen. Tällä nyt jatketaan jonkin aikaa ja kasvatetaan uskoa siihen, että siellä merkin takana odottaa nami. Onhan siinä aikamoinen apujen häivyttäminen edessä, mutta näinhän se ruutukin lopulta saatiin toimimaan, kun ongelmat oli ihan samat. Huvittavaahan näissä flänkki- ja silmänkäyttöongelmissa on se, ettei Eino lampailla osaa näitä ominaisuuksiaan käyttää :P
Alla syksyisiä kuvia tältä päivältä :)
