Einon maastotreenejä

Pojat vapun vietossa

 Eino aloitti viime viikolla pk-uransa. Alusta asti oli selvää, että kun minulla nyt kerran on pk-oikeudet omaavaa rotua oleva koira, niin totta kai niitä oikeuksia hyödynnetään. Olen vähän huono tekemään sellaista, missä ei voi kilpailla, joten tavoitteena on jonakin päivänä päästä kisaamaan asti.

Mikkelin palveluskoirayhdistyksellä sattui sopivasti olemaan pk-lajeihin tutustumiskurssi, johon kuului teoriaosuus sekä lajiin tutustuminen käytännössä. Käytännön lajeiksi valitsin haun ja jäljen. Olin ilmoittanut Einon kurssille jo ennen kuin se oli edes muuttanut meille :D Viime viikon torstaina oli sitten hakuun tutustuminen. Harjoitus tehtiin niin, että pidin pentua kiinni keskilinjalla ja maalimies lähti hihkuen juoksemaan karkuun. Eino innostui tästä vähän liikaakin ja huusi maalimiehen perään. Toistoja tehtiin kolme ja joka kerta se vaan huusi kovempaa. Se meni innoissaan maalimiehellä, mutta ei oikein meinannut pysyä siellä, vaan kävi vaan katsastamassa ja meinasi tulla takaisin luokse. Mietittiin jälkikäteen, että se pääsi ehkä liikaa juoksemisen makuun, eikä malttanut siksi jäädä syömään maalimiehen luo. Eino sai joka tapauksessa paljon kehuja avoimuudestaan ja reippaudestaan. Intoakaan ei puuttunut. (Ja australianpaimenkoiraksi sitä taas veikkailtiin ;))

Eino tutustuu ensimmäistä kertaa leskenlehtiin!

Sunnuntaina aloitettiin hakuryhmässä. Nyt Einolle tehtiin hajunhakua, missä maalimies oli piiloutuneena pressun alle umpipiiloon. Kävelin Einon kanssa piiloa kohti sanomatta mitään ja odotin, että Eino huomaisi piiloutuneen maalimiehen. Eino ei ihan ollut touhussa mukana, vaan haisteli maata, säntäili sinne tänne, pissi, kakki yms. :P Lopulta se kuitenkin aina huomasi maalimiehen ja oli sitten todella ilahtunut. Häntä heilutti koko koiraa. Muistaakseni toisella piilolla se huomasi maalimiehen melko nopsasti, mutta muuten oli aika haahuilua.

Fiksu ilme :D

Tänään oli sitten toiset ryhmätreenit. Tehtiin, kuten viimeksikin. Ensimmäisele piilolle mennessä sillä oli taas ihan muut jutut mielessä. Se koitti leikkiä kepillä jne. Kun oltiin ihan piilon vieressä, pressu vähän kahahti  ja Eino äkkäsi maalimiehen. Eino oli taas hyvin ilahtunut pieni bordercollie. Tästä palattiin lähtöpaikkaan ja lähdettiin toisessa suunnassa ollutta piiloa kohti. Nyt ilmeisesti tuuli kävi piilon takaa ja toi hajut Einon nenään. Se lähti samantien kiskomaan piiloa kohti hirveällä innolla häntä heiluen ja veti suoraan piilolle! Nyt se selvästi tiesi, mitä oltiin tekemässä. Kolmas piilo oli taas toiseen suuntaan, sinnekkin se lähti hyvin määrätietoisesti vetämään häntä heiluen. Olin itse vähän tyhmä ja lähesttyi piiloa samasta suunnasta kuin maalimies oli piiloon mennyt, joten Eino jäljesti loppumatkan piilolle. Maalimiehen luona toiminta ei ole vielä kovin korrektia ja Eino hyppäsikin suoraan pressun päälle :D Tämän jälkeen vielä neljäs maalimies. Eino lähti taas hirmu tohinalla, mutta veti vanhaa piiloa kohti. Piilot oli vähän liian lähekkäin. Estin sitä menemästä väärälle piilolle ja pian se äkkäsikin uuden piilon. Se sai selvästi hajun ja pyöri ensin puskan ympärillä, kunnes löysi reitin maalimiehelle ja taas loikka suoraan pressun päälle.

Oli todella ilahduttavaa, miten se selvästi tänään sai langan päästä kiinni ja tajusi mitä ollaan tekemässä. Ihana huomata, miten se oikeasti käyttää nenäänsä. Ja miten se on reipas, se menee maalimiehen -ihan vieraan ihmisen- luo epäröimättä lainkaan. Siinä ensimmäiselläkin piilolla, kun pressu kahahti, se ryntäsi suinpäin katsomaan, mitä siellä on. Selvästi homma on siitä tosi mukavaa, häntä heiluttaa koko koiraa.

Hörökorva <3

Keskiviikkona oli jälkeen tutustuminen. Tätä ennen olin kerran tehnyt takapihan nurmikolle jäljen. Kyllä se selvästi jäljesti, mutta aika paljon oli pyörimistäkin. Maavainu on Einolle ilmavainua luontaisempaa ja se ei vahingossakaan nosta kuonoa irti maasta, kun se jäljestää. Nyt sitten tehtiin n.30m pitkä jälki sammalikkoon ja laitettiin nami jokaiselle askeleelle ja palkkapurkki loppuun. Eino ei meinannut heti tajuta, mitä pitää tehdä ja näytin sille jäljen alun. Eino jäljesti nyt selvästi paremmin kuin ensimmäisellä kerralla ja pyörimistä oli vähemmän. Välillä oli pientä haahuilua, mutta nenä pysyi kuitenkin koko ajan maassa. Palkkapurkkikin löytyi lopulta. Eino sai taas paljon kehuja ja sitä kehuttiin luonnonlahjakkuudeksi. Hyvän kisakoiran siitä kuulemma saa. Positiivisesta palautteesa innostuneena kävin seuraavana päivänä tekemässä metsään jäljen. Koska olisin muuten joutunut kävelemään puuta päin, niin jälkeen tuli mutkakin. Nostin Einon jäljen päähän ja nyt se lähti saman tien jäljestämään. Kuulin selvästi, miten sen nenä tohisi :D Jälki sujui hienosti, eikä kaarrekkaan tuottanut vaikeuksia. Eino jätti kylläkin osan ruuasta syömättä. Nyt ensimmäisen kerran Eino oli ilahtunut palkkapurkista ja osasi odottaa sen aukaisua. Aiemmin se on ignoorannut palkkapurkin.

Einolta löytyy ilmeitä :P

Alunperin olin ajatellut, että tehdään jälkeä tai hakua. Kun sitten saatiin hausta ryhmäpaikka, niin oli tietysti selvää, että aletaan tehdä sitä. Nyt kuitenkin innostuin jäljestämisestäkin... Kurssilla sanottiin, että kokemattoman ohjaajan olisi hyvä aloittaa ensin toinen ja toinen vasta myöhemmin, ettei sekoita koiraa. Ajattelin kuitenkin ottaa riskin ja tehdä molempia. Katsotaan nyt, miten hyvin mulla riitää motivaatiota talloa jälkiä itsekseen. Noelillekkin jäljestys tekisi hirveän hyvää, kun siinä joutuu keskittymään ja vire pysyy matalana. Torstaina oli tarkotus tehdä Noelillekkin jälki, mutta aika loppui kesken. Seuraavan kerran pitää kyllä tehdä jäljet molemmille!