Tänään päästiin pitkästä aikaa vieraan kouluttajan oppiin. Valmennusrenkaan leiri on tänä viikonloppuna Visulahdessa, joten Nina oli tulossa Mikkeliin joka tapauksessa. Treenikaveri, joka tuntee hänet, oli sitten järkännyt koulutuksen pienelle porukalle. Einolla ja Noelille oli molemmilla puoli tuntia aikaa.
Aloitetaan Noelista. Noel teki puolituntisensa yhteen putkeen. Aloitin Noelin koekoomalla ja sen vaikutuksilla seuraamiseen. Kisamaisia treenejä pitäisi nyt tehdä jotenkin helpotettuna, että saisin onnistumisia ja palkattua Noelia paljon. Tätä kautta saisi purettua sitä solmua, mikä nyt on syntynyt. Itse myös päätin, että koitan muuttaa omaa asennettani treeneissä positiivisemmaksi, koska ei mun ole mitään järkeä treenata Noelin kanssa, jos aina vaan nätisti sanottuna ottaa päähän. Ei siitä siten tule valiota, eikä kenelläkään ole kivaa.
Seuruussa Noel tykkää lintsata, mikä tulee esiin erityisesti kisatilanteessa ja kisamaisissa treeneissä. Olen viime aikoina testaillut, että Noel kyllä pystyy seuraamaan hyvin ns. vaikeissakin tilanteissa, kun sille vaan riittävän napakasti huomauttaa lepsuilusta. Kokeessa vaan en pysty sille sanomaan saamatta punaista korttia. Ninan neuvo tähän oli, että opetetaan Noelille jokin pieni merkki, mistä se oppii korjaamaan seuraamistaan. Merkki toimii sille varoituksena, että jos se ei siitä korjaa seuraamistaan, niin sitten sanotaan jo rumasti. Näin se oppii korjaamaan pienestä merkistä, eikä sitä enää tarvitse huomauttaa niin rumasti. Kokeessakin voin sitten käyttää tätä merkkiä ja saada sen korjaamaan huonoa seuraamistaan. Tietysti Noelin pitää saada seuraamisesta myös paljon palkkaa, ettei koko seuraamisesta tule ikävää.
Teknisenä ongelmana Noelilla on seuraamisessa oikealle käännökset, joissa se tekee kamalaa lenkkiä. Noel itse asiassa seurasi tänään yllättävän hyvin ja osa käännöksistä oli jopa ihan siedettäviä. Ninan neuvo oli tehdä nyt vähintään kahden viikon kuurina oikealle käännöksiä siten, että pysähdyn aina käännöksen jälkeen. Jos käännös menee huonosti eli pysähtyessäni koira on jossain ihan muualla kuin pitäisi, siitä huomautetaan. Kriteeristä on näin helpompi pitää kiinni ja koirakin huomaa olleensa ihan väärässä paikassa. Kun pysähdyksiä toistetaan, se tietysti oppii ennakoimaan niitä ja on skarpimpana käännöksissä. Seuruu saisi myös olla yllätyksellisempää, jolloin koira pysyy skarpimpana. Voin lähteä kääntymään oikealle ja sitten korjatakkin vasemmalle. Jos Noel tässä lähtee ryysimään edelle, kuten sillä oikealle kääntyessä on tapana, se joutuu ihan väärään paikkaan ja voin huomauttaa sitä siitä. Tavallaan virhettä saadaan korostettua, jolloin se on selkeämpi koiralle ja siitä pääsee huomauttamaan.
Ehdittiin tehdä vielä luoksetulo. Noel haisteli alussa. Tässä pitäisi olla tarkempi ja huomauttaa haistelusta. Jonkun pitäisi aina vahtia, mitä se siellä tekee, ettei se pääsisi haistelemaan. Luoksetulon alkuun voisi myös tuoda yllätyksellisyyttä, palkkaamalla välillä parin askeleen jälkeen tai kutsumalla koiran mukaan, kun vielä kävelee siitä pois päin. Stoppi oli aika huono ja Noel jäi ihan vinoon. Vinoudesta ei puhuttu meidän vuorolla, mutta toisen koiran kohdalla puhuttiin. Vinoushan johtuu palkan ennakoinnista, oli se sitten takapalkka tai heitetty palkka, niin joka tapauksessa se tulee taakse. Koirat yleensä kääntyy aina tiettyyn suuntaan palkalle, esim. myötäpäivään. Nina neuvoi, että koiran voi opettaa kääntymään palkalle haluttuun suuntaan. Eli ohjaaja näyttää esim. kädellä koiralle, kumpaa kautta se saa mennä palkalle. Tällöin se ei voi ennakoida palkalle kääntymistä, koska sen pitää odottaa ohjaajan ohjetta, kumpaa kautta se kääntyy palkalle. Tämä oli meillekkin mielenkiintoinen neuvo, jota en ole tullut ikinä ajatelleeksi, mutta ei olisi mikään työläs juttu opettaa suunnat osaavalle koiralle.
Noelin kohdalla keskityttiin maahanmenoon. Se oli tänään ihan perushuono. Noel tekee sen edelleen ensin pysähtyen ja sitten vasta maahan. Tähän ei muu auta kuin se kuuluisa tekniikkatreeni, mitä meidän on käsketty tehdä jo varmaan kaksi vuotta... Eli koira tulee vauhdilla ja se vedetään namin avulla maahan, jolloin se menee etupää edellä. Pienelle koiralle voi kokeilla myös niin, että se joutuu menemään jalan ali maahan. Uuden tekniikan oppimista voi nopeuttaa uuden käskysanan käyttöön otto. Kun koira osaa tekniikan ja halutaan alkaa lisätä matkaa, siirrytään suoraan pelkkään suulliseen käskyyn. Jos autan Noelia heilauttamalla käsiä sitä kohti, se luonnollisestikin ruokkii väärää takavetoista tekniikkaa...
Puhuttiin vähän myös paikallaoloista. Noelillahan toimii paikkamakuussa apunamit, mutta siitä on iso harppaus koemakuuseen, jossa nameja ei olekaan. Nina ehdotti, että voisin viedä namit valmiiksi ja sitten laittaa Noelin makaamaan niiden kohdalle, jolloin ero olisi vähän pienempi. Myös paikkaistumisessa voisin kokeilla apunameja, vaikka olen niitä tähän mennessä vähän arastellut, kun olen ajatellut niitten vetävän koiran maahan. Noelille voisi opettaa istumiseen tehtävän, että sen pitää katsoa piiloon. Alkuun se pitäisi kontaktia muhun ja pikku hiljaa siirtyisin kohti piiloa. (Mä niiiin opetan Einolle nuo paikallaolot siten, ettei se saa haistella ja käännellä päätään...)
Toisten treeneistä vielä seuruuseen liittyen. Noelinkin kanssa voisi tehdä seuruun alkuun luopumistreeniä ja kun ilme on siinä hyvä, niin siitä lähdetään suoraan seuruuttamaan. Nina myös huomautti, että häiriötreenien pitäisi olla yllätyksellisiä, esim. kynä tippuu lattialle. Jos koiran ympärillä on hirveä sirkus, se tietää, että nyt on kyse häiriötreenistä ja nyt ei saa reagoida. Kokeessa häiriö ei kuitenkaan koskaan ole sellaista, vaan jotakin pientä ja yllättävää. En ole koskaan tykännyt tehdä Noelille ylivaikeita häiriötreenejä, koska ne ahdistaa sitä ja sellaista tilannetta ei koskaan tule oikeasti kokeessa vastaan, mutta tällaisia treenejä pitäisi kyllä tehdä. En oleta, etteikö Noel reagoisi häiriöihin, mutta josko se oppisi pääsemään niistä paremmin yli.
Sitten Einon treeneihin. Eino teki ekassa pätkässä vauhtinoutoa metallilla. Einohan järsii puisia kapuloita, joten Nina oli sitä mieltä, että alkuun voin tehdä noudot vain metallilla. Eino lähti kapulalle ihan hyvin, mutta sillä ei ole kovin kiire sieltä takaisin. Se jää vähän pyörittelemään kapulaa ja tekee myyrästysloikkaa sinne. Kiireen tuntua voisi tehdä siten, että heti kun pentu lähtee noutamaan, lähden itse peruuttaamaan. Voin myös hoputtaa sitä sanomalla esim. "pian,pian". Eino reagoi tähän yllättävän hyvin, sillä epäilin sen pudottavan kapulan heti, kun avaan suuni. Palautukset parani tällä. Mun itse pitää olla tarkempi siitä, että se saa pudottaa kapulan vain "jes"-käskyllä. Nyt sanon sille helposti "no, jes" ja se pudottaa kapulan jo no-kohdassa. Lisäksi mun kannattaa odottaa, että kapula on paikoillaan ennen kuin lähetän Einon noutamaan, sillä liikkuva kapula houkuttelee enemmän myyrästysloikkaan, kun pentu joutuu pysäyttämään kapulan.
Toisella kierroksella katsottiin perusasentoa ja seuruuta. Eino oli oikealla paikalla, vaikka musta koko ajan tuntuu, että se jätättää. Oikeastihan Noel edistää, mistä tämä illuusio tulee. Koska Eino painaa perusasennossa, palkan suunta ei saisi olla jalasta kiinni. Palkka voi tulla ylhäältä pompun kautta tai sitten luopumisen kautta. Seuruuta kannattaa tehdä eri pituisia pätkiä, esim. 3-10 askelta, ettei jumitu tiettyyn pituuteen ja opeta pennulle tiettyä kaavaa. Avut kannattaa vielä pitää mukana, että pääsee tekemääm pitempää pätkää.
Puhuin siitä, kun musta tuntuu, ettei Eino ole treenatessa riittävän innokas ja aktiivinen. Ninan mielestä Eino näytti kuitenkin ikäisekseen hyvältä. Itse voisin olla aktiivisempi sitä palkatessa ja kehua enemmän, vaikka käytänkin naksutinta. Pennun olisi hyvä olla heti treenin alussa aktiivinen ja hakea kontaktia. Treenille voi keksiä jonkin sanan, josta pentu tietää, että treenit alkaa ja sen pitää olla aktiivinen. Aktiivisuudesta pentua palkitaan.
Vauhtiluoksetuloissa Einon ongelma on kiljuminen ja rimpuilu, kun kävelen sen luota pois. Jatkossa appari voisi kantaa Einon minun luota pois, samalla sitä syöttäen. Näin Eino pysyikin hiljaa. Jos se ehtii alkaa kiljumisen, kun appari kääntyy minua kohti, niin sitten appari kääntää sen pois päin minusta. Katsotaan, miten kauan sitä enää kukaan viitsii kannella :D
Hyvät treenit oli ja tykkäsin kouluttajasta. Oli myös kiva päästä näkemään Ninan pennun pentutreenejä, kun se on niin lähelle saman ikäinen kuin Eino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti