Einon kanssa on jatkettu sosiaalistamista ja joitain juttuja on treenattukin. Ensimmäisellä viikolla tuntui, etten oikein saanut Einoa innostumaan treenaamisesta, mutta siihen löytyi niinkin yksinkertainen ratkaisu kuin paremmat namit. Eino ei viitsi nähdä vaivaa pelkän nappulan eteen, mutta kun palkkana on broilerin sydämiä tai heppanameja, niin johan alkaa onnistua.
Ollaan treenailtu perusasentoa ja imutusseuruuta, jotka sujuu kumpikin ihan mukavasti. Istumaan Eino oppi ihan vahingossa ja sitä se nyt tarjoaa koko ajan. Naksuttelujuttujakin on koitettu tehdä, mutta Eino ei vielä kovin aktiivisesti tarjoa (paitsi sitä istumista). Eino on kuitenkin oppinut koskettamaan tassulla kosketusalustaa ja kuonolla kättä. Sitten kun sen saa jotakin tekemään ja palkkaa oikea-aikaisesti, se kyllä tajuaa tosi nopeasti, mitä siltä halutaan.
Sosiaalistumista on myös jatkettu urakalla. Viime lauantaina lähdettiin turistiksi Lempäälään asti katsomaan tokon maajoukkueakarsintakoetta. Eino oli superreipas kisapaikalla, eikä sitä jännittänyt mikään. Yhteensä seitsemän tunnin automatkan aikana Eino myös huomasi, että autossa kiljuminen on oikeastaan ihan turhaa ja sen ajan voi käyttää nukkumiseenkin. Lempäälän reissun jälkeen se on mennyt autoon vastaan pyristelemättä ja käynyt aina saman tien nukkumaan.
Sunnuntaina Eino pääsi juoksemaan äitinsä kanssa. Jälleennäkeminen oli iloinen ja äiti ja poika pisti kunnon leikit pystyyn. Eino olisi kovasti halunnut vielä imeä maitoa, eikä äippäkään vastustellut, vaikka tuskin sieltä enää mitään tuli.
Eino antaa äipälle pusun <3 |
Tokotreenien alussa Eino teki vähän imutusseuruuta, muutaman luoksetulon ja kaukojumppaa. Aika hyvin se jo pysyy lähellä, mutta kerran se pääsi karkaamaan toisten koirien luokse, mikä nyt oli ihan oma vikani, koska sillä hetkellä ei aktiivisesti tehty mitään.
Vinka-äippä |
Tänään käytiin sitten lemmikkieläinliikkeessä, jonne mentiin liukuovien kautta. Nyt ei liukuovet enää ihmetyttäneet. Kaupassa olisi kovasti kiinnostanut kaikki ihanat herkkujen tuoksut. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä kaupunkiin kävelemään ja käytiin uudestaan kävelemässä ne Stellan liukuovet, jotka ei nekään enää kummastuttaneet. Ulkona kävellessä meni ohi ambulanssi pillit huutaen, mikä vähän säikäytti Einoa, mutta nopeasti se siitä kyllä palautui.
Ja nyt koitan ryhdistäytyä ja päivittää ahkerammin, ettei tulisi tällaisia kilometripostauksia.. Ja se Noelin videokin on editoitu, pitäisi vaan julkaista se...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti