Eino tokoili tänään kolmannen EVL-kokeensa, josta myös kolmas 1-tulos! Olipa jännää, kun niin toivoin 1-tulosta ja toisaalta eipä tässä olisi ollut enää kuin kuukausi aikaa hankkia tulokset SM:iin, jos 1-tulosta ei olisi tänään tullut.
Paikalla istuminen: 10
Paikalla makaaminen: 10
Yksilöliikkeet tehtiin yhteen pötköön, mikä sopii meille ihan loistavasti. Minusta kokeessa haastavinta on koiran virittely ennen koekehään menoa ja on ihan tuskaa, jos sen joutuu tekemään moneen kertaan.
Tunnari: 9,5 Eino meni tunnareille aika vauhdilla, eikä nenä ollut auki alusta saakka, joten alkuun ylimääräistä pyörimistä kapuloilla.
Zeta: 7 Seisoi istumisen. Tämä on nyt selkeästi meille haastavin liike saada kasaan.
Ohjattu: 9 Hieno merkki! Itse mokailin antamalla väärän käskyn ja Eino vähän pelasi kapulalla nostossa.
Luoksetulo: 10 Seiso olisi saanut olla napakampi.
Ruutu: 10 Tämä oli loistava, nyt ei ollut ennakoinnista tietoakaan!
Kaukot: 9 Yksi väärä asento väliin, jonka Eino korjasi kuitenkin hyvin. Mielentila ei ollut taaskaan optimi tähän liikkeeseen.
Seuraaminen: 9,5 Melko siisti, vähän edistää tällä hetkellä ja yksi pieni ääni paikalla käännöksessä.
Kiertonouto: 10
Yht.301p. EVL1, KP, TK4, sijoitus 1/6
Kokonaisuudessaan paras meidän kolmesta EVL-kokeesta, vaikka pieniä mokia sattuikin matkaan. Kapulan käsittely on edelleen Einolle haastavaa ja nytkin pientä pyörittelyä oli kaikissa noudoissa. Eino oli suht kiihkeällä mielellä tänään, mutta on onneksi oppinut pitämään suunsa supussa, eikä ääniä tullut kuin yksi pieni piippaus seuruussa.
Samalla saatiin osallistumisoikeus SM-kisoihin ja tästähän ne treenit vasta oikeasti alkaa. On tämä silti aika hieno välietappi, kun kyseessä on ensimmäinen valioni ikinä missään lajissa <3 (Näyttelytulostahan Eino ei tule ikinä saamaan, mutta yhtä hieno saavutus silti.)
Aiemmat tulokset saatiin
24.3.2018 Mikkeli EVL1 285p.
14.4.2018 Kotka EVL1 284p.
Pari viikkoa sitten osallistuttiin Einon kanssa TOKO Valmennustenkaan näyttökokeeseen Lahdessa. Treenit keskittyivät viimeisen kuukauden ennen näyttöä lähes pelkästään näytössä tehtäviin liikkeisiin (seuraaminen, luoksetulo, ruutu, kaukot ja avo nouto). Erityisesti työstettiin seuraamisen mielentilaa ja eniten näytössä jännittikin se, miten seuraaminen pysyy kasassa. Kuukausi ennen näyttöä kävimme möllitokossa Varkaudessa ja siellä Einon vire oli aivan liian korkea ja ääntäkin tuli kiitettävästi. Teknisellä puolella tietysti jännitti, onnistuuko eteen lähetys.
Käytiin kaksi kertaa ennen näyttöä treenaamassa Lahdessa Oilin yksärillä, jotta halli olisi tuttu. Testailin kummallakin kertaa sopivaa virittelyä ennen kehään menoa ja treenattiin kehään menoja sekä näytön liikkeitä. Saatiin Oililta neuvoksi, etten seuruuttaisi Einoa kehään, vaan se saisi tulla sinne jollakin vapaamuotoisemmalla käskyllä, ettei oltaisi jo heti kehään mennessä konfliktitilanteessa. Tämä tuntui hieman hankalalta, koska Einolla ei ole sellaista mukana kulkemiskäskyä, jolla se pitäisi kontaktia, vaan ainoastaan "tässä"-käsky, jolla se pysyy vieressä, mutta saa katsoa mitä haluaa. Päädyttiin kuitenkin "tässä"-käskyn käyttöön ja se on tehnyt kehään menoista huomattavasti rennompia, vaikka Eino vähän kyyläileekin. Kuitenkin heti kun sen pyytää sivulle, se lopettaa kyyläyksen. Lisäksi mietittiin, että Einolle voisi ennen kehään menoa heittää namit maahan syötäväksi ja pyytää siitä suoraan mukaan kehään. Kummallakin kerralla oli hyvät ja onnistuneet treenit ja saatiin hyviä ajatuksia pohdittavaksi.
Näyttöaamuna lähdettiin hyvissä ajoin klo.6.30 kohti Lahtea, jotta ehditään heittää siellä lenkki. Einolla meni vatsa ihan kuralle, ilmeisesti se reagoi minun jännitykseeni vatsallaan. Onneksi kaverilla oli hyvä niksi, miten ripaskat saadaan putsattua karvoista lumen avulla ja saatiin Einon takalisto jotenkin siedettävän näköiseksi. En muuten enää ikinä unohda niitä kosteuspyyhkeitä kisareissulta...
Lenkin jälkeen ilmoittautumaan ja kun toivoin alkupään numeroa, niin tietenkin arvoin viimeisen lähtönumeron. Loppujen lopuksi tämä osoittautui hyväksi lähtönumeroksi, sillä jännityksestä putosi puolet pois toisten suorituksia katsoessa, kun näki ettei ne muutkaan täydellisiä suorituksia siellä vedelleet.
Alkuun paikallaolot. Nämä sujui Einolta ongelmitta. Oli istunut hyvin ja teki maahanmenon sekä luoksetulon riittävällä ripeydellä. Paikkisten jälkeen vein Einon autoon odottelemaan.
Ennen yksilöliikkeitä pääsin virittelemään Einon hyvin viereiseen halliin, jossa ei ollut muita sillä hetkellä. Nyt ainakin tuntuu, että meille on löytynyt suht hyvät alkurutiinit. Ensin revittelyt patukan kanssa niin kauan kuin Eino on siinä täysillä mukana. Jossakin vaiheessa huomaan, ettei se enää viitsi repiä patukkaa kaikkien voimiensa takaa ja lopetetaan siihen. Tämän jälkeen tehtiin kaukoja, joita teki teknisesti tosi hyvin, mutta ääntä tuli joissakin vaihdoissa ja tämän jälkeen loppuaika seuraamista mahdollisimman rauhallisessa vireessä. Olisinko kerran joutunut keskeyttämään äänen takia, muuten malttoi hyvin. Tämän jälkeen kun kurkkasin hallin puolelle olikin jo melkein meidän vuoro. Hallissa en uskaltanut tehdä enää mitään, sillä Eino nousee niin helposti, jos ympärillä on muita koiria.
Eino siis halliin ja odottamaan vuoroaan. Ennen kehään menoa heitin vielä namit maahan sille syötäväksi ja siitä suoraan kehään. Eino tuntui kivalle kehään mennessä, alkuun se tietysti kävi katseellaan kehän läpi, mutta otti sitten oma-aloitteisesti kontaktia. Aloitettiin seuraamisella ja kaavio alkoi heti nostattavasti paikallaan käännöksillä, selvittiin kuitenkin näistä ääneti. Eino oli aika hyvän tuntuinen läpi seuruun, juoksussa se meinasi vähän keulia ja juoksussa tuli yksi äänikin, muuten se oli kuitenkin aika rennon oloinen. Videolta katsottuna sillä jopa hitaassa käynnissä laskee häntä selkälinjan alapuolelle :P Tällä hetkellä seuraaminen ei ole teknisesti puhdasta ja Einon paikka hieman elää, sillä olen joutunut keskittymään pelkästään vireeseen, mutta kyllä se kuitenkin suht siisti kokonaisuus oli.
Seuraamisen perään luoksetulo. Eino tuli aika vauhdilla ja seisominen valui jonkin verran. Tosin ei se jutagrassilla koskaan tee oikeasti hyviä stoppeja. Maahanmeno oli vähän parempi. Annoin varmaan kummankin käskyn vähän liian myöhään. Loppupa hyvä ja vauhti pysyi tasaisena kaikilla osuuksilla.
Seuraavana ruutu, jossa jännitti osaako Eino mennä eteen, koska jos se menisi vinoon, se ei osaisi korjauksia. Eino katsoi virittelyssä hyvin eteen ja suoraan se lähtikin. Hyvin bongasi myös ruudun, mutta ennakoi voimakkaasi ja pysähtyi ihan vasempaan etureunaan. Loppu ok. Vauhtia olisi saanut olla enemmän sekä eteen lähetyksessä että ruutuun juoksussa.
Nouto - meidän ikuinen murheenkryyni. Nouto sujui tällä kertaa ilman isompia ongelmia. Nosto olisi saanut olla siistimpi, mutta Eino ei pelleillyt otteen kanssa ja tuli säpäkästi sivulle.
Lopuksi vielä kaukot. Näissä sitten vähän sattui kaikenlaista, mutta ei nyt mitään katastrofaalista. Harmi vaan sinänsä, kun Eino osaisi ne paljon paremminkin. Järjestys oli vähän erikoisempi I-S-I-M-S-M. Alun maahanmeno jäi hieman vajaaksi, luulen syynä olleen minun hyvin varovaisen käskyn. En yleensäkään kovin voimakkaasi anna käskyä, ettei Eino vahingossakaan laittaisi päätä maahan, mutta nyt käsky oli vielä normaaliakin varovaisempi. S-I vaihdossa Eino liikutti vähän vasenta takatassua. M-S vaihdossa Eino tuli todella pitkäksi, mikä on sille epätyypillistä, eikä sitten osannut mennä siitä oikein maahan. Vielä ei vaan kaukojen tekniikka pysy kasassa kaikissa tilanteissa.
Olin kuitenkin tosi tyytyväinen näyttöön, sillä Eino oli mielentilaltaan rennompi kuin mitä se on ikinä ollut missään kokeessa. Tekniset virheet on kuitenkin miljoona kertaa helpompia korjata kuin vääränlainen mielentila.
Tällä viikolla saatiin sitten tieto, että Eino on valittu TOKO Valmennusrenkaaseen!
Se olisi taas se aika vuodesta, kun katsahdetaan vuoden takaisin tavoitteisiin ja asetetaan tulevalle vuodelle uudet.
Einon tavoitteet vuodelle 2017 olivat:
agility
Kisauran korkkaus
Rimojen pysyminen kaikissa korkeuksissa
3-luokkaan nousu
Korkattiin kisaura heti tammikuun alussa. 2-luokkaan nousu vaati aika monta starttia, mutta silti enin osa starteista oli ihan onnistuneita. Einon kanssa oli tosi kiva kisata, kun se oli aina samanlaisessa vireessä riippumatta siitä, millaisissa puitteissa kisattiin. Rimojen tilanne on pitkin vuotta vähän vaihdellut, mutta loppuvuodesta se on ollut varsin hyvä.
toko
VOI1
SM-joukkueeseen pääsy
EVL1
Toukokuussa oltiin mukana SM-joukkueessa avoimen koirakkona ja joukkue voitti pronssia. EVL-liikkeitä ei ehditty saada kisakuntoon.
muuta
silmätarkastus
terveenä pysyminen
Ei löytynyt sopivaa silmätarkkia, mutta Einon ei tarvinnut vaivata eläinlääkäriä kuin rokotuksilla käymällä.
Einon tavoitteet vuodelle 2018:
Toko
TK4
Osallistuminen yksilö SM:iin
Agility
Nousu 3-luokkaan
SERT 3-luokasta
Muuta
Terveenä pysyminen
BH
Treenataan jälkeä ainakin sen verran, että saadaan kepit mukaan
Noelin tavoitteet vuodelle 2017 olivat:
agility
Säännöllinen treenaaminen, treenien aiempaa parempi suunnittelu ja treenien pitäminen lyhyinä ja ytimekkäinä.
Keinu taas kisakuntoon
Kovempi vauhti erityisesti kisoissa
Kisataan taas eri paikoissa
Käydään ulkopuolisella kouluttajalla
Tehdään nollia
Olipas meillä paljon tavoitteita agilityn saralla, joista juuri mikään ei toteutunut. Kisattiin vain 5 starttia, joista 2 oli hyviä startteja, joilla nolla jäi vain oman huolimattomuuden takia saamatta. Ne kolme muuta oli sitten sellaisia, joilla Noel paineistui. Kesällä meillä oli oikeasti hyviä treenejä, löydettiin sopiva tapa treenata keinuakin. Elokuussa tuli kuitenkin loukkaantuminen, jonka jälkeen ei olla treenattu kertaakaan agilityä, enkä tiedä tullaanko enää treenaamaankaan.
rally-toko
RTK4
yli 95 pisteen tulos
Rally-toko starttejakin tuli vain kaksi, joista toinen jäi alle 70p. ja toisella startilla sitten se RTK4.
toko
treenataan sen verran kuin hyvältä tuntuu
iloinen mieli
kokeessa käynti
Treenailtiin todellakin vain omaksi iloksi. Iloista mieltä kyllä riitti treeneissä. Ei kisattu.
muuta
silmä- ja polvitarkkien uusinta
terveenä pysyminen
Ei pysytty terveenä tänäkään vuonna :/ Elokuussa Noel tippui sohvalta, jossa satutti selkänsä pahasti. Selkä kuvattiin ja todettiin alkava spondyloosi. Noel on onneksi toipunut tapaturmasta, eikä ole oireillut selkäänsä. Lonkat oli kuvissa edelleen täysin puhtaat.
Noelin tavoitteet 2018
Pysytään terveenä
Jatketaan satunnaista treenaamista tokossa ja rally-tokossa omaksi iloksi ja haetaan mahdollisimman hyvää mielentilaa. Ehkä kisataan jotkut omat kisat rally-tokoa. En aio asettaa tämän tarkempia tavoitteita Noelille. Meille on tehnyt hirveän hyvää se, ettei treenata enää tavoitteellisesti. Noelilla ei kapasiteetti riitä enää tämän kovempiin saavutuksiin, mitä sillä jo on plakkarissa, enkä halua/jaksa sitä enää surra. Noel ei kisatavoitteita tai kisoja kaipaa. Sille riittää, että jotakin pääsee tekemään.
Ollaan eletty vähän hiljaiseloa viimeksi kulunut kuukausi. Ollaan me Einon kanssa pikku hiljaa treenailtu EVL:n liikkeitä, mutta treenitahti on jäänyt sellaiseen 2-3krt viikossa tahtiin. Agilityä ei ole treenattu sitten Saijan valmennuksen syyskuussa ja seuraavat kisatkin taitaa mennä ensi vuoden puolelle. Kisoihin kuitenkin olisi hinku, niin päätin sitten ilmoittautua rally-tokokisoihin. Mennään Einon kanssa avoimeen luokkaan siitä ilosta, ettei siellä tarvita enää hihnaa ja toisaalta se on vielä tosi helppo luokka, missä ei tarvitse osata oikein mitään. Noelkin pääsee yrittämään sitä viimeistä hyväksyttyä tulosta mestariluokasta RTK4:een.
Einon treeneistä voisi kertoa sen verran, että ollaan treenattu nyt pääasiassa kiertohyppynoutoa, eteen lähetystä ja merkkiä. Kiertohyppynoudossa päätin vaihtaa Einon kiertosuuntaa. Sille luontaisempi suunta olisi vasemmalta oikealle, mutta se on myös se suunta, johon se haluaisi aina tilaisuuden tullen flänkätä. Flänkkiongelman poistamiseksi se siis jatkossa joutuu kiertämään oikealta vasemmalle. Näin päin se juoksee suoraan merkille. Uuden suunnan oppiminen on käynyt Einolta yllättävän nopeasti ja nyt se pystyy jo kiertämään täydestä matkasta tähänkin suuntaan. Myös liikkeen loppuosaa on treenattu ja Eino alkaa jo aika hyvin osua hypyille kapuloiden kanssa.
Eteen menossa on tullut vähän takapakkia, kun sen treenaamisessa oli vähän taukoa. Nyt kun siirryttiin halliin treenaamaan, juoksutan Einoa taas seinän vieressä olevalle namikupille ja välillä sitten tehdään tyhjiä. Einolla on kyllä ajatusta eteen menosta, mutta tässäkin se meinaa välillä lähteä flänkkäämään vasemmalle. Viimeistään siinä vaiheessa kun huudan jes, se lähtee kaartamaan vasemmalle. Toki jessin jälkeenhän se saa niin tehdä, mutta silti en tykkää siitä. Niinpä sillä nyt joko on se namikippo siellä edessä, jonne sen vapautan tai jos lähetän tyhjään, niin stoppaan ja menen palkkaamaan namilla. Lelut kun vaan pahentaa flänkkiä ja toisaalta aiheuttaa myös jähmimistä.
Myös merkillä ongelmaksi on muodostunut se, ettei sinne voi juosta suoraan. Muutamissa viime treeneissä tähän on kuitenkin löytynyt ratkaisuksi namialusta merkin takana ja voimakas hetsaaminen. Tällä nyt jatketaan jonkin aikaa ja kasvatetaan uskoa siihen, että siellä merkin takana odottaa nami. Onhan siinä aikamoinen apujen häivyttäminen edessä, mutta näinhän se ruutukin lopulta saatiin toimimaan, kun ongelmat oli ihan samat. Huvittavaahan näissä flänkki- ja silmänkäyttöongelmissa on se, ettei Eino lampailla osaa näitä ominaisuuksiaan käyttää :P
Käytiin Einon kanssa tänään Pieksämäellä tokoilemassa ensimmäistä kertaa voittajaluokassa. Otettiin vähän erilainen lähestyminen kokeeseen kuin aiemmin, eikä treenattu tällä viikolla kuin kerran. Viime viikollakaan ei taidettu treenata kuin pari kertaa. Ei tuntunut yhtään siltä, että on mihinkään kokeeseen menossakaan, kun ei treenannut, toisaalta kokeessakaan ei jänittänyt niin paljon kuin aiemmin, kun ei tarvinnut tehdä mitään viime hetken hinkkauksia.
Koepaikalla Eino kävi spurttailemassa ensin metsässä ja sen jälkeen se sai juosta patukan kanssa kentällä. Palkkasin luoksetulon stopin, muutaman vaihdon kaukoja ja liikkeestä istumisia. Tehtiin tunnari liikkuroituna. Lopuksi vielä patukan kanssa juoksemista. Hallissa en enää tehnyt sen kummempia virittelyjä.
Paikalla makaaminen: 10 Piilossa muistin, ettei olla ikinä tehty paikkista häirittynä. Normi häiriön lisäksi liikkuri oli rakennellut ruudun paikkiksen aikana... Ei ollut häirinnyt Einoa.
Seuraaminen: 9 Todella lyhyt selkeästi avoimen luokan seuraaminen... Peruutusaskelissa pääsi ääni ja olihan tuo vähän levotonta.
L: 8,5 Hyvä seisominen, Einolle todella nopea istuminen. Istumisessa kuitenkin liikutti tassua ja seuraaminen oli vähän levotonta.
Luoksetulo: 10 Todella hyvä stoppi hyvällä alustalla.
Ruutu: 10 Nyt ei ollut ennakoinnista tietoakaan, ei stopin, eikä maahanmenon suhteen.
Ohjattu: 8 Nosti todella nätisti kapulan, mutta pudotti. Nosti kuitenkin ripeästi uudelleen oma-aloitteisesti.
Tunnari: 10 Haisteli kapulat kahteen kertaan läpi, vaikka selvästi merkkasi oman jo ensimmäisellä kierroksella. Kuitenkin suht rauhallinen haistelu ja kaikki kapulat pysyivät alkuperäisillä paikoillaan!
Kaukot: 7,5 I-S liikkui ja M-I meinasi ennakoida seisomista, mutta sai korjattua. Oltiin kuitenkin samalla aaltopituudella ja Eino teki samoja vaihtoja, mitä käskytin.
Metallihyppynouto: 5 Onnistuin taas heittämään kapulan laipalleen. Eino alkaa kuitenkin ilmeisesti jo tottua ja nosti nätisti. Hyppäsi takaisin ja sylkäisi kapulan eteeni. En tiedä, mitä lie ajatteli, kun ei se treeneissä ole noin tehnyt. Hetken mietittyäni nostin itse kapulan ja saatiin vielä pisteitä.
Kokonaisvaikutus: 10 YHT. 281,5p. VOI1, sija 1., tuomari Anne Nokelainen
Pikku kapulakämmeistä huolimatta kokonaisuudessaan hyvä koe. Eino ei tuntunut ylivireiseltä, vaikka seuruu näyttääkin aika töpötykseltä. Nyt kohti isojen poikein luokkaa EVL:lää :)
Kisattiin Einon kanssa eilen kotipitäjässä ja niinhän siinä kävi, että SERT napsahti heti ensimmäiseltä radalta. 23 starttia ja 5 kuukautta siihen meni. Riippuu varmaan keneltä kysyy, onko se paljon vai vähän. Ehkä ihan sopivasti.
Toinen luva tuli tasan kuukausi sitten Savonlinnassa hyppäriltä. Sillä radalla kyllä sattui ja tapahtui, olin koko ajan vähän myöhässä ja Eino ehti tehdä kaikenlaisia pyörähdyksiä, mutta nolla se silti oli. Sijoituttiin toisiksi (etenemä 5,14 m/s), mutta ainakin tiedän, mihin se hävitty aika meni.
Eilinen rata tuntui rataantutustumisessa melko haastavalta, sillä siinä oli niin paljon käännöksiä. Jälkeen päin ajateltuna se ehkä onnistui niin hyvin juuri siksi, kun siinä oli niitä käännöksiä. Tykkään itse siitä, että koiraa saa pitää hanskassa radalla, eikä tarvitse päästää sitä irtoamaan. Lähtötilanne onnistui paremmin kuin ikinä. Sain tuotua Einon hallinnassa radalla ja sillä pysyi peppu maassa. Ehkä siitäkin tuli sellainen fiilis, että homma on hanskassa. Aina on tietysti parannettavaa, mutta olen rataan aika tyytyväinen. Mitään hirveän pitkiä kaarratuksia ei tullut, lopussa oli sellainen pieni kalastus yhdelle hypylle :P Etenemä oli vain 4,40m/s, sillä kuitenkin voitettiin.
Päästiin starttaamaan myös kakkosissa. Rata oli kivan tuntuinen, ihan mentävissä. Rata kuitenkin kosahti samaan kohtaan kuin hyvin monella muullakin. Kohtaan, jota suurin osa ei varmasti ajatellut haastavaksi. Koira piti irrottaa hypylle, joka tuntui olevan ihan loogisesti sen linjalla. Eino ei kuitenkaan sinne irronnut, rytmitys oli sille liian voimakas. Kun sitten lähetin sen uudelleen hypylle, irtosi se liiankin hyvin ja kävi ylimääräisessä putkessa. Huvittavaa, että näin kävi myös monelle muulle. Ensin koirat ei irronneet ja sitten ne irtosikin liikaa.
Viikonloppuna kisattiin Einon tokouran toiset arvokisat. Olipas aika rankka viikonloppu, kun oma vuoro oli sunnuntaina ihan viimeisten joukossa. Koko viikonloppuna ei oikein voinut keskittyä muiden suoritusten seuraamiseen, kun koko ajan oli mielessä se oma vuoro.
Perjantaina käytiin treenaamassa Ojangossa. Tehtiin lähinnä liikkeiden välejä ja alkuja ja Eino oli tosi hyvän tuntuinen. Ei tuntunut kyttäävän ympärilleen. Istui liikkeestä istumisen. Kisapaikalla oli reilusti ylimääräistä tilaa, joten treenattiin myös lauantaina kisojen aikaan. Eino teki nytkin tosi hyvin, mutta oli aika korkeassa vireessä ja seuraamisen aloituksissa tuli ääni. Tehtiin taas muutamat istumiset liikkuroituna. Yhden mokasi, kun oma rytmitys oli pielessä, autettuna istui. Launatai-iltana käytiin treenaamassa, mutta Eino teki vain paikkaistumisen, missä ei huomautettavaa. Paikka oli todella avara keskellä peltoja, niin en uskaltanut treenata enempää, sillä arvaan että olisi päädytty vain vääntämään kyttäämisen kanssa, kun mitä avarampi paikka, niin sitä pahempaa se on.
Myös sunnuntaina oli tarkoitus treenata ihan reilusti ennen omaa vuoroa, mutta keli olikin sen verran lämmin ja oma olo jännittynyt, että katsoin paremmaksi olla hinkkaamatta isommin. Tehtiin kuitenkin taas seuruuta äänillä höystettynä ja istumia sekä kaukoja. Ennen omaa vuoroa oli vielä tarkoitus seuruuttaa löysät pois, mutta Eino tuntuikin vähän nuutuneelta lämmön takia, niin treenaaminen jäi hyvin lyhyeksi tässäkin kohtaa. Jos nyt jotain positiivista, niin enää ei tullut ääntä.
Kehä 1:
Ruutu 10 Ensimmäisenä liikkeenä oli ruutu. Eino lähti hyvin, mutta alkoi ennakoida stoppia heti etunauhalla, joten jouduin stoppaamaan sen siihen. Flänkkäsi myös vasempaan, joten jäi tosi rumasti vasempaan etukulmaan, häntä ulkona sivunauhalta. En uskaltanut katsoa, mitä numeroa tuomari näytti. Ei oltaisi ansaittu tästä kymppiä, koska ennakointi oli ihan selvää.
Kaukot: 9 Ensimmäinen istumaan nousu hyvä, mutta toiseenpa tarvitsikin tuplakäskyn. Enpä ole koskaan ajatellut, että näinkin voi käydä, kun aina sitä vaan vahvistaa sitä ensimmäistä nousua.
Seuraaminen: 8,5 Eino seurasi hyvin ja hiljaa, mutta itse mokasin. Kun olisi pitänyt ottaa 2 askelta eteen, otin taakse. Tämän jälkeen liikkuri käskytti 2 askelta taakse, mutta päätin tehdä eteen, jotta molemmat askeleet tulisi tehtyä. Tuomari tykkäsi kovasti Einon seuruusta, jonkin kommentoi, että "melkein koskee liikaa ohjaajaan", mutta vähensi pisteitä ohjaajan tottelemattomuuden takia. En sitten tiedä, mitä olisi muuten saanut.
Kokonaisvaikutus: 10
Kehä2:
Tässä välissä juotin Einon ja ehdittiin tehdä yksi liikkeestä istuminen käskytettynä onnistuneesti.
Hyppy: 9,5 Eino kallistui aika voimakkaasti eteen, kun jätän sen, mutta peppu pysyy kuitenkin maassa.
Nouto: 8,5 Mokailin sitten oikein urakalla. Onnistuin heittämään kapulan laipalleen. Eino lähti alun perin selvästi kohti merkkiä, mutta tajusi onneksi kapulan. Tajusi kaataa kapulan kyllä enempiä miettimättä, mutta räpelsi sen jälkeen kapulan kanssa ikuisuudelta tuntuva ajan. Lopuksi se vielä vapautti itsensä suoraan irrotus käskystä, jonka onneksi liikkuri paikkasi sanomalla saman tien kiitos.
Liikkeestä istuminen: 10 JIPPII, se istui! Liikkurin käsky tuli siten, että omaan käskyyn tuli viive, jotta sain annettua sen oikealla rytmillä. Maltoin kuitenkin odottaa ja tuomari ei tätä viivettä kommentoinut mitenkään. Suullinen istu käsky oli kuulemma liian pitkä, mutta siitä ei nyt vähennetty mitään.
Kokonaisvaikutus: 10
Kehä3:
Tähän väliin palkkasin liikkeestä seisomisen.
Luoksetulo: 10 Oli muuten nopea ja siisti perusasento.
Kierto: 10 Jarrutti hyvin merkille ja teki tiukan kierron, hieno perusasento.
Liikkeestä seisominen: 9,5 Varmistin tämänkin pienellä käden heilautuksella, mitä ilmeisesti tuomari ei huomannut. Tähän asti liikkeelle lähdöt oli ollut siistejä, mutta nyt tuli nyökky, mistä puolen pisteen vähennys. Tsiikasi ehkä kehän reunalla olleita merkkejä.
Kokonaisvaikutus: 10 Huvitti, kun tuomari kommentoi, että koira työskenteli ihanan hiljaisesti. Eino kyllä olikin hipi hiljaa joka kehässä, vaikka se oli koko viikonlopun piippaillut treeneissä.
Kehä4:
Paikalla istuminen: 10
Kokonaisvaikutus: 9 Pistevähennys tuli siitä, että Eino meni kehään hihna kireällä. Aina olen sen sinne seuruuttanut ja nyt ajattelin, että menköön. Onneksi jatsossa saa mennä paikkiskehiinkin ilman hihnaa.
AVO1, 303p. TK2 sija.10./71. Video:
Kokonaisuutena jäi ihan hyvä mieli, vaikka mahtuihan tuonne aika monta pientä virhettä. Ehkä eniten harmittaa se kapulan jääminen laipalleen, kun sitä kapulan nostoa oli niin paljon hinkattu ja sitten itse aiheutin Einolle huonon noston. Liikkeiden välit ja alut oli kuitenkin pääasiassa hyviä. Nyt sitten pitäisi ihan tosissaan alkaa treenata sitä voittajaluokkaa. Kaikki muu on jotakuinkin kunnossa, mutta kaukot puuttuu melkeinpä kokonaan... Tietääpähän ainakin mitä treenata.
