Voihan nenä!

Enää viikko kokeeseen ja taas tuntuu, että kaikki on pielessä...

Otsikkoon viitaten, niin mua alkoi ärsyttää Noelin haistelu hallissa. Se on oikeastaan tehnyt sitä niin kauan kuin on hallissa treenattu. Ei se kesken liikkeitten tai palkkauksen ala haistella, mutta esimerkiksi liikkeitten välissä, jos sille vaan jää sekuntikin aikaa, on nenä heti maassa ja sieltä sitä saattaa joutua useamman kerran kutsumaan, kun ei malta lopettaa. Noel myöskin viettää hallissa paljon aikaa "käy siihen"-makuussa, jossa se tykkää haistella. Pyrin vahtimaan sitä koko ajan ja kieltämään haistelusta, mutta eihän se ole kovin kivaa olla aina kieltämässä, varsinkin kun koira ei edes aina tottele ensimmäistä kieltoa. Lisäksi tietysti kaikissa liikkeissä, missä koira jätetään maahan se haistelee mielellään. Paikkamakuu, luoksetulo, kaukot... Nyt päätinkin, että Noel ei enää odottele hallissa, ettei sille jäisi aikaa haisteluun. Aina kun ei tehdä, vien se pois hallista. Lisäksi koitan muuten pitää sen niin kiireisenä, ettei nenä ehdi maahan. Toisaalta myös motivaation kannalta voisi olla ihan hyvä käydä välillä huilaamassa autossa.

Miksi se sitten haistelee? Jaa-a sen kun tietäisi. Joissain tilanteissa varmasti paineistumistaan eli rauhoitellakseen itseään, mutta ei se aina voi olla paineessa. Olen huomannut, että esimerkiki paikkamakuussa, kun palaan sen viereen alkaa haistelu. Jotenkin sitä ahdistaa se paluu. Jätöissä taas, no ehkä sitä vähän ahdistaakin, mutta lisäksi sillä ei ehkä ihan keskittyminen riitä ja se keksii viihdykettä itselleen. Toisaalta ei se ehkä ihan ymmärräkkään, ettei siinä saisi haistella, mutta miten sen sille kertoo... Kieltänyt olen vaikka miten paljon, mutta kun ei se auta kuin aina hetkeksi ja ei se tee kauhean hyvää olla aina kieltämässä. Ne muut haistelut sitten, välillä tuntuu, että oikeasti joku haju vaan on niin kiinnostava, että tekee mieli haistella ja välillä varmaan tulee tylsistyminen, kun juuri sillä sekunnilla ei tehdä mitään. Tätä olen pyrkinyt ehkäisemään sillä, että aina jos vaikka kuuntelen kouluttajaa, käsken Noelin käy siihen- makuuseen, mutta sitten se vaan haistelee maatessaan.

Haistelu ei onneksi kauheasti kuitenkaan vaikuta koesuoritukseen. Ei se kokeessa ehdi haistella liikkeitten välissä kuin ehkä pari pikanuuhkaisua. Jätöissä taas, no saattaa se aina hetken haistella, mutta ei meiltä ole koskaan sillä perusteella pisteitä lähtenyt. Paikkamakuussahan se muu levottomuus on isompi ongelma kuin haistelu. Haistelu on oikeastaan paikkamakuussa, paluuta lukuun ottamatta, jäänyt aikalailla kokonaan pois apunamien ansiosta. Siis mä vaan itse haluaisin, että se ei haistelisi hallissa ollenkaan, ikinä.

Haistelua suurempi ongelma on kuitenkin kontaktin katkeaminen. Noel on sinänsä ihan kontaktinhakuinen koira ja hakee itse mielellään kontaktia, mutta se on tosi häiriöherkkä. Kokeessa voi olla aika kohtalokasta, jos kontakti katkeaa esimerkiksi juuri kun pitäisi tehdä kaukoissa vaihto. Ja näin meille on käynytkin. Kontakti katkeilee tosi herkästi eri häiriöistä. Yleensö Noel ei onneksi jää kovin pahasti kiinni häiriöihin ja se palaa itse kontaktiin, mutta jo se häiriö on joku Noelin mielestä isompi, niin sitä kontaktia voi olla aika haastavaakin saada takaisin.

Olen varamasti itse mokannut tässä kontaktiasiassa Noelin ollessa pentu. En ole ymmärtänyt tehdä sen kanssa häiriötreenejä, vaan aina treenattiin aika häiriöttömissä paikoissa. Nyttemmin Noel on tehnyt melko paljonkin erilaisia häiriötreenejä ja on toki kehittynyt hirmuisesti, mutta aina sen kanssa joutuu häiriötreenit tekemään helpotettuna muihin verrattuna. Noel kokee häiriöt niin eritalalla kuin muut koirat. Esimerkiksi namilla houkuttelussa muut koirat haluaisi ottaa namin houkuttelijalta, kun taas Noelia ahdistaa, että joku tulee lähelle, ihan sama namin kanssa vai ilman. Jos seuratessa heitetään lelu koiran viereen muut koirat haluaisi ottaa sen tai mennä katsomaan, mutta Noel säikähtää ja haluaisi väistää sitä.

Joskus aina mietin, pitäisikö ottaa jokin kuuri pelkkää kontakti-/häiriötreeniä. Olisi niin ihanaa treenata/kisata, kun ei olisi tätä ongelmaa. Mutta miten sitten treenaisin ja tapahtuisiko tässä oikeasti muutosta. Taas palataan ongelman alkujuurille. Kun se ei ole pelkästään häiriöherkkä, vaan sen hermorakenne ei ehkä ole ihan sieltä vakaimmasta päästä. Ei ole kyse pelkästään siitä, että sille ei ole tehty selväksi, ettei kontaktia saa pudottaa. Ehkä ne häiriöt on vaan sille niin pelottavia, että sen on pakko tarkistaa, onko oikeasti syytä pelätä. Noelhan pärjää hyvin sellaisessa häiriötreenissä, missä tuttu ihminen häiriköi sitä, kun se tuntee olonsa turvalliseksi.

En sano, etteikö Noel voisi kehittyä vielä häiriötreeneissä, mutta ei siitä koskaan tule sellaista koiraa, jonka kanssa voi lähteä kisaamaan minne vaan tai joka ei reagoisi, vaikka "pommi räjähtäisi" vieressä. Ja kirsikkana kakun päälle, itse suorastaan inhoan kaikkia häiriötreenejä, koska niistä seuraa aina jossain määrin Noelin ahdistuminen. Viime aikoina on kyllä ollut monta ihan onnistunuttakin häiriötreeniä, missä Noel on pystynyt tekemään treenin samalla tasolla kuin muutkin ahdistumatta. Noelille ei vaan ole aina pahin häiriö se kaikkein voimakkasin häiriö, vaan pahinta on sellaiset yllättävät jutut kuten, että kesken treenin halliin tulee ihminen ja tällaisia aina sattuu kokeessa. (Savonlinnassa esim. valokuvaaja). Kokeessa nyt ihmiset yleensä välttää aiheuttamasta mitään isoja häiriöitä, mutta se onkin juuri pahinta, kun ensin on ihan haudan hiljaista, ja sitten yht'äkkiä tapahtuu jotain. Noel on kyllä sellainen skanneri, että se ainaa keksii itselleen jotain häiriötä. Ei sille olekkaan sellaista paikkaa, missä ei olisi häiriötä. Ihan lenkilläkin se skannaa ympäristöään korvat hörössä, jos vaikka jossain olisi jotain, mihin voisi jotenkin reagoida...