Noel starttasi kummallakin radalla ekana, mikä ei yhtään lieventänyt jännitystä. On ihan käsittämätöntä, miten itse jännitän agistartteja. En ole luultavasti ikinä jännittänyt tokokisoja yhtä paljon. Olen itse radalla ihan jäykkänä ja kaikki ohjaukset menee enemmän tai vähemmän pieleen.
Noel oli ensimmäisellä radalla aika rento ja sillä oli ehkä ihan kivaakin. Alku sujui ihan hyvin, mutta yksi putki piti sitten käydä kiertämässä. Ensinnäkin putken pään sai valita itse ja mun olisi kannattanut näin jälkeen päin ajateltuna valita se toinen pää... En oikein silti tiedä, miksi Noel kiersi putken, kun se suu olisi ollut siinä ihan hollilla. Tästä matka jatkui muutaman esteen verran hienosti, kunnes Noel jäi pyörimään yhden hypyn ympärille. Hyppy oli takaakierto ja Noel on joskus tehnyt tätä ympäri pyörimistä, mutta ei pitkään, pitkään aikaan. En oikein tiedä, mikä mätti, kun ei se kohta nyt kovin vaikea ollut ja mielestäni itsekin muistin ohjata. Tässä vaiheessa tuli hylky kieltojen määrästä ja muutenkin annoin se hypyn olla ja jatkettiin maaliin. Ajasta en tiedä, kun oli hylky, mutta ei Noel taaskaan ollut mikään tuulen nopea. Tässä video meidän töppäilystä...
Seuraavana oli möllirata, mikä vaikutti jopa vähän putki-hyppy-rataa helpommalta. Alku sujuikin nohevasti, kunnes tultiin A:lle. Tässä kävi samoin kuin viimeksi, Noel jäi kontaktille jumittamaan ja A:n jälkeen tuntui, että se vähän jumitti koko loppu radan. Se selvästi muuttui vähän paineistuneeksi A:n jälkeen. En taaskaan ymmärrä sen ajatuksen juoksua... Ihan voisi luulla, että sitä on pöllytetty kontaktilta karkaamisesta, eikä se siksi uskalla sieltä lähteä... Mutta, kun ei ole!
Kun matka lopulta jatkui A:lta seuraavalle esteelle, niin Noel jotenkin kummasti pääsi vaihtamaan puolta selkäni takaa. Videolta ei kohtaa oikein näe, mutta väitän ohjanneeni ihan oikein kohdan, ainut, mitä tulee mieleen on, että unohdin varmaan katsoa koiraan ja virhe johtui siitä. Seuraavaa hyppyä se ei sitten suostunutkaan hyppäämään ja homma meni taas pyörimiseksi. Viime kerrasta viisastuneena ei jääty pyörimään, vaan jatkettiin matkaa. Tästä tuli tietysti hylky. Puomille saakka sujuikin mukavasti, mutta puomin kontaktilta ei olisi taas malttanut lähteä... Hyvin pääsin seuraavan esteen taakse ja koira pönötti kontaktilla... Tässä videota...
Mitäpä tähän nyt sanoisi. Perseelleen meni. Noelia jännittää tällaiset tilanteet ja oma jännitykseni ei varmasti auta yhtään. Harjoitusta pitäisi saada lisää (molempien), mutta joka kerta tällaisen epäonnitumisen jälkeen jännitän vaan enemmän, että mitähän tällä kertaa menee pieleen. Eikä niitä harjoitusmahdollisuuksia muutenkaan kovin paljoa ole. Vähän jäi taas sellainen fiilis, että onkohan tää laji ollenkaan meitä varten...
Lisänä voisin mainita tähän soppaan, että Noelia ahdistaa nykyään olla häkissä. Se ei enää halua mennä sinne, paitsi autossa, kun se tietää pääsevänsä johonkin. Se on rikkonut häkin vetoketjun, joten pitäisi ostaa uusi. Ajattelin metallista, kun se olisi kestävämpi, mutta en tiedä pelkääkö se sitä... Ainakin tänään sitä pelotti hirveästi, kun yhtä metallihäkkiä koottiin hallissa, vaikkei siitä kovaa ääntä lähtenytkään. Häkkiahdistus johtunee siitä, että se joutuu viettämään aina maanantaisin häkissä pari tuntia, kun koulutan muita ja meillä on omat treenit heti siihen perään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti