Kuulumisia pitkästä aikaa

Noel ja hänen ensimmäinen sertinsä 16.8.2014 :)

Kesä on ehtinyt mennä, eikä ole tullut tänne kirjoitettua. Kesällä on treenattu aika vähän, mutta on me sentään jotain tehty.

Alkuun agilitykuulumiset

Heinäkuussa päästiin kisaamaan ensimmäinen agilityrata, kun radalla ei ollut keinua. Noel kuitenkin ehti sujahtaa putkeen väärään päähän, joten samalla se oli myös meidän ensimmäinen hyl. Noelilla oli kiva vauhti ja olin ohjauksessa hieman myöhässä, jolloin se ehti lukita putken väärän pään. Tässä kohtaa ei auttanut enää mitkään ohjauset tai kutsumiset, kun se oli jo ehtinyt sen putken lukita, vaikkei se mitenkään lähellä vielä ollutkaan. Jatkettiin kuitenkin rata loppuun, eikä muita virheitä tullut. Loppu rata vaan oli yhtä kaaosta, kun rytmi meni sekaisin koiran tullessa väärästä päästä jatkamaan rataa. Noelilla oli kuitenkin luultavasti kivaa :D

Kisattiin myös hyppyradalla, joka oli melko vaikea, mutta selvittiin nollalla voittoon. Tämä rata oli kyllä siinä mielessä huonompi kuin ensimmäinen, että Noel oli jostain syystä lähdössä ihan tosi paineessa. En meinannut saada sitä istumaan ja se vilkuili joka suuntaan. Vauhtikin oli hitaampi kuin ensimmäisellä radalla.

Noelin isukki oli myös samoissa kisoissa ja niistä saatiin jonkilainen yhteiskuva. Kumpikin olisi varmaan mielummin ollut jossain muualla kuin yhteiskuvassa :P

Viikko sitten oli taas oman seuran agikisat ja tämän kesän suurin saavutus onkin se, että Noel nousi siellä 2-luokkaan! Meinasin jättää koko kisat väliin, mutta viimeisenä ilmopäivänä päätin kuitenkin katsoa, millaisia ratoja Henri Luomalalla on aiemmin ollut ja kas, hänen 1-luokan radoillaan ei yleensä ole keinua ollut. Niinpä ilmosin Noelin molemmille agiradoilla. Hyppyradalla en ilmoittanut, kun ajattelin, että kolme rataa saattaa olla Noelille liikaa. Tavoitteena kisoissa oli vaatimattomasti se, että jos siellä ei keinua ole, on molemmilta radoilta tultava nolla, koska tällaista tilaisuutta ei ihan heti huomenna tule uudestaan.

Ensimmäinen rata oli muuten melko helppo, mutta keppikulma hieman jännitti, koska sinne joutui tekemään valssin, eikä ne ole ihan vahvuuksiani... Yleensä ne osuu aina väärään kohtaan. Radat oli mukavan eteneviä, mutta ei kuitenkaan täysillä juostavaa pitkä suoraa. Itse jännitin ihan järkyttävän paljon, sillä paineet niihin nolliin oli kovat. Se todellakin näkyi radalla ja Noel oli epävarma ja hidas. Jännitin niin paljon, että tuntui etten pääse eteenpäin, jolloin Noelkin hidasti vauhtia. Kuitenkin Noel meni ihan kivasti, eikä vaikuttanut kovin ahdistuneelta.

Toinen rata oli ehkä vielä ensimmäistäkin helpompi. Kepit näyttää ihan kamalilta, kun jään "vähän" varmistelemaan niitä ja kävelen koiran vierellä. Tässä vaiheessa oli kuitenkin mielessä enää se, että kolme estettä jäljellä ja saadaan serti... Noelia todellisuudessa lähinnä häiritsee noin lähellä olo. Sillä on oikeasti varmat kepit, mutta aina kisoissa alkaa ahdistaa, että mitä jos se jättää ne kesken, vaikkei se koskaan tee niin...

Molemmat radat myös voitettiin melko ylivoimaisilla ajoilla, vaikka etenemät oli vain 3,97 ja 3,98 m/s. Aika isossa osassa oli varmasti hitaat kontaktit. Vapautin Noelin ennen pysähtymistä, mikä teki sen ehkä epävarmaksi, kun se ei oikein tiennyt, missä kohtaa se vapautus tulee.

Tässä vielä videomateriaalia radoista:

Heinäkuun alussa käytiin kontaktiklinikalla, missä oli tarkoituksena tarttua Noelin keinuongelmaan. Siellä kuitenkin päädyttiin siihen, että ennen kuin aletaan treenata keinua, Noeliin pitää saada lisää intoa ja vauhtia. Nyt onkin pitkälti tehty vain vauhtitreeniä, mikä on kyllä toiminut. Noel on opetellut haukkumaan käskystä, eikä pääse esteille ennen kuin haukkuu. Itsekseen saan se jo helposti haukkumaan ja leikkimään. Ohjatuissa treeneissäkin haukkuminen jo onnistuu ja viime treeneissä myös lelupalkkaus. Haukkuminen saisi kuitenkin olla vielä röyhkeämpää ja lelupalkkaus pitäisi saada toimimaan myös hallissa, vaikka siellä on muitakin ihmisiä. Kisoissahan tämä vauhtitreeni ei vielä pahemmin näkynyt, mutta uskon ettei siihen auta muu kuin kokemuksen kartuttaminen kisoissa.

Eilen käytiin sitten treenaamassa keinua ensimmäisen kerran koko kesänä. Alussa kävelytin Noelin hihnassa kerran keinusta läpi, jotta se muistaisi mikä juttu se oikein olikaan, eikä luulisi sitä puomiksi. Aika äkkiä se palautui siitä ja alkoi haukkua ja leikkiä. Sitten tehtiin normaalia treeniä eli pieniä pätkiä ja paljon palkkaa. Yhdellä kerralla vaan juosutin sen täydestä vauhdista keinulle ja siitä jatkettiin rataa ilman välipalkkausta vielä muutaman esteen verran, jonka jälkeen palkka. Ja tämänkin jälkeen Noel pystyi vielä leikkimään. Ajattelin nyt jatkaa tällä metodilla, että keinua tehdään yhdellä treenikerralla vain yksi tai kaksi toistoa, jolloin Noel ei pääse ahdistumaan. Ensimmäinen toisto keinuahan menee yleensä hyvin ja sitten toistojen myötä se alkaa ahdistua. Miksi sen siis tarvitsisi tehdä keinua montaa toistoa peräkkäin, kun ei kisoissakaan tarvitse. Koitan nyt muuttaa omaa asennettani siten, että se keinu on vain yksi este muiden joukossa, joka mennään. Siitä ei tule palkkaa sen kummenkin kuin muistakaan esteistä. Koitan välttää tekemästä keinusta mitään numeroa, vaan se on vaan yksi este, joka koiran on mentävä, oli se sitten kivaa tai ei.

Tokokuulumiset

Tokoakaan ei olla paljoa treenattu kesällä. Mulla on tunne, että junnataan vaan paikallaan. Noelilla on tietyt liikkeet, mitkä se osaa, eikä varsinaisesti tarvitse niissä muuta kuin ylläpitotreeniä ja sitten on ne toivottomalta tuntuvat liikkeet, jotka ei vaan edisty. Meillä oli tarkoitus mennä elokuussa kokeeseen, mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä, kun olisi luultavasti tehty samat virheet kuin toukokuun kokeessakin.

Tänään ajeltiin Haukivuorelle vieraaseen paikkaan pitämään omat "möllit". Tässä on tulokset liikkeittäin. Niissä kyllä käy ilmi ne meidän kolme suurta ongelmakohtaa. (Lisäksi on tietysti joukko pienempiä ongelmia...) Pisteet on kaverin ihan omasta sääntökirjasta vetämiä.

Paikkamakuu 2min piilossa: 7,5 Noel meinasi ennakoida maahanmenon liikkurin käskystä, mitä se on nyt tehnyt jonkun verran. Olin jo sanomassa maa, kun tajusin, että se oli menossa maahan liikkurin käskystä. Huomautin ja se jäi istumaan. Varsinaisella käskyllä, se ei sitten mennytkään, kun oli kerrran huomautettu... Toisella käskyllä maahan. Noeliksi oli ihan hyvä. Jonkun verran levoton ja vilkuili ympärilleen, mutta omalla asteikollaan ihan hyvä, pahempaakin on nähty. Ylös nousi ekasta omasta käskystä.

Seuruu: 8 Oli myös Noeliksi ihan hyvä. Tällä hetkellä en parmpia pisteitä tavoittelekkaan. Toivon vaan tasaista suoritusta, missä kontakti pysyy ja paikka pitää edes enimmän osan ajasta. Taaksepäin askeleet oli huonot.

Liikkeestä istuminen: 0 Se meidän ensimmäinen akilleen kantapää. Kun seuruusta ei tule palkkaa, Noel ei istu. Ihan sama miten lyhyt seuraaminen tai miten hyvä sosiaalinen palkkaus. Tein vielä liikkeitten välissä pari istumista, mistä sosiaalinen palkka. Valmisteleva seuruu oli tosi hyvää ja annoin pienen rytmitysvun istumiseen, mutta kun ei, niin ei... Tein liikkeen uudelleen ja sitten istui, mikä nyt sekin on jo edistystä, koska toisinaan se ei istu vielä seitsemännelläkään toistolla ensimmäisestä käskystä... Kuitenkin jos liikkeestä istumista tekee siten, ettei pohjalla ole seuraamista, se onnistuu hyvinkin varmasti...

Luoksetulo: 5 Tämä on sitten se toinen ongelma. Tehtiin ihan omana sovelluksena. Stopit on alkaneet nyt onnistua siten, että palkkana stopista lähetän Noelin kiertämään taakseen jotakin. Ajattelin liittää tämän kisamaiseen luoksetuloon siten, että kierrettävä kohde on luoksetulon ensimmäinen merkki. (En tiedä fiksoituuko se ajan kanssa vaan entistä enemmän merkkeihin...) Noel ei meinannut millään tajuta, että merkkejäkin voi kiertää. Tein sille luoksetulosta stopin, joka oli ihan ok ja lähetin kiertämään sitä merkkiä. Tarvitsi kuitenkin useamman käskyn kiertoon ja oli aika hämmentynyt. Tarvitsee vielä paljon lisää toistoja. Maahanmeno ei nyt tehty ollenkaan, mutta treenataan siinä nyt nopeampaa tekniikkaa.

Ruutu: 5 Se kolmas ongelma. Välillä Noel tuntuu osaavan tämän ja tietää hyvin tarkkaan, mitä kuuluu tehdä ja välillä se esittää, ettei ole ikinä kuullutkaan mistään ruudusta. Selvästi vähempi treenaaminen näkyy tässä liikkeessä eniten. Noel tarvitsee toistoja vähintää joka toinen päivä muistaakseen ruudun. Silti epäilen, että se välillä vedättää minua ihan 6-0. Eihän se nyt voi vaan yht'äkkiä unohtaa omalla tutulla kentällä, että mikä se ruutu oli. Siitä on vaan kiva sinkoilla sinne tänne. Kaikesta huolimatta aion nyt vaan treenata ruutua vähintään sen joka toinen päivä ja vahvistaa oikeaa paikkaa. Noel tehotreenaa nyt kosketusalustaa (että oikeasti koskisi siihen, eikä menisi sen taakse, kuten merkille ja toisekseen saisi siihen vielä lisää intoa) ja koitetaan sillä palauttaa sille mieleen sitä oikeaa paikkaa.

Metalli: 5 Kilisi ja kolisi asfaltille, mutta Noel ei onneksi ottanut siitä nokkiinsa. Lähti hyvin ja nosti epäröimättä. Halusin palkita tästä, enkä ottanut loppuun saakka. Tämän takia arvosana 5. Uskon kuitenkin, että olisi tuonut loppuunkin asti, koska nosti niin varmasti.

Hypynouto: 10 Isolla kapulalla. Arpoi hieman ponnistuspaikkaa takaisin tullessa, muuten hyvä.

Tunnistusnouto: 10 Kun osui oman kohdalle, ei jäänyt varmistelemaan muita, vaan nosti varmasti ja palautti ripeästi.

Kauko-ohjaus: 8 Teki oikein hyvät ja ripeät vaihdot. Valitettavasti ehti tehdä väliin myös pari omaa vaihtoa... Tätä ongemaa ei olekkaan vähään aikaan ollut, eikä malttia ole tullut treenattua. Se pitää taas ottaa takaisin treeniohjelmistoon.

Kokonaisvaikutus: 9

Pisteitä tuli yhteensä 223p., mikä olisi pistettä vajaa 2-tulos.

Nyt on tähtäimessä lokakuun kisat. Ruutu ja luoksetulo ongelmiin mulla on nyt ajatusta, miten niitten treenaamista jatketaan, mutta tuolle istumis-ongelmalle mulla ei oikein ole ajatusta, miten sitä lähtisi työstämään... Ehkä lähden ketjuttamaan sitä istumista ensin jonkin muun liikkeen kuin seuraamisen perään.

Kuulumisia

Eilen käytiin taas oman seuran agikisoissa. Olin ilmoittanut Noelin kaikille kolmelle radalle siinä toivossa, ettei agiradoilla olisi keinua, mutta siellähän se oli taas. Tuli siis pitkä odotus, kun hyppyrata oli vasta viimeisenä. Noel oli koko ajan katsomassa muita koirakoita ja hyvin se malttoi rauhoittua alun jälkeen (alussa haukkui innoissaan).

Tuomarina oli Allan Mattsson, jonka radoilla ei oikeastaan muuta haastetta ollut kuin pitkät alku- ja loppusuorat, joilla kyllä testattiin niin koiran irtoamista kuin ohjaajan kuntoakin. Ajat ja etenemät oli aika huimia varsinkin makseilla. Noelillehan tämä rata oli oikeastaan aika ihanteellinen. Tuloksena 0/-18,45 ja 2.sija. Etenemä oli 4,35m/s. Noel hävisi voittajalle vain puolisen sekuntia.

Noel olisi varmasti pystynyt parempaankin aikaan, mutta itse liikuin radalla taas kuin hidastettuna (jännitys). Noel teki kyllä parhaansa ja kiltisti juoksi loppusuoran kanssani lähes samaa tahtia... Pussia jännitin etukäteen ja kävin sitä hallissa treenaamassa, mutta sekin meni hienosti. Tosin selvästi Noel ehti hieman epäröidä ennen pussiin sukeltamista. Kepit on toinen este, mitä aina jännitän, vaikkei olisi oikeastaan mitään syytä. Valssasin kepeille ja pelkäsin jääväni koira eteen, joten vedin sitä turhankin kauas.

Sain radan jälkeen kommenttia, että Noel menee todella tyylipuhtaasti ja meidän meno näyttää tosi helpolle. Ja sitä se oikeastaan onkin. Noel on nykyään niin kiltti radalla, että siihen on helppo luottaa, se menee sinne minne sen ohjaan. Tietysti tämä toinen nolla hyppäriltä tekee hieman katkeraksi, kun väkisinkin miettii, että jos Noel vaan menisi sen keinun, se voisi nousta kakkosiin melko helpostikin. Nyt tässä meidän kisaamisessa ei ole oikein muuta järkeä kuin, että haetaan kokemusta (ja saadaan ruisleipää...). Parin viikon päästä ollaan menossa "kontaktiklinikalle", josta toivon saavani jotain vinkkejä keinun treenaamiseen, mutta rehellisesti sanottuna alkaa jo usko loppua...

Tässä video:

Tällä viikolla saapui postissa Noelin viime vuonna ansaitsemat tokoykkösruusuke ja vuoden tottelevaisuusheltti-kunniakirja.

Valon pilkahduksia

Eilen käytiin naapuriseuran agimölleissä. Alunperin meinasin mennä mölliraralle nollakoirana, mutta minut saatiin yllytettyä menemään kisaavien radalle, joka oli tasoltaan n. 2-luokkaa. Tuloksena hyl ja 10/-0,67 ja sija 3./5, mutta mieli oli ihan hirveän paljon parempi kuin viikonlopun kisoissa.

Tehtiin sama rata kahteen kertaaan ensimmäisellä radalla tuli hyl heti toiselta esteeltä, koska ohjasin itse hypyn väärältä puolelta...muistikatkos... A:lla Noel vähän kompuroi, luultavasti tuli vaan niin kovaa siihen, kun oli suora linja putkelta. Jatkoin vaan, niin kuin en olisi huomannutkaan, ettei tule mitään traumoja, eikä tullutkaan, sillä Noel jatkoi ihan normaalisti ja meni A:n seuraavallakin radalla normaalisti. Ekalla radalla tuli toinenkin hylky väärästä putken päästä, koska jäin arpomaan ehkä sekunnin sadasosaksi, kumpi pää se olikaan, kun sama putki mentiin kahteen kertaan eri päihin...

Se meidän varsinainen kompastuskivi oli sitten kepit, joille oli tiukka umpikulma (?). Noel vaan ei tällä hetkellä taivu sellaisiin kulmiin, eikä taipunut siis radallakaan, mutta eipä sitä voi moittia, kun on vaan harjoituksen puutetta. Ekalla radalla en edes korjannut keppejä, kun oli jo hylky alla. Toisella radalla sitten korjasin ja meni sen verran ohjauskuviot sekaisin, että Noel kiersi seuraaan putken ihan kokonaisuudessaan, mistä tuli sitten se toinen kielto.

Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen Noelin ratoihin. Se meni lujaa ja innoissaa, eikä tosiaan välittänyt edes siitä A:n rönyämisestä. Se ei myöskään ottanut itseensä keppien korjaamisesta. Ja mikä parasta, radan aikana ei kuultu yhtään murinaa. Ratahenkilöt ja katsojat sai olla ihan rauhassa tällä kertaa. Noel kävi kyllä taas kuumana ennen radalle menoa, mutta estin/kielsin tällä kertaa kaikki rähinät ja tähän pyrin kyllä jatkossakin. Aiemmin olen antanut sille vähän erivapauksia kisoissa sillä verukkeella, ettei sille tule "paha mieli" juuri ennen omaa suoritusta ja olen halunnutkin, että se kuumenee. Tästä eteenpäin sillä on kyllä kisoissa ihan samat säännöt kuin muuallakin, eikä tätä koiraa kyllä ole tarpeen tarkoituksella kuumentaa yhtään enempää kuin mitä se itse itseään kuumentaa...

Noel sai positiivista palautetta radoistaan, mikä aina lämmittää mieltä :) Ja ihan pieni asia toisen radan lopuksi sai minut iloiseksi, nimittäin huomasin, että Noelilta roikkui pieni kuolavana suupielestä. Se siis todellakin pisti tassua toisen eteen radalla ;) Väitän, että se edelleenkin pääsee lujempaakin, mutta suunta on erittäin hyvä ja uskon, että sekin päivä vielä tulee, kun se menee niin lujaa, kuin tassuista lähtee.

...eikä edes joka kerta

Viitaten tuohon keskiviikon tokokokeeseen, niin eipä mennyt sen paremmin eiliset agikisatkaan. Saatiin me tulos ja sijoituttiin toisiksi eli palkinnoille päästiin taasen, mutta ei ollut kyllä tuloksessa paljon juhlimista, eikä varsinkaan radassa, jolla se tuli. Tulos oli siis 17,52, johon sisältyi kaksi kieltoa ja yliaikaa. Agiradoille ei taaskaan päästy, koska molemmilla radoilla oli keinu.

Radan alku oli sellainen, ettei lentävä lähtö tullut kyseeseen, vaan koiran joutui jättämään lähtöön odottamaan. Noelia ahdisti hirveästi istua siellä itsekseen ja se vilkuili takana olevaa yleisöä ja vieressä olevaa sihteeritelttaa. Menin vielä ihan turhankin kauas, olisin kyllä ehtinyt, vaikken olisi ihan niin kaus mennnytkään. Alku sujui joka tapauksessa hyvin ja Noel haki esteet hienosti, vaikka olinkin kutsumassa kentän puolen välin takaa. Sitten tuli eteen pussi. Kun nän pussin radalla, kävin tekemässä sen hallissa varmistukseksi, eikä Noelilla ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Radallakin se meni hyvin pussiin ja tuli jo tosi pitkälle, niin että kangas nousi, mutta sitten jostain syystä se kääntyikin takaisin ja tuli pussista ulos. Otin pussin uudestaan ihan rauhassa ja kävin lähettämässä sen sinne suoraa linjaa ja sitten meni ok. Kepit oli hienot, mutta sen jälkeen alkoi se todellinen alamäki.

Ensin radan nurkassa oli muuri, jota melko lähellä istui ratatyöntekijä. Mennessään Noel murisi tälle, mutta ei muuttamut linjaansa. Pari estettä tästä ja Noel bongasi radan laidalla olevan koiran. Näin lähellä rataahan ei olisi 1-luokassa saanut edes olla. Noel kävi tekemässä ylimääräiset kiepit rähisten toiselle koiralla ja sai siitä toisen kiellon. Joku tuomari olisi varmasti antanut useammankin kiellon siitä sähellyksestä. Sain Noelin kuitenkin jatkamaan radan loppuun, mutta radan jälkeen meitä odottikin yllätys. Nimittäin se radan laidalla ollut koira oli nyt meitä vastassa maalialueella. Siitähän Noel veti herneenpalot nokkaansa ja juoksi suoraan toisen koiran naamalle rähisemmän. Ilmeisesti se oli varsin vakuuttava, sillä omistaja nosti koiran syliinsä turvaan. Noel jatkoi räkytystä, kunnes sain sen haettua pois, kun ei käskyt menneet perille.

Varsin mukava loppu siis radalle... Ei siinä ehtinyt koiraa pahemmin kehua, kun piti olla jo karjumassa perään. Kys. koiran omistaja saa kyllä syyttää tapahtuneesta ihan itseään... Idioottimaista mennä missään luokassa sinne maalialueelle, kun koirat tulee radalta. Meidän jälkeen tosiaan henkilö koirineen käskettiinkin sieltä pois ja vielä kuulutettiin, ettei sinne saa menneä.  Ei tietenkään koirat saisi tuolleen aukoa päätään, mutta luulenpa, että olisi saattanut jokunen muukin koira tehdä saman vastaavassa tilanteessa...

Noel käy radan jälkeen todella kuumana ja siltä ottaa aikansa rauhoittua. Ja kun se käy oikein kierroksilla, siitä yleensä seuraa, että se alkaa rähistä vähän kaikelle. Kaikki alkaa ottaa pattiin... Noel on kuitenkin onneksi tyypiltään vaan sellanen uhoaja, ei sillä oikeasti ole pokkaa tehdä mitään. Ja tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun se tuolla tavalla menee kenenkään iholle saakka uhoamaan.

Tiistaina todennäköisesti mennään mölleilemään tavoitteena, että koira pysyy radalla. Toisaalta se on hyvä, että se ottaa kierroksia, koska silloin ei ehdi ahdistaa, mutta liika on aina liikaa. Pitäis vaan saada enemmän häiriötreeniä tässäkin lajissa...

Aina ei voi voittaa

Eilen siis korkattiin voittaja-luokka ei niin mairittelevalla tuloksella tai eihän me saatu tulosta oikeastaan ollenkaan. Kaikesta huolimatta olen aika tyytyväinen pikku kettuun, sillä se oli reipas ja iloinen oma itsensä läpi kokeen. Ja tästähän on suunta vain ylöspäin.

Tässä pisteet:

Paikalla makaaminen: 8,5 Meni alas ensimmäisellä, samoin nousi ylös ensimmäisellä käskyllä. Kuulemma oli kuunnellut ääniä ja pää oli pyörinyt, oli myös korjaillut asentoa ja tämän huomasin itsekkin palatessani, sillä Noel oli vinossa piiloa kohti, vaikka jäi suoraan. Näin kyllä takaisin tullessa myös, että oli tosi paineessa, sillä läähätti kovasti, eikä voinut katsoa minuun.

Seuraaminen: 8 Alku meni ihan kivasti, mutta ihan loppu suoralla keskittyminen alkoi herpaantua ja irtosi sivuttaissuunnassa. Muitakin pieniä kontaktin katkeamisia kyllä oli, kun piti vilkaista, mitä sitä oikeen ympärillä tapahtuu... Täyskäännöksiin en ole edelleenkään tyytyväinen. Askelsiirtymät oli aika hyvät, samoin hidas- ja juoksuosuus meni hyvin. Hitaassa ja juoksussa ei ollut kännöksiä.

Istuminen: 0 Teki oikein hienon liikkeestä seisominen... En tiedä, olisiko käsky tullut liian napakasti, vaikka koitin kiinnittää siihen huomiota...

Luokstulo: 0 Tämähän nyt ei varsinaisesti tullut yllätykseni, tosin oli se kyllä vielä normaaliakin possumpi tänään. Ensimmäisestä seisomiskäskystä vain hidasti vauhtia, toisesta pysähtyi. Maahan ei mennyt ollenkaan, vaan tuli iloisesti sivulle...

Ruutu: 0 Tämä kyllä vähän harmittaa, koska se oikeasti osaa ruudun... Kun sanoin sille "missä ruutu", katsoi ihan väärän suuntaan, sitten ei katsonut enää mihinkään suuntaa, kun piti vaan kontaktia... Käskyllä lähti sitten sinne suuntaan, mihin oli katsonutkin eli suoraan vasemmalle ja kehästä ulos... Ei sillä ollut mitään hajua, missä se ruutu on... En voi käsittää, mitä sen päässä oikein liikkui... Nytpä tiedän ainakin, että ihan turha lähettää, jos ei katso oikeaan suuntaan. Luultavasti se tarvitsee vaan lisää sellaista treeniä, missä se ei näe, kun ruutu rakennetaan... Nythän se usein on siellä kentän laidalla katsomassa, kun ruutu rakennetaan, vaikka kyllä sitäkin on treenattu, että se ei sitä näe.

Hyppynouto: 10 Joku liike sentään onnistui.

Metallinouto: 9 Palautti ravilla, mutta olen todella iloinen, että se kuitenkin nouti sen kapulan. Ehkä pienen hetken arpoi, että nostaako kapulan, mutta päätti sitten nostaa.

Tunnari: 7 Lähti hyvin kapuloille, osui melkein heti omalle ja selvästi merkkasi sen, mutta päätti sitten tarkastella vielä muitakin. Haisteli aika pitkään sitä omaakin ennen kuin nosti varovasti päästä. Palautti piippuna ihan päästä pitäen ja pelkäsin, että se kapula tippuu mikä hetki hyvänsä. Kapula pääsi kuitenkin turvallisesti perille.

Kaukot: 8,5 Ensimmäiseen vaihtoon tarvitsi tuplakäskyn, koska katseli taakseen. Ensimmäistä vaihtoa tehdessään se myös kääntyi hieman vinoon, koska kyttäsi takana olevaa yleisöä. Muut vaihdot oli tosi hienot ja puhtaat ja tuomarikin kehui tekniikkaa hienoksi.

Kokonaisvaikutus: 9 Tuomari tykkäsi Noelin erittäin iloisesta työskentelystä :)

Yht. 175p. VOI0 sij. 3/3.

Totta kai vähän harmittaakin, ettei tullut edes 3-tulosta ja erityisesti se ruutu... Paikkamakkuun kehään meno oli myös vähän liian iloinen tai toisin sanoen, koira vaan ei ollut hallinnassa, vaan keuli minkä kerkesi... Samoin paikkamakuusta pois lähtiessä se oli sitä mieltä, että voi ihan hyvin poistua kehästä itsekseen... Yksilökehään meno meni hyvin, kun siirtymä oli lyhyt ja seuruutin sen kehään. Näitä ei ole kyllä hirveästi treenattukaan ja olen antanut sille ihan liikaa vapauksia tässä asiassa. Näihin aion kyllä ennen seuraavaa koetta ihan oikeasti panostaa, ei se vire voi siitä mennä pilalle, että koira on hallinnassa, eikä kaahaa, miten tahtoo. Seuraava koehan meillä on hyvin todennäköisesti vasta elokuussa, joten meillä on hyvin aikaa treenata.

Neitvuori

Pitkästä aikaa kuvapäivitystä :) Eilen käytiin Neitvuorella ja siellä vierähtikin sitten matkoineen viisi tuntia. Kotimatkalla Noel malttoi jo nukkua autossa ja illalla, kun mentiin vielä agitreeneihin, se alkoi selvästi hyytyä loppua kohden. Sen väsyttäminen ei siis sittenkään ole täysin mahdotonta :D Kyllä se siellä Neitvuorella pistikin töppöstä toisen eteen ja joissain kohdin se oli pakko laittaa hihnaan, kun sillä ei tunnu olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa... Siitä on hirveän kiva kiivetä kallioitten päälle ja sitten sieltä pitää tietysti tulla sitä suorinta ja nopeinta reittiä alas...

Jotkut kuvat on vähän liian samanlaisia, mutta kun en osannut valita...

Muoks. Tulipa noista muutamasta kuvasta oudon näköisiä tässä blogissa... Muualla ei ole käynyt samalla tavalla.

Noel mielestään arvoisellaan paikalla eli kukkulan laella ;)

Kumpihan on kauniimpi koira vai maisema?

Rinta rottingilla...

Sano "muikku"

Niin tomerana ja sievänä <3

Tässä vaiheessa ei olla enää niin hohtavan valkoisia...

Noel ja Leevi

Täältä alihan sä pyysit??

Vai sittenkin yli?

Noel ja Leevi





Koetta kohti

Niinhän siinä nyt sitten kävi, että Noel on menossa 21.5 oman seuran kokeeseen voittajaan. Nyt jo vähän kaduttaa... Eihän se nyt varsinaisesti kisavalmis ole, mutta seuraavan kerran on mahdollisuus mennä oman seuran kokeeseen elokuussa, niin en sitten jaksanut odottaa enää sinne asti. Muutenkaan kesällä ei hirveästi kokeita ole, enkä nyt tällä hetkellä uskalla Noelin kanssa lähteä vieraaseen paikkaan kokeeseen. Katsotaan nyt miten menee ja sitten ainakin tiedän, mitä pitää kesällä treenata.

Käyn taas läpi voittajan liikkeet, että millä mallilla mikäkin on:

Paikkamakuu: Pysyminenhän nyt on jotakuinkin varmaa. Haistelu on jäänyt pois apunamien ansiosta, tosin kokeessa niitä ei tietenkään voi olla. Jos nyt jotain ääniä sattuu kuulumaan, on varmasti levoton, mutta sille nyt ei voi oikein mitään. Muutaman kerran se on ennakoinut maahanmenon liikkurin käskystä, mutta tänään kun olin valmistautunut huomauttamaan, se ei tietenkään sitä tehnyt ja pääsin palkkaamaan istumassa pysymisestä.

Seuraaminen: On mennyt parempaan suuntaan ja Noel jaksaa nykyään aika hyvin pitempiäkin pätkiä. Silti mulla on edelleen sellainen olo, etten voi tietää seuruuta aloittaessa, seuraako se tänään lainkaan tai miten se seuraa. Häiriönsieto on parantunut ja kontakti pysyy nykyään aika hyvin.Tämä on varmasti sellainen ikuisuusprojekti. Hidaskäynti ja juoksu onnistuu molemmat hyvin. Juoksussa vaan pitää itse olla tarkkana vauhdin kanssa, ettei mene liian kovaa ja koira alkaa laukata, jolloin se innostuu ja alkaa pomppia. Juoksussa täyskäännökset on kyllä ihan hirveitä. Ne on itse tosi vaikea tehdä ja Noel tekee hirveän lenkin. Muuten käännökset on aika hyviä ja teen nyt luultavasti täyskäännökset hitaasta ja normaalikäynnistä vasempaan. Askelsiirtymät ja paikalla käännökset onnistuu hyvin.

Liikkeestä istuminen: Alkaa olla aika varma. Mun pitää vaan muistaa oikea äänensävy. Toisin sanoen, jos käsken liian napakasti voi jäädä seisomaan.

Luoksetulo: Noh, Noel tulee edelleen todella kovaa ja siitä vauhdista on aika hankala pysähtyä kovin nopeasti. On siis ihan odotettavissa, että nollataan tämä liike. Se on nyt viime päivinä tehnyt suht hyviä stoppeja, mutta maahan menot on sitten taas vähän niin ja näin. Ja vaikka Noel tekisikin treeneissä hyviä stoppeja, niin on eri asia saada se onnistumaan kokeessa, kun on vähän painetta.

Ruutu: Alkaa olla musta ihan hyvällä mallilla, mitä en olisi joku aika sitten uskonut pääseväni sanomaan. Paikka alkaa löytyä jo kivasti. Maahanmeno näin pitkältä etäisyydeltä on vähän hidas. (Ääni kulkee hitaasti sinne asti? :P) Ja sivulle tulossa on toisinaan vähän liiaksi vauhtia.

Hyppynouto: Tämä on ehkä varmin liike. Pitäisin tosi outona, jos ei onnistuisi. (Ja nyt kun sanon, se keksii jonkun ihan oman sovelluksen tästä...)

Metallinouto: On mennyt tosi paljon eteenpäin, eikä metalli enää ahdista Noelia. Vauhtiakin on tullut hieman lisää (ei se nyt edelleenkään oikeasti kovaa juokse, mutta juuri ja juuri nostaa laukalle.) Tosin tänään huomasin, että metalli oli taas selvästi vaikeampi, kun oli vähän viileämpi ilma...

Tunnistusnouto: Pitäisi olla aika varma, tosin en tiedä, miten paine vaikuttaa tähän. Saattaa jäädä haistelemaan jännemmissä paikoissa tavallista pitemmäksi aikaa luultavaksi rauhoitellakseen itseään.

Kaukot: Vaihdot on teknisesti hyvät, jos pää vaan pysyy kasassa. Noel on hirveän kiinni tässä häiriöissä ja jos se katsoo ihan väärään suuntaan, kun annan ensimmäisen käskyn, niin ei tee sitä. Sitten kun sen huomio on minussa ja se ensimmäinen vaihto onnistuu, onnistuu todennäköisesti loputkin.

Eihän tässä siis montaa muttaa ole matkassa :D Toivotaan vaan, että paikkamakuun aikaan on haudan hiljaista, niin koira on levollinen. Sitten pitäis olla lämmin sää, että metalli on mukavampi ja kaukojen aikana ei sais taas kuulua mitään ääniä... Tuulistakaan ei sais olla, kun silloin toimitsijateltta voi lepattaa ikävästi... Luoksetulo ei taida olla olosuhteista kiinni, sen kohdalla vaan toivotaan parasta...

Jos kaikki onnistuisi niin kuin treeneissä parhaillaan, niin ihan hyvin voisi 1-tuloskin tulla, mutta harvoinpa se kokeessa niin menee. Eniten epäilen luoksetulon onnistumista ja sitten kaukot on niin siitä kiinni, että sattuuko sen selän takana tapahtumaan jotakin häiritsevää juuri kriittisellä hetkellä. Tyytyväinen olen siihen, jos Noel tekee iloisesti töitä ja ihan kiva olisi jos tulisi edes 2- tai 3-tulos. Sehän tässä tiekenkin eniten takaraivossa jyskyttää, että mitä jos se vaan pelkää, eikä tee mitään... Vaikka eihän siihen nyt oikeasti pitäisi omalla tutulla kentällä olla mitään syytä, mutta Noelin kanssa vaan kaikki on aina mahdollista.