Jouluisia kuvia!

Noelin ja Jasminin yhteinen joulukortti :)

Noelin joulukortti

 

Jasminin joulukortti

Kuunnellaan tarkkaan ohjeistusta ennen kuvauksia :D



Noel ja Jasmin odottavat jouluateriaansa :D

...ja syövät sen.

 

Myönnän, että ostin koirille joululahjoja...

 

 

Noelin joululahjaluu

Rukan pyyhkeet molemmille eri värisinä



Treeninamenja Noelille



Kosketuskeppi



 

Agilitypäivitys

Eipä ole tullut pitkään aikaan kirjoitettua agilitystä. Agilityä treenataan edelleen kerran viikossa ohjatuissa ja muuten satunnaisesti.

Keinua on käyty treenaamassa epäsäännöllisesti strategiana edelleen se, että koira mahdollisimman kuumaksi ja yksi toisto keskellä rataa, jonka jälkeen palkkana on radan jatkaminen, yleensä putki. Joku aika sitten erehdyin tekemään aksahallin puolella alumiinikeinua. Noel oli tosi kierroksilla ja itse erehdyin sanomaan "kiipee"-käskyn, jota käytän A:lla ja puomilla. Noel sinkaisi komean lentokeinun. Tämän jälkeen keinu oli aika vaikea ja puomillakin se ryömi. Viikossa puomi kuitenkin palautui jotakuinkin ennalleen. Ehkä se voisi nopampikin olla ja pitäisi käydä treenaamassa joskus nimen omaan puomia, eikä tehdä sitä vaan radan osana. Puukeinulla Noel oli kuitenkin tämän epidosin jälkeen ihan normaali.

Nyt sitten eilen oli kerrankin ohjatuissa treeneissä keinu radalla, se kirottu alumiinikeinu. Ensin ajattelin, että jätetään se välistä, mutta sitten muutin mieleni. Mitä hävittävääkän meillä olisi? Ihan aluksi käytiin tekemässä keinu hihnassa, jotta lentokeinun mahdollisuutta ei olisi ja Noel tajuaisi, että siinä on keinu, eikä puomi. Noel selvästi tiesi menevänsä keinulle, eikä puomille. Sitten vaan tehtiin se reippaasti radan osana. Keinu oli 6.este, sitä ennen oli putki ja siitä jatkettiin renkaan kautta putkeen. Noel meni reippaasti (omalla tasollaan reippaasti) keinulle, palkkasin sen nopeasti namilla kontaktille ja jatkettiin rataa. Noel ei reagoinut pamaukseen mitenkään ja jatkoi normaalista, putken jälkeen palkka. Ja vielä tässä vaiheessa se pystyi leikkimään! Edellisen kerran kun on tehty keinu ohjatuissa treeneissä, se meni niin paineeseen, että koitti paeta sen jälkeen hallista, eikä suostunut tekemään mitään esteitä keinun lähettyvillä, joten tämä on kyllä meille ihan työvoitto! En jaksa pätkääkään välittää siitä, ettei keinu ole supernopea. Ja varmasti tämänkin jälkeen tulee vielä niitä takapakkeja ja säikähdyksiä, mutta suunta on kuitenkin oikea.

Pian keinun jälkeen Noel sitten onnistui kolauttamaan rengasta sen verran, että ketjut helähti ja tämän jälkeenhän se ei sitten suostunutkaan menemään enää lähellekään tätä sheltinkidutusvälinettä. Sain sen renkaasta läpi ainoastaan siten, että jätin se odottamaan toiselle puolelle ja menin kutsumaan itse toiselle puolelle. Toiseen suuntaan rengas kyllä sujui, mutta ei siihen suuntaan, missä se sitä kolautti... Onneksi se on kuitenkin luultavasti unohtanut tämän "traumansa" jo ensi viikolla, kun rengas on siirretty toiseen kohtaan hallia ja luultavasti muistaa taas olla kolauttelematta. Näitä käy kyllä Noelille ihan äärimmäisen harvoin onneksi, koska se ei halua osua esteisiin, kun se on ihan kamalaa, jos vaikka rimma tippuu ja vähän kolahtaa.

Toinen vähän keinua pienempi ongelma on kepit. Noelilla on kyllä varmat kepit, kun menen sen vierellä tai vedätän sitä edellä, mutta se ei kestä yhtään taaksejäämistä. Viime viikon treeneissä oli teemana itsenäiset kepit ja tehtiin niitä etupalkalla. Noel menikin hienosti ja etupalkkalla vauhtikin oli parempi. Se kesti monta toistoa, eikä lannistunut vaikka välillä tuli virheitä ja se jäi ilman palkkaa. (Kaiken varalta kyllä kehun sitä sanallisesti aina virheitäkin, onhan se kuitenkin yrittänyt) Innostuin sitten tästä ja ajattelin, että nyt otetaan projektiksi ne itsenäiset kepit, kun se kerran on alkanut kestää toistoja. Ja katinkontit, seuraavana päivänä pari ekaa toistoa oli hienot, sitten tuli virhe ja Noel vetäisi herneenpalon nessuunsa. Se jätti kepit joka kerta kesken siinä kohtaa, missä virhe tuli ja palkka otettiin pois. Ihan liian monen epäonnistuneen toiston jälkeen, appari pois silläkin uhalla, että palkka tulee virheellisestä suorituksesta ja kepit eri suuntaan. Näin saatiin loppuun onnistunut toisto.

Ajattelin, että ehkä tehtiin liian monta toistoa ja liian nopeasti, kun vasta edellisenänä päivänä oli keppejä treenattu. Otettiin siis muutaman päivän päästä uudestaan ja päätin, että tehdään vain viisi toistoa. Appari oli myös ohjeistettu tarkemmin, mitään äkkiliikkeitä ei saa tehdä. Pari ekaa toistoa oli taas hyvät ja sitten oltiin taas samassa tilanteessa. Jotenkin tästä kuitenkin selvittiin paremmin kuin edellisellä kerralla ja viisi onnistunutta toistoa saatiin tehtyä ilman helpotuksia. Miten ihmeessä saa opetettua koiralla itsenäiset kepit, kun se ei kestä toistoja? Ja miksi se ei kestä toistoja?

Noelillahan meni aika kauan oppia kepit juuri siitä syystä, ettei se kestänyt virheitä, eikä toistoja. Sitten kun se ne oppi, niin ollaan enimmäkseen tehty niitä vain radan osana, koska silloin ne onnistuu. En ole uskaltanut treenta itsenäisiä keppejä tai vaikeita keppikulmia. En ikinä suutu sille tai toru sitä agilityssä. Ohjauksissa saatan palkata sen myös virheistä, mutta kepeillä se ei tietysti onnistu, koska sitten se alkaa toistaa virhettä. Kehun kuitenkin iloisesti yrittämisestä. Eikä mua ihan oikeasti edes salaa suututa. Se mikä tästä tekee hämmentävää on, että tokossa se kestää toistoja vaikka miljoonan, eikä haittaa yhtään, jos ei tule palkkaa, kun itse tekeminen on niin palkitsevaa. Tokossa se kestää myös sitä negatiivista palautetta jonkin verran.

Yleisesti ottaen Noelilla on ollut hyvä vire treeneissä ja vauhtikin on parempi kuin vielä kesällä. Ohjauksia treenatessa se on alkanut kestää huomattavasti enemmän toistoja ilman, että se lässähtää. Se myös kestää virheitä nykyään paremmin. Tosin pyrin kyllä siihen, ettei montaa virhettä tule peräkkäin. Se ei myöskään enää paineistu ohjatuissa treeneissä ihmisistä, pikemminkin siitä on tullut vähän röyhkeä ja se käy välillä vähän kommentoimassa kouluttajalle, jos "unohdan" sen. Koitan kyllä pitää sen koko ajan hallussa. Jos se ei tee rataa, leikitän sitä samalla kun kuuntelen kouluttajan ohjeita ja jos tuntuu, että leikki kestää liian pitkään, laitan maahan. Niin, Noelhan leikkii nykyään agihallissa!

Syy, miksi ei käydä kovin usein itsenäisesti treenaamassa on, että aina tuntuu sattuvan jotain. Aina tulee joku virhe ja Noel vetää herneet nessuunsa. Tai jos sen saa niin korkeaan vireeseen, ettei se ota virheistä itseensä, niin sitten se menee ihan minne sattuu, eikä kuuntele yhtään (ja tekee vaikka lentokeinuja tai muuta typerää). Jotenkin tuntuu, että ohjatuissa menee paremmin. Siellä se on korkeassa vireessä, mutta silti pystyy vielä kuuntelemaan. Korvattomuus on vain hetkittäistä, eikä jatkuvaa. Mun itseni pitäisi päästä treenaamaan joitakin ohjauksia (järestään pieleen menee tällä hetkellä pakkovalssit), mutta Noelin kanssa se on aika hankalaa, kun virheitä ei saisi tulla. Eilisissä treeneissä tein vain yhden niin huonon pakkovalssin, että Noel hyppäsi esteen väärältä puolelta, ei ne muutkaan mitään kauniita olleet, mutta sain kuitenkin koiran suorittamaan esteen oikein päin. Ongelma on siis huono ajoitus, lähden aina kääntämään koiraa liian aikaisin ja koska Noel reagoi tosi herkästi ohjauksiin, se hyppää esteen väärältä puolelta.

Alkuvuodesta on tulossa oman seuran möllejä, missä pääsen näkemään, toimiiko Noel kuitenkaan kisatilanteessa yhtään paremmin kuin ennenkään. Siinä vaiheessa, kun päästään kisaamaan ulkokentille, tulee luultavasti kyllä ongelmia hallinnan kanssa, kun nyt on treenattu sisähallissa, missä ei muita koiria ole ja välillä pitää käydä jo ihmisillekkin kommentoimassa. Ei se kyllä kesken radan mihinkään lähde, mutta se maaliin tulo, kun ei sitä voi ensimmäisena kaapata kainaloon, vaan pitäisi saada palkattua, eikä siinä vaiheessa välttämättä ole niin kartalla ympäristöstä...

Valitettavasti kuvia ei ole taaskaan, kun koko ajan on niin pimeätä, mutta pitää jossain vaiheessa ryhdistäytyä tässäkin asiassa.

Se istuu sittenkin!

Onpas taas päivittelyt jääneet. Viikon takainen koe päätettiin jättää välistä, kun alkoi tuntua, että Noelin häiriönsietokyky on ihan nollassa. Se on niin epämiellyttävää olla kehässä koiran kanssa, joka on ihan omissa maailmoissaan. Nyt olen koittanut naksutella sille kontaktista ja antanut tarjota perusasentoja. Aiemmin olen jotenkin ajatellut, että kun kerran se sivulle tulo on laitettu ärsykekontrolliin, niin sitä ei sitten muuten tehdä. Koulutusohjaajakurssilla oli kuitenkin puhetta, että perusasentoa voi vahvistaa sillä, että antaa koiran tarjota ja palkkaa siitä paljon. Paljon olen kyllä perusasentoja palkannutkin, mutta aina vain kun se tapahtuu käskystä. Pari ensimmäistä kertaa oli aika vaikeaa saada tarjoamaan perusasentoa, kun olen melkein kolme vuotta koittanut kitkeä tätä tapaa pois... Mutta koska Noel on nopea oppimaan, niin nythän se on ihan onnessaan, kun saa tehdä ihan ilman käskyä ja siitä vielä palkataan. Noel jää aika helposti kiinni tällaisiin juttuihin, kun se saa tarjoamalla jostain palkkaa, niin sitten se tarjoaa ja tarjoaa ja sitten kun pitäisikin tarjota jotain muuta, niin se on vaikeaa. Senkin takia olen koittanut päästä näistä tarjoamisvaiheista yli aika nopeasti, mutta ehkä tää on nyt vaan kestettävä. Kokeessahan se on kuitenkin tosi hyvä jos se tarjoaa perusasentoa ja kun se on oikein vahva, se ehkä pystyy tarjoamaan sitä ahdistuksesta huolimatta.

Kontaktista olen myös naksutellut sillä periaatteella, että saa tarjota. Jos ei tarjoa, niin sitten vaan odotan. En pyydä ottamaan kontaktia, enkä myöskään kiellä, jos ei ota. Olen jo aika pitkään tehnyt kontaktitreeniä siten, että kiellän, kun kontakti putoaa, mutta ei se oikein tunnut toimivan Noelin kanssa. Ja sitten kellään ei ole kivaa, kun kielletään ja kielletään, eikä koira reagoi siihen kumminkaan. Ja kun sitä joka tapauksessa ahdistaa kaikki mahdolliset muut asiat, niin ehkä voisin koittaa itse olla ahdistamatta yhtään lisää... Nyt ajattelin, että jos se vaan alkaisi pitää sitä kontaktia paremmin, kun saisi siitä tosi paljon palkkaa. Nää on näitä elämän ristiriitaisuuksia, kun juuri neuvoin omille koulutettaville, miten kontakti ei ole mikään monivalintatehtävä, vaan pitää kieltää, jos se putoaa ja sitten teen itse ihan päinvastoin. Mutta koirat on yksilöitä, mikä toimii toiselle, ei toimi kaikille...

Viime tiistain treeneissä Noel piti kontaktia ihan tosi hyvin ja palkkasin siitä paljon. Ihan sattumalta treenien teemana oli liikkeitten alut, mikä sopi meille tosi hyvin. Se olisi se ensisijainen tavoite, että liikkeittein alussa olisi kontakti, eikä tarvitsisi jännätä, onko koira kuulolla. Noelin kohdalla on ehkä kohtuutonta odottaa jatkuvaa katkeamatonta kontaktia, mutta jos se tarjoamisen avulla oppisi, että kontaktin pudottua se tarjoaa sitä uudelleen, olisin erittäin tyytyväinen. Tavallaan sillä olisi lupa katsoa häiriötä, mutta sitten se oma-aloitteisesti, mielellään mahdollisimman nopeasti, tarjoaisi kontaktia uudelleen. Tavallaan tajuten "ai niin, kontaktiahan tässä piti pitää". Katsotaan, miten tämä tästä lähtee etenemään. Kaiken kaikkiaan ajattelin vähän löysätä pipoa ja vähentää kaikenlaista kieltämistä. Ei tää meidän harrastaminen kuitenkaan voi ikinä olla niin tavoitteellista.

Päivän hyvä uutinen on se, että Noel osaa lopultakin istua aika varmasti. Kahtena viikkona peräkkäin se on istunut treeneissä käskytettynä. Kotona on tehty päivittäin istumisia, eikä enää ole tullut virheitä. Illalla ennen ruokaa aina istutaan ja Noel osaa jo istua ihan ilman käskyäkin :D Eilen olin Pieksämäellä liikkurikurssilla, jonka päätteeksi käytiin vähän treenaamassa vieraassa hallissa ja Noel istui sielläkin, vaikka vieras halli ahdisti hirmuisesti. Tänä aamuna käytiin treenaamassa ja monta istumista onnistui! Nyt voisin kuvitella, että se ehkä osaisi istua kokeessakin. Huonona puolena huomasin aamulla, ettei se nyt osaa enää seisoa tai mennä maahan, vaan istuu nekin, mutta eiköhän tämä ole ihan korjattavissa :D

Koska tämä kisoihin treenaaminen nyt vähän ahdistaa ja tehdään noita perusasento- ja kontaktijuttuja, niin siinä sivussa on hömpötelty merkkiä ohjatun ja evl-ruudun merkeissä. Merkin kautta ruutuun lähetys onnistuu paremmin kuin ohjattu nouto, koska meillä selvästikkin asuu shetlanninnoutaja. Kapulat on ihania ja merkki on ihan turha siinä välissä. Neuvoksi saatiin, että kapulat kauemmas merkistä ja tunnen itseni hieman tyhmäksi, kun en tätä itse tajunnut :D Onnistuu, kun kapulat on riittävän kaukana, mutta siitäkin huolimatta saan virheitä aikaan. Tässä on juuri haasteellista se, kun ei siitä noutamisesta voi kieltää ja se on palkitsevaa, vaikkei saisikaan mitään erillistä palkkaa. Pitäisi vaan osata vaikeuttaa sopivasti.

Jos ei kapuloita ole näkyvillä, merkki onnistuu hyvin ja on Noelista kiva. Merkin kautta ruutuun meno onnistuu myös hyvin. Vähän tekee banaania kyllä matkalla. Otin virittely sanaksi "mennään merkille", jotta olisi riittävän erilainen ruudun "missä ruutu"- virittelyyn. Välillä kuitenkin selvästi hakee ruutua katseellaan, jos se on näkyvillä, eikä merkkiä. Merkin treenauksen johdosta ruutu on tietysti vähän huonontunut ja tänään haki ruudussa kulmamerkille, mutta en jaksa huolestua tästäkään. Kyllä se ruudun paikka sieltä palautuu.

Itse olen tosiaan taas hieman syvemmällä tässä tokoharrastuksessa, kun eilen valmistuin liikkeenohjaajaksi. Voisin siis vaikka heti lähteä kokeeseen liikkuroimaan, mutta haluan kyllä vielä harjoitusta ennen ensimmäistä virallista liikkurointia. Kokeessa liikkurointi on kuitenkin niin eri asia kuin treeneissä. Muutama viikko takaperin kävin tokon koulutusohjaajakurssin. Virallisen koulutusohjaajakortin saan kuitenkin vasta kun 10 harjoittelua on tehty. Neljä harjoittelukertaa jää ensi vuoden puolella joulutauon takia. Ne lienee suoritettu helmikuuhun mennessä. Toisten kouluttaminen on kyllä hirmu mielenkiintoista, kun koirat ja ohjaajat on niin erilaisia. Joutuu keksimään ihan erilaisia ratkaisuja kuin mitä omalle koiralle on käyttänyt (varsinkin, kun Noel on vähän marginaalitapaus :D) ja samalla oppii itsekkin.

Voihan nenä!

Enää viikko kokeeseen ja taas tuntuu, että kaikki on pielessä...

Otsikkoon viitaten, niin mua alkoi ärsyttää Noelin haistelu hallissa. Se on oikeastaan tehnyt sitä niin kauan kuin on hallissa treenattu. Ei se kesken liikkeitten tai palkkauksen ala haistella, mutta esimerkiksi liikkeitten välissä, jos sille vaan jää sekuntikin aikaa, on nenä heti maassa ja sieltä sitä saattaa joutua useamman kerran kutsumaan, kun ei malta lopettaa. Noel myöskin viettää hallissa paljon aikaa "käy siihen"-makuussa, jossa se tykkää haistella. Pyrin vahtimaan sitä koko ajan ja kieltämään haistelusta, mutta eihän se ole kovin kivaa olla aina kieltämässä, varsinkin kun koira ei edes aina tottele ensimmäistä kieltoa. Lisäksi tietysti kaikissa liikkeissä, missä koira jätetään maahan se haistelee mielellään. Paikkamakuu, luoksetulo, kaukot... Nyt päätinkin, että Noel ei enää odottele hallissa, ettei sille jäisi aikaa haisteluun. Aina kun ei tehdä, vien se pois hallista. Lisäksi koitan muuten pitää sen niin kiireisenä, ettei nenä ehdi maahan. Toisaalta myös motivaation kannalta voisi olla ihan hyvä käydä välillä huilaamassa autossa.

Miksi se sitten haistelee? Jaa-a sen kun tietäisi. Joissain tilanteissa varmasti paineistumistaan eli rauhoitellakseen itseään, mutta ei se aina voi olla paineessa. Olen huomannut, että esimerkiki paikkamakuussa, kun palaan sen viereen alkaa haistelu. Jotenkin sitä ahdistaa se paluu. Jätöissä taas, no ehkä sitä vähän ahdistaakin, mutta lisäksi sillä ei ehkä ihan keskittyminen riitä ja se keksii viihdykettä itselleen. Toisaalta ei se ehkä ihan ymmärräkkään, ettei siinä saisi haistella, mutta miten sen sille kertoo... Kieltänyt olen vaikka miten paljon, mutta kun ei se auta kuin aina hetkeksi ja ei se tee kauhean hyvää olla aina kieltämässä. Ne muut haistelut sitten, välillä tuntuu, että oikeasti joku haju vaan on niin kiinnostava, että tekee mieli haistella ja välillä varmaan tulee tylsistyminen, kun juuri sillä sekunnilla ei tehdä mitään. Tätä olen pyrkinyt ehkäisemään sillä, että aina jos vaikka kuuntelen kouluttajaa, käsken Noelin käy siihen- makuuseen, mutta sitten se vaan haistelee maatessaan.

Haistelu ei onneksi kauheasti kuitenkaan vaikuta koesuoritukseen. Ei se kokeessa ehdi haistella liikkeitten välissä kuin ehkä pari pikanuuhkaisua. Jätöissä taas, no saattaa se aina hetken haistella, mutta ei meiltä ole koskaan sillä perusteella pisteitä lähtenyt. Paikkamakuussahan se muu levottomuus on isompi ongelma kuin haistelu. Haistelu on oikeastaan paikkamakuussa, paluuta lukuun ottamatta, jäänyt aikalailla kokonaan pois apunamien ansiosta. Siis mä vaan itse haluaisin, että se ei haistelisi hallissa ollenkaan, ikinä.

Haistelua suurempi ongelma on kuitenkin kontaktin katkeaminen. Noel on sinänsä ihan kontaktinhakuinen koira ja hakee itse mielellään kontaktia, mutta se on tosi häiriöherkkä. Kokeessa voi olla aika kohtalokasta, jos kontakti katkeaa esimerkiksi juuri kun pitäisi tehdä kaukoissa vaihto. Ja näin meille on käynytkin. Kontakti katkeilee tosi herkästi eri häiriöistä. Yleensö Noel ei onneksi jää kovin pahasti kiinni häiriöihin ja se palaa itse kontaktiin, mutta jo se häiriö on joku Noelin mielestä isompi, niin sitä kontaktia voi olla aika haastavaakin saada takaisin.

Olen varamasti itse mokannut tässä kontaktiasiassa Noelin ollessa pentu. En ole ymmärtänyt tehdä sen kanssa häiriötreenejä, vaan aina treenattiin aika häiriöttömissä paikoissa. Nyttemmin Noel on tehnyt melko paljonkin erilaisia häiriötreenejä ja on toki kehittynyt hirmuisesti, mutta aina sen kanssa joutuu häiriötreenit tekemään helpotettuna muihin verrattuna. Noel kokee häiriöt niin eritalalla kuin muut koirat. Esimerkiksi namilla houkuttelussa muut koirat haluaisi ottaa namin houkuttelijalta, kun taas Noelia ahdistaa, että joku tulee lähelle, ihan sama namin kanssa vai ilman. Jos seuratessa heitetään lelu koiran viereen muut koirat haluaisi ottaa sen tai mennä katsomaan, mutta Noel säikähtää ja haluaisi väistää sitä.

Joskus aina mietin, pitäisikö ottaa jokin kuuri pelkkää kontakti-/häiriötreeniä. Olisi niin ihanaa treenata/kisata, kun ei olisi tätä ongelmaa. Mutta miten sitten treenaisin ja tapahtuisiko tässä oikeasti muutosta. Taas palataan ongelman alkujuurille. Kun se ei ole pelkästään häiriöherkkä, vaan sen hermorakenne ei ehkä ole ihan sieltä vakaimmasta päästä. Ei ole kyse pelkästään siitä, että sille ei ole tehty selväksi, ettei kontaktia saa pudottaa. Ehkä ne häiriöt on vaan sille niin pelottavia, että sen on pakko tarkistaa, onko oikeasti syytä pelätä. Noelhan pärjää hyvin sellaisessa häiriötreenissä, missä tuttu ihminen häiriköi sitä, kun se tuntee olonsa turvalliseksi.

En sano, etteikö Noel voisi kehittyä vielä häiriötreeneissä, mutta ei siitä koskaan tule sellaista koiraa, jonka kanssa voi lähteä kisaamaan minne vaan tai joka ei reagoisi, vaikka "pommi räjähtäisi" vieressä. Ja kirsikkana kakun päälle, itse suorastaan inhoan kaikkia häiriötreenejä, koska niistä seuraa aina jossain määrin Noelin ahdistuminen. Viime aikoina on kyllä ollut monta ihan onnistunuttakin häiriötreeniä, missä Noel on pystynyt tekemään treenin samalla tasolla kuin muutkin ahdistumatta. Noelille ei vaan ole aina pahin häiriö se kaikkein voimakkasin häiriö, vaan pahinta on sellaiset yllättävät jutut kuten, että kesken treenin halliin tulee ihminen ja tällaisia aina sattuu kokeessa. (Savonlinnassa esim. valokuvaaja). Kokeessa nyt ihmiset yleensä välttää aiheuttamasta mitään isoja häiriöitä, mutta se onkin juuri pahinta, kun ensin on ihan haudan hiljaista, ja sitten yht'äkkiä tapahtuu jotain. Noel on kyllä sellainen skanneri, että se ainaa keksii itselleen jotain häiriötä. Ei sille olekkaan sellaista paikkaa, missä ei olisi häiriötä. Ihan lenkilläkin se skannaa ympäristöään korvat hörössä, jos vaikka jossain olisi jotain, mihin voisi jotenkin reagoida...

Tokokatsaus

Kävin viime sunnuntaina videoimassa Noelin voittajaluokan liikkeet. Videosta ei tullut mikään hieno, mutta siitä näkyy kyllä hyvin meidän heikkoudet. Joskaan ne videolla näkyvvät heikkoudet ei ole se, mihin koko koe kaatuu. Jos se tuolla tavalla tekisi kokeessa kuin videolla, niin uskon kyllä, että 1-tulos tulisi. Noelhan on siis menossa 22.11. oman seuran kokeeseen taas kokeilemaan voittajaa. Mulla alkaa aika lailla usko loppua 1-tulokseen, mutta ehkä omassa hallissa on edes pieni mahdollisuus, ettei Noelia ahdistaisikaan niin paljon. Tavoitteena oli kuitenkin saada tänä vuonna 1-tulos, niin koitetaan nyt vielä tämän kerran. Seuraava yritys sitten lienee vasta helmikuussa.

Ahdistuksen häivyttämiseksi ja motivaation säilymiseksi, me on nyt treentattu sitä Oilin ehdottamaa etäpalkkaa. Nyt alkaa jo sujua paremmin ja Noel pystyy jotenkuten keskittymään etäpalkasta huolimatta. Homman sai toimimaan hyvin, kun etäpalkkana oli nakkia ja myös mulla itsellä oli nakkia eli palkat oli saman arvoisia. Nyt Noel ei enää joka jessauksesta yritä karata etäpalkalle. Siltikään en ole ihan satavarma uskallanko kokeessa etäpalkkaa käyttää. Sekin nimittäin ottaisi hiukkasen päähän, jos koira karkaisi kehästä... Ainakaan etäpalkan ei ehkä kannata olla mitään ihan superhyper hyvää herkkua.

Video löytyy lopusta, mutta ensin käyn liikkeet läpi yksitellen.

Paikkamakuuta ei videolla ole, mutta se nyt on kuten aina ennenkin. Jos jotain opin siitä, kun oltiin viime kokeessa täytekoirakkona paikkamakuussa, niin etäpalkkaa ei kannata paikkamakuun ajaksi laittaa, sillä Noel huutaa kuin palosireeni koko paikkamakuun ajan... Noin muuten se on treeneissä ollut hieman levoton, mutta ei mitään erityistä. Taakseen kuulemma vilkuilee, mutta se on juuri sen verran vainoharhainen, että kuvittelee siellä aina jonkun vaanivan pientä shelttipoloa :P

Seuraamista on tehty nyt taas aika vähän. Asenne on musta videolla kiva, mutta teknisestihän tuo ei ole kovin kaunista. Tosin jos se nyt noin seuraisi kokeessa, olisin erittäin tyytyväinen. Noel näyttää musta vähän poikittavan ja se on taas alkanut vähän editääkkin... Juoksussa  se nostaa laukan, mitä en huomannut kuin vasta videolta. Oikealle käännökset ei suju edelleenkään ja vasemmalle käännöksetkin on vähän huonontuneet. Sivuaskeleet vasemmalle saisi myöskin olla paremmat. Siis käytännössä tuossa seuruussa ainut positiivinen asia on, että se jatkuu samanlaisena alusta loppuun ja asenne on kiva :P

Liikkeestä istuminen oli ainut liike, mistä piti ottaa uusinta otos, koska ei ekalla taaskaan istunut. Videolta kyllä näkyy, että se aikoo istua, mutta sitten päättääkin jäädä seisomaan, on sellaisessa puoli-istuvassa asennossa. Toisella otolla istui Noeliksi hyvin. Kun kierrän sen taakse, se siirtelee etutassujaan, mutta en ole oikeastaan treenannut tätä ollenkaan, kun on niin vaikeaa jo pelkkä istuminen. On oikeasti ihan naurettavaa, että koko voittajaluokan vaikein liike on liikkeestä istuminen... Se on nyt sujunut treenissä ihan hyvin ja olen sitä tehnyt kaikilla mahdollisilla variaatioilla, mutta heti kun tilanne muistuttaa vähänkin koetilannetta, iskee epävarmuus... Ihan treenien lopuksi tehtiin kyllä varsinainen läpimurto. Jätin etäpalkan ja tein seuraamiskaavion, jonka jälkeen ainoastaan sosiaalinen palkka ja siihen perään liikkeestä istuminen ja Noel ISTUI! Siitä vapautin heti palkalle. Tämä on nimittäin ollut ihan uskomattoman vaikeaa saada ketjutettua seuraaminen ja liikkeestä istuminen ilman välipalkkaa.

Luoksetulo oli sitä normisettiä, ehkä tosta olisi jotain pisteitä saatu. Itse olisin kyllä voinut antaa seisomiskäskyn aiemmin. Aika pahalle kyllä kuulostaa nuo käskyt videolla :D Noel on tehnyt välillä ihan superhyviä stoppeja, missä on nähnyt, että se ihan tosissaan yrittää pysähtyä nopeasti, mutta eilen ei taas ollut sellainen päivä...

Ruutu oli ihan kiva muilta osin, paitsi että maahanmenoon tarvitsi tuplakäskyn tai olis se varmaan mennyt ekallakin, jos olisin malttanut odottaa, mutta joka tapauksessa se maahanmeno on hirveän hidas. En oikein tiedä millä sen saisi nopeammaksi. Liikkeestä maahanmenohan onnistuu nopeasti, mutta paikalta sitten ei... Ruudunpaikkaa olen koittanut siirtää keskemmälle, ettei enää tulisi takanauhan ylityksiä. Tällä hetkellä Noel on lähinnä sekaisin kuin seinäkello, kun ei vielä kunnolla osaa uutta paikkaa, mutta on huomannut, ettei vanhakaan kelpaa. Olenkin nyt tehnyt aika plajon toistoja targetille. Kokeen kannalta ruutu on siis tosi huonossa vaiheessa, mutta täytyy vaan toivoa parasta. Siitä olen tosi iloinen, että Noel nykyään löytää hienosti ruutuun. Olisin kyllä todella hämmästynyt, jos se ei omassa hallissa ruutua löytäisi. Nyt on muistettu treenata myös ruudusta seuraamaan tuloa ja sekin sujuu ihan kivasti jo.

Metallinoudossa on erityisen huomioitaa, että Noel palauttaa laukalla :) Metalliin on tullut selvästi vauhtia lisää. Olen tehnyt niin, että hetsaan Noelia, heitän kapulan sen eteen ja jätän sen seisomaan. Itse menen jonkun matkaa sen taakse ja käsken hakea. Kun se tulee hyvällä vauhdilla jessaan ja heitän namin. Noel jopa uskaltaa nykyään pudottaa kapulan, varovasti tosin. Tätä tehtiin treeneissä joku viikko sitten, eikä ollut vaan tullut mulle aiemmin mieleen tehdä, mutta tämä on selvästi ollut hyödyllinen treeni. Palautus on vähän vino. En oikein ymmärrä mikä tätä aiheuttaa toisinaan. Vasta muutama viikko sitten ohjatuissa katsottiin kapulan palautuksia, eikä saatu aikaan yhtään vinoa, mutta nyt se taas tuli jostain. Koitin ihan tietoisesti olla kumartumatta koiraan päin, etten sillä painaisi sitä taakse. Viimeeksi palautus on ollut vino kokeessa 2 kuukautta sitten.

Hyppynoutoon on tullut myös lisää vauhtia samalla metodilla kuin metalliinkin. Vauhdin ansiosta hyppykin onnistuu paremmin, eikä Noel enää epäroi ponnistuupaikkaa painavallakaan kapulalla. Kokeessa todennäköisesti kyllä saadaan kaksi lautaa ja pienempi kapula, mutta ompahan varmuuden vuoksi treenattu vähän vaikeampana. Tässä oli ihan sama kuin metallissakin, palautus taas vino.

Tunnari oli aika kamala. Noel oli liian korkeassa vireessä ja haisteli suu auki. Videolta näkee, että se kaahaa omansta yli, eikä haista sitä ollenkaan. Sitten kun se osuu kohdalle, se kyllä nappaa sen epäröimättä. Ennen videointia tein myös toisen toiston, jossa kaahasi vielä pahemmin samalla potkien kapuloita. Suu oli auki, mutta ei kuitenkaan maistellut vääriä. Noh, tästä täytyy kyllä todeta, että kokeessa ei ole pelkoa tästä mielentilasta, vaan siellä todennäköisemmin haistelee liiankin hartaasti. Olen koittanut saada Noelia treeneissä paineistumaan tunnarissa, kuten kokeessa, mutta se ei  onnistunut, mikä tietysti sinällään on tosi hienoa, mutta hieman turhauttavaa, kun se jumitus tulee vain kokeessa. (Haistelee siis kapuloita todella liioitellun kauan ja hartaudella, vaikka selvästi merkkaa oman)

Kaukoihin olen kyllä edelleen aika tyytyväinen, jos nekin vaan onnistuisi kokeessa, kuten treeneissä. Tosin seiso-istu vaihdossa vasen takatassu hieman liikkuu videolla. Kaukoja on nyt koitettu treenata häiriössä ja yllättävän hyvin on mennyt, joten toivottavasti jotain on jäänyt Noelille mieleenkin.

Ja tässä se itse video:

PS. Noelin tekemiseen saattoi kyllä vaikuttaa "hieman" se, että meillä kotona Jasminilla on juoksut ja videointipäivänä se oli juuri tärpeillään... On ollut hieman pienen shelttipojan pää pyörällä tästä johdosta. Onneksi kokeeseen mennessä Jasminin juoksut on ihan kokonaan jo ohi.

Rally-tokouran korkkaus

Onpas päivittelyt nyt jääneet. Noel korkkasi rally-tokouransa 11.10 Kuopiossa tuloksella ALOHYV 89p. Sijoitusta en tiedä, mutta alokasluokassa oli koiria 47 kpl, niin ihan helposti ei ollut palkintopallille asiaa.

Me oltiin Noelin kanssa ensimmäisinä vuorossa 47:stä alokasluokan koirasta - niin mun tuuria. Eipä sillä nyt sitten loppupeleissä ollut merkitystä, etten toisten suorituksia ehtinyt seuraamaan ennen omaaamme, sillä rata käytiin hyvin yksityiskohtaisesti läpi rataantutustumisessa. Rata oli mielestäni tosi selkeä, ei tarvinnut arpoa, minne suuntaan seuraavaksi. Hankalimpia meille oli spiraali ja pujottelu edestakaisin.

Koe oli hallissa ja Noel oli ihan todella paineessa siellä. Jos oltaisiin oltu tokokokeessa, olisin varmasti keskyttänyt heti alkuunsa. Noel oli kyllä ihan toimintakykynsä äärirajoilla. Kun mentiin lähtöön, eikä se reagoinut mitenkään edes omaan nimeensä, olin aika varma, että se jää siihen, kun itse lähden liikkeelle. Mutta perään se lähti, vaikka eihän se mitään seuraamista sanan varsinaisessa merkityksessä ollut. Kaikki liikkeet saatiin jotenkin tehtyä. Enin osa pisteistä lähti haistelusta, kun Noel rauhoitteli itseään. Käytin kyllä todellakin hyödyksi kaiken lirkuttelun, mitä rallykokeessa vain voi. Ihan kahden viimeisen kyltin kohdalla alkoi tuntua, että Noel ei ollut enää ihan yhtä jäässä.

Positiivisena asiana Noel muisti hyvin radalta tulleessaa, että etäpalkka odottaa ja söi hyvällä halulla. Ja onhan se tietysti positiivista, että se selviytyi radan loppuun. Olen myös itsestäni ylpeä, että jaksoin tsempata sitä loppuun asti heittämättä hanskoja tiskiin.

Noel ei sentään ollut ainoa koira, jota halli pelotti, ainakin joku keskeyttikin sen takia. Tosin suurin osa koirista kyllä oli ihan ok hallissa, myös se toinen kisoissa ollut sheltti. Seuraavat rally-toko kisat saa luultavasti odottaa ensi kesään, koska ensinnäkään täällä päin ei oikein ole kisoja ja toisekseen ulkokisat olisi harkitsemisen arvoinen asia.

Rally-kisoissa oli kyllä kiva tunnelma. Jotenkin paljon iloisempaa ja rennompaa kuin tokossa. Kaikki tsemppasi toisiaan ja kaikille taputettiin. Meidän vuorolla kaikki oli melkein hengittämättä, ettei Noel vaan häiriintyisi mistään :D

Oilin opeissa part.4

Tänään oltiin Oilin koulutuksessa. Ensimmäisessä osassa kerroin Noelin koekoomasta, että mitä sille voisi tehdä. Tehtiin kokeenomaisesti muutama liike palkatta ja Noel oli tosi huono. Aloitettiin seuruulla, jossa jouduin useamman kerran huomauttamaan huonosta seuruusta. Seuraavana hyppynouto. Heitto meni vähän vinoon ja juuri kun Noel nosti kapulaa taisi joku tulla hallin ovesta sisään, jolloin Noel ajautui palauttamaan kapulan hypyn ohi... Tämän se on tehnyt ainoastaan kerran aiemmin, jolloin sen keskittyminen myöskin oli ihan jossain muualla. Uskon siis tämän tavallaan vahingoksi. Uusintaheitolla oli ok.  Sitten liikkeestä istuminen. Noh, kenellekkään ei varmasti tullut yllätyksenä, ettei istunut... Seuraavana metalli. Oma kapula oli autossa, joten tehtiin sillä, mikä ensimmäisenä löytyi. Tällä kapulalla olikin sitten kokoa ja painoa vähän enemmän kuin meidän omalla, joten ei tullut yllätyksenä, ettei Noel sitä noutanut. Lähti kapulalla hyvin ja nosti, mutta kun huomasi, että se painaa enemmän tiputti. Käskin monta kertaa uudestaan hakea, mutta Noel esitti kuin ei olisi nähnytkään koko kapulaa ja haahuili sinne tänne. Lopulta tehtiin pakkonoutona eli kapula vaan väkisin suuhun. Tämä oli kyllä tosi harmi, koska metalli on sujunut viime aikoina niin hyvin, enkä ole tarkoituksella edes yrittänyt tehdä sitä isommilla kapuloilla ja nyt jouduttiin taas konfliktitilanteeseen metallin kanssa. Oili oli sitä mieltä, että pitäsii treenata isommallakin kapulalla, jotta kokeessa pienen noutaminen olisi sitten helpompaa kuin treeneissä. Itsekkin tiedostan tässä sen ongelman, että aina kokeen pienin kapula ei välttämättä ole yhtä pieni kuin meidän, mutta toisaalta jos kisataan vaan oman seuran kokeissa (kuten tällä hetkellä taas tuntuu), niin siellä se kapula on samanlainen kuin meidän oma pieni kapula. Lopuksi otettiin vielä kaukot. Kaikki vaihdot kyllä tehtiin, mutta lisäkäskyjä tuli jokunen ja Noelista näki, että oli jo tosi paineessa.

Oilin neuvo tähän oli opettaa kaukopalkka. Eli Noelin nähden jätetään kuppi johonkin ja lopuksi se vapautetaan kupille. Alkuun lähdetään siitä, että mennään kehään ja otetaan perusasento ja vapautetaan jo siitä. Pikku hiljaa aikaa pidennetään niin, että lopulta tehdään kaikki liikkeet putkeen ennen kuin vapautetaan palkalle. Oilin mielestä Noel tarvitsee lisää koerutiinia ja sen kanssa tulisikin tehdä kerran viikossa kokeenoaminen treeni heti kunhan kuppipalkka on vaan opetettu kunnolla. Tällöin koe on koiralle vain yksi kokeenoaminen treeni muiden joukossa. Treenissä vaikka koira tekisi huonostikkin, pitää aina jatkaa, kuten kokeessa. Samalla itse opettelee sitä jatkamista epäonnistumisen jälkeen. Pitää pystyä jatkamaan hyvällä mielellä. Koira vapautetaan aina lopuksi kuppipalkalla, meni miten meni. Näitä treenejä olisi varmasti hyvä tehdä Noelin kanssa mahdollisimman monipuolisesti eri paikoissa.

Toisessa setissä tehtiin liikkeestä istumista. Ensin tehtiin ihan normaalisti jääviä sekaisin ja Noel teki ihan mitä sattuu asentoja. Sitten peruuttamalla siten, että koiraa villittiin ja innostettiin hyppimään, mistä tehtiin eri asentoja. En edes enää muista, miten meni. Välillä onnistui ja välillä ei... Sitten tehtiin seuruusta siten, että minun itse piti "laukata". Noelia pelotti tämä, eikä se uskaltanut seurata, vaan jätätti (kerta se on ensimmäinenkin, kun jätättää...) Saatiin kuitenkin joitain asentoja tehtyä, mutta luovuttiin tästä. Sitten tehtiin istumisia siten, että oma askeleeni oli lyhyempi. Tämä tuntui toimivalta ja tätä voisi kyllä kokeilla jatkossakin. Tehtiin asentoja myös kiertojen kautta. Punaisena lankana oli kai se, että treenata niitä asentoja mahdollisimman monipuolisesti eri tavoilla. Katsottiin myös Noelin istumistekniikkaa, josta Oili oli sitä mieltä, ettei sille välttämättä tarvitse tehdä mitään. Noelin istumistekniikka ei ole kuulemma mikään este valioitumiselle, jos ei tavoitteet ole sen korkeammalla. Katsottiin kuitenkin, miten sen saisi istumaan oikein ja tuli vähän tyhmä olo, miksen ole aiemmin tajunnut, miten sen saisi istumaan oikein. Koitan kuitenkin opettaa Noelille uuden istumistekniikan, koska Noel yleensä oppii tällaiset pienet tekniset jutut kyllä helposti.

Lopuksi ehdittiin katsoa vielä luoksetulon maahanmenoa. Ei tullut yllätyksenä, että siinäkin Noelilla on vähän huono tekniikka ja tekee hitaasti. Tekniikkaa lähdettiin tekemään siten, että kutsun koiraa ja kumarrun ikään kuin antaakseni sille namin, mutta heitänkin sen taakse ja koira juoksee ohi. Välillä taas vedän sen sillä namilla maahan. Saatiin ihan hienoja maahanmenoja aikaiseksi. Tämä on vaan tuntunut aiemmin tosi hankalalle, mutta ehkä koitetaan uudestaan. Oili kommentoi hallin mattoa, että siinä koiran on mahdotonta tehdä oikeasti hyviä stoppeja, koska on kova ja liukas. Tästä (ja yhdestä videosta) sainkin idean, että stoppeja voisi käydä treenaamassa jossain pehmeällä hiekkarannalla, josko siellä saataisiin oikea tekniikka esiin.