Eino tokokokeessa

Käytiin Einon kanssa tokoilemassa Lappeenrannassa. Myönnän, että ilmoitin sen sinne mielenkiinnosta lepsua tuomaria kohtaan. Koiria oli kuitenkin niin paljon, että koe oli jaettu kahdelle tuomarilla ja juuri avoin luokka tietenkin sille toiselle. Noh, Eino teki kyllä sellaisia virheitä tänään, että lepsu tuomarikaan ei olisi kyllä auttanut...

Koe oli reilusti myöhässä ja niinpä sitten edellisen luokan jälkeen ilmoitettiin, että avoimen paikalla istuminen alkaa heti. Olin jo onneksi käynyt Einon lämppäilemässä, mutta silti tuli kiire hakea koira autosta ja siitä suoraan paikalla istumiseen.

Paikalla istuminen: 10 Eino oli aika kuutamolla kehään mennessä. Viime kerrasta viisastuneena tarkistin moneen kertaan, että se nyt varmasti istuu suorassa. Istui kuin patsas, mutta kun lähdin kävelemään takaisin, käänsi jo valmiiksi pään oikealle :P Vapautuksen jälkeen Eino oli ihan sitä mieltä, että nyt kuuluu saada palkka ja koitti alkaa vetämään hihnaa...

Tässä välissä halli jaettiin kahtia ja alo- ja avokehät pyörisi samaan aikaan. En oikeastaan ollut huolissani tästä etukäteen, mutta loppujen lopuksi Eino kyllä otti häiriötä viereisestä kehästä. Eino jäi monen liikkeen alussa tuijottelemaan viereiseen kehään, eikä meinannut ottaa kontaktia.

Seuraaminen: 10 Kontakti putosi ensimmäisessä oikealle käännöksessä, samoin ensimmäisessä täyskäännöksessä ajatukset harhaili toiseen kehään, kun oltiin lähellä aitaa... Peruutusaskelissa pääsi vinkaisu. Seuruu oli aika kiva, ei niin ylivireinen kuin yleensä, vaikka toisaalta matalammassa vireessä tulee helpommin sitten muita virheitä... Tuomarin sanoin riittävän hyvää seuraamista avoimeen luokkaan, mutta yhtään tiiviimpi ei saisi olla :P

Liikkeestä seisominen: 9,5 Hyvä stoppi ja loppupa, mutta mennessäni taakse käänsi taas pään oikealle ja samalla liikutti oikeaa etutassua.

Luoksetulo: 10 Hyvä vauhti loppuun saakka ja suora loppupa.

Liikkeestä istuminen: 0 Ei olla viiteen viikkoon tehty yhtäkään liikkeestä maahanmenoa, eikä Eino ole kertaakaan mennyt istu-käskyllä maahan tänä aikana. Ennen kehää se vielä teki hyviä istumisia ja liikkeelle lähtiessä se ei tuntunut niin ylivireiseltä, etteikö kuuntelisi. Olin ihan varma, että istuminen onnistuu, mutta ei, maahan painui...

Ruutu: 10 Ei mennyt hukkaan lelulle juoksutukset, nyt meni hyvällä vauhdilla loppuun saakka ja reagoi hyvin stoppiin. Pienenä miinuksena nosti pään maasta, kun tulin viereen. Niin, eikä ottanut kontaktia enää ruudun bongauksen jälkeen...

Nouto: 9,5 Tässä sama juttu kuin ruudussa, katsoi kapulan heiton, eikä palannut kontaktiin... Itse nouto oli hyvä, loppupa hieman vino, mistä vähennys.

Kaukot: 5 Jaahas, tässä Eino oli kyllä ihan porsas. Ensimmäisellä istu-käskyllä linttasi leuan maahan... Toisella nousi hyvin, mutta ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli jo takaisin maassa. Toinen istumaan nousu jäi vajaaksi, loppu sentään ok. En edes muista milloin Eino olisi viimeksi mokaillut kaukoissa, joten totaalisen puskista tuli tämä.

Hyppy: 8 Lähti ponnistamaan niin kaukaa, että takajalat kolahti hyppyyn. Olisiko johtunut normaalia matalammasta hypystä tai sitten muuten vaan arviointi virhe.

Kiertäminen: 9,5 Tämä sentään onnistui normaalisti, otti kontaktinkin bongauksen jälkeen. Vähennys tuomarin mielestä vinosta aloitusasennosta.

YTH. AVO1 272p. sija.1./10. tuomari: Tommi Varis

Eino odottelee palkintojen jakoa <3 Kuva: Päivi Roine

Palkintopose :D

Video kokeesta:

Olipahan koe. Eino mokasi monta asiaa, mitkä sen pitäisi osata ja lisäksi oli vielä pari työtapaturmaakin. Pahimpia mokia oli minusta nuo kontaktiongelmat liikkeiden aluissa. En tiedä, oliko viereinen kehä sitten kovinkin paha häiriö, ainakin tuntui liikkeiden alussa jumittavan sinne. Mihinkään oven kolinoihin tai vastaaviin se ei kuitenkaan reagoinut. Häiriöt ei kuitenkaan mitenkään selitä ruutuun ja kapulaan jumiutumista, ne oli ihan vaan possuilua. Minusta ehkä pahinta, mitä voi kokeessa tapahtua on se, ettei koira pidä kontaktia ja nyt se sitten tapahtui. Olen koittanut tätä taitoa vaalia ihan alusta asti ja ollut ihan todella mustavalkoinen, mutta silti pakka tuntuu leviävän käsiin. Eikä siis pelkästään tämän kokeen perusteella, mutta nyt ongelmat tuli hyvin selkeästi esiin. Ehkä tätä selittää se, että koko ajan enemmän treenataan lähettäviä liikkeitä, missä saa bongailla ja odotus on kova, että pääsisi juoksemaan.

Pitänee ottaa jatkossa vieläkin tiukempi linja aloituksiin. Yksi ainut mahdollisuus onnistua ja jos mokaa, niin ei tasan pääse tekemään yhtään mitään. Einolle lienee ollut ihan sama, miten monta kertaa joutuu ottamaan uusiksi aloituksen, kun lopulta kuitenkin pääsee sinne ruutuun tai kapulalla jne. Se palkkautuu niin paljon pelkästä tekemisestä, että ainut toimiva rangaistus voisi olla se, ettei pääse tekemään ollenkaan. Toki tällainen on tässä vaiheessa hieman turhauttavaa, kun pitäisi saada toistoja mm. ohjattuun, eteen lähetykseen jne., mutta kontakti ja oikea fokus on asioita, joista en halua joustaa.

Töpöhäntäinen sheltti

Meillä asustaa nykyään töpöhäntäinen sheltti. Kaikki sai alkunsa noin kuukausi sitten, kun pesin Noelin. Pesun jälkeen harjatessa löysin sen hännästä patin. Koska sen häntä on varsin karvainen, en ollut sitä aiemmin huomannut, vaikka häntää säännöllisesti harjaankin. Patti oli hännän yläosassa alapuolella ja jotakuinkin peukalon pään kokoinen. Vein Noelin eläinlääkäriin näytille ja jotenkin olin ajatellut, että pattia vain seurattaisiin. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että patti kannattaisi poistaa, koska se oli jo sen verran suuri. Jos se vielä kasvaisi entisestään, olisi hännän kursiminen kasaan mahdotonta, sillä hännässä on vain rajallisesti ihoa. Koska en ollut huomannut pattia aiemmin, ei ollut tietoa, miten nopeasti se kasvaa.

Leikkauksessa patti ei osoittautunut rasvapatiksi, kuten eläinlääkäri oli arvellut. Patti oli niin kiinteästi ihossa kiinni, että myös sitä ympäröivä iho jouduttiin poistamaan. (Jos patti olisi ollut rasvapatti, se olisi voitu kaapia ihon sisältä pois, eikä ihoa olisi jouduttu poistamaan niin paljoa.) Haavan ompeleminen oli ollut hankalaa ja ihoon oli jouduttu tekemään myös poikittaisia viiltoja, jotta häntä oli saatu kursittua kasaan. Myöhemmin patologin lausunto kertoi, että patti oli hyvin harvinainen apokriininen kystomatoosi eli hikirauhasen kysta, jonka ei pitäisi uusiutua. Alla olevassa kuvassa Noel leikkausta seuraavana päivänä.

Patti leikattiin maanantaina 31.10 ja ensimmäiset neljä päivää häntä oli paketissa. Torstaina käytiin kontrollissa ja häntä oli eläinlääkärin mielestä ok. Tämän jälkeen häntää suihkuteltiin kerran päivässä verenkierron edistämiseksi. Perjantaina siis näin itse haavan ensimmäistä kertaa kunnolla. Noel pisti hoitotoimenpiteitä kovasti hanttiin, koitti kiemurrella ja jopa purra, läähätti ja tärisi. Häntä teki siis selvästi kipeää. Haava oli minusta jo perjantaina kovin mustan näköinen ja mustui viikonlopun aikana vain lisää. Maanantaina soitin eläinlääkäriin ja sainkin sinne ajan samalle päivälle. Nyt eläinlääkärikin oli sitä mieltä, ettei haava ole lähtenyt parantumaan, kuten olisi pitänyt. Noelille vaihdettiin toinen antibiootti, annettiin hännälle laseria verenkierron edistämiseksi ja jatkettiin suihkuttelua kaksi kertaa päivässä. Lisäksi saatiin hunajasalvaa ja hunajalappuja haavaan. Seuraava laseraika oli jo tiistaille ja sitä seuraava torstaille. Tiistain ja torstain välillä häntä meni selvästi huonommaksi. Koko hännän iho meni märkiväksi ja tummanpuhuvaksi. Torstaina 10.11 haava päätettiin avata. Haavasta poistettiin kuolioon mennyt iho ja jätettiin se avonaiseksi, jotta se lähtisi paranemaan alhaalta päin. Nyt Noelin hännästä siis puuttui isolta alueelta iho kokonaan. Vaihdettiin antibiootti tehokkaimpaan mahdolliseen. Eläinlääkäri ei ollut kovin toiveikas hännän paranemisen suhteen ja tilanne alkoi näyttää siltä, että Noelilta joudutaan amputoimaan koko häntä.

Viikonloppuna suihkuteltiin ahkerasti ja haava lähti kuin lähtikin paranemaan hyvin. Haavaa ympäröivä iho lakkasi märkimästä ja muuttui normaalin vaaleanpunaiseksi - lukuun ottamatta hännän päätä, joka oli edelleen tumman puhuva. Tiistaina 15.11 käytiin taas laserissa ja eläinlääkäri oli positiivisesti yllättynyt. Hännän pää oli tummanpuhuva, mutta olisi kuitenkin edelleen mahdollista, että sekin alkaisi elpyä, kuten muukin häntä. Noel oli myös alkanut heiluttaa häntäänsä aiempaa enemmän.

Seuraava laserkerta oli torstaina. Kahdessa päivässä hännän pää oli täysin kuolioitunut. Hännän pää oli aivan musta ja kova ja lähes tippumaisillaan. Häntä päätettiin amputoida perjantaina 18.11.

Perjantaina hännästä amputoitiin puolet, kuolioitunut osa ja vähän tervettäkin kaiken varalta. Hännän päässä oleva haava näyttää siistiltä, eikä ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt tummumaan. Hännän iho on pysynyt hyvän värisenä. Avohaavaan on alkanut kasvaa uutta ihoa, eikä se ole enää niin montullaan, alkuun näkyvillä olleet kalvot ovat peittyneet. Alhaalla viimeinen kuva Noelista häntänsä kanssa ja toinen kuva leikkauspäivän illalta.

Noel on ollut todella reipas potilas. Ensimmäisten hoitokertojen jälkeen se on antanut nätisti hoitaa häntäänsä laittamatta vastaan. Alkuun siitä näki, että sattuu ja paljon, vaikka se on koko ajan saanut kipulääkettä. Tällä viikolla häntä ei ole selvästikään ollut niin kipeä kuolioituneesta päästä huolimatta (tunnotonhan se oli) ja häntä on heilunut jo lähes normaaliin tapaan. Nyt amputoinnin jälkeenkin töpö heiluu ahkeraan ja Noel pitää sitä ulkona yhtä ylpeänä pystyssä kuin pitkääkin häntäänsä. Ensimmäisen viikon Noel oli vähän normaalia rauhallisempi, mutta sittemmin siitä on tullut hyvinkin virtaisa, kun sitä ei pakkasten takia voinut käyttää pitemmillä lenkeillä, ettei häntä saisi kylmää. Noelin teräsmaha on onneksi kestänyt hyvin kaikki kipulääkkeet ja antibiootit.

Noelia ei ole tätä episodia ennen tarvinnut koskaan käyttää eläinlääkärillä muuta kuin rokotuksilla ja luustokuvissa, mutta nyt on viimeisen kolmen viikon aikana rampattu eläinlääkärillä kaikkien edellistenkin vuosien edestä. Minusta on kolmen viikon aikana kehittynyt kokenut haavanhoitaja ja saan itse paketoitua hännän paremmin kuin hoitajat eläinlääkäriasemalla. Haasteellisimmaksi hännän hoitamisessa on osoittautunut sen paketointi niin, että paketti pysyy paikallaan, kun siteitä ei saisi vetää kovin kireälle hännän huonon verenkierron takia.

Alkuun ajatus hännän amputoinnista tuntui kamalalta, mutta kun ajatukseen on ehtinyt tottua niin tällä hetkellä on ihan sama, minkä pituinen häntä Noelilla on, kunhan se nyt vaan tulisi kuntoon...

Oilin opissa

Tästä on kyllä jo pari viikkoa aikaa, mutta voinpahan samalla kommentoida, miten treenit näillä neuvoilla on sujuneet.

Treenien aiheena oli eteen lähetys ja seuraaminen. Aloitettiin eteen lähetyksellä, jotta Eino ei keulisi ihan niin pahasti seuraamisessa. Tehtiin kerran lelulla ja sitten kokeiltiin tyhjään. Lähti tosi epävarmasti ja vilkuili taakseen. En edes ole palkannut Einoa lelua heittämällä, mutta appari on muutaman kerran heittänyt pallon heittovarrella. Juu ei, tälle koiralle ei voi _ikinä_ heittää mitään, jää niin pahasti kiinni. Oilin ajatus oli namikuppi näin hallikaudella. Kuppi viedään aina seinän viereen, jotta koira oppii samalla jatkamaan aina seinään saakka. Kun koira on edennyt 10-15 metriä, se vapautetaan kupille. Vapautuksen jälkeen ei enää haittaa, vaikkei koira menisikään täysin suoraa linjaa kupille. Koira jää odottamaan kupille ja ohjaaja vie sille sinne lisää palkkaa. Myöhemmin kupin ei tarvitse näkyä koiralle lähetyspaikkaan saakka, vaan koira näkee sen vasta lähempää. Namit pitäisi kuitenkin Oilin mielestä olla aina kupissa, ei maassa, jottei koiran tarvitse koskaan etsiä niitä. Maassa olevat namithan on siitä hirmu käteviä, kun niitä ei näe kauempaa ja koiralle voi uskotella, että namit on siellä aina, välillä vaan stopataan, mutta tässä on toki riskinä, että koira lähtee etsimään nameja. Olen nähnyt tämän tavan toimivan useammalla koiralla, mutta Noelillahan se ei toiminut, se oli niin kiinni nameissa, että stopit oli tosi huonoja, kun namien vetovoima oli niin kova. Toki asiaa voisi lähestyä myös siltä kannalta, ettei koira ole riittävän hyvin hallinnassa (ja tämän myönnänkin, kyllä sen pitäisi pysähtyä, vaikka nenän edessä olisi pihvi), mutta itse en lähtenyt vääntämään, vaan vaihdoin tekniikkaa ja Noelilla toimii pallon heitto erinomaisesti.

Kun koiralla on riittävästi toistoja kupille juoksusta, sen pitäisi mennä vapautuksesta seinälle ja jäädä sinne odottamaan, vaikkei siellä kuppia olisikaan. Ohjaaja käy aina palkkaamassa koiran seinälle. Kun tehdään pysäytyksiä, kuppia ei ole ja ohjaaja käy palkkaamassa koiran stopista. Itse olen palkannut myös kädessä olevaan leluun, jotta olen saanut teräviä stoppeja, mutta kovin montaa kertaa ei tätä varmaan uskalla tehdä. Me on nyt juostu kupille ja Eino on oppinut jäämään sinne. Olen tehnyt myös jonkun stopin, vaikka kuppi onkin näkyvissä ja Eino kyllä pysähtyy ongelmitta. Seuraavalla kerralla se kuitenkin menee hitaammin, kun odottaa stoppia, joten kovin usein en voi pysäytellä, eikä se ehkä ole tarpeenkaan, koska tiedän Einolla olevan hyvät stopit. Alkuun mietitytti, motivoiko namikuppi riittävästi Einoa, mutta hyvällä vauhdilla se sinne menee. Vielä ei voi sanoa, tuleeko tästä mitään, kun en ole ilman kuppia kokeillut.

Toinen ajatus eteen menoon oli harjoitus, jossa koiralle viedään pallo palkaksi, lähetetään se pallolle ja koiran huomaamatta jätetään lähetyspaikkaan toinen pallo ja mennään leikkimään koiran kanssa sinne, mihin se lähetettiin. Sitten koira lähetetään takaisin päin edelliseen lähetyspaikkaan jätetyllä pallolle. Jätetään taas uusi pallo jne. Jossain vaiheessa ei enää jätetäkään palloa, vaan lähetetään koira tyhjään sitä samaa janaa, mitä se on juossut edestakaisin palloille. Hyvä ajatus minusta. Kerran kokeiltiinkin, mutta Eino ei lähtenyt tyhjään. Olosuhteet oli kyllä vähän huonot, sillä hallin seinustalla oli merkki, joka veti sitä selvästi puoleensa, joten en tiedä, olisiko onnistunut ilman tätä häiriötä. Kokeillaan myöhemmin uudelleen, kun osaamista on vähän enemmän.

Yksi vaihtoehto eteen lähetykseen on opettaa koiralle nenäkosketus seinään. Kuppitekniikkahan on vähän kuin oikaisu tähän tapaan. Koira halutaan opettaa juoksemaan seinälle asti, mutta opetetaan se kupin avulla, eikä vaadita nenäkosketusta tai suoruutta seinään nähden. Nenäkosketuksessa tuntuu minusta hankalalta se, että silloin pitäisi aina olla tyhjä seinä, jotta koira pystyy sen tekemään. Jos seinällä on esteitä, se ei voi tehdä sitä. Ja sitten kun siirrytään ulos, ei nenäkosketukset tai kupit seinällä enää auta. Tällä hetkellä nyt opetan kuitenkin eteen lähetyksen hallissa ja katsotaan sitten keväällä millainen työ on edessä, jotta Eino oppii sen ulkonakin...

Toinen aihe meillä oli seuraaminen. Ongelmana on, että Einolla on taas alkanut vire nousta liian korkeaksi. Sen etupää menee laukkaa, joka tekee seuraamisesta todella epätasaisen näköistä. Myös ääntä on alkanut taas tulla silloin tällöin. Vireen nousu alkoi halliin siirtymisestä, kun treenataan taas tokoa ja agilityä samassa paikassa. Koko kesänä ei ollut ongelmia, kun ei treenattu lähelläkään agihallia... Vaikka vireen kanssa on ollut ongelmia, muuten olen ollut tyytyväinen Einon seuraamiseen, paikka pysyy hyvin, painaminen on vähentynyt ja käännökset ym. sujuu. Virettä pitäisi saada alemmas. Oilin neuvot oli namipalkkaus. Palkan odotus pitäisi saada pienemmäksi, jotta perusasennoissa jähmiminen jäisi pois. Leluakin pitää antaa, mutta harvakseltaan ja vasta sosiaalisen palkan jälkeen. Namin voi antaa luopumisen kautta. Kun treenataan virettä, ei pitäisi nipottaa niin paljoa kaikesta muusta.

No, miten tässä on käynyt? Namipalkkaan siirtyminen vähän hirvitti, ettei vire laskisi liiankin alas. Pari ekaa treeniä olikin vähän tahmeita. Ongelma ei ehkä ollut niinkään vireessä, vaan jotenkin Einon tekeminen muuttuu namipalkalla vähän löysäksi. Päätin kuitenkin olla välittämättä tästä ja katsoa miten käy. Muutaman treenin jälkeen namipalkan vaikutus oikeastaan katosi ja Eino alkoi nostaa virettä entiseen tapaan. En tiedä, onko se sitten saanut lelua liiankin vähän ja nostaa se takia kierroksia, koska uskoo, että kyllä se lelu kohta tulee, kun ei ole vielä tullut. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Olen koittanut palkata melko tiheään, koska palkattomuus yleensä nostaa virettä.

On treenattu paljon myös aloituksia siten, että Eino on perusasennossa, liikkuri käskyttää ja sanon sivu, mutta mitään ei tapahdu. Einolla on hirveä odotus siitä, että kohta pääsee seuraamaan ja se patoaa itseään sivulla, lakkaa hengittämästä, kun liikkuri sanoo käsky jne. Nämä treenit on edenneet hyvin, eikä Einossa enää tapahdu yhtä isoa muutosta, kun sanon sivun, vaan malttaa paremmin istua paikallaan. Olen kyllä rehellisesti sanottuna aika kädetön tämän ongelman edessä. Tykkään kyllä vietikkäästä seuraamisesta, mutta liika on aina liikaa. Olisi ehkä helpompaa vaan suosiolla vetää vire kunnolla alas, kuin koittaa löytää sitä tasapainoa. Vaikka voi kyllä olla, että Oili oli oikeassa, eikä Einolta virettä saa liian alas, vaikka mitä tekisi. Ehkä seuraavaksi lakkaan palkkaamasta kokonaan :P

Oikeus voittajaluokkaan!

Kisattiin viime lauantaina Einon kanssa avoimessa luokassa. Kisat oli samalla Suur-Savon kennelpiirin piirinmestaruudet. Muuten en ehkä olisi lähtenyt vielä avoimeen, enkä varsinkaan Pieksämäelle kisaamaan. Avoimssa luokassa meille oli vaikeita nouto ja liikkeestä istuminen. Nouto kuitenkin parani huimasti parin viimeisen viikon aikana ja sen osalta meninkin kokeeseen melko rauhallisin mielin. Istuminenkin alkoi jo sujua, mutta viisi päivää ennen koetta Eino keksi jäävien sekoittamisen. Siihen mennessä sillä ei ollut käynyt mielessäkään, että se voisi tehdä väärän jäävän, mutta nyt siltä katosi kokonaan korvat ja se vaan räiski menemään milloin minkäkin asennon. Vielä kisapaikalla juuri ennen kehään menoa se teki pelkkiä maahamenoja - ihan sama mitä sanoin tai mitkä avut annoin ja kokeessa tietenkin oli seisominen ja istuminen...

Kehään meno ei tuntunut kovin mukavalta, kun oli niin epävarma olo. Liikejärjestys oli sekoitettu, mikä oli ihan virkistävää, meille erityisen hyvä, ettei koe alkanut seuraamisella.

Ensimmäisenä oli paikalla istuminen. Kehään meno oli suht ok, olisi voinut seurata paremminkin. Jättö ok, ja perillä vielä katsoin, että jäi suoraan. Istui kuin tatti ja piti kontaktia koko istumisen ajan. Arvosana kuitenkin 9,5, koska tuomarin mielestä jäi vinoon... Kukaan muu ei tätä vinoutta kuitenkaan huomannut. Suoraan sanottuna koin tämän hieman epäoikeudenmukaiseksi. Viereisille koirille tuomari kommentoi, että olivat vähän levottomia, mutta ei hän nyt siitä viitsi rokottaa vielä avoimessa ja antoi kympit... Eino oli siis ainoa avoimen luokan koira, joka ei saanut kymppiä paikalla istumisesta.

Sitten yksilöliikkeisiin:

Liikkeestä seisominen: 9 Liikkeelle lähdössä pieni nyökkäys, mutta huh, se seisoi. Ajatteli ehkä vähän maahanmenoa, sillä painui hieman matalammaksi, mikä ei ole Einolle tyypillistä. Perusasentoon teki jonkun pompun ja peppu oli taas liisteriä. Se on aina yhtä mukava tunne, kun liikkurin kiitosta ei vaan ala kuulua ja arvaa, mistä se johtuu...

Luoksetulo: 10 Tuli hyvällä vauhdilla loppuun asti ja säpäkkä perusasento

Ruutu: 9 Aloitus onnistui hyvin, bongasi ruudun ja otti sen jälkeen kontaktin. Meni kuitenkin ruutuun hieman matalana ja ennakoi stoppia, joten jouduin pysäyttämään ruudun etuosaan. Ennakoinnista pistevähennys. Loppupa hyvä.

Merkin kierto: 10 Hyvin bongasi ja otti sen jälkeen kontaktin. Kiersi vauhdilla ja tiiviisti, hyvä loppupa.

Liikkeestä istuminen: 0 Meni oikein itsevarmasti maahan. Olisi varmaan ollut kympin maahanmeno, jos olisi ollut siitä liikkeestä kyse...

Seuraaminen: 9 Paikka pysyi hyvin, kontaksi ei katkennut kertaakaan, käännökset sujui, samoin peruutus, oli ehkä vähän yli-innokas ja askelsi välillä hassusti.

Nouto: 10 Piti aloituksessa kontaktin, mutta kietoi päätä reiden ympärille, mitä tekee, kun tietää, ettei saa katsoa, mutta tekisi kuitenkin mieli. Meno- ja paluuvauhti hyvä ja todella hieno perusasento. Nosto oli vähän ruma, liukui kapulan kanssa. Joka tapauksessa hieno nouto Einolle ottaen huomioon kaikki haasteet, mitä meillä on tämän liikkeen kanssa ollut.

Kaukot: 10 Tähän ei oikeastaan mitään lisättävää.

Hyppy: 9,5 En oikeastaan ole varma, mistä vähennys tuli, olisiko tuomarin mielestä törmännyt sivulle tullessa. Eino ei kyllä harrasta törmäilyä, mutta tiiviisti se toki tulee.

Kokonaisvaikutus: 9 Ei perusteluita, minusta olisi ansainnut kympin :)

Yhteensä 286p AVO1, sijoitus 2. MAH:n joukkueelle piirinmestaruuskultaa :)

Toki alkuun vähän harmitti se maahanmeno, mutta ei voi mitään. Se oli tiedossa, että on ihan arpapeliä, mitkä jäävät se arpoo, onneksi edes toinen osui oikeaan. Nyt sitten käydään ajan kanssa kunnolla läpi jäävien erottelu. Kokeen jälkeenkin se arpoo kolme kertaa neljästä maahanmenon, mutta ehkä tämä tästä...

Luultavasti ei haeta avoimesta koularia, vaan aletaan kokoamaan voittajaa kasaan. Eniten tekemistä on vielä kaukoissa, joskin nekin on edistyneet, mutta kaukana vielä kisavalmiista. Peruutust ei olla tehty paria askelta enempää, joten se pitää ottaa työnalle. Lisäksi Eino ei enää nouda metallia Kädestä se sen kyllä ottaa, mutta ei nosta maasta. Tämä on rastaan koomista ottaen huomioon, että se on opetellut noudon alunperin metallilla, eikä se ollut sille koskaan pentuna epämiellyttävä. Nyt on kuitenkin ollut pitkä tauko metallin treenaamisesta, kun on koitettu työstää perusnoutoa, mutta eiköhän se sieltä palaudu.

Lentävä shetlantilainen 5v.

Noel viettää tänään viidettä syntymäpäiväänsä. Noelista sitä ei kyllä muusta huomaa kuin hieman harmaantuneesta kuonon päästä. Virtaa riittää edelleen enemmän kuin pienessä kylässä, eikä järkeäkään ole tullut lisää. Karvan määrä sen sijaan on tainnut tuplaantua viimeisen vuoden aikana. Toiset kypsyy vähän hitaammin...

Jos hyvin käy, meillä on vielä toiset viisi vuotta aktiivista kisauraa edessä päin. Mitä siinä ajassa ehtiikään saavuttaa? Vaikka Noelin kanssa elo ei aina ole ollut ihan helppoa, on se siitä huolimatta minulle ihan järjettömän rakas. Noelin kanssa on tutustuttu koiraharrastusmaailmaan, enkä osaisi enää kuvitellakaan elämää ilman sitä. Mitä oikein tekisin sillä kaikella vapaa-ajalla? Noelin kautta olen myös tutustunut moniin tärkeisiin ihmisiin ja päässyt moniin reissuihin, jotka olisi muuten jäänyt kokematta. Ilman Noelia ei olisi myöskään Einoa.

Vaikka välillä on tuntunut, ettei Noelin kanssa harrastamisesta tule mitään, niin loppujen lopuksi se on kyllä täyttänyt kaikki sille asettamani odotukset ja paljon enemmänkin. Odotukset on vaan vuosien varrella nousseet, mutta alun perin toiveena oli vain päästä harrastamaan ja sitä olen todellakin päässyt tekemään. Ottaen huomioon oman vähäisen kokemukseni ja Noelin luonteen haasteet, niin pitkällehän me on päästy ja toivottavasti päästään vielä pidemmälle.

Malli ei suostunut millään laittamaan korviaan sievästi

 Jos Noel olisi rohkeampi, se olisi minulle täydellinen harrastuskoira, mutta kukapa meistä on täydellinen. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että Noel on poikkeuksellisen älykäs koira, jos älykkyyttä mitataan oppimiskyvyllä. Noel hoksaa uudet asiat parista toistosta ja on todella taitava tarjoamaan käytöksiä. Parasta sen kanssa onkin uusien asioiden opettelu, valitettavasti mulla alkaa vaan jo mielikuvitus loppua kesken, kun se vielä kaiken lisäksi muistaa vuosiakin sitten opetetut temput. Treenataan tällä hetkellä Einon kanssa kaukoja joka ilta ja joka kerta Noel tekee niitä vieressä, kun hänkin haluaisi treenata. Ja pakkohan sen kanssa on sitten jotakin tehdä, kun se niin tomerana siinä häärää. Noelille sopii ihan hyvin tehdä vaikka sata toistoa peräkkäin pelkkää istumista, kunhan vaan jotakin saa tehdä <3

Noel mestariluokassa

Noel kisasi eilen ensimmäistä kertaa rally-tokon mestariluokassa. Ilmoittauduttiin kisoihin kolme viikkoa sitten ja siinä vaiheessa myös alettiin treenaamaan mestariluokan juttuja. Ajatus oli toukokuussa, kun saatiin RTK3, että kesällä treenaillaan uusia juttuja ja syksyllä mennään sitten kisoihin. Noh, kisoihin mentiinkin suunnitelman mukaan, treenaamiseen käytettiin vain kolme viikkoa. Kisat oli onneksi omalla tutulla kentällä, joka helpotti kisaamista.

Mestariluokkaa varten treenattavia uusia asioita oli meille puolta vaihtavat tulppaani ja valkovuokko sekä edessä puolenvaihto, edessä peruuttaminen ja oikealla puolella peruuttaminen sekä merkki. Näistä hankalimmaksi osoittautui merkki. Vanha tokokoira ei meinannut millään ymmärtää, että se merkki tosiaankin voi olla 45 astetta vinossa, eikä suoraan edessä. Treenit sujui aika vaihtelevasti, enkä tiedä olisiko merkki löytynyt kisoissa, meidän onneksi sitä ei ollut radalla. Sen sijaan valkovuokko ja edessä puolenvaihto siellä oli ja molemmat onnistui moitteettomasti. Radalla oli myös putki, jota käytiin hallissa treenaamassa ennen omaa vuoroa, ulostulo vauhti oli suht kova, mutta kun alkoi käskyttää koiraa sen vielä ollessa putkessa, sujui seuraamaan tulo nätisti.

Rata ei ollut mestariluokan radaksi varmastikaan sieltä hankalimmasta päästä. Noel oli alussa vähän tahmean tuntuinen ja ensimmäiseltä kyltiltä (pyörähdys vasemmalla) otettiinkin -3ov. Kolmantena esteenä oli hyppy, joka sai selvästi Noeliin vähän lisää puhtia. Kun edessä puolenvaihto onnistui, alkoi tuntua, että tästä voi vaikka tullakin jotain. Koira eteen oikealta, takaa kiertäen perusasentoon, Noel koitti tulla jalkojen väliin - eikä muuten ollut ensimmäinen kerta kisoissa, siitä -1tvä. Tuplasaksalainen oikealla oli meille todella haastava kyltti, se ei montaa kertaa onnistunut kuluvan viikon aikana, kun Noel päätti, ettei hän voi kiertää. Sillä meni totaalisen sekaisin kiertäminen ja itsensä ympäri pyörähtäminen. Olin kuitenkin onnistunut palkkaamaan sen niin monta kertaa kiertämisestä, että nyt se teki sen oikein innoissaan. Noel ilahtui putkesta selvästi ja oli sen jälkeen taas entistä topakampi. Kolmen askeleen peruutus vasemmalla onnistui hienosti, samoin valkovuokko. Pyörähdys ei onnistunut oikeallakaan puolella ja siitä -10tvä, koska oma liike pysähtyi. Viimeinen kyltti oli spiraali koira oikealla. Tässä kiilasin vähän liian läheltä tötsiä ja Noel osuikin yhteen tötsään, ei saatu kuitenkaan siitä virhepisteitä.

Yhteensä 86p. & 3.sija.

Olen todella tyytyväinen suoritukseen. Noel oli kivassa vireessä. Ja virheitä tuli vain kolmelta kyltillä. Pyörähdykset ei nyt toimineen ja niitä pitänee treenata. Niitä ei oikein tule treenattua, kun ne on periaatteessa niin helppoja, mutta niiden ajoittaminen radalla on hankalaa. Olin loppuajan itse tuomarinsihteerinä, joka oli todella opettavaista. Siinä pääsi näkemään, mistä asioista pistevähennyksiä tulee. Todella harva sai ajoitettua pyörähdyksen niin, ettei siitä tullut virheitä. Samoin vasemmalla käännökset (270, 360 ja paikalla käännös) olivat monelta hukassa ja niistä tuli paljon virhepisteitä yhdenaikaisuuden puuttumisen takia.

Kuukauden päästä on rally-tokon SM:t. En ole vielä päättänyt ilmoitanko Noelia yksilökisaan mukaan. Ja vaikka ilmoittaisinkin, ei se välttämättä pääse yhdellä tuloksella mukaan. Toisaalta tuntuu, ettei se mestariluokka nyt kovin vaikea ollutkaan ja meillä olisi hyvät mahdollisuudet hyviinkin pisteisiin, mutta kun halliolosuhteet tuo Noelille niin paljon haasteita, ettei se varmasti pysty siellä yhtä hyvään suoritukseen kuin muuten. Einon kanssa ollaan joka tapauksessa joukkueessa alokasluokassa ja meidän joukkuehan on ainoa, joka varmasti pääsee kisaan mukaan viime vuotisen kultamitalin johdosta. Tiedän myös kokemuksesta, ettei kahden niin erilaisen koiran kanssa kisaaminen samana päivänä ole välttämättä kovin helppoa.

Einon arvokisadebyytti

Toko SM:stä on kulunut jo kuukausi, enkä ole saanut tehtyä siitä postausta, kuten en monesta muustakaan asiasta. Haluan kuitenkin lähinnä itselle muistoksi kirjoittaa SM:stä, kun vielä jotakin muistan. Valmistautuminen koitokseen jäi melko vähäiseksi, kun heinäkuu oli juuri kiireisintä aikaa töissä. Joitakin pikkujuttuja kuitenkin muisteltiin silloin tällöin. Eino on kuitenkin osannut alokasluokan liikkeet jo melko pitkään, niin mitään paniikkia ei ollut.

Perjantaina käytiin katsastamassa kisapaikka ja ilmoittamassa joukkue. Einon kanssa kävely kisapaikalla ei ollut sitä kaikista rennointa, kun joka paikassa olisi ollut ihania ihmisiä ja koiria, mutta onneksi tiedän, ettei ne enää töitä tehdessä sitä kiinnosta. Kisapaikalta lähdettiin Jyväskylään, missä meillä oli yöpaikka. Yövyimme samassa paikassa kahden narttukoiran kanssa. Eino oli vähän turhan kiinnostunut niiden takalistoista, mutta isommilta ongelmilta vältyttiin. Eino kuitenkin söi ihan hyvällä halulla ja suostui jopa juomaankin koko viikonlopun ajan, kun vesi oli maustettu FitDogilla.

Jännitys iski oikeastaan vasta lauantai-aamuna. Meidän kisanumero oli piinaavasti vasta 157, joten odottelua piisasi. Minusta kaikista ahdistavinta kisoissa on aina se, kun ei tiedä, milloin koiraa kannattaisi alkaa viritellä. Onneksi Einon kanssa tämä ei kuitenkaan ole niin tarkkaa kuin Noelin. Paikkamaakuukehää seuratessa kävi selväksi, että kymppejä ei hevin tipu. Jälkikäteen katsottuna yksikään koira ei saanut tästä kehästä kokonaisvaikutuksesta kymppiä ja vain harva paikalla makaamisestakin. Ennen kehää päätin, että seuruutan Einon oikein tarkasti kehään ja pidän tiukasti hallinnassa, josko sillä irtoaisi kokonaisvaikutuksestakin vaikka se kymppi. Kehään meno olikin oikein hyvä ja Eino piti kontaktia tiukasti perusasennossa. Siinä jo vähän ehti huokaista helpotuksesta, että nyt menee hyvin. Sitten yht'äkkiä se ei enää pitänytkään kontaktia. Silloin ajattelin, että se alkoi haistella, mutta jälkikäteen videolta katsottuna näyttää siltä, että sitä häiritsee jokin ötökkä ja se käännähtää äkisti katsomaan takalistoaan. Sitten se on hirmu hämmentyneen näköinen ja kun viereinen koira käsketään maahan, sekin painuu varovasti maahan. Omallakin naamalla pörräsi ampiainen samaan aikaa, joten olisiko sitten ollut amppari Einonkin kimpussa. Tässä kohtaa tietysti tuntui siltä, että tämä kisa oli nyt sitten tässä. Loppu meni ok ja saatiin kuitenkin kasi, myös kokonaisvaikutelma 8.

Yksilöliikkeisiin otin Einon valmistautumaan ihan liian aikaisin. Olin kuitenkin päättänyt, että nyt en hinkkaa ennen kehää ja makuutinkin sitä käy siihen-makuussa. Paikallamakuun kasi kummitteli mielessä edelleen, mutta koitin kuitenkin kasata ajatukset ja mennä tekemään hyvällä fiiliksellä. Riskillä nostin Einon virettä ennen omaa suoritusta ja se repikin lelua oikein raivolla. Eino tuntui tosi hyvälle ennen kehää. Ensimmäisenä liikkeenä oli seuraaminen. Vähänhän se oli tiivistä ja ensimmäisessä käännöksessä tuli ääni, jota tuomari ei kuitenkaan varmasti kuullut, kun oli niin kaukana. Mitään varsinaisia mokia ei vinkaisua lukuun ottamatta tullut ja pisteet 10. Seuraavana luoksetulo, josta myös 10 ja lopuksi kapulan pito 10. Kokonaisvaikutus tästä kehästä 10. Eino tuntui todella kivalle kehässä ja sen kanssa oli ilo kisata.

Viimeisessä kehässä aloitettiin hypyllä, josta 10. Liikkeestä maahanmenosta myös 10, vaikka siinä kyllä sattui ihan oikea moka. Eino reagoi selkeästi liikkurin käskyyn, josta se pysähtyi seisomaan ja sitten minun käskystä maahan. Annoin käskyn nopeasti, mutta kyllä videoltakin näkee, että se stoppaa siitä liikkurin käskystä. Kävellessäni koirasta pois päin en ollut varma, menikö se maahan vai jäikö seisomaan. Viimeisenä sitten kaukot, joiden kanssa oli ollut jos jonkinlaista ongelmaa ennen kisoja. Sivulta maahan nätisti, muisti jättää pään ylös. Istumaan nousu oli täpäkkä, mutta maahanmenossa liikkui aavistuksen taakse. Tätä ei voi varinaisesti mokaksi laskea, koska tätä se oli tehnyt treeneissäkin ja teki nytkin oman osaamisensa mukaisesti. Pisteet 9,5. Kokonaisvaikutus 10. Kehästä poistuessa liikkuri huikkasi, että hieno koira :)

Kehästä tullessa oli hyvä fiilis. Yksilöliikkeet ei olisi voineet paremmin mennä. Tämä oli ehdottomasti meidän paras koe tähän mennessä yksilöliikkeiden osalta. Eino palkkaantui hyvin sosiaalisesta palkasta, vaikka aika lyhyiksi jäi taas nuo palkkaukset.

Lopputulos: 189,7p. KP, TK1, sijoitus 9/68, joukkueen sijoitus oli 5.

Sitä on tietysti ihan turha laskea, että jos paikkamakuu olisi ollut 10 (ja kok.vaikutelma 9) =198,3p, oltaisiin voitettu tai jos paikkamakuu olisi ollut 9 (ja kok.vaikutelma 9) =194,3p, oltaisiin oltu toisia...

Noh, joka tapauksessa hyvä fiilis jäi, työtapaturmille ei voi mitään. Ensi vuonna toivottavasti paremmalla onnella uudestaan.